# TAMMITENAVIEN vk45 #

Kävin listautumassa ja urkkimassa kaikkien iät. Eniten on varmasti 26-30v. odottajia. Meitä hieman varttunemmpi ja edelleen parhaassa iässä olevia oli noin 10 MAHAA.



Muhvilla alkaa vissiin varhennettu ä-loma?



Minä innostuin ja onnistuin saamaan esikoistyttäreni vasta 38v. Nyt sitten tiedossa poika ja viisautta on kypsynyt lisää 5v.



Nyt vaan rassaa 0-hermot ja jaksamattomuus. Sen verran olen pirteä, että sapettaa kotona olo, koska en pysty tekemään edes mitään kivaa.





Hyvää illan jatkoa!



Ametisti ja Esko rv. 28+

Nyt taitaa tulla aika omanapaista jutustelua... (sori)



Kiva kuulla muiden rakennuskokemuksia!

Meillä suurin ongelma tuossa rakennusprojektissa on se, että rakennetaan toiselle paikkakunnalle eli matkoihinkin hurahtaa tunti. Jos haluaisimme sinne esikoisen kanssa mennä, niin pitäisi mennä koko päiväksi. Käytössä on siellä onneksi lämmin autotalli, jossa voi syödä ja ottaa päikkärit. Mutta on se silti rankkaa. Tähän mennessä ei edes ole vielä pahemmin ollut sellaista rakennuspuuhaa, jota olisin voinut olla tekemässä (joko liian rankkoja raskaana olevalle tai ei onnistuisi esikoisen mukana ollessa). Mutta piakkoin ollaan siirtymässä sisähommiin ja mullekin löytyisi töitä, mutta taitaa jäädä haaveeksi nyt loppuraskaudesta. Meidän raksaprojekti alkoi 1,5v sitten ja kestää vielä ainakin puoli vuotta, tod. näk. paljon kauemmin.

Olen aina tiedostanut nämä rakennusaikaiset kriisit, mutta samanaikainen raskausaika pääsi yllättämään. Mutta eiköhän tämä tästä, kun nyt vain saisin tämän nykyisen kämpän siihen kuntoon että vauva mahtuisi tänne (miksi en voinut aloittaa tätä projektia jo keväällä???)! Seuraava kriisi tulee viimeistään sit kun vauva syntyy ja joudutaan oleen lasten kanssa kolmistaan¿



Eilisilta ja yö olivat taas aika kammottavia. Esim. illalla käytiin esikon kanssa kirjastossa ja meinasin pyörtyä + nukahtaa kesken sadun luvun (noloa). Viime yönä sain (toisen kerran) ensi makua tulevista synnytyssuppareista. Kipu oli tosi lievä niihin todellisiin verrattuna, mutta kyllä ne silti pelästytti. Unikaan ei tullut enää silmään neljän jälkeen aamuyöstä.



ALLU kyseli niistä ikävistä suonenvedoista. En enää kunnolla muista (onhan siitä jo viikko :)), mitä aiheesta jutskattiin neuvolassa. Mutta magnesiumia ja lepoa ainakin suositteli. Mulla ne pari suonenvetokohtausta ovat siis tulleet seistessä ja olo helpottanut heti, kun olen päässyt edes istumaan.



Justus (rv:t hukassa)

Kyllä veti mielen matalaksi kun aamulla katsoi ulos, räntää ja vettä sataa vaakatasossa ja eilinen lumi on muisto vain. Eniten pelottaa nuo liukkaat kelit, edellistä odottaessani kaaduin pahasti viikon 23 tienoilla. Onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä vaikka veristä vuotoa tulikin.



Isäinpäivää vietetään täälläkin aika matalalla profiililla. Kakku varmaan tehdään ja lapset antavat isälle päiväkodissa askartelemansa kortit. Lahjoja meillä ei ole yleensä tapana toisillemme ostaa. Ainakin minun vanhempien luona käydään myös.



Raksa" leskille" myös täältä myötätunnon osoitus! Koittakaa ajatella positiivisesti että perheensä eteen se mies siellä kaiken tekee ja heillä on varmaan ihan yhtä paha mieli siitä etteivät voi olla kotona perheensä luona. Meillä on hieman vanhempi okt jossa ollaan asuttu viitisen vuotta ja jota ollaan rempattu tässä pikkuhiljaa, joten tuosta stressaavasta rakennusajasta ei ihan siinä mittakaavassa ole kokemusta.



Ikävertailusta: on erittäin rikasta että joukossa on monenikäisiä odottajia! Itse kuulun ikäni puolesta ilmeisesti " keskikastiin" , olen 28v, mutta jo tämä seitsemän vuotta on ollut niin kasvattavaa aikaa, että luulen osaavani ottaa äidinroolin aivan eri tavalla nyt kuin 21-vuotiaana, jolloin sain esikoisen.



Omaa ( . ): eilen oli kurja päivä, niinkuin yleensä aina maanantait... Iltapäivälle sattuu monenlaista menoa mm. lasten harrastuksiin ja esikoisen puheterapiaan liittyen. No, kuopus oli jokseenkin väsynyt ja kiukutteli, joten jouduin kaupungilla vähän kantamaan häntä. Kotiin päästyämme alkoi alapäässä sellainen jomotus, että oksat pois. Paikallistin kivun kohdunsuulle, se muistutti avautumisvaiheen repivää kipua. Pikaisesti saimme siinä iltatoimet tehtyä ja äkkiä sänkyyn ja vaakatasoon. Aamulla ei kipua onneksi enää tuntunut, mutta nyt se alkaa taas muistuttamaan itsestään. Vähän kyllä huolettaa mitä siellä alakerrassa on tapahtumassa, onneksi huomenna on äitiyspolilla käynti, jospa siellä mainitsisi asiasta lääkärille ja tutkittaisiin myös kohdunsuun tilanne =(



Verenpaineet ja verensokerit ovat edelleen pysyneet aisoissa, ihme kyllä. Eilinen pizzansyönti vain kostautuu tänään, hyvä että sormet taipuu näppäimille, sen verran on turvotusta. Liitoskipuja on edelleen, lievempinä tosin kuin ennen. Yöllä pitää kasata melkoisesti massaa jalkojen väliin tyynyjen ja peiton muodossa... tunne on inhottava, jos yöllä herää ja tyyny on jalkojen välistä karannut.



Tälle päivälle oli suunnitteilla jos minkälaista askaretta... Pitää kuulostella nuiden kipujen kanssa kestääkö mitään tehdä vai alistunko kohtalooni ja menen lepäilemään.



Jaksamista kaikille tasapuolisesti!

aksiina 27+6

ja minä kun ajattelin äkkiä käydä lukemassa ja kirjoittamassa myös.

Meni kyllä kauan kun kaikki halusin lukea, oli niin kiva tulla " kotiin" kaikkine vaivoineen ja huomata ettei ole yksin. Viikonlopun pino jäi kyllä lukematta, pitää käydä se sit jossain välissä kahlaamassa, vai miten aktiivisia olette olleet.



HIKOILUSTA oli ollut puhetta. Itsellä se on vähän tasaantunut ja odotan Justuksen kans synnytyksen jälkeistä pää-märkänä-nukkumista.

Yöpaita kastuu selästä hiestä ja edestä maidosta! Tosi ihania unia...



Meillä rakennettiin taloa silloin kun odotin neljättä ja en tosiaankaan kaipaa niitä aikoja takaisin. Kyllä olin aina lopussa ja itkin iltoja yksinään kotona. Joskus oli pakko hälyyttää mies pikaseen kotiin kun meni totaalisesti hermot lasten kans, etten käy niihin käsiksi ja puraa pahaa mieltäni niihin.

En kyllä muuta toivota kuin aivan älyttömästi voimia kaikkeen mahdolliseen yksinoloon, kaupoissa kiertämiseen ym.



ISÄINPÄIVÄNÄ käydään molempien kotona isäinpäivillä, kotona olo jää sitten toki vähemmälle. Jotain pientä lahjaa on ostettu. Kakku pitää tehdä kuitenkin kotonakin vaikka sitä tulee syötyä mummuloissakin. Ja tekee taas hyvää minun herkkuhimoille!!



FINJAN kans mennään samoilla massukäyrillä. Minulla oli rv 26 sf-mitta 21.5 ja alakäyrän tuntumassa mennään, mutta itselleni se on merkki tyttöraskaudesta. Saa nyt nähdä sitten kumpi tulee...



Tuosta pääsenkin eileseen masennukseen eli mahan kokoon. Mies aina kauhistelee miten valtava mahani on. Ennen olen antanut sen mennä toisesta korvasta ulos samantien. No, äitini kävi eilen ja kysyi et odotanko kaksosia!! PLÄÄH!! ja sisko syynäili meidän vauvakehyksiä pianon päällä ja katsoi aivan selvästi minkä kokoisia meidän vauvat ovat olleet, tietysti taka-ajatuksena et nyt se saa jättiläisen!!

Jos en olisi ollut niin väsynyt, olisin todennäköisesti rääkynyt koko illan.

Ja minun mahani kun kulkee alakäyrällä. Ehkä tämä on kuitenkin jotenkin tuonne eteenpäin niin runsas kun eihän se nyt ole vielä lähelläkään kylkiluita. No, sitten illalla luin erästä vauvakirjaa ja siellä oli hyvät sanat mutta en kyllä niitä enää löytänyt. Olisin ne kirjoittanut jokaiselle " norsulle" lohdutukseksi. Ja juuri norsuksi tunnen oloni!!



Viikko sitten oli neuvola ja kaikki oli ok. Hemoglobiini oli laskenut ja oli vain 113, nyt yritän sit napsia vitamiinilisää raudan ohella jospa se siitä nousisi. Jonkin verran on tullut kivuttomia supistuksia. Suurin vaiva on tällä hetkellä selkäkivut.



Joku pyysi kertomaan eroja anitan tukivyöstä ja carriwellista. Nyt minulla on molemmat ja yhä edelleen jatkan anitan käyttämistä. Ehkä olisin tarvinnut vielä pienemmän kuin s sen carriwellin vyön. Ja anitakin minulla on s ja tarvitsisin xs. Minusta siinä ei carriwellin vyössä ei ollut juuri yhtään tukevaa voimaa. Voi kyllä johtua juuri siitä että sen olisi pitänyt olla pienempi.



Mutta nyt on pakko jo poistua muihin töihin. PItänee palata vielä illemmalla uudelleen kun oli niin paljon kommentoitavaa ja kaikki jäi puolitiehen.



Rattoisaa viikkoa kaikille!



Iuiu ja Sirkku-Omena rv 27+1



ps. Tuntuu aivan huimalta nuo yli 30 viikot et onko joku oikeesti jo noin pitkällä...

Mites muilla oli ne sokerihommat??? Nyt alkoi kiinnostaa toden teolla, kun neuvolassa oli mullakin glukoosia virtsassa:/ Olisi täti passittanu mut rasitukseen, mut sanoin että en mene sinne noin pienellä arvolla oksentamaan. on ihmaan elävässä muistissa kun odotin tyttöä melki 10v sitten aj olin siinä rasituksessa-hirveetä! Ja kuitenkin oli arvot ihan ok sitten. Miten siis muilla, oletteko olleet rasituksessa ja mitä tuloksia tuli? Mulle täti sit kirjoitti lähetteen labraan, jossa otetaan pe paastoverensokeri verestä+samalla se hemppa taas. Jos tossa verensokerimittauksessa sit on häikkää, joudun sinne rasitukseen.



Muuten oli kaikki ok eli paineet kunnossa ym. Pientä turvotusta on kyllä, mut mun mielestä saa näillä viikoilla vähä ollakin.



Vauva sai samalla influenssarokotuksen, siis tämä meidän 11kk kuopus. Ei edes itkenyt, kun piikki tuli.



rv 31+2

Allu: Hep! Mulla on maha jotenkin alhaalla. Profiili on jotenkin eri näköinen kuin edellisissä. Tosin yksi syy on se, että noita " siskonmakkaroita" , kuten veljeni läskejäni nimittää, on enemmän kuin edellisiä odottaessa ja vatsan alaosassa on selvä löysä kohta. (Anteeksi ällöttävä kuvaus.) Edellisillä kerroilla myös vauvat on pysytelleet kiltisti pää alaspäin siitä asti kun sitä on neuvolassa tarkkailtu. Tämä taitaa olla perätilassa; tosin siitä en ole yhtään varma, mutta suurin osa liikkeistä tuntuu alavatsassa.



Tolleroinen: Hih, musta tuntui rakentamisen pahimmassa vaiheessa, ettei tunnelin päässä ollut mitään valoa enkä osannut ajatella valmista taloa. Ennemminkin se oli vaan niin, että kun oli aloittanut, niin oli pakko viedä homma loppuun. Kukaan täysijärkinen kun ei puolivalmistetta ostaisi. Ja meillä suurimmat vaikeudet oli ennemminkin urakoitsijoitten kanssa riitelyä ja loputonta osaurakoitten yhteensovittamista ja vahtimista, että tekivät oikein. Sitä vahtimista riitti ja hyvä kun jaksettiin tarkistaa asioita, muuten olisi ehditty käyttää yläkerran vessoja, joitten viemäri oli yhdistetty epähuomiossa kellarin lattian radonputkeen... Olisi tavarat menneet lattian alle talteen!



Isänpäiväksi ajattelin, että kokeilisin Pirkan(?) välissä tulleessa ruokaliitteessä ollutta reseptiä piparminttufondant-jälkkäriin. Suklainen kaloripommi, jossa marianne-murskaa seassa ja päällä. Ainakin näytti tosi hyvältä kuvassa.



IUIU: Sullahan on aika pieni maha, mulla kun menee yläkäyrillä, niin olen tosiaan elefantti sinuun verrattuna. Onneksi mies ja sukulaiset ymmärtävät olla hiljaa aiheesta...



Sammermanni: Sokeria mulla ei ole ikinä ollut virtsassa, mutta ainakin yhdessä raskaudessa olen ollut rasituksessa suuren sf-mitan takia. Nyt on torstaina neuvola. Terkkari viimeksi jo sanoi, että jos mitta pysyy edelleen yläkäyrän yläpuolella, niin laittaa taas rasitukseen. Mä en onneksi voinut mitenkään erityisen huonosti tuossa testissä. Samaan tyyliin meni kuin laktoosirasituskin eli oli lähinnä tylsää. Toivottavasti sä et nyt joudu testiin.



Suonenvetoja on taas öisin. Pysyivät välillä hyvin kurissa, kun nukuin tavalliset sukat jalassa. Nyt on pari yötä mennyt paremmin, kun laitoin villasukat - ja ilmanvaihtokoneen pykälää pienemmälle. Silti tuntuu, että jos yhtään karkaa peitto jalkojen päältä, niin heti kramppaa pohkeesta. Villasukat jalassa tiukasti peiton alla on epämiellyttävän kuuma, mutta tuo kuumuus ei ole niin kamalaa kuin krampit. Inhaa vielä, kun kramppaa tuosta pohkeen sivusta, niin sitä on tosi vaikea venyttää vastaan. Hetkeksi kun saa krampin hellittämään niin heti nappaa uudestaan ja entistä kipeämmin kun yhtään jalkaa liikauttaa. Magnesiumia voisin koittaa, mutta pitää ensin tarkistaa jostain, ettei tule liikaa. Syön muuten joka toinen päivä Multitabs Familyä ja joka toinen päivä Beroccaa.



Taidan mennä kahville (mun tapauksessa todellisuudessa teelle) kollegoitteni seuraan. Ei tule nuo työtkään tehdyksi netissä roikkumalla.



Strutsi ja minihupi 27+6

...että allu mulla on maha tosi ylhäällä niinku on ollu joka krt ja painaa inhasti keuhkoja, välillä vaikea hengittää.



Justus, eipä ollu sitä prsikka-passionia meidänkään prismassa, vaik iso kauppa onkin :/ Pitää tyytyä vanhoihin makuihin.

kurja ilma tuolla ulkona. nokiallehan satoi lumet lauantaina ja oli nii ihanaa ja kirkasta kun ne oli maassa. tänään aamulla kun katsoi ulos nii pelkkää synkkää vaan ku vesi oli vienyt lumet mennessään. ei puhettakaan eilisen ihanasta aurinkoisesta pikkupakkas säästä. :(



isänpäivää

ei taideta meillä viettää yhtään mitenkään. meidän omat isät kun asuu niin kaukana (omani pohjois-suomessa, miehen saksassa) ja kun meillä ei vielä ole lapsiakaan kun esikoista vasta ootellaan nii ei siltä kannaltakaan tarvitse isänpäivää juhlia. alunperin mulla oli suunnitelmissa tehdä miehelle isyyspakkaus, mutta nyt on jo liian myöhäistä, joten sen annan sitten joululahjaksi.



omaa massua:

kaikki ollu ihan ok, liitoskipuja vaan on alkanut ilmaantumaan. toivottavasti eivät kovin pehmenny ja kipeydy, muuten en pääse ollenkaan liikkeelle. tänään oli neuvola..



RV31+2

PAINO +767g/vko (mulla on paino noussut alotuspainosta sellaset 12,3kg jo..hupsis!)

TURVOTUS + (alkanut jaloissa jo tuntumaan tää paino)

RR 121/80

PISSA puhdas

HB 114 (nyt alkaa rautakuuri)

SF-MITTA 32cm

TARJONTA rt2 (tässä asennossa pikkunen on viihtyny jo vkolta 28, mukava vissiin kölliä tuolla mun oikealla puolella)

SYKE +140

LIIKKEET ++



nyt lähden katsastamaan tv:n tarjonnan, kun ei tää koneella istuminen oikein tee hyvää mun selälle, auts!





//mutsiko ja pikkuinen rv31+2

Kyllä minua nyt niin naurattaa lukea teidän viestejä. Toisilla on huolta kun masu on pikkuinen ja toisilla kun se on suuri.



Minä kuulun jälkimmäiseen porukkaan. Pituutta ei ole itsellä kuin noin 164cm ja maha on sekä alhaalla että ylhäällä. Viikkoja ei ole kuin 28+5 ja eilen vyöhyketerapeutti mittasi SF mitaksi kokonaiset 29-30 cm joten ei minua kyllä siellä naurattanut. Lisäksi hän sanoi, että meidän " pikku" myy on kuten jo tiesinkin pää alaspäin, mutta yllätys oli, että pää on todella alhaalla lantiossa.



Hän ei käskenyt panikoimaan, mutta sanoi, että voi mahdollisesti olla riski, että typy tulee aikaisemmin. Joopas joo, ehkä mun nyt pitää ruveta olemaan hieman varovaisempi ja levätä enemmän.



Eilen kun olin kävelylenkillä, niin yksi toisista naisista sanoi, että vanha sanonta sanoo, että yleensä kuluu noin 21 viikkoa ensimmäisten liikkeiden tuntemisesta siihen kun vauva syntyy..... eli viikko 35 olisi minulla kohteena.... hmmm. Toisaalta sama nainen sanoi, että hänellä tämä on pitänyt paikkansa hänen kahden ekan lapsen kanssa.



Miten te muut, joilla on jo monta lasta, oletteko huomannut, että skiön ekoilla potkuilla ja synnytyspäivällä olisi yhteneväisyyksiä?



T. Pia ja pikku myy rv 28+5

Selkäkivut ovat alkaneet kiusata minua ja varasin ajan " hierojalle" , joka tekee siis hierontaa, vyöhyketerapiaa ja lymfaa - ainakin. Onko teillä kokemuksia mikä auttaisi alaselkäkipuihin? Sain tunnin ajan ja hän sanoi, että katsotaan sitten mitä sille tehdään. Hänellä on kyllä paljon kokemusta raskaana olevien hoidosta, mutta olisi kiva itsekin tietää millaista hoitoa toivoo.



T: Toukomaa

Tänään oli siis neuvola ja tässä pieni yhteenveto:

Painoa oli taas tullut 700g/vk. Nyt loppui tämän mamman herkuttelut ihan omasta tahdosta! Hemoglobiini oli 129, eli oikein hyvä. Sf-mitta 29 cm. Vähän siis keskikäyrän yläpuolella, mutta terkan mukaan sikiö ei käsikopelolla ainakaan tuntunut mitenkään" ylisuurelta" . Sikiö on raivotarjonnassa ja kuulemma jo melko alhaalla lantiossa, niin kuin jollain muullakin oli ollut. Verenpaine oli 138/83, joka on minulle ihan pikkuisen normaalia korkeampi. Pissa oli puhdas ja sikiön sykkeet 130+.



Tässä välissä täytyy taas pahoitella kaikille, että minulla on ihan onneton muisti nimimerkkien suhteen. Anteeksi.



Täällä myös yksi nokialainen, joka aamulla neuvolaan lähtiessä harmitteli lumen hävinneen kokonaan sateiden vuoksi. On inhottavan pimeää ja kalsean kylmää. Ei kyllä huvita liikkua ulkona yhtään enempää kuin mitä on pakko.



Mulla on myös maha melko alhaalla, mutta kuitenkin painaa jo istuessa usein ylös ja kylkiin. Se on siis joka puolella. :-)



Minusta on myös tosi ihanaa, että tässä pinossa on monen ikäisiä ja eri taustaisia ihmisiä samassa porukassa. Ja vielä noita ulkomaanmatkaajiakin, joilta on mukava kuulla tavoista ja kuulumisista toiselta puolelta maapalloa.



Isänpäivää vietämme käymällä minun vanhempien luona. Miehen vanhemmat lähtevät huomenna aamulla etelän lämpöön karkuun tätä pimeää ja märkää syksyä. Tulevalle isälle olen koonnut pienimuotoisen isyyspakkauksen, jonka ajattelin antaa myös sunnuntaina.



Siru-Sofia ja Julle 31+0

En osaa suositella miten alaselkää kannattaa hoitaa. Mutta muistathan, että minkäänlainen hieronta ei sovi, jos tulee supistuksia.



Ekassa raskaudessa selkä oli ihan rikki vuodelevon vuoksi, eikä kukaan suostunut oloani helpottamaan. Eräs vyöhyketerapeutti lupasi antaa hieman helpotusta asiaan, mutta en sit menny sinnekään (jästipää mikä jästipää). Itse hoidin selkää lämmöllä.

No herranjestas mikä määrä oli tullut jo tällä viikolla tavaraa. Meikäläinenhän missasi puolet BB-extrasta kun yritti lukea kaiken..

(joo have a life--tiedän..;))



Allu kyseli masun paikasta. Terveydenhoitaja sanoi, että vatsan laskeutuminen tapahtuu ensisynnyttäjillä ja useamman synnyttäneet saavat monesti jo valmiiksi laskeutuneen vatsan. En tiedä onko tällä nyt mitään tekemistä asian kanssa, amatöörihän odotuksen suhteen vielä olen.



Toukomaa: Alaselän kipuun saattaa auttaa sekin, että pakaroiden lihaksia hierotaan, eli tavallaan niitä lihaksia jotka jäävät alaselän ja alapakaroiden väliin. Mulla ne oli ainakin viimeksi hieronnassa ihan järjettömän jumissa ja varmaan aiheuttaa painetta alaselässä.



Minusta itsestäni ei pahemmin uutta. HOitopöydät on nyt viritelty ja talventunnusta nautin. Lumi saisi tulla takaisin, kiitos!



Otan myöskin osaa niiden puolesta joiden miehet on paljon matkoilla tai rakennuspuuhissa. Ja samalla nostan hattua niille naisille, jotka tästä huolimatta pyörittävät hyvällä sykkeellä muun perheen arkea!



Halein

Magdalena

Sammermanni: Mulla oli noin viikolla 20 sokeria pissassa, joten kävin siinä sokerirasituskokeessa. Paastosin 12 tuntia ja sitten join sitä sokerivettä terveysasemalla. Olin koko operaation ajan lepohuoneessa ja nukuin. Hoitaja kävi ottamassa verikokeet siellä. Onneksi mulla ei ollut raskausajan diabetesta.



Käyn kiltisti kaikissa labrakokeissa, lääkäreillä ja neuvolassa, koska edellinen raskaus oli niin vaikea.



Isänpäiväksi on isille kirja ja lapsen askartelu ja kortti. Teen varmasti englantilaisen aamiaisen. Sitten taas makoilen koko päivän ja isi saa nauttia isyydestä tyttären kanssa :).



Valvoin jonkun tedän kanssa sitten viime yönä klo 4. Kyllä onkin väsyttänyt tänään ja olen voinut huonosti. En kyllä halua ruveta valvomaan öitä!



Huomenna sitten Naikkarille gyne-synntytyslääkärin käynnille. Saan vauvan mitat, istukkavirtauksen ja muut perusjutut.



Ametisti rv.28+

Neuvolassa kävin eilen, ja vauva on kuulemma jo lähtökuopissaan. Hän ei siis pääse enää kääntymään, on niin kiinnittynyt tuonne lantioon. Hiiva vaivaa myös täällä, ja sitkeänä :(. Ei ole lähtenyt maitohappobakteereilla tai canestenilla, nyt on taas yksi kuuri käynnissä, toivotaan parasta! Neuvolantäti sanoi että tulehdus voi edesauttaa ennenaikaista synnytystä, ja tosiaan kun vauvakin on jo valmiina lähtöön niin... Seuraavan neuvolan sain kuitenkin vasta kuun loppuun. On muuten harvakseltaan neuvolakertoja tässä raskaudessa, tähän saakka vain kuusi ja jos seuraava on viikolla 34, ja sitten 36 ja 38 niin niitä tulisi vain yhdeksän.



Meikäläisellä on masu aika alhaalla, johtuen pitkästä selästä ( jalat onkin sitten tosi lyhyet!) eli ei ahdista vielä keuhkoja.



Mieliala on taas vaihteeksi ollut aivan alalukemissa, mites teillä muilla? Ihan kauheelle tuntuu tää, kun ei ole mitään syytä mutta suupielet vaan vetää alaspäin. Piristäisiköhän se lumentulo edes vähän?



Isänpäivän vietämme kyläillen niinkuin aina, molempien isät saavat jotain pientä lahjaa. Meidän isille minun täytyy käydä metsästämässä erästä kirjaa, joka huomenna julkaistaan, on toivonut sitä kovasti.



Sammermanni: Mulla oli edellisessä raskaudessa sokeria pississä kaksi kertaa, olin juuri ennen neuvolaa nauttinut mehua ja karkkia (hupsis :).

Neuvolantäti antoi minulle kotiin tikkuja, ja testasin seuraavana aamuna aamupissistä, eikä sitä ollut. Tämän jälkeen varoin tarkasti etten syönyt enne neuvolaa mitään kovin sokerista.

Sinullakin maksa ja munuaiset joutuneet koville kun kaksi raskautta näin peräkkäin, niin helposti tulee sokeri läpi. Toivotaan ettet joudu testeihin, eikä ole mitään kummempaa.



Siitä dementiasta taasen, sitä löytyy siis myös täältä! Huomaan että olen aivan jumissa, ja esim. töissä uusien juttujen hiffaaminen kestää tavallista kauemmin. Myös ajatukset pyörii TOSI paljon oman navan ympärillä eli siis vauvassa. Pahoittelen! ;).



Nyt kaikki muu mihin piti vastata onkin jo kaikonnut mielestäni joten lähdempä tästä nauttimaan aivan taivaallisen hyviä miniklementiinejä!



Kaikille oikein hyviä vointeja!

Mantelihammas ja masukki 31+2

Oivoi, pimeää pukkaa! Olisi se kyllä tosiaan vähän piristävää, jos edes hentoinen lumipeite tuohon maanpintaan jäisi. Nyt on niin mahdottoman synkkkää että huh huh!

Nokialla tosiaan oli viikonloppuna valkoisena maa, itse kävin työreissulla sielläpäin. Oli vähän ikävä yllätys kun satojen kilometrien autolla ajon jälkeen perillä vasta selvisi, että Edenin kylpylä on pois käytöstä!! Sitähän sitä nimenomaan odotettiin lauantai-illalle, sitä kylpyläpuolen aktiivista käyttöä, ihanaa löhöilyä altaassa... No, saunat tuli testattua kyllä, ja tietysti syötyä itsensä ihan ähkyyn asti. Seuraavana päivänä sitten kokoustettiin + kouluttauduttiin ja lähdettiin sama matka ajelemaan kotio päin.



Strutsilla oli vaivana tuota suonenvetoa; kuulosti kyllä samalta kuin itselläni! Mulla on pari-kolme kertaa krampannut vasemman jalan ulkosyrjä - onko se nyt pohjetta vai mitä lie, mutta on kyllä viimeisen päälle hankala paikka! Jos yrität venyttää nilkkaa koukistamalla, kramppaa säären syrjä pahemmin, jos taas nilkkaa ojentamalla niin pohje kramppaa. Mitä siinä sitten voi tehdä kuin hieroa ja toivoa että ohi menisi! Sukat on tosin mullakin olleet viime aikoina öisin jalassa, eikä silloin ainakaan ole vaivaa ilmennyt.



Oma napa jatkuu... Kävin juuri ensimmäisessä synnytysvalmennuksessa, jotain perusasioita kehon muuttumisesta ja muista jutuista siellä oli + katottiin 15min video raskausajasta. Eipä tuolla paljon uutta juttua tuntunut olevan kun olen kuitenkin aika ahnaasti niitä neuvolan oppaita lueskellut.



Miehelle yritin käydä ostamassa synttärilahjaa, ei löytynyt kuin kasvoille kosteusvoide, mitä ihmettä sitä miehelle voi lahjaksi keksiä. Harrastukseen liittyviä juttuja ei mun oikein kannata ostaa, kun hän itse myy sen osaston tavaroita. Vaatteita olen hänelle ostellut viimeaikoina työn takia melkoisesti joten nekään ei oikein tunnu järkevältä... Ne " vaipanvaihdon maailmanmestari" -sukat olis ollu tosi kivat, mutta kun värit oli pinkki ja v.sininen niin en oikein viitsinyt ostaa kumpiakaan kun ei tulevan vauvelin sukupuoli ole tiedossa. Se olis kyllä ollut muuten ihan hyvä lahja, olisi tullut tuo isä-puolikin lahjasta kuitattua :) Onneksi omalle isälleni sentään jotain löysin.



Pitää varmaan lopettaa, kun pakkaa tästäkin romaanin ainekset kohta löytymään...



Tolleroinen rv 27+5

piti vielä lisätä se, että nyt vasta kävin ensimmäistä kertaa paikallisen tavaratalon lastenosastolla pyörähtämässä, ajattelin että jos sitä katselisi vähän noita pinnasänkyjä ja vaikka vauvanvaatteita. Mutta mulla meni pää ihan sekaisin!!! Tuli semmoinen olo että hui kauhia, en minä uskalla yksin mitään ostaa ja mitä se vauva edes tarvii?? Pinnasänkyjäkin olisi vissiin pitänyt tarkastella jotenkin kriittisesti niiden ominaisuuksien mukaan, miten saa korkeutta muutettua ynnä muuta mutta en viitsinyt yksin jäädä pällistelemään. Vaunupuoli oli mulle ihan yhtä helppo kuin olisin jonnekin avaruussukkulan varaosaosastolle mennyt tiettyä osaa hakemaan!! Eijei... Ja ne vauvan vaatteet - ihania kyllä joo, mutta mitä halavattua sitä osaa ostaa? Täytyy sanoa että lähdin aika pikaisesti pois sieltä osastolta. Ensi kerralla täytynee ottaa joku tietävämpi kaveriksi...



Tolleroinen

Kyllä sinä ehdit hankkia varusteita vielä jonkin aikaa. Katsele ympärillesi rauhallisesti, kysele tutuilta ja mieti ihan ajan kanssa.

Jos olet saanut äitiyspakkauksen niin sinulla on tarvittavat hätävaatteet jo valmiina.

Meillä on molemmat pojat käyttäneet äitiypakkausta sänkynä ekat kuukaudet (ilman kantta) ;o) mutta en tiedä vieläkö ne pakkaavat sinne sen patjan pohjalle. Tällä tavalla saat hieman lisää aikaa miettiä millaisen sängyn haluat, tai jos vaikka saat semmoisen ristiäislahjaksi??? Vaatteista tarvitset talvipuvun, bodyjä (suosittelen villaisia talvivauvalle), potkuhousuja, potkupukuja, myssyjä, mutta anna myyjien auttaa. Semmoiset farkkujutut ovat tosi nättejä, mutta monesti epäkäytännöllisiä ihan pienille.



Vaunut on kanssa semmoinen hankala hankinta kun se riippuu siitä missä asut ja miten kuljet paikasta toiseen. Ja kuinka paljon haluat niihin sijoittaa rahaa. Kun asuin Hesassa pienessä asunnossa niin minulla oli Oran yhdistelmä vaunut, jotka sai helposti hissiin (ei kauhean pitkät vaunut ja taivutettava työntökahva) ja ne eivät vieneet käytävältä paljoakaan tilaa.

Nyt asun maalla ja minulla on iso auto, joten vaunutkin saavat olla isommat makuuvaunut, mutta pitkiä kävelyreissuja varten (varsinkin talvivauvalle) on isot ilmakumirenkaat. Kaupungissa pärjää pienemmilläkin renkailla.

Mutta juttele myyjien kanssa, he osaavat auttaa sinua kun kerrot millaiset tarpeet sinulla on (auto, juna, metro, hissit, talvivauva, tarkoitus käyttää myös numero kakkoselle jne.) Sitten kun he ovat varustaneet sinut perustiedoilla voit mennä kotiin esitteiden kanssa ja jutella tuttujen (tai meidän) kanssa vaihtoehdoista.



Hoitopöytä ei nyt ole eka hankinta, ilmankin voi pärjätä. Vaippoja on hyvä olla pussillinen kotona valmiina.



Toivottavasti auttoi vähän, myönnän, että vauvojen varustemaailma on melkoinen viidakko ja kaikki haluavat rahasi. Mutta nyt on vielä hyvin aikaa tehdä järkeviä hankintoja. Ja tammikuun alennusmyynnit ovat varmasti järkevä aika hankkia kalliimpia tavaroita.



T. Pia ja pikku myy rv 28+6

Kuten Piia, minäkin suosittelen ajattelemaan vaatteiden hankinnassa ensisijaisesti käytännöllisyyttä. Meillä kovimmassa käytössä ekat kuukaudet ovat olleet kietaisubodyt ja puolipotkarit. Kietaisubodyt ovat tosi helppoja pukea ensialkuun. Talvivauvoja kun ovat olleet kaksi edellistäkin, olen pitänyt sisälläkin kahta kerrosta vaatteita. Meillä vauvat ovat olleet ainakin alkuun viluisia, kun tuota rasvakerrosta ei kummallakaan juuri ollut. Nyt olen hankkinut myös villabodeja, jospa ne pitäisivät lämpöä vieläkin paremmin. Mutta loppujen lopuksi alkuun pääsee pienellä vaatemäärällä, myöhemmin kyllä ehtii ostaa lisää.



Kylpyamme ja mahdollinen ammeenjalusta (ellei pidä ammetta pöytätasolla tms.) kannattaa kuitenkin hankkia etukäteen. Nuissa monimutkaisemmissa vauvatavaroissa (turvakaukalo, vaunut...) kannattaa tosiaan turvautua myyjien ammattitaitoon. Jos haluaa vaunuissa hieman säästää, kannattaa kysellä onko liikkeissä vielä varastossa tämän vuoden malleja, joita saa huomattavasti halvemmalla.



Tämä lähtee nyt valmistautumaan äitipolille lähtöön. Onneksi ne kivut hellitti, joista mainitsin edellisessä viestissä. Nyt ainoa jännitysmomentti on virtaukset ja vauvan koko.

aksiina 28+0 (viikkoja tulee hitaasti mutta varmasti...)

hitto vielä flunssan pukkas mulle ja vauvalle:/ On tukkoinen ja huono olla ja kurkku ihan raastinrauta. Vauva on onneksi reipas ja iloinen, vaikka nokka vuotaa.



vaunuissa itse haluan kohtuullisen reilut pyörät, ettei liian pienten pyörien takia tarvi jäädä hankeen kökkimään.Suomen olosuhteet on mitä on. Lisäksi voi miettiä esim.säädettävää työntöaisaa, jos isä ja äiti ovat paljonkin eripituiset. Tuleeko vaunuja akattua usein autoon? Silloin pitää olla helposti peineen tilaan menevä malli. Tekstiilit kannattaa valita niin että ne ei olis ihan vaaleat, jotteivat likaannu helpolla ja plussaa jos ne saa irti, jolloin ne voi tarvittaessa pestä. Paljon muitakin näkökulmia on, esim pehmeä ja kova kantokoppa ym. Itse ostin ensin kauheen leveät tuplarattaat vauvoille, koska niissä oli muita hyviä ominaisuuksia , mutta kävimme viikon kuluttua vaihtamassa kapeampiin, jotka on kaupoissa ja julkisissa liikennevälineissä helpommat.Itselläni ei ole ajokorttia, joten on syytä miettiä tuo näkökulma.



Vauvan vaatteista tärkeimmät itselleni on olleet sopivankokoinen talvipuku eli se pakkauksenhan on ihan valtava. Suosittelen ostamaan pienemmän ja sellasien, jossa on kaksi vetoketjua edessä-helpottaa pukemista ja riisumista.Sitten bodyt ja puolipotkarit, myssyt ja lapaset (ä-pakkauksessa on hyvät lapaset, selliset puuvillaiset pienet)...Itse suosin myös niitä Ruskovillan tuotteita, joita riittää moneen junaan ja ne on ihania talvivauvalle.



Apteekissa kannataa käydä ennen vauvan syntymää: keittosuolatippoja nuhaan, niistin(mieluummin letkumallinen), suppoja, puuduttavia korvatippoja korvatulehdusta varten, joka usein iskee yöllä, Disflatyl-tippoja mahavaivoihin, D-tippoja, käsidesiä...



Talkki on hyvää vauvan pepulle vaipanvaihdon yhteydessä-meillä ei runsaan talkin käytön takia ole ollut kertaakaan vaippaihottumaa.Kylpyöljy on hyvä talvivauvan iholle ja jos haluat, 100% laventeliöljyä jota voi laittaa tipan kylpyyn ja tipan sängynpäätyyn tuomaan rauhallisemman unen.



Itselle tarvitsee isoja terveyssiteitä jälkivuotoa varten ja kenties mammateetä joka auttaa maidon herumisessa. Voit myös ostaa ruokakaupasta fenkolin siemeniä ja murskata niitä teepurujen joukkoon ja hauduttaa oman mammateen=)



Siinäpä tuli vinkkiä kerrakseen, ihan omankin muistin virkistykseen.



Lihakset on kipeät kuin olis hakattu, varmaan toi flunssa osasyyllinen...



Eipä kai muuta tähän viestiin.Voikaa hyvin siskot!!!



rv 31+3