mistä on kysymys, jos joku AIKUINEN on aina riidoissa auktoriteettien kanssa?
...auktoriteettaja voivat olla esim. pomot, lääkärit, opettajat, rehtorit, vakuutusvirkailijat...
Kommentit (32)
lapsena ja nuorena saanut kaiken tahtomansa läpi ja nyt on vaikeuksia kestää sitä, että joku muu tekeekin tahtonsa mukaisesti.
Minulla on kaveri joka on napit vastakkain kaikkien kanssa. Jos ei suoraan niin puukolla selkään.
Olen keittiöpsykologin vahvalla ammattitaidolla diagnosoinut hänen ongelmakseen kateellisuuden ja kaksinaamaisuuden.
Freud voisi löytää syyksi ongelmallisen isäsuhteen.
kyllä jotkut kapinoivat läpi elämänsä ja mitä enemmän heille laitetaan hanttiin, sitä enemmän he tappelevat vastaan.
Ei noi ammattiryhmät mitään auktoriteetteja ole.
kyllä jotkut kapinoivat läpi elämänsä ja mitä enemmän heille laitetaan hanttiin, sitä enemmän he tappelevat vastaan.
kuule, kapinointi kuuluu lähinnä teini-ikään. Normaalit aikuiset eivät kapinoi, vaan hoitavat asiat muulla tavalla.
3
Eli jos olin kyseenalaistanut jonkun hänen sanomisensa ja soittanut ja tarkistanut esim. kelasta tai lastenvalvojalta miten asia menee, niin mies sai raivarit ja väitti että virasto on antanut mulle väärää tietoa. Rasittavaa.
Mulle ei tässä maailmassa ole muita auktoriteetteja kuin Suomen valtio ja ehkä oma moraalikäsitykseni. Ihmisten tekemät virheet on lupa kyseenalaistaa olipa kyse työkkärin natsivirkailijasta tai sydänkirurgista joka on jättänyt olennaisia asioita kertomatta esim lapseni hoidosta.
En kunnioita ketään jos he eivät ansaitse kunnioitustani
kunnioittaa kaikkia, kunnes he tekevät jotakin millä menettävät sen kunnioituksen.
Tunnen pari ap:n kuvailemaa tyyppiä: lääkärit eivät koskaan ymmärrä heitä eivätkä ota tosissaan, lasten opettajat ovat epäpäteviä ja puolueellisia, virastot hitaita ja aina väärässä, järjestelmä epäoikeudenmukainen jne. Ravintoloissa, kaupoissa ja matkoilla nämä tyypit ovat heti valittamassa, kun epäilevät joatin vääryyttä sattuneen ja haukkuvat firman lisäksi tarjoilijat ja myyjät henkilökohtaisesti. Minusta pohjalla on täydellinen itsekeskeisyys, kyvyttömyys nähdä että itsekin tekee virheitä ja kuvitelma siitä, että koko maailma on heitä vastaan.
Eikä nämä ihmiset mitään kapinallisia ole; eivät he toimi muuttaakseen asioita vaan tyytyvät valittamaan omasta puolestaan ja haukkumaan auktoriteetteja. Vaaleissa äänestävät establishmenttia eivätkä osallistu politiikkaan tai muuhun yhteisten asioiden hoitoon sen enempää.
Eli jos lääkäri sanoo jonkun olevan pielessä niin kyllä se varmasti sitten on.
Mutta on aivan varma jos törmään semmoiseen jolle on noussut se oma auktoriteetti päähän niin varmasti minulla menee palkokasvi nenukkiin.
Eli jos asioista keskustellaan tasavertaisesti niin asiat sujuvat oli vastassa kuka tahansa.
Eiköhän tällaisilla ole mennyt lapsuudessa jotain pieleen, eikä pysty nyt olemaan sinut itsensä kanssa. Sääliksi käy, sillä rankkaahan se on olla aina oikeassa ja osata kaikki paremmin kuin muut.
Eli ihminen joka tuhlaa elämänsä siihen, että taistelee kaikkia vastaan ja on aina oikeassa, on harvoin pohjimmiltaan onnellinen.
kunnioittaa kaikkia, kunnes he tekevät jotakin millä menettävät sen kunnioituksen.
Näin oli jo käynyt, Siis asiantuntija-aktoriteetti oli jo tehnyt pahan virheen.
Toki yhden virheenkin jälkeen vielä pitäisi antaa toinen tilaisuus. Kovin montaa ei kuitenkaan tarvitse katsella auktoriteetiltakaan, eikä sitä yhtäkään tarvitse jättää korjaamatta.
vai maksatko itse enemmän veroja ihan vain siksi, että verottajalta on jäänyt jotain huomaamatta - et taida, menet ja vaadit virheen korjausta.
Minä kunnioitan kaikkia niitä auktoriteetteja, jotka kunnioitusta ansaitsevat, jotka siis toimivat niinkuin pitääkin. Valitettavasti niitäkin löytyy, jotka eivät toimi.
omilta vanhemmiltaan. Hänet on lytätty ja mitätöity ja tullakseen hyväksytyksi hänen on pitänyt alistua täysin vanhempiensa tahtoon. Siitä on jäänyt päälle vastarinta (jotkuthan eivät alistu toisten vallan alle, vaan voimaannuttuaan asettuvat sitten auktoriteettteja vastaan - nämä viranomaiset edustavat ihmiselle samaa ylivaltaa kuin mitä omat vanhemmat lapsuudessa.
Jokin kasvussa on mennyt vikaan.
Tai kasvatuksessa. Joskus törmää sellaiseen katkeruuteen syrjäytyneiden ihmisten kohdalla, mikä kohdistuu juuri viranomaisiin. Ehkä siinä on jotain katkeruutta siitä, että oma elämä ei ole onnistunut. Sitten, sen sijaan, että myöntäisi, että oma elämä on epätäydellistä, hyökätään täydellä laidalla niiden kimppuun, jotka ulospäin näyttävät saanen asiansa paremmin hoidettua.
Ei se mitään traumoja vaadi että jotkut ovat lampaita ja jotkut tiikereitä. Jotkut ihmiset syntyvät änkyröiksi ja toiset hyväksyvät kaiken, turha sitä on millään keittiöpsykologisilla teorioilla selitellä.
Sen harhaluulon voisi tietysti karsia jo lapsena esimerkiksi asumalla vähän aikaa jossain kehitysmaassa. Kummasti alkaisi suomalaiset viranomaisetkin vaikuttaa fiksuilta.
kysyy ap...