"me halutaan elää itsellemme..."

3 puhuu ihan asiaa.



Tuo ei ole mikään hetkellinen avuntarve, vaan tilanne on varmasti pahempi kun vauva syntyy. Yhden lapsen kanssa on huomattavasti helpompaa.

Väsymykseesi ei auta se, että saisit nyt muutaman kerran apua vaan tulet tarvitsemaan sitä apua pitkään, varsinkin vauvan synnyttyä. Äitisi ehkä useamman lapsen äitinä tajuaa tämän, eikä halua "nakittaa" itseään - minkä ymmärrän täysin hyvin.



Avainasemassahan tässä on perheenne sisäiset järjestelyt: miehesi tulee kantaa enemmän vastuuta. Itse kommentoit tuohon, että pitääkö sen jättäytyä kortistoon. Siinä välissä (töitä vuorokauden ympäri ja kortisto) on monta mahdollisuutta. Miehesi pystyy vähentämään hiukan työtuntejaan ilman, että tarvitsee sijaisen - itsehän kerrot että tarvitsisit apua vain muutaman tunnin viikossa. Tulen yrittäjäperheestä ja mieheni on yrittäjä eli tiedän kyllä mistä puhun - muutaman tunnin pystyy nipistämään vaikka pyöreitä päiviä tekeekin.



Eihän äitisi kuulu hoitaa miehesi tonttia - ehkä tässä on juuri yksi syy äitisi kieltäytymiseen.

No jos ap:n äiti ei halua auttaa omaa tytärtään pyynnöistä huolimatta, niin miten tilanne paranee siitä, että me täällä päivittelemme tilannetta? Toki voi ajatella, että kuuluisi auttaa, mutta jos ei suostu, niin minkä ap sille voi.



Omalle tilanteelleen taas voi. Jos mies irrottaisi vaikka tunnin yritystyöstään siihen, että hommaisi vaimolleen ja lapsiensa äidille kotiin apua? Mies kun on yrittäjä, niin maksullisen kotiavunkin saanee työsuhde-eduksi, joten ei todellakaan ole välttämättä taloudellisesti paha juttu.



Neuvolassa voi todella myös puhua.



47

Pakko sanoa, että tämä on minusta niin suomalaista kuin olla voi. Ei tulisi kuuloonkaan, että jossain Etelä-Euroopassa kiellettäisiin tossa tilanteessa apu omalta lapselta. Mieheni on Espanjasta, ja siellä aina lomien aikaan kaikki isotätejä myöten tarjoaa oma-aloitteisesti lastenhoitoapua. Eikä siksi, että sitä tarvittaisiin vaan ihan vaan siksi, että minä ja mies voisimme tehdä kahdestaan/kavereiden kanssa jotain kivaa vaihteeksi.

Kai tämäkin on vähän suhteellista kun Suomessa suurin osa isovanhemmista on itsekin työelämässä mukana.

Mutta kyllä meille apua ovat tarjonneet ihan työelämässä olevat ihmiset siellä Espanjassa. Paitsi se isotäti ei ole työelämässä, mutta esim. anoppi tekee 6 pvää viikossa, miehen eno tekee kahta työtä ja miehen täti on viiden lapsen työssäkäyvä äiti. Ja sitten liuta muita, jotka tekee normipäivää ja on vielä lapsettomia. Apua tarjotaan siellä omasta tilanteesta riippumatta, jos vaan pystytään.

...ja sanottakoon vielä, että emme tietenkään lykkää lapsiamme kaikille apua tarjoaville, kun ei yksinkertaisesti ole niin paljon tarvetta hoitoavulle :-)

Kiitos kaikille vastauksista! Ulkona ollessa pääsin ajattelemaan raikkaassa ilmassa ja ymmärrän nyt, että ilmeisesti tässä yhteiskunnassa ei pidä kääntyä läheistensä puoleen vaan hakea apua muualta. Hölmönä kuvittelin, että lapseni mummo haluaisi olla lapseni kanssa ja auttaa minua. En todellakaan halua kuormittaa ketään. Ehdotin esim. mummolle, että lähtisin 2v:n kanssa uimaan, kun lapsi on kova uimari mutta ei ole nyt päässyt äidin kanssa. Ajattelin, että se olisi kiva mummon ja lapsen välinen juttu. Olin väärässä.



Kyllä mies auttaisi, ja auttaakin jos pystyy. Kirjoittaessani ekaa viestiä olin ensisijaisesti surullinen ja loukkaantunut äidilleni, koska tunsin, että käännyin hänen puoleensa ongelmissani ja hän torjui minut. Nyt tiedän etten puhu hänelle enää. Siskoni ongelmia ollaan kyllä yhdessä juteltu ja autettu siskoa, en tiedä miksi nyt ei voida tehdä samoin.



Kiitos kaikille, jotka tarjosivat hoitoapua, asutaan pääkaupunkiseudulla, yritän tehdä tässä anonyymin mailiosoitteen ja laitan sen tänne, niin katsotaan.



ap

terveydenhuolto-oppilaitoksesta oppilaita työharjottelussa ruoka palkalla eli lähes ilmainen apu jopa kuudeksi viikoksi.



Kehitysmaissakin koko suvun naiset osallistuu lasten hoitoon, mutta täällä pitäs vaan pärjätä yksin eikä saa mistään valittaa. Ihan älytöntä!

että ap:n voimat eivät ainakaan lisäänny, kun vauva tulee. Ja koko perheen hyvinvointi lepää ap:n harteilla. Ei tule kestämään.

suotta. Tässä on kyse aika lyhyestä ja ohi menevästä tilanteesta, ei mistään elämänhallinnan menetyksestä. Luulis että jos valitat tilannettasi esim. leikkipuistossa tai kerhossa tms. paikassa, joku toinen äiti voisi välillä ottaa lapsesi heille leikkimään/ulkoilemaan tms. Pitää osata myös avautua ja nöyrtyä pyytämään apua muiltakin kuin sukulaisilta.



Sitten on taas se yleinen asia, että selvästi monet hankkivat liian monta lasta liian piniellä ikäeroilla ja monet masennukset, avioerot, elämänhallinnan menetykset johtuvat tästä. Miettikää vauvakuumeissanne vähän omaa jaksamistanne, tukiverkkojanne, rahatilannetta yms. elämän realiteetteja.

Meillä on miehen äiti juuri samanlainen: lapsia ei ole koskaan pyytänyt kyläilemään, ainoa poikkeus on miehen poika edellisestä liitosta. Tuon lapsen hän kyllä useastikin pyytää mummin luo viikonloppua viettämään.



Äitini uuden miehensä kanssa kyllä haluaisi touhuta lastenlastensa kanssa, mutta välimatkaa on 900km. Kesällä hän tuli kyllä apuun kun tarvitsimme lapsenlikkaa, maksoimme hänelle tietysti matkat.



Anoppi saa elää kuten parhaaksi näkee, aika vähän hänen kanssaan olen ollut enää tekemisissä. Nuorimmaisen synttäritkin jätti väliin, kun oli juuri tullut lomalta ja oli niin rankkaa ollut ja väsynyt matkasta.

Mene muualle, jos et osaa keskustella asiallisesti.



Minusta on tasan eri asia pyytää apua oikeisiin ongelmiin kuin itse aiheuttaa se ongelmatilanne. Varsinkin kun kyse on lapsista.



82

Minä pk-seutulainen joka kirjoitin olleeni kesällä myös kuolemanväsynyt kun olin viimeisilläni, en todellakaan ole ollut vauvan tultua väsyneempi! Vauva on hyvä nukkumaan ja on alusta asti nukkunut öisin ja välillä syönyt vain yhden kerran. Eli ap:n tilanne voi helpottua väsymyksen suhteen paljonkin, kun uni tulee paremmin ilman raskausvaivoja.



Laitan ap sulle meiliä!

Itseaiheutettu?



En nyt todellakaan ala tuoda tänne palstalle siskoni ongelmia haloo. Hän saa tehdä sen ihan itse jos haluaa.



ap

tilanteesi on itseaiheutettu

niin kyllä vaan suurin osa äideistä on, harvassa ovat ne vauvat, jotka nukkuvat yön ympäri.



Ymmärrän kyllä ap:ta toki sitä haluaisi että lapset oppivat tuntemaan mummon ja tulemaan läheisiksi tälle mieluummin kuin jollekin opiskelijalle.

Äitisi kuitenkin mielellään haluaa tavata lastasi. Voisit jättää lapsen sinne hoitoon, kun sinulla on muuta "menoa". Käy vaikka kampaajalla ja nuku kunnon päiväunet kotona. Korvaa näillä perinteisiä perhevierailuja. Oppisikohan hän vähitellen auttamaan lapsenlapsen hoidossa?

Vai luuletko oikeasti, että tilanne helpottuu vauvan synnyttyä? Silloin ne yövalvomiset vasta alkavat ja lisäksi on edelleen se uhmis hoidettavana vauvan _lisäksi_



Toisekseen ap: vedit nyt johtopäätöksen, ettei palstan mukaan pitäisi tukeutua läheisiin. Sinulle sen läheisimmän pitäisi olla oma mies, tukeudu nyt häneen. Enkä yhtään ihmettele äitisi reaktiota, ehkäpä hänkin tajuaa, että miehesi tulisi osallistua enemmän. Ja toisaalta voi olla oma vikasi, että äitisi vetäytyy kauemmas jos suunnittelet jo valmiiksi lapsen ja isoäidin harrastuksia (uiminen) ja ihmettelet miksi asia ei sovikaan.



Ratkaise nyt se pohjimmainen ongelma - eli miehesi liian vähä osallistuminen - äläkä syyllistä muita. Pari tuntia viikossa ei ole mahdottomuus miehellesi - hänellä ei vain taida olla haluja siihen?

Tunnut nauttivan kovati tuosta ap:n kiusaamisesta. Lievennetään siis kysymystä: nautitko? 83

niin kyllä vaan suurin osa äideistä on, harvassa ovat ne vauvat, jotka nukkuvat yön ympäri.

Ymmärrän kyllä ap:ta toki sitä haluaisi että lapset oppivat tuntemaan mummon ja tulemaan läheisiksi tälle mieluummin kuin jollekin opiskelijalle.

väsymys ei tule helpottamaan. 85

Oon ollut tosi väsynyt viime aikoina, en saa öisin nukuttua kun supistaa ja sattuu, lapsella on tosi paha uhma, tappelen päivittäin pukemisesta yms. hänen kanssaan. Välillä oon niin väsynyt että jaksan vain itkeä.

Mulla on tosi kynnys puhua väsymyksestä neuvolassa, mutta pakko se on. Olisin vain niin toivonut jotain apua tässä raskausaikana, huomiota mutta ei.

En yleensä pyydä apua kun pakon edessä

Mietipä, että äitisihän tekee palveluksen jos saa sinut viimeisellä keinollaan PUHUMAAN ongelmistasi (tässä tapauksessa väsymys) neuvolassa, ja saamaan apua. Neuvolassa koittavat auttaa ja teiltäkin päin löytynee edes jotain: kotipalvelua, avointa päiväkotia, asukastupaa, tukiperheitä, varamummoa, mll:n lastenhoitajia, vertaistukiryhmiä, osapäivähoitoa..

Sinun pitää sekä perheesi että omaksi parhaaksesi oppia pyytämään apua jo ennen kuin pakon edessä - nykyään tapahtuu liian usein epätoivoisia tekoja kun ei jostain syystä voida pyytää apua.

joka on myös itse aiheuttanut ongelmansa synnyttämällä kolme lasta kahdessa vuodessa. Siitä huolimatta ihmettelen ja suren sitä, että oma äitini ei halua auttaa tytärtään eikä olla lapsenlastensa kanssa. Tiedän ettei ole hänen velvollisuutensa auttaa, en vain ymmärrä miksei ole vapaaehtoista halua.



Jaksamista sulle ap, ja älä todellakaan välitä noista ei niin asiallisista viesteistä. Tämä on AV eikä muuksi muutu. Lohtua hakevat tulevat aina enemmän tai vähemmän mollatuiksi, kun taas ne jotka myöntävät esim. tehneensä jotain väärää ovat niiiiiiiiiiin mahtavia tyyppejä.

Vauva tulee sitten olemaan helppo tai vaikea, sitä ei voi vielä tietää. Optimistina voi ajatella, että n. 50% vauvoista on "helppoja". Myöskin ap:n mies on etsimässä työntekijää, jolloin voi osallistua enemmän. Eiköhän se ennen pitkää löydy. Lisäksi jos ap nyt hakee/saa apua, taas on asiat ok.

Vai luuletko oikeasti, että tilanne helpottuu vauvan synnyttyä? Silloin ne yövalvomiset vasta alkavat ja lisäksi on edelleen se uhmis hoidettavana vauvan _lisäksi_

Toisekseen ap: vedit nyt johtopäätöksen, ettei palstan mukaan pitäisi tukeutua läheisiin. Sinulle sen läheisimmän pitäisi olla oma mies, tukeudu nyt häneen. Enkä yhtään ihmettele äitisi reaktiota, ehkäpä hänkin tajuaa, että miehesi tulisi osallistua enemmän. Ja toisaalta voi olla oma vikasi, että äitisi vetäytyy kauemmas jos suunnittelet jo valmiiksi lapsen ja isoäidin harrastuksia (uiminen) ja ihmettelet miksi asia ei sovikaan.

Ratkaise nyt se pohjimmainen ongelma - eli miehesi liian vähä osallistuminen - äläkä syyllistä muita. Pari tuntia viikossa ei ole mahdottomuus miehellesi - hänellä ei vain taida olla haluja siihen?