Lapseni itki lohduttomasti, katseli ikkunasta muiden lasten Halloween bileitä, häntä ei kutsuttu!

Ja leikeistä ja juhlista ja joka paikasta eristäminen vaan lisää lapsen huonommuuden tunnetta itsestään ja häiriköiminen jatkuu.

Älkää syyllistäkö omista virheistänne muita...

että miksi se ei vaihda päiväkotia?

Eristämällä leikeistä, kiusaamalla jne.

Hyvä asenne sullakin.



Taidan lopettaa tämän ketjun lukemisen tähän.

Tuli taas niin hyvin todistetuksi mistä niitä koulukiusaajia sikiää..

Juuri näistä empatiakyvyttömistä lapsista, joita kasvattaa nämä tässäkin ketjussa kirjoitelleet empatiakyvyttömät vanhemmat.

Jos vanhemmat jo ovat minä-minä-minä ihmisiä, niin eihän siitä lapsestakaan sen parempaa voi tulla.

Ai kiusatun pitäis vaihtaa päiväkotia ? Miksi ? Eikö niin pitäisi kiusaajan tehdä ?

Vierailija:

Eristämällä leikeistä, kiusaamalla jne.

Hyvä asenne sullakin.

Taidan lopettaa tämän ketjun lukemisen tähän.

Tuli taas niin hyvin todistetuksi mistä niitä koulukiusaajia sikiää..

Juuri näistä empatiakyvyttömistä lapsista, joita kasvattaa nämä tässäkin ketjussa kirjoitelleet empatiakyvyttömät vanhemmat.

Jos vanhemmat jo ovat minä-minä-minä ihmisiä, niin eihän siitä lapsestakaan sen parempaa voi tulla.

Ei tarvi ottaa niitä häiriköitä meille.

Vierailija:

että miksi se ei vaihda päiväkotia?

Mitäs jos on vain se yksi päiväkoti alueella ja missä on tilaa ?

kamala tyyppi, saa haukkua.



Jätin kutsumatta lapseni synttäreille pojan joka kiusaa omia lapsiani (ja kaikkia muita). Hajottaa leikit, riistää lelut käsistä, tönii, lyö, potkii.

Äitinsä mielestä ihan tavallinen lapsi, hieman vaan vilkas :(

Olet juuri samanlainen kuin minää. En kutsu lapseni synttäreille sellasta lasta jota oma lapseni ei halua paikalle.

Niin pitkään kun puhutaan alle kouluikäisistä, aika moni ajoittain " hajottaa leikit, riistää lelut käsistä, tönii, lyö, potkii" . Eri asia jos tekee sitä aina. Aika monella 5-6-vuotiaalla esim. karkaa mopo käsistä säännöllisesti, eikä se tee heistä mitään erityislapsia. Vähän suhteellisuuden tajua mukaan. Ei niitä tarvitse eristää, vaan neuvoa ja ohjata.

Tarha- ja kouluiässä on aika eri kehitystasot ja sinänsä olisi kiinnostavaa, minkä ikäisiä lapsia mitenkin arvioidaan.

sittenmmin tapansa parantanut ja saanut leiman otsaansa muiden syrjinnän vuoksi. Voi olla, että aikoinaan on kuiskittu vanhempien keskuudessa tuossa se " paha" lapsi nyt. Kyllähän lapsetkin muuttuvat ja kasvussa tapahtuu kehitystä. On vaan todella harmi jos vanha maine jää päälle ja syrjintä jatkuu.



Miten tällainen lapsi voi maineensa takia luoda edes uusia kaverisuhteita?



Mietin muiden osuutta tuollaisien ns. termiittilasten kohdalla, hakkaako lapsi suinpäin, provosoidaanko tai eristetäänkö? Mitä silloin tälle lapselle jää vaihtoehdoksi?

Vierailija:

Yhtään potkijaa, kiroilijaa, haukkujaa, lällättelijää, lyöjää, tukistajaa, jne emme kaipaa pilaamaan lapsemme juhlia. Päiväkodissa tällaista lasta on pakko sietää (taas on kamalat hampaanjäljet tytön käsivarressa, ja maanantaina lelupäivänä tämä pikku paskaläjä oli tahallaan rikkonut tyttömme Barbien vaatteet, edellisviikolla repi kaulakorun tyttömme kaulasta niin että kaulaan jäi kipeät jäljet ja kultaketju meni poikki) mutta mikään mahti maailmassa ei saa minua kutsumaan häntä meille kotiin, kiusaamaan lastani ja muita lapsia, terrorisoimaan, hajoittamaan paikkoja, pilaamaan kaikkien muiden ilon.

Eli jos ja kun vaihtoehdot on hyvä mieli meidän lapselle ja hänen kavereilleen mutta paha mieli tälle häirikkö-ongelmalapselle, tai paha mieli, pelkoa, kipua ja itkua meidän lapselle ja hänen kavereilleen mutta hyvä mieli tälle pikkuterroristille, niin mitäs luulette, kumpi vaihtoehto valitaan?

Olette totaalisen tekopyhiä jos väitätte, että te kyllä kutsuisitte tällaisen lapsen juhliin ettekä jättäisi ulkopuolelle!

Varmaan tämän lapsen äiti pitää meitä julmina, tai ehkä hän tuntee lapsensa niin hyvin että ymmärtää. Luulisi ymmärtävän. Ei lapsesta turhaan tule harmia joka ikinen päivä päiväkodista, ja perheelle korvausvaatimuksia muiden rikotusta omaisuudesta.

Tyhmyys tulee tietämättömyydestä. Ja kuka voi sanoa, että oma lapsi ei ole koskaan lällätellyt toisille? Herää todellisuuteen. Suhtautumisesi toisten lapsiin on erittäin ikävää. Harva lapsi on häirikkö.

muiden mukana, mistä muuten tiedätte? Oletteko heidän kyljessä 24/7? ja miksi lapsenne on mukana syrjimisessä, jos ovat niin ookoo tyyppejä?

Ensinnäkin olen suunnattoman kauhuissani minkälaisia vanhempia maa päällään kantaa... Hehän oikein opettavat lapsensa koulukiusaajiksi!



Sitten olen kauhuissani tuon häirikköterroristin toimista siellä päiväkodissa! Olen varma, että tulin kertoneeksi samasta tyypistä joka siirrettiin... Mitäs jos saisit yhteyden toisiin vanhempiin? Jos vaaditte porukassa enemmän henkilökuntaa tai henkilökohtaista avustajaa sille lapselle? Pitäähän lapsien saada olla turvassa päiväkodissa?

Toisaalta, jos aina huolitaan mukaan vaikka miten huonosti kohtelisi muita, niin tuskin siinäkään oppisi. Olen itse tavannut muutaman tällaisen tyypin (siis koulussa), jotka tyrannimaisella käytöksellään terrorisoivat kaikkia muita. Vasta kun ne ns. kaveritkin hylkäsivät heidät he muuttivat käytöstään ja alkoivat ottaa muutkin huomioon ja pääsivät takaisin porukkaan jonkin ajan päästä.



Kultainen keskitie lienee se paras, mikä lienee se kaikkein vaikein vaihtoehto.

Lapsemme ei ole enkeli, vaan täysin normaali lapsi, jolla JOSKUS tulee kinaa kaverin kanssa, mutta se sovitaan.

Aika jännää, että syyllistät uhria. Tälle pojalle riittää se, että joku istuu vaikka vessanpöntöllä: hän juoksee tönäisemään toisen alas.

Päiväkodissa meni hienosti pari vuotta, kunnes tämä ongelmatapaus tuli sinne. Siitäkin voi päätellä, että onko vika meidän lapsessamme vaiko tässä häirikössä.

Vierailija:

Vierailija:

Yhtään potkijaa, kiroilijaa, haukkujaa, lällättelijää, lyöjää, tukistajaa, jne emme kaipaa pilaamaan lapsemme juhlia. Päiväkodissa tällaista lasta on pakko sietää (taas on kamalat hampaanjäljet tytön käsivarressa, ja maanantaina lelupäivänä tämä pikku paskaläjä oli tahallaan rikkonut tyttömme Barbien vaatteet, edellisviikolla repi kaulakorun tyttömme kaulasta niin että kaulaan jäi kipeät jäljet ja kultaketju meni poikki) mutta mikään mahti maailmassa ei saa minua kutsumaan häntä meille kotiin, kiusaamaan lastani ja muita lapsia, terrorisoimaan, hajoittamaan paikkoja, pilaamaan kaikkien muiden ilon.

Eli jos ja kun vaihtoehdot on hyvä mieli meidän lapselle ja hänen kavereilleen mutta paha mieli tälle häirikkö-ongelmalapselle, tai paha mieli, pelkoa, kipua ja itkua meidän lapselle ja hänen kavereilleen mutta hyvä mieli tälle pikkuterroristille, niin mitäs luulette, kumpi vaihtoehto valitaan?

Olette totaalisen tekopyhiä jos väitätte, että te kyllä kutsuisitte tällaisen lapsen juhliin ettekä jättäisi ulkopuolelle!

Varmaan tämän lapsen äiti pitää meitä julmina, tai ehkä hän tuntee lapsensa niin hyvin että ymmärtää. Luulisi ymmärtävän. Ei lapsesta turhaan tule harmia joka ikinen päivä päiväkodista, ja perheelle korvausvaatimuksia muiden rikotusta omaisuudesta.

Ja teidän pikku enkelinnehän ei tietysti ikinä tee mitään, esim. provosoi ketään tmv.

Miksei kiusaajaa siirretä muualle?

Ja mehän olemme hakeneet paikkaa toisesta pk:sta jos tilanne ei muutu. Niitä paikkoja ei vaan ole vapaana. Jo päivähoidossa olevan lapsen tilanne on huono, siirto toiseen paikkaan muun syyn kuin muuton vuoksi ei onnistu tuosta vaan.

Ja kyllä se vaan on niin, että sen pitää lähteä, joka ei osaa olla kunnolla. Ei niiden, jotka osaa olla kunnolla.

Vierailija:

että miksi se ei vaihda päiväkotia?

Vierailija:

Tyhmyys tulee tietämättömyydestä. Ja kuka voi sanoa, että oma lapsi ei ole koskaan lällätellyt toisille? Herää todellisuuteen. Suhtautumisesi toisten lapsiin on erittäin ikävää. Harva lapsi on häirikkö.

Ja tämä lapsi on ongelmalapsi. Ei vain minun mielestäni, vaan koko päiväkodin henkilökunnan.

On minun lapseni varmaan joskus lällätellyt, tosin päiväkodista ei koskaan ole sanottu mitään sen suuntaistakaan. Mutta lapseni ei ole koskaan repinyt keneltäkään korua kaulasta niin että jää pahat kipeät jäljet. Hän ei ole raapinut usean hoitokaverinsa kasvoja ja käsiä verille, hän ei ole purrut heihin vertavuotavia haavoja, tahallaan ja tarkoituksenmukaisesti rikkonut heidän lelujaan, kiskonut heiltä tupoittain hiuksia päästä, repinyt korvasta niin että sattuu, lyönyt kaikilla mahdollisilla esineillä, potkinut lattialla istuvaa ja haalaria päälle pukevaa lasta selkään tai päähän, jne.

Jos se, että haluan pelastaa oman lapseni tällaisen kynsistä on lapsellista, niin olen mielelläni lapsellinen!

Onko vaikea tajuta, että tässä ei ole kyse mistään yhden tai kahden kerran lällättelystä, vaan jokapäiväisestä 3 kk jatkuneesta rajusta fyysisestä väkivallasta, jonka kohteena on tekijää nuorempi ja huomattavasti pienempi, heiveröisempi pikkutyttö?

Ja huom: tuo poika hakkaa ja potkii myös meitä aikuisia. Onko se normaalia? Vai olisiko kenties kyseessä sellainen harvinainen HÄIRIKKÖ, sanan varsinaisessa merkityksessä?

Hänen poikansa on kuulemma normaali, hieman villi vain, älykäs ja siksi turhautuu päiväkodissa, ja koska hoitopaikka on uusi niin oireilee tuolla lailla :/ Ongelma on enemmänkin meissä muissa vanhemmissa ja henkilökunnassa, kuin hänen lapsessaan. Äidin mielestä siis. Kaikki muut on ihan eri mieltä, pojasta näkee jo kauas että kaikki ei ole kunnossa.

Mutta asiaan on puututtu, prosessi on lykätty liikkeelle, ja jotain pyritään keksimään pikaisesti. Eli päiväkoti ei vaan katso tätä läpi sormien, ei todellakaan. Ongelmana on vaan hitaus: jotain pitäisi tapahtua nyt heti, eikä kahden viikon tai kuukausien päästä. Sillä minä en halua viedä lastani enää minuutiksikaan tuon pojan lähelle, hän on saanut tarpeeksi kärsiä.