Lapseni itki lohduttomasti, katseli ikkunasta muiden lasten Halloween bileitä, häntä ei kutsuttu!

163

Mielestäni kenenkään ei tarvitse suostua siihen, että hänen lastaan jatkuvasti terrorisoidaan/kiusataan. Lapsilla on usein pieniä kähinöitä, joissa voi tulla tönimistä, lelujen viemistä tms. Tämä on normaalia ja jokaisen lapsen pitäisi ikätasoaan vastaavasti selvitä tällaisista tilanteista. Aluksi aikuisen tukemana ja myöhemmin itse, koska surullinen totuus on se, että maailmassa on myös ikäviä ihmisiä ja lapsilla pitää olla isompana valmiudet pärjätä sellaisten kanssa. Mutta jatkuva systemaattinen kiusaaminen ja fyysinen väkivalta ei missään nimessä ole hyväksyttävää. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen lapsuuteen. Ymmärrän hyvin, kuinka paljon negatiivisia tunteita se herättää, jos ei syystä tai toisesta pysty antamaan tätä turvaa lapselleen (kuten erään kirjoittajan tyttären tarhassa on tapahtunut). Jos lähipiirissä on systemaattinen kiusaaja (henkinen ja/tai fyysinen), niin ei tällaista lasta tarvitse syntymäpäiville tms. juhliin kutsua, jos lapsi ei niin halua.



En kuitenkaan hyväksy pelkkään ' erilaisuuteen' perustuvaa syrjimistä, kuten ap:n tapauksessa vaikuttaa olevan. Oma lapseni on saanut itse valita juhliinsa kutsuttavat, mutta tähän mennessä porukka on ollut niin pieni (enintään 6), ettei yksittäisten lasten syrjintä ole tullut ajankohtaiseksi. Voin kuitenkin kuvitella, että joku on voinut olla pahoillaan kun ei ole kutsua saanut, mutta meillä ei riitä tilat ottaa koko ryhmää (21) mukaan.

edelleenkään en kutsu kuin harvat ja valitut.

Vierailija:

edelleenkään en kutsu kuin harvat ja valitut.

Vierailija:

edelleenkään en kutsu kuin harvat ja valitut.

Minkäs sille mahtaa,jos et pärjää erilaisten kans-Taitaa ystävyyssuhteetki olla harvassa

Minä en. Tuskin kukaan muukaan.

Miksi tätä samaa siis vaaditaan lapsilta? Lapsilla mukana on usein myös fyysinenkin kiusaaminen, mitä aikuiset aniharvoin harrastavat.

Kukaan ei ansaitse tulla kiusatuksi, haukutuksi ja vaikka tukistetuksi omilla synttäreillään!

Vierailija:

Minä en. Tuskin kukaan muukaan.

Miksi tätä samaa siis vaaditaan lapsilta? Lapsilla mukana on usein myös fyysinenkin kiusaaminen, mitä aikuiset aniharvoin harrastavat.

Kukaan ei ansaitse tulla kiusatuksi, haukutuksi ja vaikka tukistetuksi omilla synttäreillään!

Ensinnäkin ap:lle jaksamista vanhemmuuden vaikeuksissa. Toivottavasti lapsenne saa mahdollisimman paljon myös hyviä ja palkitsevia kokemuksia muiden lasten kanssa.



Onko sinun mahdollista keskustella näiden lasten vanhempien kanssa tästä poikasi kiusaamisesta? Että käydään lällättämässä yms. Itse ainakin vanhempana haluaisin tietää, jos minun lapseni tekisivät tuollaisia temppuja.



Haluaisin kuitenkin muistuttaa kaikkia " villien" lasten vanhempia, että ajatelkaa myös niitä rauhallisia ja " pelokkaita" lapsia. Aikuiselta voi ja pitääkin vaatia ymmärrystä erikoislapsille, mutta mielestäni lapselta ei voi vaatia ainaista ymmärtämistä ja jatkuvaa anteeksiantoa. Aikuisena voin ymmärtää, miksi joku lapsi aina riehuu ja rikkoo leikit ja lelut ja sabotoi toisten juhlat, mutta lapsen EI tarvitse kestää sellaista!



Lapset ovat erilaisia, ja onneksi niin onkin. AP:lle ja hänen pojalleen lähetän kuitenkin lämpimän halauksen :)

enpä olis uskonut että totuus ottaa noin koville.. T 167

mutta synttäreillä on tarkoitus olla kivaa. Se hauskuus kärsii jo siitä, kun joku vieraista hörähtää että " höhö, ihan idioottimaisen tyhmä lahja!" . Siitä pahoittaa mielensä sekä lahjan antaja että saaja.

Ja osaisin kyllä poistaa esim. keksejä muiden päälle viskovan lapsen pöydästä, mutta kun häntä ei edes kutsuta, niin minun ei tarvitse alkaa poliisiksi lapseni synttäreillä. Jokainen kasvattakoon ja kurittakoon omat lapsensa, ja mielellään siellä kotona eikä minun lapseni synttäreillä.

Niih.

parissa tunnissa ei saada vuosien kasvatustyötä tehtyä.. T 167

Vierailija:

Aikuiselta voi ja pitääkin vaatia ymmärrystä erikoislapsille, mutta mielestäni lapselta ei voi vaatia ainaista ymmärtämistä ja jatkuvaa anteeksiantoa. Aikuisena voin ymmärtää, miksi joku lapsi aina riehuu ja rikkoo leikit ja lelut ja sabotoi toisten juhlat, mutta lapsen EI tarvitse kestää sellaista!

Lapsen ei tarvitse eikä kuulu pelätä ketään synttärivierastaan, ja antaa kenenkään pilata juhliaan. Niin se vaan menee.

monet puhuvat näistä häirikkölapsista, ja on toki ymmärrettävää, että tuollainen kuin mistä tuo 161 kertoi, ei ole enää normaalia käytöstä, eikä varmaan sellaista halua kutsua juhliinkaan. MUTTA suurin osa lapsista, villeistäkin, on kuitenkin pohjimmiltaan mukavia, ei mitään kauhukakaroita, vaikka ne teidän omat lapset niin väittävätkin. Joku vähän vahvempi lapsi joskus on saattanut sanoa lapsellenne jotain, ja teidän herkempi lapsi on siitä loukkaantunut tms, ja siksi sitten puhuu teille, että ei tykkää siitä kun kiusaa jne. Ja siksi te ette sitten kutsu tätä lasta synttäreille, koska on " häirikkö" . Mitä tämä lapsi todennäköisesti ei kuitenkaan ole, se on vaan sen teidän lapsenne mielipide, koska toinen on vahvempi -ja ainakin erilainen- kuin mitä itse on. Oma lapseni juuri puhui eräästä tytöstä eskariaikanaan näin, että on aivan kamala, ja kiusaa, ja lyö jne., ja meinasin jo mennä siihen juttuun mukaan. Sitten kuitenkin ajattelin, että haluan nyt muodostaa itsekin tästä lapsesta mielipiteen, ennenkuin alan syyllistämään, ja kutsuin tämän tytön meille kylään, vastusteluista huolimatta. Ja hän oli mitä mukavin -joo, oli vilkkaampi kuin mitä oma arempi lapseni, ja uskon että sieltä saattaa tulla kovaakin tekstiä joskus, mutta kuitenkin pohjimmiltaan oli ihan ok. Ja meinasin muodostaa ennakkokäsityksen tästä lapsesta oman aremman lapseni mielipiteen takia!! Eli, olkaa tekin silmät auki näissä jutuissa, kuten sanotaan, riitaan tarvitaan aina kaksi, ja syy on erittäin harvoin vaan toisessa.

Vahtikoot ja kasvattakoot omat vanhemmat näitä lapsia, mulla on lapseni synttäreillä muutakin hommaa.

Ja mikä on tärkeää synttäreitä ajatellen: se, että siellä on SINULLE mieluisat lapsivieraat, vaiko että siellä on LAPSELLESI (synttärisankarille) mieluisat lapsivieraat, ja lapsellasi on hauskaa, ja synttäreistä jää hyvä mieli?

Vierailija:

monet puhuvat näistä häirikkölapsista, ja on toki ymmärrettävää, että tuollainen kuin mistä tuo 161 kertoi, ei ole enää normaalia käytöstä, eikä varmaan sellaista halua kutsua juhliinkaan. MUTTA suurin osa lapsista, villeistäkin, on kuitenkin pohjimmiltaan mukavia, ei mitään kauhukakaroita, vaikka ne teidän omat lapset niin väittävätkin. Joku vähän vahvempi lapsi joskus on saattanut sanoa lapsellenne jotain, ja teidän herkempi lapsi on siitä loukkaantunut tms, ja siksi sitten puhuu teille, että ei tykkää siitä kun kiusaa jne. Ja siksi te ette sitten kutsu tätä lasta synttäreille, koska on " häirikkö" . Mitä tämä lapsi todennäköisesti ei kuitenkaan ole, se on vaan sen teidän lapsenne mielipide, koska toinen on vahvempi -ja ainakin erilainen- kuin mitä itse on. Oma lapseni juuri puhui eräästä tytöstä eskariaikanaan näin, että on aivan kamala, ja kiusaa, ja lyö jne., ja meinasin jo mennä siihen juttuun mukaan. Sitten kuitenkin ajattelin, että haluan nyt muodostaa itsekin tästä lapsesta mielipiteen, ennenkuin alan syyllistämään, ja kutsuin tämän tytön meille kylään, vastusteluista huolimatta. Ja hän oli mitä mukavin -joo, oli vilkkaampi kuin mitä oma arempi lapseni, ja uskon että sieltä saattaa tulla kovaakin tekstiä joskus, mutta kuitenkin pohjimmiltaan oli ihan ok. Ja meinasin muodostaa ennakkokäsityksen tästä lapsesta oman aremman lapseni mielipiteen takia!! Eli, olkaa tekin silmät auki näissä jutuissa, kuten sanotaan, riitaan tarvitaan aina kaksi, ja syy on erittäin harvoin vaan toisessa.

Vierailija:

Vahtikoot ja kasvattakoot omat vanhemmat näitä lapsia, mulla on lapseni synttäreillä muutakin hommaa.

vilkkaampi kuin mitä itse on. Kun joutui leikkimään tämän tytön kanssa näillä kyläilyreissuilla, huomasi, että hän onkin ihan ok.

Meidän adhd-lapsen synttäreillä oli erityislasten päiväkodista 6 lasta. Jollain adhd, asperger, joku muuten vaan oireileva tapaus. Poika sai itse valita 6 kaveria päiväkodista ja loput tuli pihapiiristä. Kaikki sujiu mainiosti ja saatiin muiden lasten vanhemmilta kauheasti hyvää palautetta. Lapset käyttäytyivät todella hyvin, eikä mitään isompia riitoja tullut. Monet lapsista oli ensimmäisillä kaveri synntäreillä, koska ei oltu aiemmin kutsuttu! Todella sääli. Miten lapsi ikinä oppii synttäreillä oloa, jos ei ikinä pääse sitä kokemaan. Oma erityinen osaa synttäreillä ja kylässä olla kunnolla, vaikka kotona välillä onkin aivan hirveä. Meillä oli muutama ylimääräinen aikuinen, ja kaikkien vanhempien numerot oli tiedossa, jos olisi tullut jotain ongelmia, että lapsi olisi pitänyt hakea kesken kotiin. Oli yksi tosi arka lapsi, jonka äiti tuli aluksi saattelemaan meille kotiin. Ei mennyt kauaa, kun lapsi pyysi äitiä lähtemään ja halusi jäädä yksin toisten kanssa. Osa oli tosi vilkkaita ja osa tosi arkoja ja kaikilla oli hauskaa. Oli ihana nähdä lasten ilo ja riemu mitä pääsivät kokemaan. Itse oli ihan poikki illalla, mutta tosi onnellinen . Ja niin oli poikakin. Kaveri synttäreillä ollut nyt useilla koulun alettua, ja aina on ollut kivaa. Kaikki luokassa ovat erityis lapsia, mutta silti kaikkia ei pyydetä synttäreille. Kaikilla kun ei todellakaan synkkaa keskenään, niin mitä sitä suotta tappelemaan. Silti ei yhtä jätetä kutsumatta, vaan tietty määrä minkä poika saa pyytää. Alkaa olla jo niin iso, että taitaa olla nyt viimeiset kaveri pippalot. Sen jälkeen juhlitaan perhepiirissä.

Kyllä erityislapset osaavat kylässä käyttäytyä, ja jos ei onnistu, niin aina voi lähettää sit kotiin. Yleensä uhkaus pois joutumisesta jo hillitsee menoa. T: adhd lapsen ja 2 tavislapsen äiti

Itsekin ajattelen, että kaikki on otettava mukaan. Mutta ristiriitaisin tuntein huomaan, ettei se vaan aina millään toimi. Meilläkin on ollut kylässä lapsia, joilta mopo karkaa niin pahasti käsistä, ettei kellään ole enää mukavaa. Joillakin asia hoituu, kun ohjaa. Toisilla ei edes sillä, että oma äiti on läsnä, koska äidin mielestä on ihan ok, että esim pihan kasvit revitään juurineen ja viskellään ympäri pihaa.

Lapsellesi voisit sanoa lohduksi sen, että sinä ja ketkä muut, olette huomanneet että hän on kasvanut jo vähän isommaksi pojaksi ja oppinut monessa tilanteessa käyttäytymään kauniisti. Mutta kaikki eivät ole sitä vielä huomanneet. Mistä esim tämä ko äiti sen voisi tietää? Tietääkö hän edes sitä, että sinä teet kovasti töitä lapsesi käytöksen eteen ja sinustakin riekkuminen on väärin. Voisitko jutella asiasta muutamien äitien kanssa, joista saisit tukiverkkoa? Ja ikäväkyllä maine säilyy jonkun aikaa. Totuus on se, ettei riitä, että käyttäytyy joissakin asioissa pikkuisen kauniisti. Luulenpa, että palauttaakseen maineensa, poikasi joutuu olemaan huomaavaisempi ja kauniskäytöksisempi kuin muut, jotta jonakin päivänä joku panee merkille, kylläpä x oli kohtelias. En tiedä onko se reilua, mutta pelkään pahoin, että asia vain on niin.