Lue keskustelun säännöt.
Mikä on sinusta viimeisin ikä tehdä lapsi?
Kommentit (69)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
miten ongelmat perheessä vain kasaantuvat, kun lähdetään hankkimaan lapsia liian vähin voimavaroin vanhalla iällä.
Itse sanoisin, että noin neljänkympin paikkeilla lopetan viimeistään itse, jos ei lasta ennen sitä kuulu. Nyt ikää 33v ja hoidoissa ollaan.
Voisitko todellakin olla ottamatta esim oman lapsesi 2-vuotiasta hoitoosi ollessasi itse 41v? Antaisit oman lapsenlapsesi mieluummin vieraaseen perheeseen?
5-kymppinen = viisikymppinen
Että ei tainnut olla lukihäiriötä kuin korkeintaan sen provoviestin kirjoittajalla, jonka mielestä yli 50-vuotias nainen ei sovi 10-vuotiaan äidiksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko todellakin olla ottamatta esim oman lapsesi 2-vuotiasta hoitoosi ollessasi itse 41v? Antaisit oman lapsenlapsesi mieluummin vieraaseen perheeseen?
En ole tuo nro 45, mutta nyt on kyllä pakko kommentoida. Ei kai kovin moni epäilekään, etteikö kukaan nelikymppinen voisi jaksaa hoitaa pientä lasta edes äitinä, saati mummon roolissa?! Kysehän on siitä, kuinka pitkään oman lapsensa elämässä pystyy todennäköisyyden valossa olemaan. Minustakin on " hieman" eri asia seurata oman ÄIDIN vanhukseksi muuttumista teini-iässä kuin huomata mummonsa vanhenevan... Voit samalla laskea, kuinka todennäköisesti sen 41-vuotiaan, pienen lapsen ÄIDIN (ei mummon) oma lapsi saa nauttia isovanhempien seurasta :-/ Etenkin jos hänestäkin tulee äiti vasta nelikymppisenä!
Mikäli tilanne niin vaatisi, pitäisin tietysti huolta omasta lapsenlapsestani, vaikka olisin 50 vuotta vanha. Hänen äitinsä en kuitenkaan olisi vaan mummi, vaikka huoltajaksi ryhtyisinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkemmin viestisi luettuna ymmärsin, että ilmeisesti tarkoitit tilannetta, jossa mummo ottaa äidin roolin pysyvämmin? Sehän on totaalisesti eri asia kuin ryhtyä tietentahtoen äidiksi ekaa kertaa vasta nelikymppisenä! Pienelle lapselle on iso kriisi joutua eroon äidistään, varmasti silloin iäkäskin mummo (jollaiseksi ei nelikymppistä edes laskisi) on parempi vaihtoehto kuin täysin vieras perhe.
Itse olen ajatellut, etten TIETENTAHTOEN ryhtyisi äidiksi enää selvästi yli nelikymppisenä. Jos tulisin yllättäen raskaaksi tai joutuisin tuohon valintaan läheisen lapsen sijais/adoptiovanhemmuudesta, se on asia ihan erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terminologisesti olisit kuitenkin sijaisäiti. Alkaisit tietoisesti sijaisäidiksi silloinkin kun kyse olisi lapsenlapsestasi. Et voisi noin vain alkaa hänen hoitajakseen, vaan joutuisit tekemään sopimukset sosiaalityöntekijöiden kanssa. Sinua kohdeltaisiin ja sinulta vaadittaisiin ihan samat asiat kuin muiltakin sijaisvanhemmilta. Siis ihan turha sanoa että et alkaisi enää 40-vuotiaana sijaisäidiksi.... kun alkaisit kuitenkin jos tilanne sitä vaatisi.
ikää on 43. Ehkä tuossa 46-vuotiaana on jo vähän iäkkään puoleista yrittää. Tosin normaalia se on niin kauan, kuin se luonnollisesti onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhteistyössä lapsen biologisten vanhempien kanssa. Mikäli lapsi on orpo, olet äiti. Mutta tiivistetysti, omalle sukulaislapselleni ryhtyisin äidiksi, mutta tietoisesti en lähtisi itse hakeutumaan pienen lapsen sijaisäidiksi ns vieraalle lapselle.
Jos näette reilusti yli 40-vuotiaan äidin vauvan kanssa, ette voi tietää tilannetta. Äiti on voinut tulla raskaaksi yllättäen, hän on " joutunut" yllättäen ottamaan sukulaislapsen hoiviinsa tms. Ette siis voi leimata ketään itsekkääksi iän perusteella. Mihin se lapsi laitetaan jos se vain tulla tupsahtaa odottamatta yli 40-vuotiaalle äidille?
t: Kaihoisa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos näette reilusti yli 40-vuotiaan äidin vauvan kanssa, ette voi tietää tilannetta. Äiti on voinut tulla raskaaksi yllättäen, hän on " joutunut" yllättäen ottamaan sukulaislapsen hoiviinsa tms. Ette siis voi leimata ketään itsekkääksi iän perusteella. Mihin se lapsi laitetaan jos se vain tulla tupsahtaa odottamatta yli 40-vuotiaalle äidille?
t: Kaihoisa
Itse ainakin olen puhunut vain OMASTA puolestani, en todellakaan väitä tuntevani muiden elämäntilanteita tai perusteluja valinnoilleen. Sitä paitsi sanoin jossain viestissä senkin, että en itsekään tekisi sentään aborttia, jos tulisin yllättäen raskaaksi. Silti en myöskään lähtisi esim. lapsettomuushoitoihin enää selvästi yli nelikymppisenä, rajansa kaikella.
Ko asia, äitiys esim yli 40-vuotiaana on kauhistus ja kamala asia lapsen kannalta. Paitsi... jos itse sattuu tulemaan raskaaksi siinä iässä. : ) Sitten se onkin ihan eri asia. Voi näitä av-mammoja.
on nuorena saanut lapsia ja löytänyt miehen. Itse olen 36 ja en koe itseäni ollenkaan vanhaksi. Mulla on kolme lasta, ekan sain 32 ikäisenä. Aiemmin olisin tehnyt jos ois ollut mies ja jos ois tullut. Mutta nyt ymmärrän niitäkin, jotka tekee vanhempana. Väitän että jokainen ihminen on itsekäs siinä vaiheessa, jos on aina haaveillut perheestä ja kohtaa kumppanin vaikka 39 vuoden iässä.
et saisi lasta adoption kautta jos teillä olisi liian suuri ikäero...eli sinun ja lapsen ikäero ylittäisi 45v
vaan muusta syystä lapsi huostaanotettaisiin. Et siis alkaisi enää yli 40v hänen sijaisäidikseen?
samanlainen, jos toimit sijaishuoltajana " vieraalle" lapselle kuin jos olet sitä esimerkiksi lapsenlapsellesi.
Itse olen 29 ja meinasin saada lapsiluvun täyteen ennen kuin olen 40v, mielellään reilusti ennen. Nyt on kaksi pientä, 1v ja 3v ja tuntuu ettei tätä rumbaa jaksaisi enää kovin " vanhana" . Ajattelen kyllä myös niin että jos ei ole syystä tai toisesta saanut lasta ennen sitä niin onhan se siunaus jos pystyy saamaan vielä kaivatun lapsen vanhempanakin. Kyllä se on niin perustavaa laatua oleva tarve.