Koska olet ollut viimeksi miehesi kanssa jossakin kahdestaan ilman lapsia?
Me ollaan oltu ravintolassa syömässä kesällä 2006.
Kommentit (95)
ia inisijöitä jotka roikkuu koko ajan jalassa kiinni. Tauko tekee hyvää.
pienempi ei vielä.
Nukkuvat pitkät yöunet ja myös aamulla pitkään, ei meillä ole kellään mitään univelkoja.
Ja kaikki, koko perhe, ollaan tyytyväisiä elämäämme. Mikähän tässä nyt niin ihmeellistä on??
142
non yöunia? Veikkaan että jo sinäkin miettisit minne ne lapset välillä TUNKISIT! :D
Isompi on käynyt yökylässä, koska _hän_ haluaa käydä. Mutta me ollaan oltu kyllä kotona pienemmän kanssa silloin. Ei se isompi siellä ole kyläillyt, koska me haluttaisiin hänestä eroon tai oltaisiin lähdetty jonnekin, vaan koska hän on halunnut kokeilla sitä.
142
Ei tässä ketjussa ole kukaan puhunut, että vie väkipakolla lapsensa hoitoon.
170
Meillä kun lapset ovat kotona, eivät ole koskaan oppineet nousemaan aikaisin. Ja kyllä hekin valvottavat sairastaessaan yms. mutta senhän saa viikonloppuna tasattua, kun molemmat vanhemmat on kotona. Minä nukun aina pitkään lauantaiaamuisin, kun mies hoitaa lapsia...
142
tykännyt, ja olemme käyneet puistoissa ja ostoksilla. Poika on nukahtanut hyvin ja aamupäivällä, kun äiti ja isi tulevat hakemaan, kertoo poika innoissaan, mitä on tehty. Mummina tuli paha mieli, kun pidätte tässä ketjussa mummulaa jotenkin huonona paikkana.
Olkaan onnellisia TE jotka pystytte käyttämään/jakamaan
hoitovastuuta muiden ihmisten ja sukulaiseten kanssa.
KAIKILLA ei ole tukiverkostoa jota käyttää. Ei voimia sitä
tuntemattomista rakentaa eikä ylimääräistä rahaa
ostaa hoitopalveluita.
Juu, hermot ovat välillä kireällä. Univelkaa on kertynyt.
Lapsetkin varmaan haluaisivat olla joskus muualla.
MUTTA miten kaiken saisi vaivattomasti sujumaan
kun on juuri ja juuri voimia jaksaa päivästä toiseen.
Meillä lapset edelleen valvottavat ja yhteistä aikaa ei
ole edes illalla. Kuka nyt jaksaa viimeisen taivuttua
n. 01 alkaa valmistella kynttilä jne. illallista saatika
rakastella sen jälkeen. Ensimmäinen nousee tuossa
07 joten HEH HEH HEH eipä juuri naurata....
tänään mennään teatteriin, kun sukulaistyttö tulee lapsia hoitamaan.
Mummot eivät tosiaan ole kauheasti panostaneet, ja muuta tukiverkkoa ei ole. Kiitos teille mummot jotka viitsitte ja jaksatte, olette tärkeitä.
Lapsemme ovat 5½v sekä melkein 2v. Hoitajia olisi, emme vain saa aikaiseksi järjestää mitään.
Pienempi ei ole vielä ollut yökylässä missään. Isompi on. Ja haluaisi uudestaankin, aikataulujen yhteensovittaminen vain on niin hankalaa. Itse en haluaisi esikoisesta kokonaiseksi viikonlopuksi luopua ja yökyläpaikkoihin ei tunnu pääsevän viikolla, vaikka eläkeläisistä on kyse...
Olen töissä (joo, kaksivuotiaamme ON hoidossa). Ja haluan olla lasteni ja mieheni kanssa vapaat hetkeni. Lapset ovat pieniä niin kauhean vähän aikaa. En myöskään antanut lyhyellä kesälomallani (4vkoa) lastani viikon reissuun. Vaan pyysin, että reissu tehtäisiin lomani ulkopuolella. Onneksi tälle eläkeläiselle se sopi.
Lisäksi teemme miehen kanssa eri vuoroisas töitä, että lapsilla olisi mahdollisimamn vähäinen hoidon tarve. Joten näin ollen yhteisen vapaa-ajan löytäminenkin voi olla hankalaa.
Itse en koe tarvitsevani lomaa lapsista. Aina silloin tällöin kun näitä kyselyitä tänne av:lle ilmaantuu, kysyn mieheltäni, haluaisiko että lähdemme jonnekin kaksin. Mutta ei hänkään halua, ei jaksa. Univelka painaa ja jonkinlaisen yhteisen vapaan organisoiminenkin olisi jo aika urakka. Mutta keväällä lähdemme ilmeisesti kahden yön reissuun miehen kanssa. Hankimme varmaankin hoitajan kotiin. Pienempi lapsistamme on hyvin kotiorientoitunut. Uskon sen olevan hänelle vähemmän stressaava tilanne.
Sitä edellisellä viikolla teatterissa. Yleensä ei päästä näin usein kahdestaan rentoutumaan, mutta nyt on käynyt isovanhempia kylässä.
Ja 163:lla on 3 v. joka tapaa joka päivä puistossa kanssani ollessaan kymmeniä kavereita.