Urheat miehet

siellä on paljon asiaa. Varsinkin nostan hattua noille naisille siellä, jotka on ymmärtäneet miten tärkeää seksi miehille on, ja toki heille itselleenkin. Näytä vaimollesikin, jos luulet sen olevan mahdollista ilman kohtausta. Toisaalta haittaiskohan se kohtaus tuossa tilanteessa enää mitään...

Itse voin ihan suoraan sanoa, että tilanteessasi pettäisin tai jättäisin vaimon, joka tietenkin fiksumpi vaihtoehto.. Meillä palattiin normaaliin kumpaakin tyydyttävään seksielämään 2vk (alatie-)synnytyksestä.

Minä en ymmärrä miksi ihmiset valittavat täällä huonoja olojaan. Niille on itse tehtävä jotain. Ei miehen eikä naisenkaan pidä alistua elämään suhteessa joka on tuskaa. Enkä tarkoita tällä etteikö huonoja aikoja olisi ja joskus on jaksettava ymmärtää toisen väsymys, haluttomuus, ymv.

Mutta siis me ainakin miehen kanssa puhutaan ihan suoraan asioista ja siitä jos ei olla tyytyväisiä johonkin. Sitten yhdessä yritetään löytää ratkaisua.

Jos minun mieheni kärsii seksin puutteesta on minusta hänen kerrottava rehellisesti juuri tuo mitä äsken kirjoitit. Minä voin sitten kertoa minun oman kannan ja näkemyksen (kenties selityksen haluttomuuteni) ja sitten sovitaan ratkaisu. Voihan olla että se sun vaimokin odottaa että sä heität sen pellolle kun ei itse saa myöskään suhteesta mitään.

Mä ainakin pystyn sanomaan miehelleni suoraan jos suhde tuntuu siltä että se ottaa enemmän kuin antaa (olen sen sanonutkin aikoinaan). Sitten yhdessä puhumme kuinka kumpikin asiat kokee ja mitä me halutaan. Muutokset ei tapahdu yössä, mutta pikku hiljaa koitetaan saada molemmat onnelliseksi.

Pettämistä itse en sulata, minusta se on raukkamaista. Ap:kin tapauksessa kannattaisi ensin lähteä jos kerran siltä tuntuu. Pettäminen kun jättää kaikkiin pysyvät jäljet.

" ...Kuinka kauan te muut olette jaksaneet odottaa ja onko odotuksesta edes mitään apua? ........." 8. vuosi jo menossa, viimeiset pari jo helpompia... taitaa olla nykyään että vaimo haluis useammin mutta minä en viitti - enää .

Tuttua ja samalla tuoretta tekstiä, pitkästä aikaa. Useimmiten täällä on kirjoittamassa penistään mittaaviavia pillupoikia jotka kitisevät, ruinaavat, toivovat ja odottavat, odottavat, odottavat ja odottavat vuosikausia että sais edes vähän pesää joskus, tai että jokin suhteessa ja seksielämässä liikahtaisi.

Nille, jotka ovat jo perusteet käyneet läpi, voin todeta omien kokemusteni perustella: suhde ei liikahda eikä vaimo tokene.

Ellei sitten satu olemaan " Kaatuuko kaikki..." -ketjun kirjoittaja nro 20, joka vaikuttaa piristävältä poikkeukselta.

Itse olen myös AP:n kanssa samankaltaisessa tilanteessa, jossa vaimon kanssa on useita yhteisiä vuosia ja lapsiakin on jo kaksi.

Vaimoni on erinomainen äiti, puolisona ja rakastajana surkea.

Seksielämä kuoli lapsen synnyttyä vaimon vaihtaessa parisuhteen lapseen. Toisen lapsen raskaus oli yllättävä, sillä seksin määrä oli minimaalinen (tyyliin 1-3krt/kk). Nykyisin seksin ja erotiikan olemassaoloa ei juurikaan havaitse. Ei naurata.

Olen itse myös valmis seksiin (pitkäjännitteisesti kolme vuotta puutteessa ollessani ja oman käteni vapahdukseen turvauduttuani) muiden naisten kanssa ja olen tästä asiasta myös vaimoni kanssa keskustellut, ilman ratkaisua. Ruinaamisen olen lopettanut jo aikoja sitten, se on mielestäni alentavaa. Sellaista asemaa ei kummallakaan osapuolella suhteessa ylipäätään pitäisi olla. Tajuttuani asioiden tilan, katosi ruinaamisen ohella myös kiinnostus, hellyys ja spontaanius.

Sydämeni syke, kiinnostukseni ja himoni suuntautuu toisaalle. Minä rakastan, seksittömyydestä huolimatta vaimoani ja perhe on tärkeä osa elämääni kaikesta huolimatta. Äiti ja puoliso ovat eriasiota. Mustavalkoinen ajattelu alkaa kuitenkin olla myös parisuhteen kannalta historiaa.

Vaikuttaa siltä että JiiKoo alkaa olla jo ns. kypsä, hänelle heilahdus suuntaan taikka toiseen on positiivista. Missä raja menee? Paljonko sitä pitää kärvistellä? Miten tälläiset tilanteet voi kääntää parisuhteen voitoksi? Miehet ja naiset, kommentteja!

32M

Vierailija:

Se tavallinen tarinahan on, että raskaus ja lapsien tulo merkitsee seksielämän loppumista. Olen samassa tilanteessa ja kuivaa kautta on useampi vuosi takana (seksikerrat vuodessa laskettavissa kahden käden sormilla).

Koskaan aiemmin ei mieleeni ole tullut pettämisajatuksia, mutta nyt jos lähes kuka tahansa nainen tulisi ja sanoisi haluavansa naida minun kanssani, niin olisin luultavasti heti valmis hommiin. Jos pettäisin, niin luultavasti kertoisin siitä vaimoilleni. Ehkä kertoisin siksi, että hän heittäisi minut pihalle, eikä tarvisi enää itse miettiä sitä kannattaako tässä suhteessa enää itseään kiduttaa.

Rakastan lastani ja rakastan vaimoani, mutta tilanne heittää välillä tummia myrkypilviä parisuhteen ylle. Osallistun mielestäni aika hyvin kodin pyöritykseen. Sitä omaa aikaa, jolloin teen omia asioitani, on sen jälkeen kun lapsi käy nukkumaan.

Kuinka kauan tässä pitää olla urhea mies ja odottaa, että kyllä se vaimo vielä tokenee? Kuinka kauan te muut olette jaksaneet odottaa ja onko odotuksesta edes mitään apua?

JiiKoo

Voin vain sanoa että ihan hyvin vois olla minun kirjoittamaa, meillä ihan sama tilanne, kirjoitin jo asiasta hieman lyhemmin 5 viestissä. " ...Ruinaamisen olen lopettanut jo aikoja sitten, se on mielestäni alentavaa. Sellaista asemaa ei kummallakaan osapuolella suhteessa ylipäätään pitäisi olla. Tajuttuani asioiden tilan, katosi ruinaamisen ohella myös kiinnostus, hellyys ja spontaanius. <- Noin kävi meilläkin, päivä kerrallaan mennään kuin zombie eteenpäin.

Suosittelen JiiKoota hakemaan (valikosta " haku" ) Vauva-lehden arkistoista ketjut " Vaimo | rakastaja" ja " Frigidit äidit" . Ketjujen sisällöt käsittelevät samaa tematiikkaa.

Jos seksikerrat on laskettavissa kahden käden sormilla, niin se tekee harvemmin kuin kerran kuussa...



Mun yksinkertainen neuvo: Ota kissa pöydälle. Tee vaimollesi selväksi, että seksittömyys on uhka suhteelle ja voi jopa johtaa eroon. Että se loukkaa ja vie teitä kauemmaksi toisistenne. Vaimosi ei ole ajatustenlukija, ja luultavasti hän ei ymmärrä, kuinka isosta ongelmasta on kyse. Väännä rautalangasta. Tottakai hän loukkaantuu, mutta viisas vaimo ottaa onkeensa...

Parisuhde/seksikeskusteluja on käyty aina tasaisin väliajoin. Olen puhunut eroajatuksista. Eipä erosta puhuminen asiaa eteenpäin vienyt - päinvastoin. Kiinnostus parisuhdetta kohtaan hiipui entisestään, kun kerran ukko on lähdössä. Noissa keskusteluissa on aina päädytty tulokseen " Jotain pitäisi tehdä" .



JiiKoo

että voiko olla niin että estoton ja halukas seksistä nauttiva nainen muuttuu näin totaalisesti lasten tulon jälkeen...

Eikö merkkejä seksuaalisesta haluttomuudesta ole ollut aikaisemin suhteessa. Oliko kiire mennä naimisiin ja hankkia lapset ja sen jälkeen herätä todellisuuteen?

Meillä parisuhteessa on tapahtunut vaikka mitä. Yksi iso asia kuitenkin liittyi seksiin ja minulta meni luottamus mieheen. Kyse ei ollut pettämisestä toisen naisen kanssa, mutta luottamuksen ja lupaukset mies petti kuitenkin (pitkä ja monimutkainen juttu).

Joka tapauksessa me keskusteltiin paljon ja avoimesti ja vaikka kuinka yritettiin niin asiat meni vain pahempaan suuntaan. Minulta katosi kaikki nautinto seksistä ja jopa miehen kosketus tuntui " epämiellyttävälle" .

No koska meillä oli paljon kaikkea ja minulla lisäksi töistä ja muutenkin johtuvia paineita, niin minä hakeuduin " hoitoon" . Ihan vain ajatuksella että minun on löydettävä onnellisuus takaisin elämääni. En ajatellut että lähden parantamaan parisuhdettamme, vaan lähdiin parantamaan itseäni. Olen kuitenkin saanut paljon apua jopa parisuhteen ongelmiin. Moni ongelma on itseasiassa seurauksia minun luonteestani ja tavallaan vaikka mies on aiheuttanut " ongelman" , minä olen kasvattanut sen itse ja tehnyt siitä niin ison.

Sinun on tietysti vaikea sanoa vaimollesi että menisi keskutelemaan yksin, mutta luulen että se tekisi hyvää. Toki me ollaan miehen kanssa sovittu että mennään jatkossa yhdessä, mutta minun oli pakko mennä ihan yksin ensin kun en halunnut keskittyä kuin vain itseeni.

Olen oppinut että se että miehen kosketus tai seksi hänen kanssaan ei tunnu hyvältä on minun pääkopan sisällä oleva peikko. Minun on pakko alkaa opettelemaan uudestaan läheisyyttä mieheni kanssa. Ja kuunnella omaa kehoani eri tavalla. Ja vaikka en ole terapiassa käynyt kuin pari kertaa niin osaan jo hieman raottaa muuriani. Annan iselleni luvan jokaiseen tunteeseen mutta en sulje miehen kosketuksia pois. Eli jos kosketus tuntuu pahalle, mietin miksi. Ja olemme pitkästä aikaa istuneet lähekkäin ja pitäneet toisiamme kädestä kiinni.

Tie on pitkä ja tulee vaatimaan meiltä molemiilta paljon. Mutta uskon että me vielä onnistutaan kun molemmat halutaan olla onnellisia.

Voisit ehkä kysellä vaimoltasi että onko hän onnellinen ja mitkä asiat tekee hänet onnelliseksi. Kokeeko hän ahdistusta (minä koin) ja jos kokee miksi. Käy vaikka lainaamassa kirja Vapaaksi ahdistuksesta ja lue se itse. Jätä sitten se niin että vaimosi voisi lukea sitä tai keskustele siitä vaimosi kanssa siihen tyyliin kuin se koskisi sinua tai kuinka itse olet löytänyt sieltä apua. Mä meinaan sain otteita siitä kirjasta ja kaikki osui ja upposi. Oli kiva kun joku kerrankin avasi mun silmät näkemään millainen ihminen olen ja miten voin muuttua.

Kyllä voi, valitettavasti. Muutos voi olla massiivinen.

Täytyy kuitenkin muistaa että kaikki ei ole mielestä kiinni, vaan osalla äideistä hormonitasapaino voi heittelehtiä rajusti joka muutta heidän seksielämäänsä. Joillakin naisilla tasapaino palautuu ja he palaavat äidin roolista myös naisiksi, toisilla äidin rooli jää päälle mahdollisesti ikuisesti.

Vaimoni kanssa seksielämä oli tyydyttävää, avointa ja aktiivista ennen lapsen tuloa. Lapsen tulon jälkeen seksielämä tyrehtyi minimaaliseksi, nyt on kolmas vuosi takatalvea menossa. Vaimo muttui estoiseksi, passiiviseksi ja suurin piirtein listasi asiat, joita ei halua missään nimessä seksin parissa tehdä, ja mitä ei halua että hänelle itsellekään tehtäisiin. Heh, mitä tollasen listauksen jälkeen edes viitsi tehdä? Ei mitään.

Seksi oli ällöttävää pakkopullaa, jossain vaiheessa jopa kosketuksetkin. Tietyn ajan jälkeen jatkuvista pakeista loukkaantuneen miehenä ei huvita enää alentavasti ruinata seksiä, vaan antaa myrkkykasan elää omaa pihtaajan negatiivista ja pientä elämäänsä pikkuisessa seksittömässä maailmassaan.

Urheat miehet, ei ole kuitenkaan syytä antaa moisten vastoinkäymisten lannistaa, vaan on löydettävä uusia tilanteita joista elämä ja seksi pursuaa. Em. kaltaisiin tilanteisiin ei kannata pysäköidä kovin pitkäksi ajaksi, täytyy muista pysyä hereillä, eikä kannata antaa negatiivisen suhtautumisen tarttua.

M32

Vierailija:

että voiko olla niin että estoton ja halukas seksistä nauttiva nainen muuttuu näin totaalisesti lasten tulon jälkeen...

Eikö merkkejä seksuaalisesta haluttomuudesta ole ollut aikaisemin suhteessa. Oliko kiire mennä naimisiin ja hankkia lapset ja sen jälkeen herätä todellisuuteen?

Hei!

Haluaisin kertoa myös oman tarinan, erityisesti teille miehille.. Meille tuli kaksi lasta peräkanaa (ei minun " aivoitukseni" ). Sekskielämä(ni) jäähtyi kummasti. Itse mietin miksi en enää kelpa..Syyksi löytyikin nyt nettiseksi. Arvatkaa vain kuinka tunnen itseni nöyryytetyksi rayytetyksi ja varmaan sata miestä joka lukee tätä, kuvittelee minut vastenmieliseksi lehmäksi jne. Olen kuitenkin aivan normaali sekistä pitävä ihminen jota loukattiin. Joten alkaa viitsikö olla niin inhottavia meille petetyille, pliis

miten joku voi muka loukkaantua nettiseksistä???? Selityshän se on sekin ja sillä on hyvä syyllistää miestä näin jälkikäteen vaikka vuosikausia...

Entäs me urheat naiset????? Jotka synnytetään lapset, hoidetaan koti ja ne lapset(tässä tapauksessa hoidetaan viel" miesten työt" ) ja aina on ruoka valmiina kun mies tulee kotia. Miehellä on riittävästi " omaa aikaa" harrastuksia yms. Ja silti saa kinuta seksiä???? ja jos sitä satuu saamaan niin se on lähinnä tyhjennys miehelle.

Ei pitäis olla miehellä raskasta et vois väsymykseen vedota, eikä vaimo ole itseään päästänyt rupsahtamaan(mies kyllä on rupsahtanut, mut sehän ei tietenkään haittaa.. miehet saa rupsahtaa, lihoa yms. naisille se ei ole sallitua). Riittävästi kaikenlaisia virikkeitä ja viettely yrityksiä olen yrittänyt...

Oletteko keskustelleet asiasta miksi ukkosi ei enää osallistu kodin ylläpitoon?



JiiKoo

Niin paljon.. kuulun vieläpä niihin ihmeellisyyksii jotka ei nalkuta. lukuisia kertoja olen maininnut että helpottaisi mukavasti minun arkea jos mies vähän osaillistuisi " yhteisiin" töihin(mies vielä vastannut että tottakai kun noin kivasti asian ilmaisit) vaan ei sit kuitenkaan mitään tee. eikä mulla mitää näitä hommia vastaan ole, mut olis kyllä ihan kiva jos sais sit seksiä ja hellyyttä, suukkoja palkaksi.. liikaa vaadittu?

17

" urheat" miehet ihan oikeesti osallistuu arjen pyörittämiseen???? Oletteko ihan varmasti jakaneet työt tasan? Uskoisin että kaikki vastaavat kyllä, mut jos vaimoilta kysytään vastaus on ei. On ihan tutkittu juttu että naiset tekevät EDELLEEN suurimman osan kotitöistä!!!!! sit pitäis jaksaa viel tyydyttää ukkokin!

miksi jotkut jaksaa naputtaa kotitöistä, ei sillä pitäisi olla mitään vaikutusta seksielämään???

Mä teen meillä lähes kaikki kotityöt vaikka töissä käynkin, enkä jaksa niuhottaa siitä. Näin se vaan meillä menee. Ja jos joskus on pölyistä niin olkoon. Pysyy lapsetkin terveempinä kun ei koko ajan siivota.



Seksihän on nautintoa, ihana asia, ei todellakaan viitsisi samaan lauseeseen kotitöitä sotkea! =)



N31

Kotitöitä on helppo käyttää tekosyynä ennemmin kuin myöntää olevansa seksuaalisesti kylmä ihminen. Jos ihmistä panettaa, niin sitä panettaa riippumatta kuinka pölyistä on.



JiiKoo