~*~*~ TONSKAT MARRASKUULLE ~*~*~

Osselle ihan superpaljon voimia, ymmärrän hyvin turhautumisesi ja harmituksen älä tunne yhtään huonoa omaatuntoa moisesta, sairaalassa oleminen ei ole kivaa varsinkin kun on huoli pienestä ja kotona on toinen pieni joka on varmasti ihmeissään tästä kaikesta.



Toivottavasti pääsette kaikki pian kotiutumaan ja aloittamaan tutustumisen uuteen arkeen !



Täällä ollaan "poksahtamispisteessä" sillä masu tuntuu tosi pinkeeltä voi kun pian saisi nyytin kainaloon !



saako purkaa myös omaa v...tutusta, soitin tänään miehen siskolle ja kyselin että mites se on saako soittaa jos tulee kiirus sairaalaan ja anopilla silmäleikkaukset 18 ja 25.11 ,että siitä ei taida olla apua, niin vastaus oli että joo no voihan sitä soittaa mutta entä jos olen töissä ja entä jos ja entä jos ja voivoi ja sellaista se on.......mä en ikinä pyydä sieltä enää mitään apua...anoppikin ajatteli tosi pitkälle kun otti noi leikkaukset tuolla, ei ne silmät nyt mikskään mene 2 viikossa, leikkauskin yksityisellä niin että ei se jonottamaankaan joudu !



Taitaa olla edessä itsekseen synnytys !!!



Oonkohan mä nyt jotenkin itsekäs kun ajattelen näin??? Olen vissiin jossain määrin mutta ahistaa just nyt kun sen kerran kun apua pyytää niin sitä on vaikee saada.



Kiitos jos oku jaksoi lukea auttaa kun saa vähän purkaa sydäntään !



aa ae ja sohvi vielä 2 h 13 min 37+6

Taidan olla aika harvinainen näky täällä tähän aikaan :)



Oli vain pakko nousta ylös kun on ollut vähän "jytyä" tämän illan supistuksissa. Ei saa sitten tietenkään nukuttua. Mulla on tänään ollut jotenkin ihan ihmeellinen olo koko päivän. Aamupäivällä tuli sellainen totaalinen väsähtäminen ja nukuttiinkin Idan kanssa pitkät päikyt. Päiväunien jälkeen alkoi jo hieman supistelemaan, mutta ihan kivuttomasti ja sehän nyt on jo arkipäivää mulla :) Piristyin kuitenkin iltapäivällä ja lähdin reippaalle tunnin kävelylenkille yksin kun mies tuli kotiin. Sen jälkeen onkin sitten koko illan supistellut, eikä lepo auta ollenkaan. Nyt on jopa ensimmäistä kertaa ollut sellaista polttelua selässä ja myös supistuksen tullessa tulee sellainen paineentunne alamasulle ja alaselkään. Mutta ei nämä nyt siis sentäs mitään synnytyssupistuksia ole ;) Vähän kyllä jännittää mennä huomenna yövuoroon!



Hermionelle tsemppiä pahoinvointiin, on se vaan niin ihanan kauheata ;) Tiedät varmaan? :)



Ossekin oli käynyt piipahtamassa, voi harmi kun ette päässeet vielä vauvan kanssa kotiin :( Onneksi sulla on siellä kotona mumma auttamassa ja vielä ihana mieskin :) Koitahan jaksaa!



Kai tästä pitää mennä koittamaan taas unen tuloa. Taidan mennä lämmittämään kaurapussin...



MiaMik rv 30+3

Suuret onnittelut meiltäkin Osselle ja pikkuiselle pojalle ja koko perheelle! Paljon voimia myös toivottelen. Toivottavasti poika pääsis pian pois sairaalasta. Rankka alku on teillä ollut, mutta varmasti se sitten helpottuu, kun pääsette kaikki kotiin.



Hermionelle onnittelut plussasta. Ihanaa, että nyt onnisti! Mä pidän kovasti peukkuja sulle, että kaikki menis hyvin. :)



Bejpille myös onnittelut plussasta. Kiva, kun tonskajoukko vaan kasvaa. :)



AA ymmärrän sun harmitusken. Toivottavasti keksitte jonkun keinon, että sun ei tarvii mennä yksin synnyttämään.



Nyt Sonja huutaa...moi

Jospa nyt viikonloppuna pääsisitte kotiin, jos ne arvot on enää vaan samat kuin tytöstä kotiin päästessä... Se on tosiaan aika ärsyttävää kuunnella tuossa vaiheessa toisten loistokertomuksia synnytyksestä, sympatisoin kyllä sua! Onneksi lapsella on kaikki muuten hyvin.



AA, jos teille tulee ihan hullu paniikki sairaalaan lähdön kanssa, toki voit käyttää meitä ensimmäisenä etappina ja tuoda tytön tänne siksi aikaa, että joku ehtii hakemaan. Jos vaan ollaan kotona, tietenkin onnistuu. Olisihan se tytölle ehkä aika shokkihoitoa, mutta jos vaihtoehtona on synnytys yksin (sullakin voi se nopeasti hoitua tällä kertaa), harkitse asiaa. On kyllä vähän pöhköä miehen siskolta, ettei tajua, miten tärkeää varma tieto hoitoavusta on.



Vitsit kun just mainostin AA:lle puhelimessa että Sofia on raivotarjonnassa, niin nyt hikka tuntuukin tuossa pallean alla :/ En mä kuitenkaan mitään potkuja tunne virtsarakon lähellä, joten liekö tyttö ruvennut hikkailemaan takamuksellaan :D



Illalla nähdään treffiläisten kanssa, hauskaa!



Kandi 32+

Eli biliarvot laskivat hienosti koko ajan, ja aamuverikokeen tuloksen selvittyä saatiin heti kotiutumislupa. Mies ja typy tulivat hakemaan ja voi että oli ihanaa katsoa typyn intoa vauvasta. Mitään merkkejä mustasukkaisuudesta ei ole näkynyt eikä vielä ainakaan ole ehtinyt yrittää tehdä pahaa vauvalle tahallaan tai vahingossa, hokee vaan että syliin, silittää, pusu, hali ja sanoo "shhh" kun sanotaan et vauva nukkuu. Minun rakkaat.... :)



Tämä hormonimyrsky on ollut jotain ihan hirveetä, en muista ollenkaan typystä tällaista. Yhden päivän valvoin adrenaliinipöllyssä, toisen itkin kaikkea mahdollista. Sit oon ollut vaan vaihtelevasti itkuinen tai vihainen tai kuolemanväsynyt, ja vauvan kanssa onneni kukkuloilla.



Poika on nyt ollut tosi reipas, heräsi yöllä itse syömään 3h välein ja päivällä jaksoi jo hetken seurustella syöntien yhteydessä, muuten nukkuu koko ajan. Elämme toivossa, että se yksi valohoitopäivä oli poikkeus, eikä pojalla ole taipumusta monen tunnin itkeskelyyn.



En tosiaan vieläkään pysty oikein keskittymään muiden juttuihin, anteeksi... kirjoittelen synnytyksestä paremmin joku toinen päivä. Koetan nyt saada typyn suostumaan että minä luen kirjaa, kun äiti ei nyt oikein kelpaa tekemään mitään muuta kuin hoitamaan vauvaa.



-Onnellinen Osse, typy 2v ja kotiutunut Raju 5vrk

Onpa kiva kuulla että Osse ja Raju ovat päässeet kotiutumaan :) Joo tiedän myöskin miltä tuntui kuunnella vieruskavereilta upeita synnytys tarinoita,onnistuneita imetyksen alkuja ym. mukavaa kun oma vauva oli kipeänä lastenosastolla ja itse väänsi itkua kun tuntui ettei mikään mene itsellä putkeen..

Mutta hienoa että nyt on parempi mieli kun pääsitte kotiutumaan. Ihanaa että teidän typy otti veljen suloisesti vastaan :)



Äh, tänään on ollut toosi paha olo ja mahakin oli aamulla ihan sekaisin.. Onneksi ne rannekkeet silti vähän lieventää oloa. Väsymys alkaa myöskin olemaan aika huippuluokkaa..



Hermione ja Onnimuru rv 4+4? Voi että kun aika menisi nopeasti jotta pääsisi sinne ultraan.

Ihanaa että Ossen Raju päässyt kotiin! :)



Ollaan Even kanssa olti eilisestä aamusta veljeni luona Espoossa. Neiti on ollut niin innoissan 5kk vauvasta ja myös toisin päin. Aina kun vauva näkee Even, niin alkaa kunnon hymyily. :)



Soittelin neuvolaan, ja uudessa ohjeessa sanotaan että riskiryhmään kuuluvat saavat ottaa influenssarokotteen missä vaiheessa vaan raskautta. Eli ei ole vaaraa. :)



Ja neuvola-aika on 19.12, eli rv 9+2. Joten ultraan tuskin päästään ennen joulua.. Mut millonkas yleensä sydänäänet kuuluu neuvolassa? Even kortissa kun äänet on kuunneltu vasta ekan ultran jälkeen..



Edelleenkään ei muita oireita kuin turvotus, tarkentunut hajuaisti ja naama alkaa kukkimaan.. :(



Mut nyt pitkästä aikaa taas miehen viereen, oli kaksi yötä laivalla..



Bejpi rv 4+4

Täällä tuli tänään ainakin kaksi lumihiutaletta :D Mä pompin jo ihan onnesta ja höpötin Idalle ja miehelle että kohta päästään laskemaan pulkkamäkeä ja sitten tietenkin heti "lumisade" lopahti ;)



Niinhän siinä sitten perjantai-illan jälkeen kävi, että kipeät supistukset jatkuivat yöhön asti. Jossain vaiheessa olin jo nukahtanutkin, mutta kun heräsin Idan kitinään niin edelleen supisteli. Aamulla kuitenkin alkoi vaan kivuttomat supistukset. Päätin kuitenkin etten uskalla mennä yövuoroon, koska yksin kun valvon niin sieltä ei voi tarpeen tullen poistua. Istuin siis 3h terveyskeskuksen päivystyksessä ja sain saikkua keskiviikolle asti :) Nyt on sitten tullut tosiaan onneksi vain niitä kivuttomia supistuksia, vaikkakin huomaan niidenkin lisääntyneen. Lääkäri sanoi vaan että kanavaa on jäljellä, mutta senteistä ei ollut puhetta eli en tiedä oliko lyhentynyt ollenkaan...



Tänä viikonloppuna iski jopa ihan tajuton väsymyskin! Sain myös seurakseni taas huonon olon ja heikotuksen. Ihan vetämätön olo ollut nyt pari päivää. Hyvä kun selviää arkiaskareista :) Nukuin viime yönäkin 10h putkeen heräämättä ja tuossa puolenpäivän aikaan jo kuorsasin sohvalla. Mies herätti mut ja sanoi että mene makkariin kuorsaamaan siitä ;)



Jahka Ida tuolta herää niin lähdetään taas käymään uudessa kodissa, viedään vähän muuttolaatikoita. Rakas anoppini on ollut onneksi apuna ja kävi jynssäämässä siellä pesuhuoneen ja saunan. Minun äitikin lupasi tulla ikkunoita pesemään. Nyt vaan odotellaan saadaanko vielä ensi viikolla maalit ja lattialistat. Ensi sunnuntaina kun pitäisi jo päästä lopullisesti muuttamaan. Tänne tullaan vielä marraskuun vikalla viikolla tekemään loppusiivous.



Illalla mennään vielä mun äidille syömään, olen ainakin saanut huilata tämän viikonlopun :)



MiaMik rv 30+5

Onnittelut vauvasta! Mukavaa, että olette päässeet jo kotiin...



Tuo hormonimylläkkä voi tosiaan olla aivan hirveää... Muistan kun tultiin esikoisen kanssa kotiin ja katseltiin miehen kanssa telkkarista silloista Idolsia, söin jäätelöä ja itkin valtoimenaan... Mies vähän ihmetteli, että mikä on hätänä, sanoin vain etten tiedä ja että kaipa tämä ohi menee. Ja menikin, mutta karmeaa oli.



Lunta on täälläkin vähän ripsinyt, mutta meidän syreenipensaat luulee että kevät on silti tulossa ennemmin kuin talvi, tekevät nimittäin uusia lehtiä... Mun "vauva" on nyt virallisesti kolme, aika haikeaa. Onneksi viihtyy vielä kovasti sylissä ja aion sylitelläkin mahdollisimman paljon nyt kun vielä ehtii ennen uutta tulokasta!



Laventeli 31+3 ja poika 3v.

Ihanaa, että Raju pääsi kotiin, ja saatte olla ihan rauhassa! Eipä niille hormoneille mitään mahda, on itkettävä vaan jos itkettää.



Mulla oli tänään neuvola, ja niinhän se on, että Sofia on jo tiukasti pää alaspäin ja hyvin alhaalla muutenkin. Sf-mitta oli edelleen laskenut käyrällä, nyt "pääsin" ensimmäistä kertaa elämässäni keskikäyrän alapuolelle :) Terkan mukaan on hyvin epätodennäköistä, että tyttö enää tuosta kääntyy, kun tosiaan on joka kerta majaillut rt:ssa. En tiedä voiko virallisesti sanoa vauvan laskeutuneen, mutta siis pää on lantiossa aika syvällä. Muutenkin oli kaikki hyvin, hemppa komeat 132 ja verenpaineet ok. Kahden viikon päästä sitten taas, ja silloin onkin jo joulukuu :D



Eipä muuta tähän hätään. Kiitokset AA:lle, Karssulille ja Mammikselle lauantain seurasta, oli tosi hauskaa! (Ja annoin kiltisti miehelle lähes puolet niistä suklaakonvehdeista, uskokaa tai älkää! :) )



Kandi & Sofia 32+

Täällä on pari astetta pakkasta ja maa valkeana. Lisäks koko ajan pikkasen lunta ripottelee. On niin ihanaa.... Kyllä omakin mieli virkisty kummasti kun tuli valoa tähän pimeyteen. Miskakin oli ihan ihmeissään valkeudesta, kun oltiin aamupäivästä ulkona parisen tuntii.



Osselle onnittelut kotia pääsyn johdosta ja siitä, et vihdoin pääsee nauttimaan taas vauva-arjesta oikeesti. Raju päätti sitten "nimensä" mukaisesti ottaa elämänsä alun rajusti.



Miula on ihan sellanen olo, et mie varmaan tuun olemaan loppuelämäni tässä tilassa. Ei oikein oo supistuksia ja muutenkaan tunnu siltä, et tää kaveri täältä pian ulos haluis. Miskaa ku ootin niin 38 viikolla tais alkaa kipeet supistukset ja tässä vaiheessa niitä oli aina öisin, et siihen heräsin. Joko miun kipukynnys on noussut tai sit ei vaan supistele kipeesti. Ilmeisesti siis joku haluaa syntyä vasta joulukuussa. Voipi olla, et AA ja Naperokin saa pikkuset syliin ennen minuu. No jotenki tähän on jo sopeutunu ja ei ees oota mitään tapahtuvaks tässä hetkeen.



Ihan ku meijjän pieni mies vaistois, et äipän pitäs saaha levätä mahollisimman hyvin kun se on jo kohta taas viikon verran nukkunu yöt inahtamatta ja heränny 6-6.30 aikaan. Valitettavasti muuten sitten heräilen öisin ja asukkikin on ruvennu välistä aamuyöstä jumppailee. No ainakin meijjän isukki saa nukkua rauhassa yönsä ja jaksaa sitten.



Lauantaina mies vietti poikien iltaa ja mie vein pojun mummolaan yökylään. Sain olla ihan itekseni illan.... saunoa, kattoo töllöä ja vaan olla. Uni ei sitten oikein kyllä tullu silmään ilman miun miehiä, varsinki sitä pienempää. On se omituista kun sais nukkuu niin ei pysty.



Sellasta meille..... odotellaan kun se eräpäiväkin lähestyy... jo perjantaina



Sonteri, Miska 1v4kk ja pikkukakkonen rv39+3

Kiva kuulla, että OSSE ja Raju on päässeet kotiin :D

Ja tuosta hormonimyrskystä muistan minäkin ihan samoja asioita, kuin esim. LAVENTELI: oli vain yht'äkkiä illalla telkkaria kattoessa pakko itkeä, ja mies siinä vieressä tietysti ihmettei, että "mikäs nyt" - ja eihän siihen osannut vastata kuin "ei mikään, pakko vaan itkeä"! Se oli kyllä aika hurja viikko... Mutta muistaakseni tuota pahinta vaihetta kesti tosiaan aika tarkkaan vkon (kotiin tulosta siis), ja sitten alkoi tasoittua. Mutta onneks ne on vaan hormonit - ja tosiaan, itkettävä se on, kun itkettää, muu ei helpota.



Tänne ei mitn ihmeitä. Taidan lähteä pikku hiljaa nukkumaan..sikäli mikäli uni taas tulee. Oon ihan kuoleman väsynyt päivisin (ja onneks se Arttu on nyt tosiaan siellä hoidossa!), ja nukuin tänäänkin 3,5h päikkärit :O Jollei toi raskauden alku puoliväliin asti olis ollut niin kaamea kuin oli, tuntisin tästä "laiskottelusta" kauheeta syyllisyyttä - viedä nyt poika hoitoon ja mennä nukkumaan! Mutta nyt aattelen niin, että oon kyllä ansainnut nämä lepohetket, kun se alku oli mitä oli... Ja hyväähän se tekee koko perheelle, oikeesti. Mä saan levätä, vauva voi sitä kautta paremmin, Arttu saa hoidon jälkeen nauttia isin ja äidin 100%huomiosta ilman väsymistä, ja isikin jaksaa paremmin, kun ei tarvii koko iltaa viettää töiden jälkeen pojan kanssa (tuon raskauden puoliväliin asti kun mies tosiaan hoiti pojan töiden jälkeen, ei mennyt harrastuksiin eikä mitään, kun olin niin huonokuntoinen). Että hyvää tekee tää muutaman kk:n "lepo-tuokio" koko perheelle. A tietysti ois onnellisempi, jos sais olla koko pvn äidin kanssa, mutta onneks sillä on kivaa siellä hoidossakin, kun saa peuhata ja leikkiä - kotona en jaksais sit muuta kuin istuttaa sitä aamut telkkarin edessä tämän väsymyksen kanssa. Että kyllä nostan hattua kaikille äideille, jotka odottaa, ja on ennestään lapsia kotona :D



Mutta nyt - pidemmittä puheitta petiä kohti! Anopilta sain muuten lainaan sen Jari Sinkkosen (onks se joku lastenpsykologi tai joku?) kirjan "Elämäni poikana" - on muuten hyvä teos, vaikken oo vielä edes puolivälissä. Etenkin poikien äideille sitä suosittelen, mutta käy se hyvin tyttöjenkin äideille. Auttaa hyvin ymmärtämään noita pieniä miehen alkuja ;D



Öitä ja hyviä vointeja kaikille!

Pi-Ki rv23+3 ja Arttu 1v8kk

Eilinen päivä oli kyllä ihan kaamea, oksentelin pitkin päivää ja olo oli muutenkin tosi heikko. Meidän piti nyt aamulla lähteä Idan kanssa uudelle asunnolle, mutta en kyllä pysty. Pakkasin tuossa kassinkin jo valmiiksi ja siinä touhun keskellä kävin vähän väliä oksentamassa. Voimat on kyllä ihan lopussa! Eilen piti niin muka pakatakin kun vein Idan tarhaan, mutta ei siitä tullut mitään. Tänään ja huomenna vietetään vapaapäivää, Ida menee huomenna mummille hoitoon ja äiti pääsee vähän parturiin :) Torstaina on sitten neuvola ja perään vielä lääkäri.



Uskaltanen kannella, että Napero on jo vauva kainalossa ;) Kotiutuvat vissiin tänään?



MiaMik rv 31+0

Naperolle onnittelut, näin "huhujen" pohjalta !



MM:lle jaksamista, ei ole kiva oksennella tuollaisilla viikoilla, toivottavasti olosi paranee pian !



Treffiläisille kiitokset, oli aivan hulppean hauska ilta, sillä jaksaa taas pari viikkoa.



Oma olo on ihan hyvä, toi masu on sen verran pieni että ei kauheesti ole tiellä, mutta haittaa se jonkin verran elämää.



Vähän on flunssan poikasta, tietäisköhän se synnytykseen lähtöä piakkoin. Eilen supisteli automatkalla niin kovin että jouduin ajelemaan sellaisessa "pötkötysasennossa" ei vielä mitään sellaisia varsinaisia nyt lähtee suppareita mutta aika kovia kuitenkin.



nyt katsomaan Ainon kanssa Muumuja ja kohta päikkäreille.



aa ae ja sohvi 38+3

Tosi hienoa, että Osse on päässyt kotiin vauvan kanssa. Jaksamista tunnemyllerryksen keskellä. Varmasti kuitenkin helpottavaa kun saa olla oman perheen kesken.



Naperolle onnittelut myös täältä suunnalta! Toivottavasti siellä on kaikki sujunut hyvin.



MiaMikille tsemppiä! Toivottavasti saat paljon apua tytön hoitamiseen kun oma olo on heikko. Muistathan levätä aina kun mahdollista!



Sonterin la lähestyy.. Kuulosti tosi ihanalta sinun lauantai-ilta, kun sait olla itseksesi. Teki varmasti hyvää, koska pian on vauva sylissä ja oma aika hankalammin saatavilla.



AA:lle flunssa tulossa. Toivottavasti ei kunnon taudiksi muutu! Terveenä olisi mukavampi lähteä tositoimiin.



Hermionelle jaksamista huonon olon kanssa!



Omaan oloon ei mitään kovin kummoista. Välillä "klasun" liikkeet tuntuu tosi kipeiltä ja mietinkin, että yrittääkö hän punnertaa takaisin istuma-asentoon... Iltaisin on supistellut jonkin verran ja ollut tukalaa oloa. Pötköllään on kuitenkin olo helpottanut. Kovasti tässä mietityttää tuleva synnytys, jotta mahtaako meitä olla 4 tänä vuonna vai ensi vuonna. =)



Tyttönen nukkuu päikkäreitä, joten minä aloitan leipomispuuhat. Huomenna tulossa entinen työkaveri tyttönsä kanssa kylään, joten kiva laittaa pöytään tarjolle jotain itsetehtyä.



Voikaa hyvin kaikki!



t. iida-linnea, "klasu" 34+2 ja tyttönen zzz

Tänään oli sitten eka neuvola ei se sitten ihan niin turha käynti ollutkaan kuin aiemmin ajattelin. Otettiin ainakin Hb mikä oli mukavaksi yllätykseksi laskenut 122. Minä kun kärsin liian hyvästä hempasta ja sitä on epäilty osasyyksi noihin epäonnisiin raskauksiin mutta nyt se on mulle aika alhainen tuo hemppa lukema. Yleensä se huitelee mulla jossakin 144. Sain myös lähetteen vielä pissaviljelyyn jossa tsekataan ettei mitään piileviä tulehduksia löydy, samaten mun kilpirauhas arvokin vielä katsotaan pian. Terkka sanoi että tehdään nyt kaikkea ihan varmuuden vuoksi että raskaus saisi näiden puolessa olla ihan turvassa. Onneksi tuo terkka oli tosi mukava ja ymmärsi mun huolen.

Sain myöskin taas kerran äitiyskortin ja kotimatkalla mietiskelin että mulla alkaa olemaan näitä kortteja jo aikamoinen pino kotona ja että mahtaakohan tämäkin kortti päätyä siihen isompaan pinoon :( Viime yönä näin myös unta että verta tuli paperiin vessa käynnillä ja aamulla aika vapisten menin vessaan, no ei onneksi verta tietenkään ollut. Mutta kyllä tämä alitajunnassa vaan yölläkin ilmeisesti pyörii. Ja se että eilen kuulin että yksi kaverini oli saanut keskenmenon ja tänään toinen soitti että hänellä epäillään kohdunulkoista, ei varsinaisesti mun oloani helpota... Kyllä tästä vielä rankkaa tulee..



Miamik. Kurjaa kun olo on noin huono sulla :( Koitapa nyt muistaa lepäillä tarpeeksi.



Naperon kuulumisia kanssa täällä innoissani odottelen :)



Nyt taas väsyttää niin paljon että taidanpa mennä pötköttelemään sohvalle kun Milokin nukkuu..



Hermione ja Onnimuru rv 6+1 tai 5+1

Pitikin kehua sitä omaa oloa, tänään kun iski ihan mielettömät liitoskivut! En tiedä vaikuttiko eilinen reipas ~6km kävely vai tämänaamuinen liukastelu bussipysäkille (ei voinut jalkoja nostaa kun oli niin jäinen tie), mutta ihan tuskaa on ollut tänään :( Toivottavasti huomenna on jo parempi fiilis, kun meinasin kävellä keskustaan & takaisin...

Tarkistin muuten neuvolakortista, mun sf-mitta on nyt 4cm pienempi kuin Noelia odottaessa samoilla viikoilla. Ei ole yhtään niin pullaolo kuin viime raskaudessa :)



MiaMikille voimia, ihmeellistä oksentelua sulla! Liittyykö se noihin supistuksiin? Mua välillä oksettaa, kun oikein supistaa.



AA, etköhän sä marraskuun puolella pääse tositoimiin, kuulostaisi vähän siltä...



Kivaa, että Hermionen neuvolassa ollaan noin symppiksiä! Noi km-unet on ihan kamalia, näin niitä useamman tässä raskaudessa. Ja ihan oikeasti, vieläkin katson joka kerta vessassa paperiin ja odotan näkeväni punaista. Ihan pöhköä.



30+ -viikkolaiset, missä vaiheessa viette vauvan sängyn makkariin? Meillä se on vielä tuolla varastossa, enkä ehkä ihan vielä halua sitä viemään tilaa makkarista. Mutta kai se viimeistään rv36 pitäisi tuonne raahata, jottei jää liian viime tippaan...



Kandi & Sofia 32+

Kandi, ei liity oksentelu supistuksiin. Nyt ei tietenkään ole edes pariin päivään supistellut kun olen viettänyt hyvin aikaa vaakatasossa :) Onneksi eilenkin se oksentelu loppui jo joskus aamupäivällä, mutta tämä heikko olo on kyllä tosi "raskasta". Ei riitä puhti yhtään muuttopuuhiin!



Taidankin kaivaa obsidanit tänään esille, jos ei ole vielä eräpäivä mennyt niistä ;) Saatikka tarkistaa onko mulla enää niitä. Ei vaan viitsi alkaa turhaankaan syömään jos hb ei olekaan laskenut. Siitä siis uskon tämän heikotuksen ja oksentelun johtuvan...



Hermionen ensimmäinen neuvolakäynti ei kuulostanut lainkaan niin "tylsältä" kuin yleensä ensimmäinen käynti on ;) Hyvä että pääset seurantaan!



Niin ja Kandi kyseli tuosta vauvan sängyn siirtämisestä makkariin. Me siirrettiin suoraan pinnis makkariin kun Ida sai isojen tyttöjen sängyn. Nyt muuton takia joudutaan tietenkin laittamaan se osiin, mutta aion kuitenkin heti kasata sen uudessa kodissa. Ja sitten vasta joskus lähempänä laskettua aikaa laitan äp-laatikon sinne ja lakanat sun muut :)



Kyllä on jotenkin niin haikeeta muuttaa täältä :( Muutamat itkut on jo itketty. Eilenkin aloin autossa vollaamaan kun lähdettiin sieltä uudelta asunnolta ja Ida totesi takapenkillä "mennään nyt sinne OMAAN kotiin". Eipä tuollainen 2-v taida vielä oikein ymmärtää koko muuttoa.



Tuleekohan se Napero jo tänään kertomaan kuulumisia? :) Miten on lähtenyt arki käyntiin kahden pojan kanssa?



Mulla onkin tänään se parturi, ihanaa :) Pääsee neitikin mummille hoitoon :) Lisäksi vielä pitää soittaa jos pääsisi hammaslääkäriin. Multa irtosi paikka hampaasta ja se on toooosi kipeä!



Tulen huomenna sitten kertomaan neuvolakuulumiset...



MiaMik rv 31+1 ja Ida 2v+

Vauva vielä nukkuu ja isi on isomman pojan kanssa ulkona joten äkkiä yritän jotain kuulumisia kirjoittaa..



Naperolle onnittelut, innolla odotan kuulumisianne :)



Meillä on arki ihan mukavasti lähtenyt pyörimään, tosin suurimmaksi osaksi siitä syystä että mies on kotona isyyslomalla. Vielä viikko olisi lomaa jäljellä, apua.. Mitenköhän sitä sitten pärjätään kolmistaan.



Vauva on edelleen ihan tyytyväinen tapaus, mutta mahavaivoja on alkanut olla aika lailla etenkin päivisin, joten aika paljon sylittelyä vaatii. Yöt sujuu ihan ok, parin tunnin välein vauva haluaa rintaa mutta nukkuu pääsääntöisesti syöntien välit, ja illallakin uni tulee "ihmisten ajoissa" eli kymmeneen yhteentoista mennessä. Ei toki omaan sänkyyn, perhepedissä ollaan nukuttu (ollaan mietitty että onko tuossa pinniksessä jotain vikana kun jo toinen lapsi joka ei siinä suostu nukkumaan ;) Perhepedissä kuitenkin syötöt sujuu kaikista helpoiten ja etenkin takaisin uneen pääsy on vauvalla helpompaa. Aleksi onneksi nukkuu nykyään yönsä hyvin omassa sängyssään meidän huoneessa. Aleksi herää yleensä seitsemän aikoihin ja olenkin saanut nukkua aamuisin vähän pitempään nyt kun mies on ollut kotona.



Tällä kertaa vauvan hoito tuntuu niin tutulta ote on paljon rennompi. En esimerkiksi katsele kellosta imetysaikoja, Aleksin ollessa vauva jopa merkkasin aluksi ylös miten usein syön, mutta nyt annan vain tissiä silloin kun vauva näyttää nälkäiseltä. Vauvan kanssa siis pärjää. Mutta tuo isoveli! Aleksi on ihan mahdottoman mustasukkainen, aina kun imetän tai pidän vauvaa sylissä, tai Aleksi näkee että vauva makaa vaikka vaununkopassa, niin heti se on hampaat irvessä tarraamassa vauvaan kiinni! Sitten kun kieltää tai pitää Aleksia käsistä kiinni ettei satuttaisi vauvaa niin toinen vaan nauraa.. Pitää siis vauvan retuuttamista jonkinlaisena leikkinä ja yrittää tehdä sitä ihan kiusallaankin, mutta ilmeestä päätellen on silti ihan tosissaankin. Imettäminen on lähes tulkoon mahdotonta jos olen kahden poikien kanssa. Mutta niinhän sitä sanotaan, että taaperolla ei ole sanoja mustasukkaisuuden tunteiden ilmaisemiseen, ja siksi teoillaan purkaa pahaa mieltään. Voi kun tämä vaihe menisi vain äkkiä ohi.. Onko muilla tonskan jo saaneilla ollut yhtä pahaa mustasukkaisuutta ja onko mennyt kuinka äkkiä ohi? Illat on myös tosi rasittavia kun Aleksihan ei nukahda edelleenkään ilman nukuttajaa. Nukuttamisessa menee tunti, joskus jopa puolitoista, ja joka ilta Aleksi huutaa että äiti nukuttaa äiti nukuttaa. Vauvan kanssa en voi nukuttaa, se vain provosoi Aleksia hyökkimään sängystään vauvan kimppuun, mutta jos nukutan ilman vauvaa niin joudun koko ajan olemaan kuulolla että jokohan vauvalla alkaa olla nälkä jne. Isin nukuttaessa on ihan hirveää kuunnella kun Aleksi itkee äitiä nukuttamaan :( Vähän tilanteen mukaan on nyt menty, välillä mies nukuttaa, välillä minä. En tiedä olisiko viisainta jättää koko nukuttaminen miehen harteille niin Aleksi tottuisi siihen. Järkevintä tietysti olisi opettaa nukahtamaan itsekseen, mutta se tuskin tulee kyseeseen tässä vaiheessa kun muutoksia on muutenkin niin paljon. Hankalaa.



Nyt alkaa kuulua jo sellaista tuhinaa makkarista että taidan lähteä katsomaan joko meidän pikkuinen on herännyt. On se vain niin ihanaa taas hoitaa ihan pientä vauvaa! Ja Aleksikin tuntuu aina vaan rakkaammalta äidin pojata nyt kun perhe on kasvanut (vaikka äärimmäisen rasittava välillä osaa ollakin.)



Jaksamisia kaikille loppumetriläisille, pian teidänkin pitkä odotus palkitaan!

Voimia myös kaikille muille raskausajan vaivojen kanssa kärvisteleville.

Nauttikaa mahoistanne vaikkei se aina niin helpolta tunnukaan :)



Viipero, Aleksi 2v ja vauva 2vkoa 2pv

oon yrittänyt jo useemman kerran kirjottaa synnytyskertomusta, mutta sit kaatuu joko kone tai katkee yhteys... mut pikaisesti näin: svo:lle lähdettiin vesien mentyä su-iltana 22.45, siellä olin käyrillä ja laitettiin heti saliin, että ehdin saada antibiootteja SAGA+:aan. Alkuun pärjäsin ilokaasulla ja suihkulla ja kävelyllä, mutta kun kätilö tarkisti kohdunsuun tilannetta, kivut yltyi kamaliksi (mulla käy aina niin, kun joudun selälleni supistusten aikana) ja suostuin kätilön suosittelemaan spinaaliin, etekin kun olin vasta nelisen senttiä auki. Lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot ja totesi, et oonkin jo 6-7 cm auki, mutta olin niin pöllämystynyt, etten saanut sanottua, etten sit haluakaan spinaalia... kalvot puhkaistiin ja melkeinpä saman tien vauvan sydänäänet romahti ja supistus jäi "päälle". Sain supistustenestolääkitystä ja tilanne korjaantui. toinen lääkäri tuli laittamaan spinaalia. Kyljellään ei paikkaa löytynyt, ja kun mun piti nousta istumaan, vauvan sydänäänet romahti taas ja jälleen kerran annettiin supistuksia estävää. Lopulta päästiin taas yrittämään ja paikka löytyi vihdoin. Spinaali vaikutti ihan hyvin eli sain nukuttua pari tuntia, mutta samalla heikensi supistuksia ja niitä vahvistettiin oksitosiinilla. Tilanne ei edennyt yhtään spinaalin aikana, samat 6-7 cm auki olin siinä vaiheessa, kun supistukset alkoivat taas tuntua. Kun olin 8-9 cm auki, laitettiin kohdunkaulanpuudute, joka sekin toimi ihan hyvin. 7.30 vaihtui vuoro ja aamukätilö komensi mut pystyyn, mikä oli ihanaa, koska olin koko ajan rukoillut, et saisin liikkua, mutta yökätiö ei antanut... Kovin kauaa en pystynyt olemaan pystyssä, kun alkoi tuntua et pitää ponnistaa, joten menin takas pitkälleni. Mulla tulee vissiin aina vähän liian aikaisin se ponnistusolo, tosin olin auki ja sain sit ruveta ponnistelemaan. parinkymmenen minuutin jälkeen vauva ei juurikaan liikkunut ja kätilö lähti hakemaan lääkäriä ultraamaan asentoa, epäilivät että on kasvotarjonnassa. Sillä välin mun piti vaan ponnistella pahinta oloa pois, mutta yhtäkkiä Raju päätti tulla ulos, ja lähti etenemään hirveellä kyydillä, niin että kätilöharjoittelija yritti toppuutella mua,k un hänellä ei ollut käsineitä kädessä. Jouduin pysäyttämään ponnistuksen useemman kerran, kun ensin halusivat imeä keuhkoista lapsiveden (oli vihreää), sitten halusivat ottaa napanuoran pois kaulan ympäriltä, ja lopuksi vielä piti olla ponnistamatta, ettei vauva lennä pois. Ja koko ajan oli hirveä repeämisen tunne, vaikkakin samalla ihana olo, kun vauva vihdoin tuli pois. Poika oli kohtuukunnossa, sai 7 pistettä ja pääsi heti rinnalle. Multa oli kielletty sydänäänien romahtamisesta alkaen juominen ja syöminen, ilmeisesti aluksi valmistautuivat hätäsektioon ja sitten istukan irrotukseen, mihin jouduttiinkin. Eli aika pian poikaa lähdettiin pesemään ja mut kiikutettiiin leikkuriin ja nukutettiin. Osastolle pääsin n. klo 12 ja siitä asti sit hoitelin itsekseni vauvaa.



Sinänsä ei kuulosta rajulta, mutta itse koin sen aika kovana hommana, etenkin olin vähän pettynyt siihen, etten saanut eikä mua kannustettu saavuttamaan toivomiani asioita synnytyksessä (aquarakkuloita, mahdollisimman pitkään ilman puudutteita, mahdollisimman pitkään kävelyä). Repeämiä ei tullut ja ponnistusvaiheen kätilöt oli tosi ihania. Osastolla kans kätilöt oli ihania, mutta siellä taas pettymystä tuotti se, että jouduttiin olemaan niin pitkään, vaikka mulle väläyteltiin nopean kotiutumisen mahdollisuutta isosta verenmenetyksestä huolimatta, mutta lääkärit aina torppas ne toiveet ottamalla yhä uudelleen ja uudelleen kontrolliverikokeita pojasta. Yksi vuorokausi meni tosiaan valohoidossa niinku tytölläkin. Mitään repeämiä mulle ei tullut, mutta se 1,7litran verenhukka on pitänyt hapen aika heikkona välillä.