Tsempatkaa mua, aijon tänään kertoa miehelle
että meidän lapsi ei ole oikeasti sen lapsi. Mieheni oli yhdenillan hoitsu kun olin just eronnut exästä, pokasin ravintolasta kun vitutti se exä. Tarkotus ei ollut ku sextata mutta sitten huomasin että oon raskaana ja aattelin että ok, ehkä pitää yrittää. Soitin tälle miehelle ja se suhtautui tosi kivasti, mentiin sitten kimppaan, ei se mun taholta mitään rakkautta ollu, mutt kuiteski tuntu ihan turvalliselta. Sitt tuli ultrassa sun muussa jotain häikkää tai siis no siellä loppujen lopuks kävi ilmi ett tää lapsi ei ookaan voinu saada alkuaan sillon vaan viikkoja aiemmin ja se on mun exän. En asiast niinpiitannu ennen ku ny kun meillä välit on lämmenny ja kerroin tästä lapsesta totuuden jo exälle ja sovittiin että muuta sinne huomena ja nyt sitten ootan että mies tulee kotio ja kerron sille että näin tässä nyt kävi.
Vähän kyllä hirvittää miten se suhtautuu, mutta oon päätökseni tehny.
Kommentit (28)
Lapset nyt on välillä sellaisia ilonpilaajia, mutta kyllä routa porsaan kotiin ajaa... Eikö?
asiat rulaa. Must on tosi naissii et ap:l menee sillai ett on nyt sit elämässä passoinii. Tiiättekste et elämä voi joskus olla kyl niin laiffii.
Must on niin ihquu et miäs joka on niinko luullu olevansa oikeesti isä ja saaki sit kuulla et ei niinku oikeesti ookkaa isä et siis suhtautuu noin mageesti koko jutskaan.
Ja eikai se lapsi ny sit kovin böyrnauttiin vissiin tuosta mee, tai voihan se tietty niinkun mennä mut toivottavasti ei niinkun siis mee, ja toivottavasti tää äiti ja ne iskät ainaskii sitten niinku ajoissa tajuaa jos kaikki ei ookkaan sit ihan kohallaan sil beibil, et voivat sit hakee yhes kaikki kolme sille lapselle sit apuu tai jotain, psykologii tai sykiatrii tai niinko jotai sen tapast.
Mut kuule ap, oikei paljon ny sit habbyä laiffii sulle, sun lapselle, sille entiselle miehelle/ lapses iskälle ja niin ku tälle uudellekki tulevalle iskähahmolle eli niinko sun ihqulle passionimiehelle.
Kai te alatte ny sit ainakii uutta rakkauden hedelmää alatte niinku väsää ton onnen kruunaamiseks?? Etsää varmaa oikee jouda tääl aaveella nyt sit oikeen aikaa kuluttaa kun on muutto edessä ja kaikki, siellä onnen kukkuloilla leijut ja mietit et millonhan se lapsi soittas ovikelloo ja olis niinku reppunee siäl venaamassa.
Jos et oo provo, niin ekaksi sanoisin että kasva please aikuiseksi. No sekään ei tässä tapauksessa enää auta, kun virheet on tapahtunu jo.
Nyt ei auta muuta kun setviä niitä. Suosittelen ajan varaamista neuvolasta, ja meet sinne keskustelemaan asioista ilman lastasi. Se neuvolantäti kyllä keksii paikan minne sä ja sun lapsi voitte mennä keskustelemaan ja purkamaan sydäntänne. Te tarvitte molemmat nyt jotain ammattiauttajaa tähän. Sun lapsi että selvii tästä tilanteesta. Ja sä, vaikka sulle kaikki on selvää ja ihan helppoa, niin että oppisit kantamaan vastuun omista tekemisistä ja tekemättä jättämisistä, sekä oppisit ajattelemaan.
Ap on tosi taitava kirjoittaja, jolloin hän ansaitsee ihailumme - tai sitten elämänsä kanssa taisteleva ja taiteileva reppana, joka ansaitsee säälimme. En osaa päättää, kumpi...
Ehin jo aatella ett oon kyllä hieno persoona, kun osaan valita miehiä niin hyvin, mutt sitte ku oottelin miestä ottaan matsii niin mitä se tekee, tulee makkariin ja alkaa huutaan tyyliin ett ootsä muija vittu ihan kipee. Mä olin ihan ett ei oo totta onkse tullu ihan sekoksi. Nii ett nyt ollaan sitte ihan ihmetilassa ja mä en tajuu mikä sitä äijää vaivaa.
Vierailija:
Nii ett nyt ollaan sitte ihan ihmetilassa ja mä en tajuu mikä sitä äijää vaivaa.
Sulla on kirjoittajanlahjoja, ap, jos ihan itse tän jutun sepittelit.