"me halutaan elää itsellemme..."

Kenelläkään ei ole sijaa arvostella toista. Häpeä!

mutta jokin raja sentään, pliis!



Tämä "äiti" ei jaksa hoitaa lastaan edes muutamaa tuntia ruikuttamatta!

Mitäs mieltä kaikki avuliaat aatut nyt on ap:sta, kun ahdingon "koko karmeus" paljastui?

Tässä ei nyt ollut kyse kuitenkaan mistään elämänmittaisesta asiasta, vaan TÄSTÄ HETKESTÄ. Siis juuri tästä hetkestä. Vuosi sitten olin samassa tilanteessa, viimeisilläni raskaana ja 2.5v jaloissa, ja sain onneksi omalta isältäni apua kun en ollut nukkunut koko yönä kipujen takia ja esikoista piti ulkoiluttaa. ( ja mies töissä)

Kun vauva syntyi, asiat paranivat. Vaikka vauva heräili useasti syömään, nukuin silti paremmmin kuin viimiseen 7 kuukauteen, ja jaksoin taas hoitaa kodin ja esikoisen vauvan lisäksi.

Musta on ihan käsittämätöntä miten te pilkkaatte ja mollaatte ap:ta kun hän on tässä hetkessä väsynyt ja kaipaisi lepoa. Mikä juuri sinä olet tuomitsemaan toisen väsymyksen? Miksi luulet että jos ap:n äiti olisi sen verran inhimillinen ihminen että kerran viikossa hoitaisi omaa lapsenlastaan pari tuntia, ap:n koko elämä menettää hallintansa.

Enemmän ja enemmän tää palsta alkaa menettää makuaan, täällä on ihan psykopaatteja jotkut äidit. En voi muuta sanoa kuin että onneksi ette ole minun äitejäni. Minun äitini ja isäni rakastavat minua niin paljon että haluavat auttaa kun on vaikeaa, säälin lapsianne kun te ette sellaiseen rakkauteen kykene.

jonka jälkeen nukkuu klo 17-18 asti, lapsi menee klo 20 nukkumaan. Eli mies on lapsen kanssa n. 2h päivässä. Tämä siis 7päivää viikossa. Joskus mies ehdi illalla, jos tulee jotain erityistä, mutta yleensä siis näin.



ap joka on niin hirveän huono äiti ja ruikuttaa

Mitäs mieltä kaikki avuliaat aatut nyt on ap:sta, kun ahdingon "koko karmeus" paljastui?

Tässä ei nyt ollut kyse kuitenkaan mistään elämänmittaisesta asiasta, vaan TÄSTÄ HETKESTÄ. Siis juuri tästä hetkestä. Vuosi sitten olin samassa tilanteessa, viimeisilläni raskaana ja 2.5v jaloissa, ja sain onneksi omalta isältäni apua kun en ollut nukkunut koko yönä kipujen takia ja esikoista piti ulkoiluttaa. ( ja mies töissä)

Kun vauva syntyi, asiat paranivat. Vaikka vauva heräili useasti syömään, nukuin silti paremmmin kuin viimiseen 7 kuukauteen, ja jaksoin taas hoitaa kodin ja esikoisen vauvan lisäksi.

Musta on ihan käsittämätöntä miten te pilkkaatte ja mollaatte ap:ta kun hän on tässä hetkessä väsynyt ja kaipaisi lepoa. Mikä juuri sinä olet tuomitsemaan toisen väsymyksen? Miksi luulet että jos ap:n äiti olisi sen verran inhimillinen ihminen että kerran viikossa hoitaisi omaa lapsenlastaan pari tuntia, ap:n koko elämä menettää hallintansa.

Enemmän ja enemmän tää palsta alkaa menettää makuaan, täällä on ihan psykopaatteja jotkut äidit. En voi muuta sanoa kuin että onneksi ette ole minun äitejäni. Minun äitini ja isäni rakastavat minua niin paljon että haluavat auttaa kun on vaikeaa, säälin lapsianne kun te ette sellaiseen rakkauteen kykene.

Tämä ketju taas kerran todistaa kuinka nainen todellakin on toiselle naiselle pahin tuomitsija. Myös minä muistan kolmannen odotuksen ja loppuraskauden järkyttävän väsymyksen ja kivun ja suoranaisen paniikin kun en yöllä saanut nukuttua ja tiesin että aamulla täytyy herätä uuteen päivään. Kun flunssa vielä iski päälle ja hakeuduin lääkäriin, sain sellaisen puhuttelun että sain viimein pyydettyä apua. Lääkäri totesi hienosti, että jos et nyt saa levättyä ja parannettua itseäsi, susta ei ole muutaman viikon päästä synnyttämään. Jos et nyt pysähdy lepäämään, et vaaranna vain omaa vaan myös lapsesi terveyden. Onneksi suhde omaan äitiini oli ja on sellainen, että hän tuli oikopäätä meille viikoksi auttamaan ja olisi kuulemma tullut jo aikaisemmin jos olisi tiennyt kuinka kipeä olin.

musta 10-11 h päivässä on pitkä päivä, tehdään se mihin aikaan vain. Mikä siis aiheuttaa sen että mies nukkuu päivällä, ja edelleen oon yksin lapsen kanssa. Olen tosiaan pahoillani, että koen elämäni rankkana, koska se olen aina minä joka herää lapsen kanssa, pukee, vie ulos, käy kaupassa, laittaa ruoan, syöttää, nukuttaa jne. Joka päivä.



En jaksa tätä ketjua enää kommentoida. Olen puhunut äitini kanssa, sekä soittanut MLL:ään ja täyttänyt pk-hakemuksen.



ap

Mitäs mieltä kaikki avuliaat aatut nyt on ap:sta, kun ahdingon "koko karmeus" paljastui?

Ap:n mies tekee töitä 7 päivää viikossa, klo 4-14. Työajoista oletan, että homma on jotakin fyysisesti raskasta.

Oma mieheni teki pahimmillaan töitä samat 10 tuntia päivässä, lähti myös aamuyöstä hommiin... tuollainen homma syö miestä paljon enemmän, kuin säännöllinen aamu kahdeksaan meno. Kesti se työpäivä sitten kuinka monta tuntia hyvänsä. Minun mieheni oli noina aikoina kuin zombie. Ymmärrän, ettei ap raaski miestään paljon häiriköidä lisävastuilla. Ja leikittäähän ap:n mies lasta tuntikausia. Tarinat voisi lukea kokonaan, ajatuksella, eikä lisätä tai vähentää oman mielikuvituksensa mukaan.

Olen itse kärsinyt kaikissa raskauksissa äärimmäisen kivuliaasta loppuraskaudesta... ja kyllä, vaikka vauvakin vie unet, niin mikä synnytyksessä helpottaa on se, että ne raskauden aikaiset kivut ja säryt katoavat. On ihan eri asia nukkua kunnon unta, vaikka unet jäisivät lyhyeksikin, kuin yrittää pakkonukkua kipuineen. Eli kyllä, vauvan syntymä auttaa varmasti jaksamaan paremmin. Myös uhmaikäisen perässäjuokseminen tulee vauvavatsan katoamisen jälkeen helpommaksi. Eli homma helpottaa monella tapaa fyysisesti, joka sitten taas auttaa henkisessä jaksamisessa.

Ap pyysi äidiltään muutamaa tuntia pari kertaa kuukaudessa. Edelleenkään en ajattele ap:n pyytäneen mitään kohtuutonta.

En toivo teille typeryksille pahaa, mutta en voi kuitenkaan olla ajattelematta, että hiukan enemmän elämän vastoinkäymisiä... ja teistäkin saattaisi vielä kuoriutua hyviä ja empaattisia ihmisiä.

Jaksamista ap:lle

Ja hanki apua rahalla... sehän se ainoa asia, mitä tämä yhteiskunta enää arvostaa...

t. kolmen lapsen äiti, joka on aina tottunut pärjäämään omillaan ilman sukua (ja joka vastaili jo aamupäivästäkin).

että käytännössä sinä saat paljon enemmän miehesi tukea kuin äiditi normaalisti.



Ja tuo on vieläpä sitten äärilaita, johon miehesi on luvannut apua.



Juu, lykkää vaan esikoinen vielä nyt sitten päivähoitoon, ettet vaaaan rasitu.



Ihan tiedoksi vaan, ettei vauva sitten enää yllätä, että lapsia pitää ruokkia, vaatettaa, syöttää, nukuttaa, käyttää ulkona... Se juuri on sitä äitiyttä.

Toisia ei auteta JOS joku joskus sattuu alentumaan avun pyytämiseen. Ihmeellistä sakkia. Muistapa ap sinäkin, että annat sen äippäsi sitkutella aikanaan vanhainkodissa. Laitat viestin, että et jouda häntä ottaa jouluksi kotiisi, kun haluatte olla yksin.

Ei voi olla ylivoimaista. Haloo!

Nukkuvasta miehestä ei paljon apua ole ja yleensä se, että miehen pitää herätä klo 4 (myös meillä näin) tarkoittaa myös sitä, että miehestä ei ole esim. yöheräilyihin (jos esikoinen vielä joskus herää) osallistumaan. Meillä on vastaava tilanne eli äitini ei ole koskaan halunnut lapsiamme hoitoon ja anoppi ja appi taas ovat kuolleetl Myöskään mitään muuta apuverkostoa meillä ei ole, koska osa sukulaisista asuu kaukana ja lähellä asuvat eivät lapsia halua hoitaa (pari kertaa vuodessa olemme kehdanneet kysyä ja ei siis vielä koskaan ole sopinut). Minulla on onneksi ollut helpot raskausajat mutta voin silti jakaa tuon väsymyksesi ja toivottomuuden ja toivotan vain tsemppiä rutkasti. Kohta se helpottaa edes vähän, kun pääset kivuista ja säryistä.

162, ap on siellä kotona muutaman tunnin yksin.Ei voi olla ylivoimaista. Haloo!

Mikähän sinun matikannumerosi on ollut aikoinaan????

ihmettelee 166

Luuletteko te pahvit tosiaan, että jos ihminen on töissä 4-14, niin hän on sen jälkeen iloisesti ja tomerana perheen käytettävissä iltaan saakka? Ihmisen täytyy saada nukkuakin (ja jatkuva herääminen yöllä on erityisen raskasta, kun uni on vuorokauden aikana usemmassa lyhyessä pätkässä). Olettaisinpa vielä, että miehen levontarve voi aikaansaada sen, että ap koittaa olla uhmiksen kanssa mahdollisimman hiljaa iltapäivällä, että mies saisi nukkua. Ja moniko meistä av-mammoista on ollut parhaimmillaan ja voimainsa tunnossa ihan loppuraskauden aikana. Eikö ikään kukaan tuntenut uupumusta, kaivannut helpotusta ja tukea?



Ja jos todellakin on niin, että teidän mielestä ap:lla on kevyttä ja kaikilla teillä haukkujilla pirun raskasta, niin jo on helkkarin huonosti asiat Suomen perheillä. Ap:n perheen tahdin ja tilanteen ymmärtää väliaikaisena ratkaisuna, mutta heidänkin täytyy muistaa se, että jos ei yrittäminen ala pikapuoliin kannattaa niin, että pärjää normaalilla työmäärällä, on parempi lyödä hanskat tiskiin ja vaihtaa hommia.



Ja kun minut haukutaan seuraavaksi, niin alleviivattakoon:

- minun mieheni teki useamman vuoden liikaa töitä ja heräsi yleensä 2-3 välillä yöllä, nukkui unensa useammassa pätkässä ja vaikka yhteenlaskettuna tuntimäärä oli ihan ok 6-7 h/vrk, niin ei se toimi vuositolkulla. Ihminen muuttuu zombieksi. Mun miehellä työt eivät onneksi vieneet viikonloppuja.

- aikansa yritettyään mies löi hanskat tiskiin ja vaihtoi hommia, nyt pääsee paljon helpommalla (ja tienaa paremmin) ja perheelle on runsaasti aikaa. Rankka ja vankka yrittäjäkokemus oli iso plussa työnhaussa. Tämä kannattaa ap:n miehenkin muistaa.

- yrittäjän ei muuten kannata laskea tuntipalkkaa itselleen.... alkaa pian itkettää.

omakin äitini saattaa peruuttaa jo sovitun lasteni 2 ja 4v tulon jos esim. aikuinen sisareni soittaa ja ilmoittaa että on poikaystävänsä kanssa tulossa käväisemään päiväseltään. Tosi kiva juttu, varsinkin kun siinä vaiheessa me ei yleensä saada lapsenvahtia enää rahallakaan. Eikä varmaan meidän lapsia haittaisi yhtään vaikka näkisivät tätiäänkin samalla. Lapset ovat mummolassa noin kerran 2 tai 3 kuukaudessa yön yli ja yleensä tähän on löytynyt jokin perusteltu syy. Kun muutimme opiskelukaupungista asumaan anoppia ja appea lähelle, niin selityksenä kieltäytymiseen silloin ainoan lapsemme hoidosta oli, että teillä on nyt ollut seuraa toisistanne ihan riittävästi opiskeluaikana. Hyvästi siis edes tosi satunnaiset vahtivuorot jos me joskus olisimme halunneet käydä yhdessä vaikka elokuvissa. tuntuu, että edeltävän sukupolven väki on täysin ulalla siitä, mitä nykyajan arki työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisineen vaatii. Itse olen suunnilleen asunut mummolassani pienenä, mummo on minulle todella läheinen eikä ikinä ole kieltäytynyt ottamasta minua joukon jatkoksi, vaikka oli 5 lapsen yksinhuoltaja ja maatilan emäntä. Mieheni samoin on viettänyt kaikki lapsuutensa kesät isovanhempiensa luona maalla.



Tämän vielä juuri ja juuri kestää, mutta sitä ei, jos sitten kun sisarukseni alkavat lisääntyä, heidän lapsilleen riittää enemmän mummolan turvaa. Tosin olen itse ajatellut pitää kotini ovet avoinna myös sisarusten lapsille tulla, kun itse tiedän millaista elämä pienten lasten äitinä on, henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti. Välillä pää hajoaa ihan totaalisesti...



Voimia ap:lle. Et todellakaan ole ainoa, älä välitä näistä hyeenoista, eivät ymmärrä mistä puhuvat ennenkuin kokevat sen omalla kohdallaan...

Jos mies tulee kotiin ja lepää kaksi tuntia, hän on silti levänneenä siellä jo kello 16 eli 4 - 5 tuntia ap:n kanssa hoitamassa lasta kotona.



Oikeasti pitkä yrittäjän päivä on sellainen, että ap olisi lapsen kanssa yksin iltakahdeksaan-yhdeksään.



Minusta on ai-van naurettavaa ruikuttaa, kun oikeasti elää täysin luksusoloissa.

Muutaman tunnin on hoitanut lasta yksin.



Herännyt lapsen kanssa kello 8 - 9, syöttänyt, pukenut, vienyt ulos, tuonut sisään, syöttänyt ja pannut päiväunille kello 12. Kun lapsi herää kello 14, isä on jo siellä.



Ap:lle jää varsinaista hoitovelvollisuutta siinä 3 - 4 tuntia. VOI KAMALA sentään.



Laskutaito on sallittua.

ISÄLLE hereilläoloaika 03-19, ja nukkuma-aika 19-03



LAPSELLE hereilläoloaika 08-20.30 (välillä lapselle päiväunet, silloin äidillä vapaahetki)



ÄIDILLE hereilläoloaika 08-22.



Kun isä tulee töistä kotiin, jättää päiväunet väliin ja ylläpitää rytmiä jolloin vuorotellen nukutaan pitkään ja sitten valvotaan pitkään - ei päiväunia.



Äiti hoitaa lasta 08-12.30 eli neljä ja puoli tuntia, sitten oletettavasti päiväunet 12.30-14. Päiväunien aikana äiti laittaa ruokaa, tekee kotitöitä, lepää tai viettää omaa aikaa. Kun lapsi herää, isi onkin jo kotona.



Isi hoitaa lasta 14-18 jolloin äiti saa neljä tuntia lisää taukoa. Neljä tuntia vuorokaudesta ei ole toiselta vanhemmalta liikaa vaadittu, etenkään kun toinen on raskausvaivainen ja uupunut.



18-20.30 Äiti jaksaa hoitaa lasta pidettyään viisi ja puoli tuntia taukoa, ja mies saa vielä vapaata ennen nukkumaanmenoa.



20.30-22 Äidille vielä omaa aikaa, kodinlaittoa, kokkaamista tai muuta.

Tapahtui tasan silloin kun 16-vuotiaana kannoin vähäiset kamani lapsuudenkodistani ulos. Sinne jätin syyllisyydentunteeni, kun en kelvannut heille sellaisena kuin olin, samoin ison tukun rahaa vuosien varrelta minkä he olivat minulta 'lainanneet', vailla tarkoitustakaan maksaa takaisin.



Kun sain lapsia, kysyin suoraan apua vaikka aavistelin vastauksen. Huonoja valkoisia valheita, tyhjiä lupauksia, yllättäviä menoja.



Minä elän itselleni ja omalle perheelleni enkä voisi kuvitellakaan, etten auttaisi jos tyttäreni tarvitsisivat apuani, samoin ajattelee mieheni. Hän kertoi jo kuvitelleensa kuinka remontoi tyttäriemme asuntoja ja minä kylvetän lapsenlapsia. Meillä jää silti runsaasti aikaa itsellemme, onneksemme meillä ei tule olemaan minun vanhempiani riesanamme. Hehän haluavat olla rauhassa, viettää laatuaikaa keskenään, elää itselleen. Vaikka sitten tuijottaen päivästä toiseen vanhainkodin ovea, josta kukaan ei saavu heitä tervehtimään.

On ikävään, kun perhe on menettämässä merkitystään. Vanhemmat on mielestäni velvollisa lapsilleen ja lapset myös vanhemmilleen, kun se aika koittaa. Perheen olisi pidettävä yhtä ja auttaa toisiaan. Ihmettelen niitä isovanhempia, jotka eivät auta lapsiaan ja hoida lapsenlapsiaan, varsinkin jos välimatka ei ole ongelma.



Itselläni oli rakastava mummo ja häntä kävi mielellään katsomassa hautaan asti. Mitähän omasi odottavat?



T: Lapseton mies...

löytyy paljon miehiä, jotka eivät vaan auta vaimokettaan.omani ei ole sellainen, mutta moni on.

käsitin, että olet hakenut tarhapaikkaa. hyvä niin.