Minkä ikäisenä lopetitte yhteydenpifon kummilapsiinne?

Kyllä mä olen ollut aikuisen kummilapseni oman lapsen ristiäisissä ja synttäreilläkin mutta harvemmin enää itse otan yhteyttä. Tulen paikalle kun kutsutaan.

Olin noin 50 v

Kun täyttivät 18v

Minun kummini on 80 ja minä lähemmäs 50.  Minne se yhteys olisi kadonnut kun täytin 15 tai 18. Onneksi hän on pysynyt mukana ja minulle tärkeä henkilö.

Minä 40, kummitäti 75. Nähdään ainakin pari kertaa viikossa, soittelen lisäksi muutamaan kertaan kuulumiset. On todella rakas ihminen ja ollut omille lapsilleni yksi mummu lisää. 

Toivon, että kaikkien omien kummilasteni kanssa onnistuisin luomaan yhtä hyvän suhteen, joka kantaisi koko elämän. 

Meillä kävi niin, että veljeni erosi lasten äidistä eikä sen jälkeen ole kelvannut seura.

Ensimmäisen kanssa olen yhteydessä muutaman kerran viikossa.

Toisen kanssa yhteydenpito katkesi ristiäisten jälkeen

Kolmannen kanssa olen yhteydessä viikottain. 

N40

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi niin, että veljeni erosi lasten äidistä eikä sen jälkeen ole kelvannut seura.

Häh? Veljellesi ei ole kelvannut sinun seurasi eron jälkeen? Vai eikö hän koskaan tapaa lastaan?

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi niin, että veljeni erosi lasten äidistä eikä sen jälkeen ole kelvannut seura.

Mitä??

Oma kummitätini oli yhteydessä kuolemaansa asti (kuoli 72 v). Vanhin kummilapsi yli 30 v. Sukulainen, nähdään yleensä sukutapaamisissa. Toinen kummilapsi 20 v, eipä enää ylppäreiden jälkeen varmaan nähdä kuin satunnaisesti(ystävän lapsi). Kolmas vasta ala-asteikäinen, sukulainen on. Mutta lähinnä sukutapaamisissa nähdään. Olen vähän huono kummi ollut aina, lähinnä lahja-asiat on tullut hoidettua.

Kun kummilapsi kävi rippiäiset niin en lähetellyt enää lahjoja kun kiitosta ei koskaan kuulunut. Eikä pitänyt muutenkaan yhteyttä. Äitinsä välityksellä jotakin kuulin. Myöhemmin meni välit poikki äitiinsä niin meni samalla koko perhe. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi niin, että veljeni erosi lasten äidistä eikä sen jälkeen ole kelvannut seura.

Harvoin näkee noin epäselvää kommenttia.

Yhden kanssa katkesi yhteydenpito kun kyläilyt muuttuivat niin kuormittaviksi. Lasta ei vähäisimmässäkään määrin kiinnostanut meidän seura ja me ajoimme kaukaa, monen tunnin päästä tapaamaan. Saattoi lähteä kavereilleen tai harrastuksiin, vaikka meidät oli varta vasten siksi päiväksi pyydetty heille. Jossain vaiheessa totesimme ettei jaksa tuhlata aikaa eikä rahaa siihen touhuun.

Toisen kummilapsen kanssa nähdään vähintään kerran kuussa ja viestitellään useammin. On aina ilahtunut kun nähdään, hakeutuu mielellään seuraan, kertoilee kuulumisia ja ehdotetaan puolin ja toisin mitä voitaisiin yhdessä tehdä. Hän on nyt teini.

Kolmannen kanssa on etäiset välit johtuen hänen nepsypiirteistä, kauheasta käytöksestä ja vanhempien täydestä tallukkameiningistä. Lapsi on aggressiivinen ja rasittava, vanhemmat ei saa mitään otetta. Lahjoista ei edes kiitä, juhlissa ei sano meille mitään. Oikeastaan tämä lapsi on suorastaan vastenmielinen.

Neljännen kanssa on hyvät ja kivat välit. Ottaa innokkaasti kontaktia aina kun nähdään, vanhemmat on kivoja ja eivät lataa kummille paineita. Nähdään n. 1-4x kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Yhden kanssa katkesi yhteydenpito kun kyläilyt muuttuivat niin kuormittaviksi. Lasta ei vähäisimmässäkään määrin kiinnostanut meidän seura ja me ajoimme kaukaa, monen tunnin päästä tapaamaan. Saattoi lähteä kavereilleen tai harrastuksiin, vaikka meidät oli varta vasten siksi päiväksi pyydetty heille. Jossain vaiheessa totesimme ettei jaksa tuhlata aikaa eikä rahaa siihen touhuun.

Toisen kummilapsen kanssa nähdään vähintään kerran kuussa ja viestitellään useammin. On aina ilahtunut kun nähdään, hakeutuu mielellään seuraan, kertoilee kuulumisia ja ehdotetaan puolin ja toisin mitä voitaisiin yhdessä tehdä. Hän on nyt teini.

Kolmannen kanssa on etäiset välit johtuen hänen nepsypiirteistä, kauheasta käytöksestä ja vanhempien täydestä tallukkameiningistä. Lapsi on aggressiivinen ja rasittava, vanhemmat ei saa mitään otetta. Lahjoista ei edes kiitä, juhlissa ei sano meille mitään. Oikeastaan tämä lapsi on suorastaan v

Tässä on hyvä esimerkki siitä ettei kummiuden kariutuminen ole aina kummin vika. Kuten mammat täällä tuntuvat aina märisevän.

Minut valittiin aikanaan säälistä kummiksi. En vain itse tiennyt sitä. Yritin olla hyvä kummitäti 15 vuotta, mutta lopulta oli pakko tunnustaa, että eihän niitä kiinnosta ne minun korttini ja synttärilahjani. Joten annoin olla. Perään ei ole kyselty, minkä arvasinkin, mutta jonka toteaminen käytännössä oli todella masentavaa ja alentavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun täyttivät 18v

Kysyttiin sinun ikää.

Ylioppilasjuhlien jälkeen ei ole mitään kutsuja kuulunut. Saa nähdä kutsutaanko häihin? 

 

Eikä kummilapsi muistanut minun kummitädin 50 vuotis päiviä. No, ei iso juttu, mutta pitäisi sen muistamisen olla vastavuoroista.

Pifo? 

Valitettavasti yhteydenpito on jäänyt jo nyt, vaikka kummilapsi on vasta kuusivuotias. Ei olisi pitänyt ikinä suostua, ei minusta introvertista ole kummiksi.