CNN uutisiset: Suomessa paljon aseita.

Joillain metsämiehillä ja psykopaateilla täytyy olla hirmuiset kokoelmat.

Eli osaamme kuitenkin vastuullisen aseenkäsittelyn jalon taidon, näitä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta..



Älkää nyt tästäkin alkako vouhottamaan.

Paitsi yhden tutun maanviljelijän, joka metsästää hirviä.

Minä tunnen about 10 aseen omistajaa.



Paljon vaarallisempaa on uskon johonkin " jumaliin" ja " enkeleihin" tai muuhun ilmiselvään soopaan kuin omistaa pyssyjä...

(siis kv) kerrottiin, että Suomessa on todella paljon aseita asukasmäärään nähden. Olisiko ollut samaa luokkaa kuin jenkeissä tmv. Siis todella paljon.



Minun hyvä ystäväni ampuu ja hänellä on useita aseita. Ja hänen muilla ystävillään luonnollisesti paljon. Muistakaa perämetsien miehet, mustalaiset jne.

Kyllähän niitä yhdelle asiaa harrastavalle kertyy yleensä kai paljon.

jyrähti tiukasti 3-vuotiaalleni, kun tämä leikisti ampui meitä aikuisia. Aseella ei osoitella toista ihmistä edes leikissä.

Mies metsästää ja samoin moni sen kaveri. Ja moni mun sukulaisista.

Olen mäkin joskus ampunut, vimeksi viime kesänä. Samoin meidän 5-v. poika.

Mä olin viimekesänä todella tiukkana kun eräs poika (alle kouluikäinen) leikkipuistossa maastopuvussaan leikki ampuvansa muita lapsia. Kielsin poikaa ja kysyin, olisiko äidin mielestä ok, jos mun lapset leikkisi sen lapsen hirttämistä.

Yleensä metsästysaseita. Minulla esimerkiksi neljä ihan metsästykseen käyttämääni asetta, yksi haulikko ampumakilpailuihin, yksi pienoiskivääri, ampumakilpailuihin, -hiihtoon ja vastaaviin. Yksi ase, jonka sain nuorena plikkana metsästykseen ja jota ei enää tule käytettyä, kun on parempiakin ja loput neljä perittyjä vanhoja aseita, joita pidän lähinnä tunnearvon vuoksi. Yhteensä siis 11 asetta.



Silti, jos joskus jonkun tappaisin, se varmaankin tapahtuisi keittiöveitsellä. Tosin tilannetta on vaikea kuvitella, en ole yhtään väkivaltaan taipuvainen, mutta jos siis pikaistuksissani päätyisin tappamaan esimerkiksi mieheni, niin o0len varma, että se ei tapahtuisi niin, että käyn hakemassa asekaapin avaimen lukollisesta pöytälaatikosta, avaan asekaapin ovea aikani, otan aseen, säädän panoskaapin numeroyhdistelmälukon kanssa, etsin oikeat patruunat, lataan aseen ja ammun. Tässä välissä olisin jo varmasti ehtinyt harkita mitä teen (tai mieheni olisi ehtinyt ottaa hatkat ja poliisipartio olisi jo puolimatkassa tulossa meille päin.) Sen sijaan voin jotenkin kuvitella mahdolliseksi, että sitä voisi tarttua pöydällä tyrkyllä olevaan puukkoon ja kerran lyödä vihan vimmoissa ja sitten vasta havahtua, että mitä hittoa sitä oikein on tekemässä.



Luulisin, että juuri tämänkaltaiset syyt ovat taustalla siihen (ja se, että suomen aseet ovat pääasiassa metsästysaseita, joita ei pahemmin taskuissa piilossa kuljetella), että ampuma-aseilla on niiden suuresta määrästä huolimatta kansainvälisesti erittäin harvoin osuutta täkäläisiin väkivaltarikoksiin.

Siellä ihmiset elelee rauhassa ja pikkukaupungeissa asuvat pitävät öisinkin ovet auki, kun ei ole mitään pelättävää. Suomen asemäärä on pieni.

CNN sivuilta: USAssa eniten aseita väkilukuun suhteutettuna, sitten Jemenissä ja kolmanneksi Suomessa.



Eikä se ole pelkkä aseiden määrä vaan se että aseiden määrä kertoo väkivaltakultturista, joka meillä on voimakas.



Aika sama millä tapetaan, mutta tosiasia on että meillä tapetaan ja pahoinpidellään pari kertaa niin paljon kuin yleensä LÄnsi-Euroopasssa.