Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"me halutaan elää itsellemme..."
03.11.2008 |
Tällaisen viestin sain tänä aamuna äidiltäni. Mulla on 2,5 vuotias ja olen viimeisilläni raskaana. Mies on yrittäjä, tekee töitä 7 päivää viikossa, ja pitkiä päiviä. Oon ollut tosi väsynyt viime aikoina, en saa öisin nukuttua kun supistaa ja sattuu, lapsella on tosi paha uhma, tappelen päivittäin pukemisesta yms. hänen kanssaan. Välillä oon niin väsynyt että jaksan vain itkeä. Hermostun lapselle helposti, kun joudun ison mahani kanssa kantamaan häntä, juoksemaan perässä... Eilen sitten päätin ensimmäistä kertaa puhua asiasta äidilleni. Vanhempani ja siskoni ovat ainoa tukijoukkoni, sillä miehen perhe asuu ulkomailla. Ystävistäni kaksi on juuri saanut vauvan, ja kaksi on työelämässä, yksi asuu toisella puolella kaupunkia, ja muut eivät ole niin hyviä tuttuja että kehtaisi pyytää apua.
En yleensä pyydä apua kun pakon edessä, lapsi on ollut yhden kerran yötä mummolassa, kun jouduin sairaalaan ja mies oli työmatkalla. Kaksi kuukautta sitten vanhempani olivat lapsen kanssa kun kävin nopeasti ostoksilla, lapsi oli heillä n.2h hoidossa. No nyt sitten yritin puhua, että oikeasti tarvitsisin apua ja aikaa levätä, että jos he voisivat olla lapsen kanssa. Äidin ensimmäinen kommentti oli, että syyllistän häntä. Se ei tosiaankaan ollut tarkoitukseni. Alan vain olla epätoivoinen. Tänä aamuna tuli sitten tuo viesti, että haluavat auttaa mutta elää myös itsellensä...
Tiedänpähän nyt, että sieltä on apua turha odottaa. Tuli vain pahempi olo. Mulla on tosi kynnys puhua väsymyksestä neuvolassa, mutta pakko se on. Olisin vain niin toivonut jotain apua tässä raskausaikana, huomiota mutta ei. Kateellisena kuuntelen kavereita joiden vanhemmat auttavat, ja haluavat auttaa, lastenhoidossa vähän väliä.
Kommentit (297)
korostaa joka välissä, kuinka hän on kokee tehneensä oman osansa lastenhoidossa, kun on viisi lasta saanut maailmaan.
Nyt haluaisi nähdä lastamme ja haluaisi lapsen kylään luokseen. Eipä saa. Hänhän on oman osansa jo tehnyt.
Siis hän ei saa olla lapsellenne mummi kun sanoi noin raskausaikana ja on nyt tullut järkiinsä? Mitäs miehesi on mieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies vaikkapa nukkuis/lepäis kaksi tai vaikka kaks ja puol tuntia, niin
kellohan on vasta 16.30. Jos siinä vaiheessa mies ottaa ohjat käsiin, niin
eihän ap:llä ole pitkä päivä, vai ymmärränkö nyt jotain väärin?
Kai se lapsi nukkuu vähän pitempään kun kello 4, jollon isä lähtee töihin? Ja kai 2,5- vuotias nukkuu pienet päiväunet vielä? Eli ap:n ei tarvi kun jaksaa antaa sille uhmikselle aamupala, raahautua aamupäivällä ulkoilemaan, antaa joku valmisruoka lounaaks, päiväunet ja sit vaikka joku Muumi pyörimään tunniks ja sittenhän jo mies onkin auttamassa ja voi hoitaa päivän toisen ulkoilun.
Enkä siis halua mitenkään irvailla tai kiillottaa omaa kruunua, mutta oikeasti, mun kokemusmaailmassa miehien pitkät päivät tarkottaa sitä, että ne lähtee töihin klo 7 ja kotiutuu joskus klo 20 maissa. Tai ovat viikon, parin työreissuilla tms. Enkä siis väitä, että tämä olis ideaali tai helppoa kun heinänteko, mutta en vaan vilpittömästi hämmästyin...
Ja siis ap:lla ei ketään naapurustossa, joka vois satunnaisesti hoitaa sen taaperon aamupäivä ulkoilun samalla, kun ite omien muksujensa kanssa ulkona?
joka aina ottaa lapsenlapset pyydettäessä hoitoon. Kyseinen mummo onkin sitten hoitokeikan jälkeen lähes sänkykamaa, sitä eivät vain lapsensa tiedä koska mummo ei asiaa heille halua paljastaa eikä asia lapsille tule mieleen.
Tunnen useampia ihan hyväkuntoisia isovanhempia, jotka ovat kuolemanväsyneitä lastenlasten hoitamisen jälkeen - eivät missään tilanteessa halua tunnustaa asiaa lapsilleen.
Nuoremman polven on vaikea tajuta ja hyväksyä, että se vanhempi polvi vanhenee ja jaksaa vähemmän - ja useimmiten eivät suostu asiaa kertomaan.
Siksi nuoremman polven olisi hyvä tajuta tämäkin asia.
Ymmärrän mummoikäisen kirjoituksen hyvin, kun on omat lapset hoitanut ja kasvattanut niin sen jälkeen on oikeus myös omaan aikaan. Itse en olisi koskaan niin itsekäs, että olettaisin vanhempieni hoitavan lapseni - olen halunnut antaa siitä aloitteen heille.
Ja edelleenkin käskisin ap:ta ryhdistäytymään ja antamaan sille miehelle sitä vastuuta. Vai tarvitseko kokonaisen armeijan apujoukkoja sitä kotia pyörittämään?
Meillä myös yrittäjäisä ja kuvio menee niin, että ensin firma, sitten muut. Ja niin sen pitää ollakin, jos firman aikoo saada kannattamaan. Siihen pitää sitoutua. Meillä sitten taas mummot auttavat jatkuvasti, koska toinen asuu naapurissa ja toinen muutaman kilometrin päässä. Lapsia on 3 kpl, 4 v, 2 v ja 4 kk. Muuten olisi vaikea kyllä tulla toimeen, koska myös minä olen firmassa töissä ja lisäksi ulkopuolisella.
Toisaalta mielestäni on hyvä, että äitisi sanoo suoraan mitä ajattelee (omani nimittäin auttaa ja auttaa ja auttaa, vaikka näen naamasta, että ei aina jaksa kiinnostaa ja on väsynyt omasta työstään, en pyydä apua, mutta hän aina tarjoutuu). Rehellisyys on hyvä asia.
Meillä on isommat pojat hoidossa 5 h/pv ja se on ollut hyvä. Asumme syrjäseudulla, kavereita ei ole ja toisiaan eivät jaksa koko ajan. Ei se mikään synti ole viedä lapset hoitoon. Harkitse edes, jos taloudellisesti se on mahdollista, kaikille ei ole. MLL:lta voisit myös ottaa hoitajaa kotiin, jos siltä tuntuu. Muistan hyvin, miltä tuntuu kantaa 4 v ja 2 v riitapukaria viimeisillään raskaana.
miten paljon hoitaa lapsenlapsiaàn? Ja siitä riippuu myös se, miten paljon jälkipolvi huomioi elämän ehtoopuolella? Just, onneksi kaltaisiasi itsekkäitä ihmisiä ei ole paljoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että ulosantini ei ole parasta mahdollista, mutta en kyllä käsitä miten vedit tuon johtopäätöksen.
Yritän vaan sanoa, että jos lasten isoäiti ei halua syystä tai toisesta lastenlastaan , niin asia ei mitenkään parane jos siitä täällä vinkuu ja syylistää sitä mummua. Sen sijaan kannattaisi etsiä ratkaisua jostain muualta.
Uskon kyllä, että apua tarvitaan, raskaus voi olla raskasta. Mutta mä en edelleenkään ymmärrä miten tilanne paranee jos se mummo haukutaan maan rakoon. Sen sijaan toistan edelleenkin sen mitä olen sanonut pariin kertaan
1) puhu asiasta neuvolasta
2) hoitoapua saa rahalla jos ei ole tukiverkkoa
3) tukiverkkoa voi itse aktiivisesti rakentaa
Siis miehesi tekee "aikalailla normaalia työpäivää". Itsekin olen pienten lasten äitinä heränny neljältä töihin.. ;) Ei se silti ESTÄ minua toimimasta lapsien kanssa!
Jos äitisi on ITSEKIN ehdottanut uimareissua, mutta NYT ei vaan halunnut/jaksanut vaan oli ajatellut jotain muuta niin sehän on hyväksyttävää käytöstä sulta vetää ittensä noin vihaseksi.
Juuri sun viesti 130 kertoo itsekkäästä ja marttyyrimaisesta olemuksestasi: MINÄ, minä ja minä.
En hauku, mutta kritisoin. Täydelliseksi en itseäni miellä mutta minusta jokasen kannattaa muistaa ettei toiset ole vastuussa lapsistasi kun sinä niin haluat.
Mistä asioista äitisi on kasvatuksessasi eri mieltä kanssasi?
49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että minkämittainen sen "yrittäjä"-miehesi normaalipäivä on, jos tuo on teistä pitkä?
Siis jos mies tulee kotiin kello 14 ja lepää vähän, hän on silti siellä kotona apunasi tuntikausia! Enemmän kuin suunnilleen kenenkään normaalityössä oleva mies.
_Pitkä_ yrittäjän päivä on minusta sellainen, että mies on poissa ennen kuin lapsi herää ja hyvällä tsägällä tulee paikalle sanomaan hyvät yöt! Ja sinä olet oikeasti yksinäsi koko helkutin päivän. Nythän sulla on lapsi hereillä aamulla vähän aikaa, syö ulkoilee, syö, nukkuu päikkärit ja kun herää, isä on jo siellä paikalla. Onpa tosiaan rankkaa!
t. yrittäjä-äiti
ja silti ap:n työssäkäyvän äidin pitäisi viikonloppuisin hoitaa ap:n lasta jotta ap saa levätä? Vaikka se mies nukkuisi pari tuntia töiden jälkeen niin silti ehtii olla paljon lapsen kanssa jotta ap saa levätä.
Ei tullut mieleen, että ehkä se äiti tarvitsee viikonloppuisin lepoa jotta jaksaa siellä työelämässä viikolla? isovanhempi-ikäinen kun ei ehkä jaksa enää entiseen tahtiin.
Häpeä ap, sait vielä montaa täällä huiputettua kun todellisuudessa miehesi on paljon kotona! On teidän ongelmanne jos hän ei osallistu tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta, mutta sellaisiakin ihmisiä löytyy jotka eivät uskalla auttaa edes omaa lastaan ja omia lapsenlapsiaan...!! Miten säälittävää... Mitä he haluavat, pelkät rusinat pullasta? Jos sinä kaipaat heiltä tukea heitä ahdistaa, koska he ajattelevat vain itseään ja omaa "onnistumistaan", ovat niin itsekeskeisiä että se menee kaiken edelle! He ovat peittäneet omat ongelmansa mutta nyt sinä paljastat heidät kasvatuksensa taitamattomuuden, kun et olekkaan vain hiljaa vaikeuksien edessä! Sinun avuntarpeesi on heidän silmissään ilmeisesti loukkaus ja osoitus heidän omasta typeryydestään.
He pakenevat vastuuta sillä he kokevat syyllisyyttä avuttomuudestaan. Jos he olisivat rohkeita ja kunnollisia, fiksuja ihmisiä, he tukisivat sinut parhaansa mukaan, kokivat he auttamisensa sitten onnistuvan tai ei - he kuitenkin yrittäisivät kaikkensa. Nyt he vain pakenevat omaa heikkouttaan!
Ehkä he haluavat nähdä teitä vain, kun kaikki on "täydellisen ihanaa". Haluatko sinä nähdä heitä silloin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehesi on samanlainen kuin minunkin: hän ei ole kiinnostunut lapsistaan tai vaimonsa hyvinvoinnista! Eikö?
ap:n äiti on täydet työpäivät töissä viikolla, ap:n työpäivät on pari tuntia per rupeama...
Kukahan tässä nyt oikein riistää ja ketä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi pyhä sylvi! Nyt on kyllä huiputettu olo, että tulin lukeneeksi pitkän ketjun läpi. Anteeksi vain, mutta onko tosiaan sulla niin rankkaa päivisin?
Meillä yrittäjämiehen NORMAALItyöpäivä klo 7.30-19.30. Jos oikein pitkään menee, mies tulee vasta puolenyön jälkeen kotiin... Meillä lapset alle 2 vuoden ikäerolla, sukulaiset satojen km päässä.
Jotenkin sitä vaan jaksaa hoitaa lapset kotiäitinä aamusta iltaa yksin, kun on pakko.
ja hoitaa illan uhmaikäistä/-iä ja kotia...
lasten hoidossa. Anoppi "elää itselleen" mikä tarkoittaa sitä, että ottaa lapset kerran puolessa vuodessa yöksi. Ei hänestä ole meidän arjessa mitään apua eikä puhettakaan että pitäisi lapsia yhtä yötä kauempaa.
Näin se nyt vaan joillakin on.
Isoäitivaiheessa naisella on lähes aina huollettavanaan myös vanhuksia, niitä isomummoja ja isopappoja. Nuoria ja lapsia ei vanhusten tilanne yleensä kiinnosta pätkääkään, vanhusten kanssa ei jakseta olla, kun he kysyvät aina uudestaan samaa asiaa, elävät omissa maailmoissaan eivätkä jaksa ja oman taloutenviihdyttää lapsia. Vanhusten asiat jäävät lähes aina 50-70-vuotiaiden tytärten harteille.
Kun isoäiti on valintatilanteessa, pitäisikö hänen työnsä ohella huolehtia omasta dementoituvasta äidistään vai ottaa lapsenlapsia hoitoon, vanhempi ikäpolvi vie voiton, koska heistä ei huolehdi kukaan muu. Nuoren äidin on sittenkin helpompi saada apua lasten hoitoon kuin itsekin vanhenevan saada apua vanhustenhoitoon.
Ja tämä ongelma pahenee jatkuvasti, kun elinikä pitenee ja isot ikäluokat vanhenevat.
Voimien ehtyminen vanhetessa on ihan todistettava fakta myöskin. Emme me jaksa hoitaa vasemmalla kädellä vanhuksia ja oikealla lapsia.
Tuo "teillä nuorilla" alku on aika aliarvioiva alku puheellesi. Todella monella 50-70 -vuotiaalla ei ole edes vanhempia enää elossa. Ja jos on, yleensä on sisaruksia auttamassa hoidon jakamista.
Aina kun lötyy rakkautta ja tahtoa, löytyy myös aikaa.
Se on eri asia, mihin sen ajan haluaa käyttää. Ei kukaan esim. pakota tekemään
kokopäivätöitä.
Mitäs mieltä kaikki avuliaat aatut nyt on ap:sta, kun ahdingon "koko karmeus" paljastui?
Alue: Aihe vapaa
että jotkut ihmiset voivat olla typeriä. voimia sulle ap!