kun puoliso sairastuu vakavasti
en tiedä mistä alkaisin ,tai no elämässä kaikki ei mennyt suunnitellusti ..noin muutama kuukausi sitten eräänä yönä mieheni oli tukehtua nukkuessaan ......
tästä seurasi pitkään erilaiset käynnit paikallisessa terveyskeskuksessa mitään ei kuitenkaan löytynyt tämän lääkärin mielestä jo tuolloin tiesin että ei terve tupakoimaton yms ihminen koe tuollaista ilman syytä meni tovi uudelleen käynti lääkärissä paljasti ,että mieheni keuhkoissa on kasvain ........
ja kasvain olisi pitänyt havaita jo ekoista röntken kuvista,mutta minkäs tälle sit voi meni viikko ja mieheni kutsuttiin keuhko yksikköön jossa otettiin koepala ja ylläri taas kaikki leijui kolmeviikkoa ,koska vastauksesta unohdettiin soittaa ................
no koskapa ei tästä näytteestä saatu tarpeeksi irti päätettiin ottaa ohut
neula näyte jossa vaarana on ilmarinta .......tätä näytettä ei olisi edes tarvinnut tehdä sillä tulokset olivat rohkaisevat hyvänlaatuinen kasvain
... mutta koska viimeisen 6kk aikana on sattunut kaikkea ..odotettavissa oli taas takapakkia ,joten kuinka ollakkaan mieheni sai ilmarinnan lääkärin toheloinnin ansiosta no tilanne on se että mieheni noutuu makaamaan sairaalassa 3vko ja edelleen arvaillaan mitä jatko toimen piteitä
....itse olen vetänyt itseni ihan loppuun pakko olisi jaksaa koskapa lapset tarvitsevat äitiä tilanne on siksikin hankala että lapset eivät tätä ymmärrä ja isiä on kova ikävä mutta ,vähän helpotti kun saattoi kirjoittaa kohtalo tovereita????
Kommentit (3)
Hyvä, että miehesi sairauden laatu on selviämässä. Haluaisin lohduttaa, että usein noissa keuhkopuolen sairauksissa menee aikaa ennenkuin tiedetään mistä on kyse ja että voidaan alkaa hoitaa oikein. Olen itse ollut keuhkosairauksien osastolla töissä ja nähnyt miten monen potilaan kohdalla oli henkisesti vaikeita viikkoja ennenkuin selvisi onko kyseessä kasvain, onko se hyvänlaatuinen jne. Ilmarinnan saaminen ei ole mikään harvinainen juttu, mutta ikävä se on kokea, kun ei siitä hetkessä parane.
Harmillisia asioita ja unohduksia on miehesi hoidossa tapahtunut. Mutta ei sitä kukaan tahallaan ole tehnyt, hoitoyksiköt painiskelevat kovien paineiden keskellä. Miehesi hoidon saaminen voi viipyä myös täysin keuhko-osastosta riippumattomista syistä; kyse on eri yksiköiden yhteistyöstä (laboratorio, röntgen, kirurgia näin muutamia mainitakseni) ja kaikkien niistä pitäisi toimia hyvin jotta hoito siellä keuhko-osastollakin sujuisi ilman viivytyksiä.
Jaksamista sinulle lasten kanssa. Nyt kysytään niitä perheen turvaverkkoja, ettei sinun tarvitsisi vetää omia voimiasi äärirajoille. Etsi rohkeasti apua, myös sairaalan sosiaalihoitajalta voi neuvoja kysyä puolisosi kautta. Hän auttaa esim miehesi hoitomaksuihin liittyvissä asioissa.
kaikki muu onkin pelannut ihan hyvin mutta terveyskeskus oon aika syvältä täällä varsinkin tämä kyseinen lääkäri ...... ja en toki syytä sairaala he ovat olleet ihania lukuun ottamatta tätä unohtelevaa ylilääkäriä
lukuun ottamatta tuli hiukka puolisona ahdistava olo
Yritä ajatella positiivisesti (helpompi sanoa kuin tehdä!)
Jos kasvain oli hyvälaatuinen, niin sehän on jo hyvä uutinen.
Jos lapset on kovin pieniä, ei ehkä kannata selittää kovin perusteellisesti, vaan sanoa vaan, että isä on nyt sairas. Vaikka lapsilla tietenkin on kova ikävä, ja ihmettelevät mistä on kyse.
Voimia ja jaksamista.