"me halutaan elää itsellemme..."

Ap on itse tilanteeseensa ajautunut, ja perusongelma on perheen oma tilanne, ei mummon käytös. Ehkä se mummo pelkää, mitä päälle vyöryy, jos pirulle antaa pikkusormensa.



Ap voisi ensin panna perheen asiat kuntoon, ihan varmasti löytyisi sitten myös iloisia isovanhempia lapsenlasten seuraksi.

Totta kai on kiva, että monilla on vanhemmat, jotka auttavat lastenhoidossa. Jos lasten isovanhemmat eivät halua tai kykene osallistumaan lastenhoitoon, niin tilanne ei mitenkään parane sillä, että heitä syyllistetään tai haukutaan takanapäin. Sen sijaan kannattaisi keskittyä hakemaan sitä apua jostain muualta. Kahden terveen aikuisen luulisi sitä osaavan hommata.

47

Olet siis sitä mieltä, että pahastaolosta ja harmituksesta ei kannata puhua, vaan padota pahat ajatukset ja tunteet syvälle sydämeen? Että niin ihmisestä tulee jotenkin parempi, kauniimpi ja ennekaikkea vahvempi.

esikoinen tarhaan ja itse valikoit hoitomäärän ja hoitopäivät.

samaa tulee neuvola sulle suosittelemaan.

liiallisen lisääntymisen takia. Ihmispopulaatiohan on viimeisen sadan vuoden aikana lisääntynyt ihan järkyttävää vauhtia ja sama meno jatkuu.

Tietty sitä sitten ap:n äitikin saa syyttää itseään, kun on tyttärestä tuollainen tullut, mutta milloin ap:lle sitten pitäisi laittaa rajat? Vanhainkodista käsinkö?

Ap kertoi, ettei usein pyydä apua. Nyt on vain raskauden takia niin palasina, että toivoi pientä avuntarjousta. Miksi liioittelet asian näin? Että ap olisi joku pummi, joka ei hoida omia lapsiaan, vaan pyytää vain koko ajan apua.

En yhtään ihmettele miksi olemme tämän planeettamme ja sen asukkaiden kanssa tässä tilassa, jossa nyt olemme. Olemme muuttuneet rumiksi, todella rumiksi. Siedämme kuolla sukupuuttoon sairaan itsekkyytemme ja empatianpuutteemme takia. Lapsiani vain käy sääliksi.

Aikamoista tylytystä tulee taas, av:lle niin tuttuun tyyliin.



Mietin tässä, mahtaako tässä suhtautumisessa isovanhempiin ja lastenhoitoon olla jotakin sukupolvien yli ulottuvaa jatkumoa? Eli onko niin, että jos omat vanhemmat ovat aikanaan osallistuneet lastenhoitoon, myös sitten seuraavan sukupolven asenne tähän on myönteisempi.



Itselläni on lapsuudessa ollut äärettömän läheiset suhteet molempiin isovanhempiin ja olemme myös paljon olleet heillä hoidossa. Välillä ihan tarpeen sanelemana esim. sairastuttuamme (silloin isovanhemmat jo eläkkeellä), mutta useimmiten ihan isovanhempien omasta halusta. Kesällä vietimme mm. viikkokausia kesämökillä isovanhempien kanssa. Suhde kehittyi läheiseksi ja nyt kun itselläni on lapsia, olen niin onnekas, että sekä omat että mieheni vanhemmat hoitavat lapsia mielellään, kysyvät oma-aloiteisesti koska lapset voisivat tulla kylään ja ovat lähteneet tyyliin klo 6 aamulla hätiin auttamaan vauvan jouduttua sairaalaan ja oltuani siksi pulassa esikoisen kanssa.

saisi aikaisintaan 4kk jälkeen hoitopaikan ja sekin olisi kaukana.



T: Asiasta tietävä Helsingissä asuva, jonka lapsen päivähoitohakemus otettiin käsittelyyn 4 kk jälkeen ja sitten tarjottiin paikkaa ihan muualta.

Muistan hyvin, miten raskasta oli loppuraskaudesta ja millaista oli 2-vuotiaan uhman kanssa. Mulla oli onneksi mies apuna, en tiedä miten olisin jaksanut ilman häntä. En osaa oikein muuta sanoa neuvoksi, kuin että koita tehdä asiat mahdollisimman helpoiksi, vaadi mieheltäsi apua aina kun vain mahdollista (vaikka hänelläkin paljon töitä, niin sinä olet kumminkin viimeisilläsi raskaana). Hommaa lastenhoitaja, siivooja, yritä viettää aikaa mahdollisesti jossain, jossa lapsesi saa leikkiä muiden lasten kanssa. Meillä ainakin uhmaa oli lähinnä kotona, muualla meni paljon helpommin. Vaikka hetket uhmaikäisen ja ison mahan kanssa tuntuvat pitkiltä piinaviikoilta, se menee kumminkin aika pian ohi. Kun maha lähtee, jaksat paremmin - vaikka en voi luvata, että arki muuten helpottuisi ainakaan heti ;)



Minun mielestäni on aika turhia lähisukulaisia sellaiset, jotka kieltäytyy auttamasta silloin kun on todellinen tarve. Mikä se on sellaisen sukulaisen rooli? Eikö läheisten ihmisten pitäisi olla toisilleen turvaverkkona. Surullista, että niin moni tässäkin ketjussa vierittää kaiken yksilön omille harteille. Toivottavasti itse olette tarpeeksi vahvoja, jos teille tulee joskus vaikeuksia elämässä. Mistään jatkuvasta hoitamisestahan tai vastuun siirtämisestä isovanhemmille tässä ei ollut kyse.

Työssäkäyminenkö olisi muka mummoikäiselle veruke olla hoitamatta omia lapsenlapsiaan? Jos oma mieskin on töissä, eikö mummoikäiset voisi vaikka vähentää työaikaansa ja keskittyä PERHEESEEN? Lapset ovat lapsia, vaikka ovat aikuisiakin (mulle tämä pitää paikkansa!). Materian himo EI SAA mennä

PERHERAKKAUDEN yli näillä itselleen elävillä isovanhemmilla! Hävetkää te egoistiset isovanhemmat, joiden mielestä elämää kuuluu elää itselleen!! Kukaan meistä ei ole tässä elämässä yksin, tehtävämme on elää yhdessä muiden kanssa, rakkauden siteillä.



Omat mummoni ovat olleet IHANIA! Ovat hoitaneet meitä kesäaikoihin mökillä pitkiä aikoja, ottaneet päiviksi, jopa viikoiksi meidät hoitoon, hemmotelleet meitä, tehneet herkkuja, RAKASTANEET meitä. Keskittyneet PERHEESEEN ei materiaan. He ovat auttaneet lapsiaan ja lapsenlapsiaan, ei velvollisuudesta, vaan rakkaudesta. Heidän mielestään lapset ovat elämän tärkeimpiä asioita. He ovat jo menneet taivaaseen, mutta saivat loppuun asti myös vastavuoroisesti apua perheeltään. TÄTÄ on elämä, se on yhdessä oloa, toisista välittämistä, se on sitä omaa aikaa!!!



Ja aion ottaa mallia omista ihanista mummoistani!

sillä aikaa kun tarhahakemus on vetämässä, niin pyydät neuvolasta perhetyöntekijän apua.

siinä äitisi on oikeassa, että itse sun pitää asiat järjestää.

t. äiti jolla kaksi erityislasta ja kummatkin ollut tarhassa ja ei yhtään hävetä.

itse olen asiat järjestänyt, että kaikkien olisi hyvä olla. sukulaisista ei ole ollut koskaan apua.

se hoitopaikka voi olla ihan missä vaan Helsingin alueella, eikä kotiäidin ole ensimmäisenä paikkaa saamassa.



Ja ap jää tuloitta, jos lapsi on hoidossa ennen äitiysloman alkua.



Ja kun vauva on syntynyt, esikoinen kantaa kaikki mahdolliset pöpöt sieltä tarhasta kotiin.



Jotenkin tuntuu kovin kankeilta ja kalliilta toimenpiteiltä, kun perusongelma on se, että isä on aina töissä tienatakseen rahaa. Nythän ap vain lisäisi entisestään sitä miehensä työtaakkaa ja pidentäisi päivää, jotta uudet menot ja ap:n täystulottomuus saadaan kuitattua.

korostaa joka välissä, kuinka hän on kokee tehneensä oman osansa lastenhoidossa, kun on viisi lasta saanut maailmaan.



Nyt haluaisi nähdä lastamme ja haluaisi lapsen kylään luokseen. Eipä saa. Hänhän on oman osansa jo tehnyt.

mies on nyt paljon töissä, ei 24/7 kuitenkaan. Mutta jos lähtee töihin klo 04 aamulla, en voi vaatia, että jaksaa heti kotiin tullessaan klo 14 viedä lasta pihalle tai muuta. Iltaisin mies kyllä leikkii lapsen kanssa, niin paljon kuin jaksaa. Ei tilanne ole helppo hänellekään.



Äitini on työelämässä joten en häneltä pyydä apua arkena, vain viikonloppuisin ajattelin, että voisivat olla lapsen kanssa muutaman tunnin. Uintireissu oli vain esimerkki, idea, jota joskus mummo itsekin ehdotti.



Mutta ymmärrän, minä olen äidissäni roikkuva pummi, olen sekoittanut elämäni, hankkinut jopa toisen lapsen, vaikken ekastakaan pysty huolehtimaan. Onneksi on olemassa täydellisiä äitejä, ikävää etten pysty olemaan yksi niistä.



maili on aitiko2008@hotmail.com jos haluat vain haukkua niin kirjoita mieluummin tähän ketjuun.



ap

Kai nyt sentään isänkin kuuluisi arvostaa perhettään ja rakastaa lapsiaan?? Tai äidin katsoa, ettei väännä mukuloita sellaisille, joita omat lapset eivät kiinnosta pätkääkään??

Mulla on nyt kuitenkin tuo lapsi hoidettavana, kodinhoitotyötä ja muuta. Eiköhän ne jotka haluavat mailata, löydä tämän ketjun myöhemminkin.



ap

joo mutta ap:n tapauksessa se, että mummo rientäisi apuun nimenomaan mahdollistaisi sen, että ap ja isä jatkaa vanhaan malliin.



Jos mummo kieltäytyy avusta, hän tekee perheelle suuremman palveluksen, koska silloin ap:n miehineen on itse ryhdistäydyttävä.

Kai nyt sentään isänkin kuuluisi arvostaa perhettään ja rakastaa lapsiaan?? Tai äidin katsoa, ettei väännä mukuloita sellaisille, joita omat lapset eivät kiinnosta pätkääkään??

en ole tuo 126, mutta yritän jotenkin selittää:

Oma äitini ja samoin anoppini auttavat meitä säännöllisesti. Ei viikottain, koska välimatkaa on parisataa kilometriä. Mutta tulevat aina apuun tarvittaessa jos se vain heidän aikatauluunsa sopii. Heillä on molemmilla myös "omaa elämää", matkoja, tapaamisia ystävien kanssa jne. Silti varsinkin nyt eläkkeellä molemmilta löytyy aikaa myös lapsenlapsille (isoisät ovat vielä työelämässä). Uskon, että voin sanoa heidän puolestaan, että ajattelevat meillä olevan juuri nyt todella rankka vaihe elämässä: Asuntolainat suurimillaan, lapset pieniä ja työelämässä pitäisi lunastaa paikkansa. He haluavat auttaa tässä tilanteessa. Oma äitini esim. ymmärtää täysin mieheni pakon matkustaa työnsä vuoksi ja pyrkii auttamaan meitä pitkien reissujen aikana. Tämä ei poista sitä seikkaa, että mieheni on hyvä isä, rakastaa lapsiaan ja viettää heidän kanssaan kaiken liikenevän ajan.

Myös omat vanhempani ovat saaneet apua kun itse olivat vastaavassa vaiheessa elämässä. Ja nyt vastineeksi heidän iäkkäät vanhempansa saavat heiltä kaiken avun jota tarvitsevat - samoin meitä lapsina hoitaneet isovanhemmat saavat meiltä apua ja huomiota ja tiivistä yhteydenpitoa, joka tuntuu nykisin jo 80-vuotiaille isovanhemmille olevan kultaakin kalliimpaa. Ehkä meillä on poikkeukselliset välit nykymaailmassa, apua annetaan pyytämättä ja sitä myös voidaan pyytää - puolin ja toisin.

Meillä lapsilla myös 2,5 vuotta ikäeroa ja mies yrittäjä. Itsellä oli myös välillä hyvin raskasta raskausaikana uhmaikäisen kanssa. Joskus kun tuntui, ettei millään enää jaksa niin videot vaan pyörimään ja lapsen kanssa sohvalle makaamaan.



Mieheltä alat myös vaatia enemmän. Oma mieheni ei ole arkisin kuin muutaman tunnin kotona kun lapset ovat hereillä, mutta sen ajan hän on 100% heidän kanssa. Itse voin olla joko mukana tai heittäytyä sohvalle. Viikonloppuna myös otat aikaa itsellesi ja mies hoitaa lapsia. Ne lapset ovat yhteisiä ja molemmat niistä vastuussa.



Ja kannattaa hakea nyt heti jotain hoito- tai kerhopaikkaa. En halua pelotella, mutta lapsen syntymän jalkeen muutama kuukausi on todella rankkoja. Vauva syö parin tunnin välein yötä päivää ja esikoisellekin pitäisi jäädä aikaa. Se on siis myös henkisesti raskasta. Meitä helpotti paljon kun esikoinen kaksi kertaa viikossa 3 tuntia kerhossa.



Olisiko niistä vanhemmista edes sen verran apua, että kun menette sinne kylään niin voisit edes hieman levätä. Eli siis et edes pyydä hoitamaan, niin että itse menisit muualle vaan olisit paikalla. Näin voisit levätä, mutta olisit lähettyvillä jos taakka ylivoimainen vanhemmille.



Tsemppiä!

en tiedä onko teidän paikkakunnalla,mutta jopa meidän pikkupaikkkunnalta sain seniorikeskuksesta erään vanhemman rouvan/"mummon" tiedot (ikää 72v) joka mielellään liittyy meidän perheen elämään kerran pari kk.



Hän siis vain kyläilee meillä ja tarvittaessa esim on meillä 1-2h kun käyn asioilla jne



Toinen on sit just noi MLL hoitajat joita meillä on myös käynyt,maksaahan se,ei mitään kaikista halvinta edes,mutta todella luotettavaa toimintaa!! Me soitettiin sinne ja kyseltiin et jos ois joskus mahd saada hoitajaa,hankkia sellainen vakkarihoitaja ja löydettiin 27v opiskeleva nainen



t: äiti,iskä-yrittäjä ja 2 lasta 2v,4v,la maaliskuussa 2009

mutta miehesi on 14 jälkeen kotona eli varmasti apuna ainakin 16 eteenpäin? Minusta on hienoa, että vanhempasi haluavat teitä kylään, käytä tät mahdollisuutta, ja mll:ää jne. Ei tuon äitisi tokaisin takia todellakaan kannata välejä poikkasta. Ehkä hän vain on vähän huolissaan, ettei tule luvanneeksi liikaa apua. Totuushan on, että te olette ne teidän arjen vastuun kantajat. Tsemppiä! ps. kovasti olet saanut mukavia kirjeitä tähän ja apuakin tarjotaan, mutta tartut vain neg. viesteihin. Koita nähdä valoa ja pos. asioita, joohan!

Ulkoiletteko lapsen kanssa? Itse olen huomannut, että koko päivä menee paremmin kun ollaan aamupäivällä pari tuntia ulkona. Parhaassa tapauksessa puistoista löytyy vielä leikkikavereita lapselle ja äidille juttuseuraa (jotka toivottavasti fiksumpia ja ymmärtäväisempiä kuin jotkut tässä ketjussa)