Lue keskustelun säännöt.
Mikä on sinusta viimeisin ikä tehdä lapsi?
Kommentit (69)
Onko täällä muita kuin minä itse, joiden äiti on ollut lähemmäs nelikymppinen synnyttäjä? Itse en kyllä osaa sanoa, että tuosta ikäerosta olisi ollut mitään suoraa haittaa (äitini oli 36-vuotiaana vanha synnyttäjä 70-luvulla). Meillä on ollut kyllä elämänkatsomuksesta johtuvia erimielisyyksiä (äitini on hyvin konservatiivinen ja minä taas liberaali) mutta olen kyllä samanlaisia mielipide-eroja kokenut ihan ikätoverienikin kanssa eli ei johdu iästä...
Itse olen nyt 33 ja ajattelen, että on tässä vielä melkein 10 v aktiivista lapsentekoaikaa. Yksi lapsi jo on enkä koe, että toisella olisi kiire. Jos ei olisi yhtään, todennäköisesti pitäisin kovaa kiirettä just in case ettei onnistuisikaan helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saumaan itsellä pikkulapsiaika ja omien vanhempien dementia jne. ongelmat. Itse olen iltatähti. Äitini oli 43 v. ja isäni 50 v. kun synnyin. Itse olen saanut esikoiseni 32- vuotiaana ja kuopuksen 34- vuotiaana. Isäni kuoli, kun esikoiseni oli muutaman kuukauden ikäinen.
Äidilläni on kaikenlaista vanhuudenvaivaa, polvia on leikattu, kaihi vaivaa, sydämen vajaatoimintaa ja nyt alkaa dementia vaivata. Todella rankkaa hoidella ja huolehtia omien alle kouluikäisten lasten lisäksi myös omasta äidistään. Onneksi mulla reilut sisarukset, joiden omat lapset jo isoja (äitini oli 27 v. ja 29 v., kun veli ja sisko syntyi) ja he hoitavat isoimman osan äitini asioita. En kuitenkaan kehtaa olla kokonaan osallistumatta minäkään.
Että kyllä mun käy tavallaan kateeksi vanhemmat sisarukseni, joilla oli kuitenkin verrattain nuoret vanhemmat. Meidän isä ja äiti ehtivät ja jaksoivat olla mukana heidän lastensa elämässä - hoitivatkin lapsenlapsiaan jonkin verran. Ja jotenkin mun sisarukset on henkisesti ja elämäntilanteeltaan paljon valmiimpia hoitamaan vanhenevia vanhempiaan. Mulle otti isän kuolema paljon kovemmalle kuin heillä. Heille isä oli jo elänyt täyden elämän, ehtinyt nauttia isovanhemmuudesta jne., mulla ei ehtinyt edes esikoinen tutustua pappaansa.
Ja joo, tiedän, että ihmiset kuolee myös nuorina ja niin päin pois, mutta eipä oo mun kavereilla kellään, joilla äidit pikkasen päälle 60- vuotiaita, niillä äideillä samalla lailla vanhuuden kremppoja. Ja tiedän myös, että ei kaikki nuoret isovanhemmat osallistu lastenlasten hoitamiseen tms. Ei munkaan vanhemmat mitään hirmu aktiivisia lastenhoitajia olleet, muutaman kerran vuodessa kattoivat sisarusteni lapsia. Mutta olivat kuitenkin mukana lastenlasten elämässä, kävivät synttäreillä, olivat joulujutuissa mukana, iloitsivat hyvistä tokareista jne.
Mulle on ainakin tää oma tilanne tehnyt se, että en rupea enää 40- vuotiaana lasta väsäämään. Kolmatta olis tavallaan tehnyt mieli jossain vaiheessa, mutta kun jäi lastenteko näinkin myöhään, niin kahteen jäi meidän perheessä.
Poistun heti antamaan kuopukseni itseäni kaksi vuotta nuoremmalle henkilölle, hep.
" Olen 3 lapsen bioäiti, 2 lapsen sijaisäiti ja 2 lapsen tukiäiti, ikää 33 vuotta.
Minulla on ollut lähes vain ja ainoastaan huonoja kokemuksia siitä, miten ongelmat perheessä vain kasaantuvat, kun lähdetään hankkimaan lapsia liian vähin voimavaroin vanhalla iällä."
juu-u saattaapi sinulla olla tällainen kokemus mutta yleisesti ottaen liian suuri ikä ei ole ratkaiseva tekijä siinä että lapsia otetaan huostaan. Kyllä ne on yleensä mielenterveys- ja päihdeongelmat.
Ja hyvin nuori ikä se aito riski on.
koulukavereideni mielestä kaikki vanhemmat oli lähtökohtaisesti ikäloppuja kalkkiksia. Omalla äidilläni oli ehkä eniten kärsivällisyyttä ja aikaa myös kavereilleni, eli olin vähän kateuden kohde kun meillä oli kivaa ja minulla oli kiva äiti. Muiden äidit ei paljon leikkejä kehitelleet, heillä oli ihan liian kiire keittiössä tai jossain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pikkulapsivaiheessa he vielä työelämässä ja täysi vauhti päällä, eipä sieltä paljon tulla sairaita lapsia hoitaan, tai oteta kesällä hoitoon kun omaakin lomaa heillä niin vähän, ja pitää päästä matkustelemaan. Kateeksi käy niitä joilla isovanhemmat eläkkeellä, ja papalla aikaa lähteä poikien kanssa kalaan, ja kesällä vievät puuhamaahan kun me muut ollaan töissä.
terveys riippuu paljon enemmän elintavoista kuin vuosista.
Kuuskymppinen äitini on huomattavasti paljon huonommassa kunnossa ja voinnissa kuin urheileva seittemänkymppinen siäni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinun äitisi on ilmeisesti sairastunut aika nuorena. Oma äitini sai siskoni ollesaan 42v ja nyt lähes kyysikymppisenä on edelleen tosi nuorekas,ei sairasta mitään,käy töissä jne. en ymmärrä miksi olisi ollut liian vanha siskoni synnyttämään
Itse olen vakiintuneen parisuhteen saavuttanut vasta kolmekymppisenä ja nyt 37 -vuotiaana lapseni ovat 4 v., 1,5 v. ja 3,5 kk. Olisi kai teidän mielestä ollut parempi jättää lapset tekemättä, vai olisiko pitänyt parikymppisenä hommautua jostain näistä yhden yön suhteesta raskaaksi, jotta osalle teille kelpaisin äidiksi omille lapsilleni? Minä ainakin halusin miehen ja sitten vasta lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sain esikoisen 38-vuotiaana ja kuopus kun tulee niin olen jo yli 40. Enkä anna joidenkin ihmisten normiriemun masentaa itseäni.
Minulla on hyvä elämä, olen siihen tyytyväinen. Näin vain vuodet minua kuljetti.
ja nyt puhun itsestäni:
- haluan että pikkulapsiaika on vain yksi aika elämässäni. Tällä hetkellä olen 29 jaodotan kolmatta. Neljä olisi haavelapsilukumme. Jos neljäs syntyisi kun olen 32, esikoinen olisi juuri menossa kouluun.
- Haluan olla pirteä ja jaksava isoäiti lapsenlapsilleni jos sellaisia suodaan
-haluan myös tehdä töitä ja panostaa uraan tämän lapsivaiheen jälkeen
-haluan että lapsillani on suht pienet ikäerot (n. 2-3v/) jotta yhteisiä juttuja heillä olisi paremmin.
No siinäpä noita. KAveri sai kaksoset 38-vuotiaana, ja mikäs siinä. Itse en vaan mistään hinnasta haluaisi lapsia enää siinä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vittu että lapsia koulussa hävettää vanhempansa vanha ikä. Tiedän, kokemusta löytyy. Ja että on surullista kun vanhempi kuolla kupsahtaa ennen kuin ehdit tuottaa hänelle jälkeläisiä (vaikka itse lisääntyisitkin alle 30-vuotiaana)
Synnytysikä on noussut selkeästi. Se mikä oli epätavallista, kun itse olimme lapsia, on tavallista kun meidän lapset on kouluiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
ja nyt puhun itsestäni:- haluan että pikkulapsiaika on vain yksi aika elämässäni. Tällä hetkellä olen 29 jaodotan kolmatta. Neljä olisi haavelapsilukumme. Jos neljäs syntyisi kun olen 32, esikoinen olisi juuri menossa kouluun.
- Haluan olla pirteä ja jaksava isoäiti lapsenlapsilleni jos sellaisia suodaan
-haluan myös tehdä töitä ja panostaa uraan tämän lapsivaiheen jälkeen
-haluan että lapsillani on suht pienet ikäerot (n. 2-3v/) jotta yhteisiä juttuja heillä olisi paremmin.
No siinäpä noita. KAveri sai kaksoset 38-vuotiaana, ja mikäs siinä. Itse en vaan mistään hinnasta haluaisi lapsia enää siinä vaiheessa.
että pikkulapsiaika todellakin on vain yksi vaihe elämää kun lapset saa 30 jälkeen! Sitä ennen on elämää ehtinyt nähdä aika paljon. Silti 50v jälkeen on vielä vastuullisia tehtäviä edessä kun lapset on isoja. Eikä yli 30:senä lasten saaminen tarkoita ettei heillä ole 2 v. ikäero, jos se nyt joku autuus on?
Koska olen esikoiseni saanut 25-vuotiaana (mikä tekstistä voidaan suurinpiirtein päätellä, kun odotan kolmatta ja olen 29-v), niin jos saisin itse lapsia vielä lähempänä 40:ä ikävuotta, niin sitä pikkulapsiaikaa tulisi tahkottua enemmän tai vähemmän 15- 20-vuotta. Riippuu siitä, missä iässä sen laskee loppuvan.
Mä en myöskään tietääkseni ole missään kohtaa esittänyt, että lasten ikäerot olisivat jotenkin riippuvaisia siitä, minkä ikäisenä heidät saa. Olen edelleen vain puhunut omista motiiveistani ja omasta takarajastani tehdä lapsia.
YMMÄRRÄTKÖ? Vai joko dementia painaa.
Vierailija:
Vierailija:
ja nyt puhun itsestäni:- haluan että pikkulapsiaika on vain yksi aika elämässäni. Tällä hetkellä olen 29 jaodotan kolmatta. Neljä olisi haavelapsilukumme. Jos neljäs syntyisi kun olen 32, esikoinen olisi juuri menossa kouluun.
- Haluan olla pirteä ja jaksava isoäiti lapsenlapsilleni jos sellaisia suodaan
-haluan myös tehdä töitä ja panostaa uraan tämän lapsivaiheen jälkeen
-haluan että lapsillani on suht pienet ikäerot (n. 2-3v/) jotta yhteisiä juttuja heillä olisi paremmin.
No siinäpä noita. KAveri sai kaksoset 38-vuotiaana, ja mikäs siinä. Itse en vaan mistään hinnasta haluaisi lapsia enää siinä vaiheessa.
että pikkulapsiaika todellakin on vain yksi vaihe elämää kun lapset saa 30 jälkeen! Sitä ennen on elämää ehtinyt nähdä aika paljon. Silti 50v jälkeen on vielä vastuullisia tehtäviä edessä kun lapset on isoja. Eikä yli 30:senä lasten saaminen tarkoita ettei heillä ole 2 v. ikäero, jos se nyt joku autuus on?
Vierailija:
Jokainen tätä myöhemmin lapsen synnyttävä nainen on täysin edesvastuuton, järkyttävän itsekäs ja käsittämättömän huono äiti. Kyllä kypsän aikuisen tulee aina osata laittaa lapsen terveys ja oikeus jaksaviin, nuoriin vanhempiin etusijalle. Eikä lapsen etu todellakaan ole se, että 10-vuotiaalla lapsella on yli 50-kymppinen äiti.
En halua yli 50- vuotiaana tahkota murrosikäisten kanssa. Muut saa mun puolesta tehdä lapsensa silloin kun heille sopii. Tosin se britti päälle 60- vuotias nainen, joka hommasi itselleen lahjamunasoluilla vauvan ja mieskin päälle 60- vuotias, niin siinä täytyy myöntää, että tuntuu aika typerältä ja käy lapsi sääliksi.
itse olen 28v ja odotan kolmatta (ja viimeistä) lastamme. =)
Nyt 23v ja kaksi lasta.