~*~*~ TONSKAT MARRASKUULLE ~*~*~

No, jos joskus vielä pääsen synnyttämään, niin olen toivottavasti vähän vielä viisaampi, eli en elättele toiveita nopeasta kotiutumisesta ja osaan ehkä vähän paremmin pitää kiinni omista toiveestani, eli se pystyssä oleminen olis jatkossakin suurin tavoite... Mutta ihan heti ei ole kiirettä uudelleen synnyttämään :) Joku täällä kyselikin kolmannen toiveista, me just eilen neuvolan kotikäynnillä sanottin, että ei tarvita ehkäisyä - ei haittaa, vaikka tulisikin heti, mutta todennäköisyydet on niin pienet, että tuskin tulee vaikkei ehkäistäisikään. Mitään aikataulua en ole tehnyt, mutta ajatuksena olis, että ehkä muutaman vuoden päästä olis kiva saada vielä ainakin yksi. (Vaikka kuinka aina heti synnytyksen jälkeen sanon, etten aio sitä tehdä enää ikinä.)



Kotona on nyt muutama yö takana, ja olo on välillä aika uupunut. Poika nukkuu päivät ja kitisee yöt, ilmeisesti mahakivut iskee pahimmillaan yöllä ja sit valvotaan kolmisen tuntia. Viime yönä mies otti pojan ja lähti vaihtaan vaippaa alakertaan ja sanoi hoitavansa hetken, että saan nukuttua. Parin tunnin päästä heräsin ja menin katsomaan, molemmat nukkuivat sohvalla, telkkari oli auki ja valot päällä... mulla on joku neuroosi, että yöllä pitää alusta alkaen olla hiljaista ja pimeää, että vauva oppii eron, joten oli kova työ pitää sanat sisällä, kun mies reppana koetti parhaansa et mä saisin nukuttua... muutenkin olen jostain syystä hirveän kireä vieläkin, typyn kanssa olin paljon rennompi, tosin tyttö nukkuikin yönsä paremmin heti alusta asti (no toki, kun nukkui muutenkin koko ajan, tosin niin nukkuu tämä poikakin päivisin). Oon kilahtanut mm. väärin taitelluista pyyhkeistä, kun pääasia kai olis kuitenkin ollut ilo siitä, et joku oli pessyt meillä pyykkiä mun sairaalassaolon aikana. :-/ En oikein tiedä itkeäkö vai nauraa näille omille aivoituksilleni, mutta aika rankkaa se on omallekin mielelle. No, ehkä se tästä...



Mies ja typy on nyt pihalla ja mä haaveilen hot dogeista, joten täytynee lähteä laittamaan niitä. Jospa sitä sit vaikka tänään saisi oikeasti otettua päiväunet yhdessä lasten kanssa. Onpa ihanaa, kun voi kirjoittaa lasten monikossa... :´)



Naperon kuulumisia kans odotellaan... Ja loppusuoralaisille tsemppiä, toivottavasti AA saatte hoitajan tytölle niin pääsette yhdessä miehen kans synnyttämään.



-Osse, typy 2v ja Raju 9vrk

Aikamoinen synnytysrumba oli Ossella, kyllä tota tarinaa lukiessa tuli hiki pintaan, kuulosti sen verran työläältä hommalta.

Aikamoinen sissi olet täytyy myöntää ! Toivottelen nyt kovasti voimia ja hermoja sinne, onneksi lapåset on niin palkitsevia että kaikki vastoinkäymiset unohtuu aika helposti.

Kiitos tsempityksistä, vieläkin on vähän usvassa tuo Ainon hoitaja synnytyksen ajaksi, mutta mä ajattelen niin että yksinkin voin pistää tuulemaan, kunhan joku vaan ottaa kuvia kun sohvi on maailmassa, synnytyksestä itsestään en halua kuvia.



Mä olen ajatellut että luomuna mennään niin pitkälle kun mahdollista, mikä johtunee tietysti edellisen synnytyksen helppoudesta ja vähäisistä kiputuntemuksista, mikä tietty johtuu nopeasta synnytyksestä.



Viiperolle jaksuja Aleksin kanssa, ehkäpä mustasukkaisuus helpottaa pian.

Meilläkään Mies ei kelpaa Ainon nukutukseen, mutta nyt on onneksi ollut taas vähän helpompaa tuo nukuttaminen, eilen ei mennyt kuin 5 minuuttia vaikka viikko sitten samaan kului melkein tunti. Kellojen siirron jälkeen Ainon oli vähän vaikea löytää unirytmiä ja mä olin jo ihan paniikissa että miten pärjään kahden pienen kanssa kun nukkuaika koittaa. Mä alotin Ainon kanssa uniharjoittelun nelisen kuukautta sitten että pääsisisin sitten vauvan tullessa helpommalla, vaihtelevasti on mennyt mutta positiiviset fiilikset on just nyt tällähetkellä, teidä sitten miten vauvan tulo vaikuttaa.



nyt laittamaan tulta takkaan ja nostamaan Aino päikkäreiltä jos nukkuu liikaa niin illalla ei oo mitään saumaa saada petiin ajoissa.



aa ae ja sohvi 10 päivää LA:han

Sainpas vihdoin tämänkin väännettyä loppuun. Aluksi täytyy pahoitella sitä että Osse on joutunut taas kokeaan vastoinkäymisiä synnytyksessä ja kotiutumisessa, kun taas meillä meni kaikki onnistuneesti.



Maanantaiaamuna klo 6.07 heräsin ekaan kipeään supistukseen. Supistuksia alkoi heti tulla säännöllisesti 5-7 minuutin välein. Seitsemän aikoihin soitin miehelle töihin että alapas tulla heti kun kerkiät, voitaisiin lähteä synnärille.. Klo 7.40 päästiin lähtemään ja sairaalassa oltiin tunnin ajomatkan jälkeen. Matkalla olin jo aika kipeä, suppareita tuli n. 4 minuutin välein. Sairaalassa mentiin ensin valmisteluhuoneeseen vaihtamaan vaatteet jne. Kätilöopiskelijalle annoin suostumukseni hoitaa synnytyksen, ja hän olikin oikein ihana ihminen. Kohdunsuun tilanne katsottiin, se oli 4cm auki. Jonkinaikaa otettii sydänäänikäyrää, sitten siirryttiin saliin. Litalgin piikin sain, vaikken edes pyytänyt, mutta ei siitä kyllä mitään apuakaan ollut. Ohjaava kätilö meinasi että edistäisi synnytystä, ja siinä vaiheessa minä ja mies mietittiin molemmat mielessämme että liekö tuo synnytyksen edistäminen tarpeen tälläkään kertaa.. Salissa supparit koveni entisestään ja aloin ottamaan ilokaasua. Kohdunkaulapuudutteen ehdin saamaan ekassa synnytyksessä juuri vähän ennen ponnistamisvaiheen alkua, ja nytkin olin sitä toivonut mutta jostain syystä sen kanssa aikailtiin enkä itsekään tajunnut sitä enää vaatia niin kipeä aloin olemaan. Seuraavan kerran kun k.suun tilanne katsottiin, se oli auki 8cm ja ohjaava kätilö päätti että kalvot puhkaistaan. Samalla vauvalle laitettiin pinni päähän ja kytkettiin Stan-laitteeseen. Siinä ei sitten kauaa taas mennytkään kun k.suu oli täysin auki, kätilöopiskelija ihmetteli eikö ponnistuta ollenkaan, ja täytyy sanoa että en tiedä miltä tuntuu kun ponnistuttaa, mulla ei nähtävästi sitä tarvetta tulekaan kuin vasta ihan siinä kun vauvan pää on jo tulossa ulos. Jäi sitten puudutukset saamatta ja aloin vain ponnistamaan luvan saatuani vaikkei siihen oikeastaan tarvetta tuntunut olevankaan. 12 minuutin ponnistamisen jälkeen, klo 11.57 sitten poika syntyi, ja täytyy sanoa että kivut oli kyllä aika infernaaliset verrattuna puudutteen kanssa ponnistamiseen.. Onneksi kaikki meni hyvin ja poika tuli kuitenkin sulavasti ulos. Käsi oli poskella, ja sen vuoksi sain toisen asteen repeämän. Poika sai pisteitä 9-10-10 ja synnytyksen kestoksi merkattiin 4t 50min. Olihan se taas niin ihana tunne saada vauva rinnanpäälle lämpimään :) Kun poika oli jonkinaikaa imenyt ja mut kursittu kokoon, hoitaja teki punnitukset ja isi kylvetti vauvan. Vauvan mitathan oli 4060g ja 52,5cm, ja vähän yllätyksenä tuo iso koko tuli. Jos joku olisi etukäteen sanonut että synnytän yli nelikiloisen (jolla käsi poskella) luomuna, niin olisin sanonut että no en varmasti ja juossut pakoon ;) Mutta kaikki sujui siis hyvin, verta menetin 700ml ja se pisti vähän heikoksi olon, mutta syömällä ja juomalla ja lepäämällä hyvin vointi koheni ja päästiin kotiin vauvan ollessa 2vrk:n ikäinen.

ja niinpä meidän eemeli oli kuin olikin poika ;) Ja aivan ihana sellainen. Elikkäs toiltana multa alkoi vuotamaan lapsivettä ja siitä sitten pikkuhiljalleen lähettin sairaalaan ja vietiin koira ja Eetu hoitoon. Supistuksia ei tullut ollenkaan ja niin kätilö laitto meidät perhehuoneeseen oottelemaan aamua ja lääkäriä. Aamulla kun piti aloittaa käynnistys. Kipeät supistukset alkoivat kuitenkin kahden aikaan ja ennen puolta kuutta vauva olikin jo sylissä. Synnytyksen kokonaiskesto oli siis 3h35min! Ja ehdin saada vain petidinpuudutteen ja kohdunkaulanpuudutteen sekä hengitellä ilokaasua... Poika painoi 4170g ja pituutta pojalla oli 51cm, päänympärys oli 36,5cm, eli ihan "mukavan"kokoinen poika oli. Vauva joutui olemaan tarkkailussa sokerien takia ja niin ollen päästiin vasta eilen kotiin, mä olisin voinu lähtee jo pe... Siis oman vointini puolesta...



Arki on alkanut ihanasti, viime yö valvottiin ja huudettiin... Eetu on ottanut ihanasti pikkuveljen vastaan, mustiskohtauksia ei olla vielä nähty, vaikka ollaan ootettu... Kerkeehän sitä vielä... Onneksi miehellä on tää ja ens viikko isyyslomaa, joten on vähän hellittämässä mua... Saa nähä miten sitten pärjätään...



Mutta nyt on mentävä, sillä mun sylissä on joku jolla on kakat housussa ja haisee...



napero ja poju 5vrk sekä Eetu 2v9kk

Huh, olipas Naperolla reipas synnytys :) Onnea vielä tätäkin kautta hirveästi koko perheelle. Ihanaa että kaikki meni hyvin ja pojalla kyllä kunnon mitat :)



Ossella olikin raju synnytys. Ihan hikeä nostatti täälläkin A-A.N sanoin pintaan kun luki kertomusta :) Aika rytinällä se Raju kyllä syntyi, ihan nimensä veroisesti.



Viiperolla oli kanssa tosi reipas synnytys. Miten ihmeessä jaksoit tunnin matkan supistuksissa? Mä olin ihan kauhuissani ja tosi kipeä kun viimeksi jouduin olemaan autossa n. 5 km matkan ja vielä enemmän jännittää kun seuraavaksi menee jotain 40min kun lähdetään täältä synnyttämään :O No ehkä sitä ei kannata ajatella etukäteen..



On. Väsyttää niin vietävästi aamusta iltaan.. Ja perjantaina mulla alkaa ensimmäinen kouluviikonloppu ja pitäisi jaksaa herätä puol 8 kumpanakin aamuna. En tiedä mitä siitä tulee kun mua huimaa aamuisin ihan hirveästi. Ja tietenkin tekee pahaa..



Hermione ja Onnimuru rv 6+2, päätin että mennään nyt tämän laskun mukaan kun terkkakin oli sitä mieltä, ainakin ultraan asti :)

Paljon onnea koko perheelle tätäkin kautta! Komiat mitat oli pojalla. Toivottavasti tänä yönä saisitte nukkua. :)



Kiitokset Viiperolle ja Osselle synnytyskertomuksista. Ossella oli tosiaan aika raju kokemus. Hienoa silti, että olet jo kolmatta pystynyt miettimään. Ei ehkä jäänyt pahoja traumoja tosta. Ja Viiperolle hatunnosto, kun pystyit työntämään yli 4kg vauvan käsiposkella ja vielä luomuna. Musta ei olis siihen.



Viiperon, mä oon myös miettinyt, että tossa meidän pinniksessä on jotain vikaa, koska tosiaan meilläkin nukutaan perhepedissä ja pinnikseen ei saa nukkumaan ei sitten millään. Sonja nukkuu siis mun vieressä. Joskus saattaa alkuyön nukkua pinniksessä, jos oon sen saanut siihen nukutettua. Jonsku nukkuu taas alkuyön omassa huoneessa, mutta kipittää jossain vaiheessa mun ja miehen väliin. Täytyy kyllä sanoa, että ahdasta on meillä neljällä ja niska jäykkänä aina herään Sonjan vierestä. Silti musta on niin ihana nukkua noin, joten mitään järjestelyjä en lähde muuttamaan. Syöttämisetkin menee tosiaan helpommin, kun vauva on valmiiksi siinä vieressä.



Viiperolle vielä mustasukkaisuudesta. Jonskuhan läppäsi pari kertaa alussa vauvaa päähän, ei kovasti mutta vihaisena kumminkin. Molemmat tilanteet oli sellasia, että me molemmat miehen kanssa ihasteltiin vauvaa. Muutama päivä sitten Jonsku raapasi Sonjaa päästä. Se ei ollut sitten vihaisena tehty teko vaan enemmänkin kokeilu. Jonsku halusi kokeilla, miten Sonja reagoi ja miten me reagoidaan. Eli aluksi Jonsku oli mustasukkanen, mutta nyt on tosi hellä ja kiltti siskolleen. Aina kysyy, että missä vauva on, jos herää päikyiltä, ja Sonja on ulkona nukkumassa. Jonsku myös tykkää laulaa Sonjalle ja silittelee ja pussailee. Monesti käskee meitäkin antamaan pusun vauvalle. Eiköhän teilläkin tän alkushokin jälkeen helpota. Teillä isoveikka on sen verta nuorempi, että tunteiden hallinta ja sanoittaminen on vielä vaikeeta.



Jonskulla menee nykyään tosi kauan ennen kun nukahtaa yöunille. Me nykyään nukutetaan sillain, että iltasadun jälkeen Jonsku jää omaan sänkyyn ja me jätetään ovi auki. Monena iltana on mennyt jopa 1,5 h nukahtamiseen. Jonsku vaan huutelee isiä ja äitiä ja riehuu ja leikkii siellä. Meillä illat venyy Jonskun kohdalla klo 23:een. Sonja taas nukahtaa vasta puolenyön jälkeen mun viereen ellei ole kantoliinassa. Tosta ehkäisyasiasta kirjoitin taannoin tonne taaperopuolelle... meillä on nyt sitten näistä nukkumisjärjestelyistä johtuen ihan 100% luotettava ehkäisy. ;)



Muuten meillä menee oikein hienosti. Sonjalla on edelleen iltahuutoja, mutta päivät on tosi helppoja, kun tyttö vieläkin vaan nukkuu ja syö. Jos Jonsku olis ollut tällanen vauvana, mä en tietäis vauvanhoidosta mitään. :)



Jaksuja kaikille isomahaisille ja myös vielä vähän pienempimahaisillekin. :)



pesukarhu, Jonsku 2,5v ja Sonja n.2,5kk

Neuvolakuulumiset: Hb oli kuin olikin laskenut ollen nyt 104. Normaalisti kun mullakin on aika korkea hemppa niin kyllä tuo tuntuu luissa ja ytimissä heikotuksena. Painoa oli tullut taas ihan liikaa 510g/vko (yht 9,5kiloa tähän asti). RR oli 122/84 eli hieman koholla, pissa puhdas, sf-mitta 27cm eli pääsin keskikäyrällä. Eka mittaushan oli yläkäyrällä, toinen yläkäyrän ja keskikäyrän välillä ja nyt keskikäyrällä :) Obsidanit sain matkaan ja toivottavasti olo kohenee tästä. Nytkin olen pakkaillut muuttotavaroita ja vähän väliä saa käydä sohvalle istumaan ja vähän "hengittelemään", pistää meinaa oikein puuskuttamaan tämä heikotus ;)



Kävin heti perään lääkärillä ja sain saikkua maanantaille asti. Tuo minun omalääkäri on aika herttainen tapaus, mutta valitettavasti niin pihalla kaikesta raskauteen liittyvästä, alakertaan ei kurki varmaan ikuna :D Se pohti kovasti mun heikkoa oloa ja oksentamista ja suurinpiirtein epäili suolistonvuotoa jne vaikka selitin kyllä että eiköhän se raskaudesta johdu ;) Heikotuksen vuoksi määräsi verikokeita, mm pvk, B12-vit., paastoverensokeri ja sitten painon nousun takia munuaiskokeita :D Eiköhän painonnousukin johdu ihan raskaudesta ;) Maanantaina on hälle sitten soittoaika noista tuloksista ja katsotaan tarviiko saikkua jatkaa. Mieli tekisi kyllä vielä töihin mennä, mutta tämä heikotus on kyllä sitä luokkaa ettei musta ole työntekijäksi. Mutta sehän saattaa jo pian helpottaakin kun aloitan tuon raudan! 3 viikkoa olisi vielä töitä jäljellä eli oikeastaan ensi viikolla enää kaksi ja se kuulostaa jo tosi vähältä.



Eilinen hammaslääkärireissukin oli kauhea kokemus kun meinasin pyörtyä siellä. Se selällään makaaminen tuntui niin pahalta taas ja minuutin makaamisen jälkeen alkoi lähtemään ensin jaloista tunto, silmissä sumeni ja alkoi näkymään tähtiä ja kuulo heikkeni. Tai kuulo oikeastaan lähti kokonaan jo, mutta jotain taustamelua pystyin kuulemaan. Viimeisillä voimillani kuitenki ponkaisin ylöspäin ja sain jotenkuten sanottua että tekee huonoa. Hammashoitaja meni ihan paniikkiin, avasi vaan ikkunan ja juoksi tukka hulmuten hakemaan mulle syötävää. Heti kun tilanne helpottui ja pystyin puhumaan niin sanoin vaan hammaslääkärille ettei tämä nyt kyllä syömisestä johdu vaan siitä että en pysty raskauden takia makaamaan selälläni. Loput paikkauksesta tehtiin sitten istuma-asennossa ja sain seuraavan ajan joulukuulle... Niin ja eväät jäi syömättä kun eihän paikkauksen jälkeen saa heti syödä :)



Nyt tuli taas ihan liikaa omaa napaa, mutta pakko jatkaa pakkauspuuhia :)



MiaMik rv 31+2

Onnittelut kaikille vauvan jo saaneille. Ja kiitoksia synnytyskertomuksista.



Onnittelut myös plussanneille.



ON. Meillä oli eilen np-ultra ja kaikki oli kunnossa. Tänään oli lääkärineuvola ja edelleen kaikki kunnossa. Sydänääniä ei kuunneltu, kun eilen oli ultra... Hemppa huiteli päälle 150 (mulla ei ole koskaan ollut näin hyvä hemppa).



Annilla vesirokko, mutta onneksi tyttö ei tiedä olevansa sairas (näppyjä löytyy, mutta kuumetta ei).



T:Fay 11+3

Nyt pisti jännäks!



Tänään oli neuvola ja kaikki kunnossa! Vauva on oikein päin mutta ei vielä laskeutunut.. saatikka sitten kiinnittynyt!!



Kuitenkin nyt huomasin ihan selvän limatulpan kun veskissä kävin! Viime kerralla irtos vasta sairaalassa kun käynnisteltiin! Sellanen hassu pieni jomotus tuntuu kohdun suulla..



Kysynkin nyt että kuinka kauan teillä on mennyt synnytyksen käynnistymiseen ja syntymään kun "tulppa" on irronnut??



Tää on ihan hassua kun eka käynnistetty täysin yliaikaisena niin on ku ekaa lähtis hakee!!



Ei olis vielä kiirus syntyä..



Niamey rv 37+1

Mulla tuli limatulppaa sunnuntaina ja Sonja syntyi keskiviikkona. Eli 3 vrk meni. Ohjesääntöhän on kait, että 1-10 vrk menee. Jännää! Sullahan voi pian olla vauvanhakureissu edessä. :)



pesukarhu

Ja koko perheelle pienestä pojasta!!



Olipas Ossella melko raju synnytyskokemus.. Onneksi kaikki kuitenkin on hyvin ja mietit jo kolmattakin :)



Viiperollakin melko sutjakkaan sujunut synnytys ja vielä käsi oli poskella pienellä!



Kiva kuulla Pesukarhunkin kuulumisia!



No, niin nyt vauva kutsuu..



T:Kamomilla ja tytöt 2v ja 2,5kk

Pakko tulla kertomaan, kun mä viikko sitten kirjoittelin täällä samaa kysymystä ja sitten parinkymmenen minsan päästä meni vedet... En kerenny sitä tänne lähettämään, kun kone tilttas, ja en kerennyt sitä tallentamaan, joten jätin sen kysymisen seuraavaan päivään... Mutta sitten olikin jo poju sylissä!



Täällä on kyllä sellanen tohina päällä, Eetu ei malttais millään pitää näppejään erossa pikkuveljestään, viime yönä jo saatiin nukuttuakin ihan hyvin. Tais vauva heräillä 3-4kertaa syömään, mutta nukkui kuitenkin välissä, toisin kuin edellisenä yönä...



Vauva on nyt nukkumassa, mutta muuten mun ilta menee taas pikkumiehen kanssa , kun on taas koko illan tissi suussa. Tuosta piti vielä sanoa, että kävin sillon ti ostamassa nan1 pari laatikkoa, kun ei vielä sillon maito ollut noussut, mutta nyt sitä tulee ihan "liikaakin"... Mutta hyvähän se vaan on, tietää ainakin että poju on tyytyväinen.



Sitten sellainen kysymys, että millon ootte lähteneet kauppaan ekan kerran vauvan kanssa? Me taidettiin Eetun kohdalla mennä ekan kerran kauppaan sillon kun Eetu oli pari viikkoinen, mutta nyt aateltiin mennä jo la... Ollaankohan liian aikaisin viemässä pientä?



napero ja poju 6vrk ja Eetu 2v9kk

Niamey, mulla alkoi tulla limatulppaa 6pv ennen synnytystä, eli varmaan aika keskivertonopeus... Yleensähän sitä sanotaan, että 1-10 vrk menee limatulpan irtoilusta synnytykseen. Mulla se irtoili palasina, ei mitenkään yhtäkkisenä jättiklönttinä. Mulla oli kyllä niin kypsät paikat Noelista muutenkin, kun oli vauva oli laskeutunut hyvissä ajoin, kiinnittynytkin jo, ja sitten vielä tuli sitä limatulppaa... Mukavasti ehti henkisesti valmistautua tulevaan :)



Onnea kovasti Naperolle, kiva että synnytys meni noin upeasti!



En nyt muista mitä piti kommentoida, väsyttää niin kovasti. Liitoskivut ovat jatkuneet, ja tuntuu, että Sofian pää tuolla alhaalla vielä pahentaa tilannetta... Ensimmäistä kertaa alkaa uuvuttaa tämä viimeinen kolmannes. No, vielähän tässä on 5-9 viikkoa jäljellä, eli olo ehtii liitoskipujen osalta jopa kohentua ;) Muita vaivoja mulla ei juurikaan ole.



Öitä kaikille!



Kandi & Sofia 33+0

Naperolle ja Osselle onnea pikku nyyteistä! Ossen kokemukset kuulostaa rankalta, onneksi kaikki on nyt kuitenkin jo hyvin.



AA:lle, Kandille ja Mammikselle täältäkin vielä näin matti myöhäisenä kiitokset päivällisseurasta - oli tosi mukavaa ja jälkkäri oli kyllä ihan piste i:n päälle! =)



Laventeli pohti aiemmin ja asiasta on muutenkin ollut puhetta, eli lapsiluvun kasvaminen... Itse olen haaveillut iltatähdestä ja ehkä tälle kaveristakin, mutta mies on ollut vastaan ja nyt sitten tänään sanoi, että jos emme halua eikä meille siunaannu suht pian tähän perään kolmatta lasta, niin hän ei sitten enää halua lapsia. On niin jyrkällä kannalla että haluaisi sterilisaation, on puhunut siitä joskus aikaisemminkin. Eli vaihtoehdot ovat siis joko kolmas pian toisen perään tai sitten ei enempää muksuja meille. Mä en tiedä jaksanko kolmatta tähän heti perään, ja jättäisin mieluummin asian auki... Mutta ei se ajatus kahdestakaan lapsesta mahdoton olo, en vaan haluaisi tehdä mitään peruuttamattomia päätöksiä niin kuin sterilisaatio tuppaa olemaan.



Hermione, silloin kun kärsin tuosta alkuraskauden pahoinvoinnista, oli meillä ihan pelastus Ainon hoitopaikka... Jos jouduin olemaan saikulla töistä ja olo oli tosi huono, mies vei Ainon päiväkotiin ja lepäsin päivän - en tiedä miten olisin muuten selvinnyt ne pahimmat päivät. En jaksanut sängystäkään nousta... Sorry, tämä nyt ei tainnut olla kovinkaan kannustavaa. :S



MiaMikin olotila kuulostaa tutulta, tosin itse en ole oksentamaan joutunut, mutta olo on pääsääntöisesti tosi heikko - huippaa, etoo ym. mukavaa. Mullakin on hemppa alhaalla vaikka nyt pari viikkoa olen jo Obsidaneja popsinut.



Kandi, meillä on vielä pinnis varastossa, mutta olis tarkoitus nyt viikonloppuna se kasata makkariin. Mulla menee sit taas kuitenkin pari viikkoa ennen kuin saan sinne laitettua lakanat ym. No niissähän nyt ei kauaa kestäkään. Vauvanvaatteita olen nyt pessyt, mutta muuta ei juurikaan ole vielä tullut laitettua. Olen jotenkin ihan varma, että unohdan ostaa vauvalle vaippoja. :D



Supistelujen suhteen on ollut nyt vähän hissumpaa, vaikka ei kyllä haittais vaikka supisteliskin - jos ne nyt ylipäätään jotain edesauttais... Mulla on tosi jaksamaton olo koko ajan, nukun tosi huonosti. En vaan saa herättyäni unta vaikka Aino nukkuiskin hyvin, joten tulee valvottua yöllä tunti parikin välillä.



Ainon kanssa on vähän hulabaloota ollut viime aikoina, unille meno niin illalla kuin päivällä yhtä hulinaa, johonkin hukkui se itsekseen nukahtamisen taito, ja kipuaa joka yö meidän väliin nukkumaan, jossa sitten sätkii, potkii ja höpöttää. Päätettiin miehen kanssa tänään ettei edes yritetä nyt Ainon itsekseen nukahtamista, kun se on nyt Ainolle niin vaikeaa - en mä kestä sellaista pienen huudattamista. Eiköhän se tilanne tästä ajan mittaan korjaannu, jospa tämäkin on jokin vaihe vaan...



Mä en tiedä miten jaksan vielä 7 viikkoa odottaa, jos menee sen kaks viikkoa yli la:n. Oon oikeasti jo nyt niin kypsä että uh huh. Ei vaan jotenkin jaksa yhtään tsempittää tän olotilan kanssa. Mut nyt lopetan tän valitusvirren ja menen vielä syömään palan leipää ettei tarvii yöllä käydä jääkaapilla. =)



Karssuli ja masukki 35+0

Naperolle onnittelut vielä tännekin! :)



Lapsilukuun, mä haluaisn kolme, tuollasella 2-2,5v ikäerolla. Mutta miehen mielestä nyt nää kaksi ja sitten iltatähti. Mutta itse olen iltatähti (veljet 12v ja 8v vanhemmat) en sitä halua. Eli joko vain kaksi, tai kolme peräkkäin tai sitten "kahdessa erässä" yhteensä neljä. :)



Hermionelle oli ollut kiva neuvolakäynti. Toivotaan että säät pitää äippäkortin käytössä heinäkuulle. :)



Karssuli, Ainon nukkumaan meno kuulostaa tutulta. Ennen Eve nukhati kiltisti, Eve omaan sänkyyn ja yleensä nukuttuja meidän sänkyyn. :) Reilun viikon on vaan naureskellut ja leikkinyt. Eilen kun isi nukutti neiti oli repinyt yöpän ja vaipan pois! Ihan mahdotonta. Nukutuksessa menee nykyyän tunti tai yli.. Vähän ärsyttää, ei jää yhtään yhteistä aikaa miehen kanssa.. :(



Omaan napaan ei mitään uutta.. Turvotus oli jo välillä parempi, nyt taas tuntuu myös varpaat piukeilta.. Eli vettä taas juotava reilusti.. Oireettomuus meinaa vähän häiritä, Evestä en oireettomuutta osannut pelätä kuin just ennen rakenneultraa kun ei liikkeita tuntunut. Toivotavaan silti parasta. :)



Vielä tasan neljä viikkoa ennen ekaa neuvolaa. Vaikka tuskinpa siellä kuunnellaan sydänääniä.. :(



Mut nyt pitää rueta valmistautuu töihin!



Bejpi rv 5+2

Kiitokset vastauksista!!



Ei ainakaan mitään äkkilähtöä tullut :) Yksi kipeä suppari koko illan ja yön aikana..



Äsken tuli limaa lisää melkein sama määrä kuin eilenkin.. Aika paljon sitä vaan tuleeki!! jospa se kypsyttelis paikkoja vähitellen! Tietty olis hyvä jos viikonloppuna syntyis niin sais paremmin Ainolle hoitoväkeä :)



Äiti ja Isä on tulossa Itsenäisyyspäiväksi meille.. mut jää nähtäväksi malttaako pikkunen odotella sinne asti!!



Tässä suunnitellaan perhetuvalle lähtöä.. On tuossa meidän kadun päässä niin ei ole pitkä matka hipsiä kotia jos jotain alkaakin tapahtua!



Huomenna olis tarkoitus mennä tuohon viereiselle koululle Joulumyyjäisiin ja sit pukkia ihmettelemään Ideaparkkiin!! Ihana kun on kaikki jutut tässä niin lähellä ettei tartte pitkiä matkoja istua autossa!



Ollaan muuten tosi hyvin kotiuduttu tänne Lempäälään :) Varsinkin nyt kun tuolla perhetuvalla olen alkanut käymään niin on tullut paljon uusia tuttuja ja ennen kaikkea Ainolle leikkikavereita!



Aino tuolta alhaalta huutelee että Äiti tule katsomaan totoroo!!



Löydettiin ihana vanha Japanilainen Anime Klassikko piirretty! Totoro! Sitä nyt katsotaan Muumien lisäksi ihan päivittäin :)



Lapsilukuun voisin minäkin kommentoida.. eli nyt nämä kaksi ja myöhemmin kaksi lisää jos suodaan!



Olen kans ite iltatähti (veljet 8 ja 10v. vanhempia) ja kyllä sitä saman ikäistä sisarusta vaan kaipasi! Vaikka paljon meitä oli saman ikäisiä lapsia Äidin kaveri piirissä mutta silti sitä on kaivannut! Nyt sitä ei enää niin hirveesti välitä että noi pojat on vanhempia, mutta tuossa koulu aikana ja kun kotoa muutti opiskelemaan niin olis ollut kiva jos sisarus olis ollut enempi tukena ja apuna!!



Mulla on tarkoitus nyt sit lähtee töihin ku hoitovapaat loppuu.. vasta 3v päästä mut kuitenkin! Ja sit siinä 30v hujakoilla ottaa uus kierros!!



Mutta nyt pukeen neiti ja odottelemaan!!



Niamey rv 37+2

Olenpas mä nyt aktiivisena täällä, huomaa, että on motivaatiovaikeuksia tenttiin luvun suhteen ;)



Lapsilukugallupiin: niinkuin olen aiemminkin sanonut, haaveena täälläkin on kaksi sarjaa lapsia. Toinen satsi (2 kpl) voisi tulla taas parin vuoden välein sitten, kun on ainakin Noel saatu kouluun. Mielummin tosiaan haluaisin vielä kaksi lasta, sillä yhdestä iltatähdestä tulee helposti sekä vähän yksinäinen (kotioloissa siis) että hemmoteltu. Mun veli on ainakin niin vanhempien vauva, vaikka oikeastaan meillä on niin päin, että mä vanhimpana olen se "aamutähti", ja kaksi nuorempaa sisarusta ovat pienemmällä ikäerolla 90-luvun puolella syntyneitä.



Karssuli, teillähän on mies asettanut kovat pohdinnat sulle! Itse en kyllä ihan helposti innoistuisi kolmesta pienestä lapsesta. Tuttavalla on lapset 4.5v, 2v, ja 10kk, ja meno on aika hurjaa. Noelin ikäinen keskimmäinen lapsi jää usein aika vähälle huomiolle, kun pikkuveli on luonteeltaan meneväinen ja vaativa. Mutta pahat vaihtoehdot kyllä. Jos vaan saat miehesi unohtamaan sen steriloinnin nyt, niin voihan asiasta keskustella sitten joskus, kun voimavarat ja elämäntilanne taas siihen kannustavat.



Niamey on vielä täällä :) Joillain tuntuu menevän parikin viikkoa limatulpan irtoamisesta, joten ehkä kannattaa vielä pitää jalat maassa. Toivotaan silti, että lähtö tulisi ennen laskettua aikaa, kun jo nyt noin vihjaillaan!



Meinaatteko te muut muuten olla kotona pitkään tällä toisella kierroksella? Itse aion tulla takaisin yliopistolle syksyllä, ja mies pitää viimeiset 2kk vanhempainvapaasta. Yritän löytää töitä siinä samalla, jotta mies voisi olla vielä 4kk kotona hoitovapaalla (kuntalisän saamiseksi pitää olla yhtenäinen 4kk putki hoitovapaata), ja sitten helmikuussa voisivat lapset mennä hoitoon. Jos en työllisty, jään todennäköisesti kotiin sen 4kk ajaksi, ja yritän sitten etsiä 2010 alusta alkavia töitä ja suorittaa siinä sivussa viimeisiä opintoja loppuun... Ideaalitilanne olisi se, että mies olisi syksyn kotona ja mä yliopistolla, mutta eihän kenenkään rahatilanne salli sellaista. Hoitorahalla ja opintotuella ei paljon nelihenkistä perhettä elätetä...



Eilen totesin ensimmäisen kerran, että Noelista tulee kohta isoveli :D En ole uskaltanut ajatella niin pitkälle vielä, kun on aika vähissä luotto siihen, että tällä kertaa kaikki sujuisi hyvin. No, jäihän tuo Noelkin henkiin kaikesta huolimatta, ja hyvin on henki pihissyt pojassa ;) Joten ehkä ei pitäisi maalailla kauhukuvia koko ajan. Nämä hormonit vaan tekevät sen, että ensimmäisenä aina miettii niitä pahimpia vaihtoehtoja. Yritän kyllä ajatella positiivisemmin, niin tulee Sofiallekin parempi mieli :)



Kandi 33+

...käyn onnittelemassa täällä Naperoa ja perhettä komeat mitat omaavasta pojasta! On tainnut arki lähteä vauvan kanssa sujumaan, illat on varmaan aika pitkään vielä ruokkimisrumbaa.



Kiva että Osse ja Viipero olivat käyneet laittamassa synnytyskertomuksia, niitä ahmii kyllä nyt mielellään kun loppuodotus lähestyy!



Tuohon Kandin huoleen loppuodotuksen sujumisesta hyvin... Kaikkea sitä mielessä pyörii itselläkin vaikka edellinen kerta sujui ihan mallikkaasti. Kuuluvatko sellaiset pelot kaiken menemisestä myttyyn normaaliin raskauteen? Kaipa näin on. Kuulin sellaisen kauhutarinan pariskunnasta, joka menetti vauvansa päivää ennen aiottua käynnistystä, tuollaista ei kannattaisi jäädä miettimään sitten ollenkaan... Mutta ei kai se muu auta kuin vain odotella pokkana, mitä tuleman pitää. Ja luottaa siihen että kaikki menee hyvin!



Nyt valmistelemaan mun "vauvan" huomisia kolmivuotispirskeitä! Voikaapa hyvin jo synnyttäneet ja toiset vielä odottavat!



Laventeli 32+0 ja Nasu 3v. 8 päivää

Napero: meillähän Aino syntyi lauantaina ja keskiviikkona oltiin jo ekaa kertaa kaupoilla, bauhaussista haettiin jotain tavaraa ja mun oli pakko mennä mukaan että sain varmasti sitä mitä haluasin, perjantaina kävin jo siskon luona 90 kilsan päässä joten mä olen sitä mieltä että jos ei oo kauheen kylmä niin reissuun vaan !

Kivasti oli teidän synnytys mennyt, onnea jos en vielä muistanut mitään sanoa, mulla on niin harva pää, enkä jaksa selata viestejä läpi, mutta ei tuplaonnittelut pahitteesta ole.



Niamey: kuules et kyllä mee vielä mihenkään ensin on mun vuoro !!!:D Alkaa olla jo sen tuntuista että sais tulla jo.



Lapsilukugalluppiin: Meille taitaa riittää kaksi jos se on miehestä kiinni, Mies täyttää seuraavaksi 39 ja musta ois kiva että saatais olla sitten vähän vanhempana vielä ns. viriilinä kahestaan. Mä haluaisin kyllä 3-5 lasta mutta katsotaan nyt saanko miehen puhuttua ainaskii yhteen joskus 3-4 vuoden päästä !



Neuvola kuulumisia aamulta: sf mitta 32 painoa +400 g 8 päivän aikana yhteensä tullu 16 kg noin.

sohvi on laskeutunu tosi alas terkka ei löytäny päätä enää ollenkaan.



Sängyn laittamisesta oli puhetta, me ei olla ollenkaan siirretty tai purettu pinnistä Ainon jälkeen koska tiedettiin sohvin tulosta kun uusi sänky ostettiin, viikko sitten laitoin kaiken valmiiksi tuulettelit patjat ja laitoin puhtaan täkin ja petasin valmiiksi.



Meillä koettiin paniikin tunteita keskiviikko iltana, kun oltiin lähössä Ainon kanssa kauppaan. Laitoin auton käymään ja istutin Ainon tuoliinsa, laitoin hantin oven kiinni ja kävelin toisell epuolelle mutta ovet olikin menny lukkoon. Juoksin tietty sisälle hakemaan vara-avaimia mutta keskuslukitus ei toiminu, ei kun miehen luo raksalle paniikissa että tyttö autossa, auto käynnissä ja ovet lukossa. Kyllä mieskin hetkellisesti säikähti, mutta tuli sitten autolle ja työnsi avaimen lukkoon ja ovet aukes....mä olin niin paniikissa että en tajunnu käyttää avainta vaan peinelin vaan kauhuissani niitä nappeja.

Mä en voi tajuta miten käynnissä olevasta autosta voi mennä ovet lukkoon, varmaan joku sähkövika....... Mä olen joskus aatellu että mitä jos näin käy vaikka kaupan pihassa ja vara-avaimet on jossain 20 kilsan päässä.

Aino ei onneksi kauheesti panikoinu, huuteli autosta vaan että kauppaan kauppaan.



Sellaista tänne, toivottavasti saan seuraavalla kerralla kirjottaa jo synnytyskertomusta.....( haaveilee )



Ihanaa viikonloppua kaikille !



aa ae ja sohvi 38+6

Mulla on tänään eka koulupäivä!! Ihan kuin olisin taas eka luokalainen. No eniten jännittää että miten pysyn siellä hereillä tän kauhean väsymyksen kanssa. Pahoinvointi pysyy edelleen aika hyvin kurissa niiden rannekkeiden avulla ja jos napostelee jatkuvasti jotakin. Mutta en siellä taida kehdata mutustella..



Niameylla on jännät viimeiset hetket meneillään. Toivottavasti pian alkaa tapahtumaan! :)



Bejpi. Jos sä odotatkin tällä kertaa poikaa ja minä tyttöä :) Oireet kun on kummallakin ihan erilaiset. Ja onhan sulla se epätavallinen turvotus meneillään. Mullakin iski se väsymys vasta tällä viikolla ihan kunnolla, että voi olla että sulla ne oireet on vasta tuloillaan :)





Nyt puunaamaan itseä peilin eteen jotta kehtaan lähteä ihmisten ilmoille ;)



Hermione ja Onnimuru rv 6+4 kierron mukaan..