Miikuli & Jonttu !!!???
Moi
Mitäs teille kuuluu? Tai no, olenhan minä noita kuulumisia lukenut tuolta Helmipölläjen puolelta ;o)
Minä aloitan tänään Gonal-pistokset ja perjantaina on eka follikkeliultra. Ollaan nyt siis yksityisellä puolella hoidossa, vaikka yksi punktio julkisella on vielä jäljellä. Mä kyllä luulen, että tämä jää tähän, joten toivotaan että saadaan edes yksi pikkuinen elämäämme ;o) Itse uumoilen, että punktio vois olla jopa ensi viikon pe eli 9.11. tai viimeistään seuraavalla viikolla alussa. Mutta kuten tiedämme, follikkeleiden kehitystä seurataan, eikä mikään ole varmaa. Perjantaina varmaan tiedetään vähän enemmän.
Mä en taida enää sitten jaksaa tätä " kierrolle ja hoidoille" elämistä. Olen tutustunut sijaisperhe- ja sijaisvanhempien sivuihinkin jo.
Olen myös päättänyt, että jos ei lasta saada, yritän saada endoon apua homeopatiasta, jotta ei tarttis alkaa enää syömään e-pillereitä endon takia. Tuntuu täysin hullulta syödä pillereitä, kun ei voi tulla raskaaksikaan!! Ja jos joskus tulee, niin tervetuloa vain!
Oikein hyviä vointeja teille! Siirille kanssa, jos satut tämän lukemaan ja ihan kaikille muillekin Helmipöllöille ;o)
Vehnis
Kommentit (32)
Täällä voidaan paksusti ja muutenkin ihan hyvin.. Tosin kunto alkaa olla jo aika huono. eikä se varmaan tästä kasvun myötä enää kovin paranekaan. Se tässä hieman huolestuttaa.. Mutta kai tästä on yleiskunnoltaan vielä huonompikuntoisetkin selvinneet.. Yöt menee vaihtelevasti, vessassa on juostava n.kolmesti yössä ja joka kyljen kääntöön tuppaa heräämään.. Univelkaa kertyy ym, mutta eihän sitä uskalla valittaa, kun on onni saada olla tässä tilassa viimein.. Meidän 4d-ultra siirtyi taas kolmella viikolla miehen äkillisen ulkomaan komennuksen vuoksi, ja ne verenvirtaukset ja rakenneultrassa puuttuvat sydänsuonet ja munuainen rassaa siis edelleen..
Kuule vehnis, toivotaan nyt ihan hirveän kovasti, että tämä yksityisellä annettu ystävällinen ja hyvä hoito tuottaisi tulosta, eikö? Jospa silläkin olisi merkitystä, etä menet varmaan tänne yksityiselle mieluummin kuin julkiselle.. Itse uskon edelleen myös tuohon psyyken vaikutukseen, koska itsellä tosiaan oli alkututkimusten aikaan kamala stressi ja burnout päällä, ja hormonitasot/munasolujutut vähän päin prinkkalaa.. Sittemminhän niitä muniksia alettiin kasvattamaan hormoneilla, mutta yli vuoden vei ja vaati hormonien lisäystä + 7kk saikkua, ennen kuin elimistö alkoi olla vastaanottavainen asialle.. Toivottavasti et nyt loukkaantunut, en tahdo millään tavalla syyllistää enkä lisätä kuormaasi entisestään. Tarkoitan sanoa, että on todella hyvä, että sulla on se psyk.kontakti ja hoitokin tehdään mukavammissa merkeissä kuin julkisella. Kyllähän ihminen on sellainen kokonaisuus, että kaikki voi vaikuttaa kaikkeen. (olipa tosi lääketieteellisesti perusteltu kannanotto... ; ) )
Ja kirjoitanpa nyt vielä tämänkin, vaikka se ei kyllä itseänikään ole lohduttanut: On ihan oikeasti tapauksia, jossa on raskauduttu kun yrittäminen lopetetaan. Ja on jopa tapauksia, joissa on raskauduttu, kun on juuri saatu adoptiolapsi kotiin. Kai nämäkin kielii niistä psyyke/hormonijutuista. juu, tiedän, helpompi sanoa kuin tehdä. Ole siinä sitten stressaamatta, kun on näin isot asiat kysymyksessä.. Meillä mieheni ei innostunut adoptioajatuksesta, joten toivon todellakin, että tämä vauva saa syntyä. Etten jäisi ihan lapsettomaksi. En myöskään tahtoisi joutua ääritilanteeseen, jossa keskustellaan adoptiosta vs. mahd. avioero..
Itse koen, että olisin valmis kyllä ottamaan omakseni jonkun vieraan lapsen adoption kautta. Rakkautta riittäisi varmasti kuitenkin. Olen ikäni ollut lasten kanssa tekemisissä, ja oppinut tuntemaan reaktioni ja tunneskaalani sitä kautta. Ehkäpä juuri sen vuoksi koen, että minusta ei olisi sijaisvanhemmaksi. Heistähän on kyllä huutava pula. Toisaalta itse lastensuojelussa työskennelleenä olen nähnyt näiden järjestelyjen syitä ja seurauksia. Ja tällöinhän vaaditaan mm. erittäin hyvää yhteistyökykyä myös lasten biologisten vanhempien kanssa. Nostan kyllä hattua kaikille, jotka tällaiseen järjestelyyn kykenevät!
No nyt eksyin taas sivuraiteille.. Piti siitä homeopatiasta sanoa, että itse kokeilisin kyllä kaikkea mahdollista vaivoihini, jos se ei vaaranna mahd. sikiön kehitystä. Ja tunnustan; törppöyksissäni kävin myös ekassa raskaudessani vyöhyketerapiassa ihan vain kokeilumielessä, kun en tyhmä tajunnut sen voivan olevan haitallista sikiölle. Arvaapa olenko miettinyt senkin yhden vyöhyketerapiahoidon vaikutusta keskenmenoon.. Voi syyllisyys!!! En aiemmin uskonut moisiin " hoitoihin" , mutta siinä käsittelyn aikana ainakin suolisto sai kyytiä. Eli oli ihan pakko tarkistaa käsityksiä!
Akupunktioneuloista olen hakenut apua selkäkipuihin, mutta siitä ei ollut apua. Tämä ei kylläkään ollut raskauden aikana. Nyt en uskalla hakea mitään apua mihinkään vaivaan, ettei vaan käy mitään pahaa enää..(Tosi lapsellista, mutta ymmärrätte kai..) No, nyt menee taas romaaniksi.. Missähän on jonttu????!!! Ei ole kuulunut ei näkynyt! : ) Kirjoittelee kai jossakin " odottajissa" , kun ei varsinaisesti ole meidän lapsettomien pinoon " rekisteröitynyt" ..
Voimia vehnis, kyllä se vielä sinullekin tärppää! Olen ihan varma siitä! Onhan se jo tärpännyt kerran, ja elimistö kyllä muistaa sen!
Halauksin, miikuli
Ymmärrän kyllä, että et halua siellä lapsettomien puolella käydä. Kiva, kun tänne kirjoittelet välillä!
Olen perustanut pinon " LA heinä-elokuu 08" , josta voit käydä lukemassa kuulumisia myös. Käyn kyllä katsomassa täälläkin ja kirjoittelemassa.
Käin hcg-testissä maanantaina rv 5+1 ja arvo oli 8000. Soitin klinikallekin ja sanoivat sen olevan hurjan hyvä. Sitä, onko masussa kaksi vai yksi asukasta, hcg:stä ei voitu vielä sanoa. Ultra on vasta 17.12. Halusin pitkittää sitä mahdollisimman kauas, että sitten varmasti näkyy, jos on jotain mitä näkyä.
Kyllä mulla on tosi selviä oireita. Pahaa oloa, vilua, väsymystä, nälkää, käyn vessassa yöllä 2-3 tunnin välein, rinnat on välillä tosi kipeet välillä ei jne. Eli hyvältä vaikuttaa. Mutta tänään on ollut sellaista vihlovaa jomotusta aika ajoin. Ei sellaista " normaalia" vihlontaa, vaan sellaista outoa. Se vähän huolestuttaa. Mutta kun ei auta hulehtia. Pitää vain odottaa. Mitään vuotoa ei ole, eikä kipu ole kovin kovaa.
Pidä puolesi siinä synnytystapa-arvioinnissa!!!!! Heidän tehtävänään on myös kuunnella sinua. Eipä ole sinulla eikä Jontulla enää pitkä aika odottaessa ;o) Vaikka mehän tiedämme hyvin, että odottavan aika on pitkä...
Nyt pitää lähteä ton karvatassun kanssa ulos.
En ole tänäänkään saanut juuri mitään aikaiseksi. Johtunee tuosta synkästä ilmastakin, mutta muutenkin " heräilen" vasta näihin aikoihin. Nousen siis kyllä sängystä jo aamulla, mutta en jaksa mitään ennen iltapäivää. Pahoinvointikin kestää yleensä alkuiltaan asti. Mutta ei se mitään, kunhan vain kaikki menisi hyvin!!!!
Haleja ja hyvää viikonloppua!
Vehnis ja " Aapo&Kaapo" (yksi tai kaksi matkassa vielä toivottavasti) rv 5+5
Kirjoitan vain pikaisesti, että hengissä ollaan.. =] Täällä siis toistaiseksi kaikki hyvin. Huomenna edessä sokerirasituskoe ja kauhulla odotan jo tätä iltaa kun en saa syödä ja juoda normaalisti.. =/
ja kuten Miikulikin totesi, ei olisi sopivaa valittaa kun tätä on niin kauan halunnut, mutta valitan kuitenkin.. =] Välillä menee tunteet vuoristorataa, en tiedä kuuluuko ne kaikki tähän raskauteen, mutta paremminkin voisi mennä... =/ harmittaa, kun on " osittain rampa" , eli kaikki normaalit kävelylenkit jää väliin, ja lonkat tulee kipeäksi jopa ihan normaalin päivän jälkeen.. =/ harmittaa olla neljän seinän sisällä, kun tuntuu ettei minnekään viitsi lähteä kun paikat sattuu heti ja seuraavat yöt ja päivä on tuskaa. Lisäksi vauva on aika aktiivinen, välillä tuntuu että liiankin aktiivinen, kun potkii niin perkuleesti.. =] ihan kiva että potkii, mutta välillä ihmettelen niitä muiden odottajien kommentteja " ihanista potkuista ja liikkeistä" , kun mua alkaa välillä tekemään oikein pahaa kun " mahassa myllää niin paljon" . Ja nyt on kova vaateongelma, kun mitkään vaatteet ei sovi päälle ja tuntuu että tämän seudun odottajien mallistoista (H&M, Lindex, Kappahl) ei löydy mulle sopivia vaatteita.. =/ ja rinnat on nyt kasvaneet " ulos" normaaleista liiveistä, joten liiviostoksillekin pitäs mennä... ja lonkat kipeytyy taas silläkin kauppareissulla.. =/
niin, välillä tulee olo että " tätäkö todella olen halunnut" , mutta onneks nämä tuntemukset on vaan hetkellisiä! =] Tänään kävin taas jumpassa, joten näkee nyt millainen tuleva yö on.. =] ja onhan nämä aika pieniä murheita kaikkien muiden murheiden rinnalla, ja onneksi nämä kaikki ovat vain ohimeneviä " kasvukipuja" ! =] maaliskuussa jo luultavasti nämä kaikki on unohtuneet! =]
Vehnikselle voimia piikittelyyn ja siirtoon! =] Toivottavasti tällä kertaa kaikki vihdoin menisi hyvin! Hoidosta toiseen eläminen on varmasti rankkaa, mutta toivottavasti tämä kerta tuo tulosta! =]
Tässä vain pikainen " valituskirjelmä" ja kuulumiset. Nyt meillä tehdään vielä pienimuotoista remonttia (tapetointia ja sensellasta) joten pääsen tästä taas seuraavaksi pakkeloimaan seiniä.. =]
Aurinkoista viikkoa mieliinne ja sydämiinne, vaikka ulkona ei kovin aurinkoiselta ehkä näytäkään! =]
Palaan asiaan uudelleen joku päivä!
jonttu rv 26+0
Moi
Pitää muistaa, että kun raskaus on niin toivottu kun meillä on, on luonnollista, että tulee ¿negatiivisiakin¿ tunteita kuten väsymyksestä, kipuiluta yms. johtuvia ¿ei niin positiivisia ajatuksia¿. Eikä tarvitse ajatella niin, että ¿kun nyt olen onnistunut raskautumaan, pitää vain olla kiitollinen vaikka kuinka sattuis, oksettais tai väsyttäis¿. Eihän se niin mene. Muistakaa olla armollisia omille tunteillennekin tässäkin vaiheessa, niin kuin aiemminkin ;o)
Uskon minäkin psyykkeen vaikutukseen! Olen pitkästä aikaa erillailla stressitön, kun ei tarvii miettiä työtä. Luotan tähän hoitoon ja toivon parasta. Uskon myös siihen, että joillain kyllä saattaa tärpätä, kun ¿yritys¿ eli stressi poistuu elämästä ja asian on hyväksynyt. Niin toivon meillekin käyvän.... saatiin nyt lapsi tai ei. Mutta mun pitää löytää jostain apua ainaisiin endokipuihin, että ei tarvii syödä e-pillereitä enää koskaan.
Olin eilen follikkeliultrassa. Lääkäri, Tampereen Väestöliiton Eero Varila on aivan mieletön! Hän on ymmärrettävä, rauhallinen ja erittäin asiantunteva. Olen todella kiitollinen, että pääsin hänen hoitoonsa. Hän lupasi nyt hoitaa minua koko matkan.
No, kun minusta on kyse, niin munasarjani olivat reagoineet stimulaatioon täysin odottamattomalla tavalla edellisiin hoitoihin verrattuna. Näkyvillä oli kaksi tosi kookasta 16 ja 18mm follikkelia ja 5-7 pientä, joista pienin oli vasta 6mm. Eli vaihteluväli on valtava. On pieni riski, että suuremmat follikkelit puhkeavat ja ¿vievät pienemmät mukanaan¿, jolloin ei päästä punktioon.... Tosi hienoa...
Mutta lääkärillä oli ehdottaa lääke, joka voisi auttaa tässä tilanteessa. Se on kuulemma aika uusi, mutta tulokset ovat olleet hyviä. Eli tästä päivästä lähtien pistän itseni kolme piikkiä (jipii.....). Sain uutta lääkettä, jonka pitäis stimuloida noita pienempiä follikkeleja. Tämä lääkehän ei tietenkään ole Kela-korvattava ja maksaa 50¿/piikki ja nyt ainakin kaksi päivää pitää sitä käyttää. Näissä hoidoissahan mitään ei voida luvata, senhän me kaikki tiedämme.
Maanantaina on uusi ultra ja jos asiat ovat menneet suunnitelmien mukaan, melko varmasti keskiviikkona punktio.
Ai niin, jotain hyvääkin: vasen munasarjani oli palautunut paikoilleen ja oli itse asiassa erittäin helposti punkteerattavassa paikassa! Kyllä positiiviset uutiset ovat tervetulleita.
Vielä lähtiessä hoitaja neuvoi kärsivällisesti piikityksen. Tuo uusi lääke on sekoitettava itse, kuten Pregnyl ja Pregnylin ja jopa Orgalutranit olen pistättämässä terkkarissa... tämä hoitaja neuvoi ja kannusti siihen, että pystyn laittamaan ne itsekin. Mulla kun ei ole piikkikammoa, onneksi! Ja niinhän se meni: tänään piikitin itseäni kolmella eri aineella ja erilaisella tavalla ¿ ja hienosti meni. Olen ylpeä itsestäni ;o)
Toissapäivänä tuli suru puseroon, kun katsottiin Kotikatua pitkästä aikaa. Siinä oli hautajaiset. Ja minulle tuli meidän pikku-Enkeli mieleen... ja aloin itkemään. Mieheni pyysi minut kainaloon ja hetken päästä hänkin itki.... Oli tosi tärkeää, että lohdutimme sylikkäin toinen toisiamme. Ja minulle oli tärkeää nähdä hänenkin surunsa. Jotenkin vain ¿helpotti¿, että hänkin suree. Hullua?! En osaa selittää, mutta uskon keskenmenon kokeneiden ymmärtävän, mitä tarkoitan.
Onnellista odotuksen jatkoa teille ja muistakaa tunteilla niin paljon kun huvittaa!!!!
Vehnsi ¿toivottavasti päästään punktioon keskiviikkona ¿
Halaus teille ;o)
Olen huomannut nimimerkkini usein muuttuvan Venhikseksi tai joskikin muuksi yhtä mielenkiintoiseksi... kun itse sen kirjoitan.
Mies lähti yövuoroon töihin, joten mulla on aikaa hetki kirjoitella illan/ajan kuluksi! =]
Vehnis: Toivottavasti se lääkärin antama uusi lääke auttaa, ja pääsette punktioon! =] Muutenkin viestistäsi " paistoi" rauhallinen ja miellyttävä tunnelma, ihan kuin sen pystyisi aistimaan, että työstressi on ainakin toistaiseksi siirtynyt sivuun! =]
Me saatiin viimein remontti (ainakin toistaiseksi.. näkee mitä seuraavaks keksii! =]) tehtyä, nyt on taas huoneet jonkinnäköisessä järjestyksessä. Vanhempani kävivät tänään meillä syömässä ja hiplailemassa äitiyspakkausta. =]
Oli hienoa herätä aamulla (tai yöllä, mies tulee n. klo 6 kotiin yövuoroista) ja huomata että maa on valkoinen! Ja täällä ainakin nyt jo pakastaa, joten toistaiseksi maa on yhä valkoinen (ainakin takapihalta nurmikko ja puut..). =] tulee heti paljon valoisampaa.. =]
Hautausmaalle ois tehnyt mieli mennä käymään (niille maille jonne isovanhempani on haudattu) katsomaan " kynttilämerta" , mutta koska molemmissa autoissamme on vielä huonot renkaat (vanhat kitkat alla, uusia ostetaan ensiviikolla), niin ei viitsitty lähteä liukastelemaan.. Toiselle hautausmaalle ois kyllä päässyt suolattua pikatietä pitkin, mutta toiselle ois pitänyt mennä sellasta " maaseutureittiä" . Pienellä kävelyllä käytiin, ja nyt odotan " innolla" kuinka kipeäksi lonkat tänään tulevat..
Niin, viikon kuulumiset ja " saldo" : keskiviikkona oli sokerirasitustesti. Paastoarvo oli ok (oisko ollu 4,1) ja sen litkun juomisen jälkeen mitattu tunnin arvo oli 10,1mmol/l (neuvolatädin mukaan 0,1mmol sallitun rajan yli) ja kahden tunnin arvo oli taas normaali. Joten torstaina neuvolalääkäristä sain mukaani kotiin sokerimittarin.. =/ Ja minä kun en ole mikään " pistelijä" , aina neuvolassakin laitan silmät kiinni kun täti tekee reiän sormenpäähän hemoglobiinia mitatakseen, niin en ole kovin innoissani tästä " uudesta harrastuksesta" . Jos kunnon verikokeita otetaan (kuten rasituskokeessa) niin sillon vasta heikottaakin jo pelkkä piikin näkeminen.. =/ joten jos olisin Vehniksen " housuissa" (kuvainnollisesti siis) niin en kyllä pystyisi niitä piikkejä itseeni pistämään. Tänään olen nyt sitten ryhdistäytynyt, ja mitannut peräti 4 kertaa itseltäni verensokerin.. =] Kun joudun sen reiän tekemään sormen päähän, laitan yhä silmäni kiinni.. =] Tänään kaikki arvot ovat olleet hyviä, joten ihan hyvillä mielin mittauksia teen.. =] Joka päivä niitä sokereita ei tarvitse mittailla, muutama päivä viikossa onneksi riittää.
Lisäksi neuvolassa mitattiin hemoglobiini, se oli yhä samaa luokkaa kuin edellisellä kerralla (~115 paikkeilla) joten rautaa syön edelleen. Ja verenpaineetkin ovat edelleen aikas alhaiset.
Perjantaina kävin hakemassa kuntoutuksesta tukivyön lainaksi, jos se auttais tohon lonkkien kipeilyyn. Seisoskelukaan ei tee hyvää; remppaa tehdessä tuli aika paljon seisottua, ja sen kyllä huomasi yöllä, että jaloillaan on ollut. Olen käyttänyt tänään nyt tukivyötä välillä seisoskellessa (esim. ruokaa laittaessa ja kävelyllä), joten näkee mitkä on sen vaikutukset. Toistaiseksi ei ainakaan supisteluja ole aiheuttanut (neuvolatäti sanoi että voi aiheuttaa).
Ainoa asia mikä viikolta jäi kaivertamaan mieltä, oli lapsivakuutusjuttu. Kävimme lokakuun 22.päivä vakuutusyhtiössä allekirjoittamas sen hakemuksen (syntymättömälle lapselle) ja samalla otettiin muita vakuutuksia. Muista vakuutuksista tuli laskut ja vakuutuskirjat alkuviikosta, mutta vauvavakuutuksesta ei kuulunut mitään. Otin yhteyttä kaveriini, joka on töissä ko.firmassa, ja kysyin mitä koneella näkyy, niin siellä oli tieto että " lisätietoja kysellään" . Vielä ei siis mitään kyselyä kirjeitse /soittoa ole tullut, joten nyt mietityttää kuinka koko vakuutuksen kanssa käy, kun laskettu aika on 5.2.08 ja 3kk ennen laskettua aikaa vakuutus pitäisi ottaa (eli 5.11.07 joka on maanantai)... =/ vai onko se kuitenkin voimassa 22.10 lähtien, kun silloin olemme hakemukset allekirjoittaneet..? Vähän harmittaa tämä epätietoisuus, mutta ajattelin maanataina yhtiöön soitella jollekin joka asiasta tietää, ja kysellä " mikä maksaa" ja jos tuon kirjekyselyn vuoksi (mikä ei siis vielä ole tullut postissa mulle asti) vakuutusta ei voida myöntää kun se 3kk:n aika umpeutuu, niin sit taitaa lähtee kaikki vakuutukset pois koko firmasta... Haluavat kai lisätietoja keskenmenojen vuoksi, vaikka mun käsittääkseni niissä ei pitäis mitään erikoista olla, kun alkuraskaudessa kaikki tapahtuneet ja tutkimuksissa ei syytä ole löytynyt. Mutta näkee kuinka käy.. vielä elän toivossa että vakuutus saadaan.
Tässä kaikki tällä erää! =] Alkavalla viikolla on tiedossa shoppailua (vihdoinkin saan uudet rintaliivit ja mahdollisesti päälleni sopivia housuja jos löytyy.. uudet talvikengät pitäis ostaa... =]) ja talvirenkaat pitäis tosiaan alle löytää. Lisäksi ajattelin ryhdistäytyä, ja jos oikein " repäisis" ja leipois pakkaseen pullaa ja jotain piirakkaa yms.. =] en edes muista koska oon viimeks leiponut kotona pakkaseen mitään! =] No, osasyy oli se, että pakkanen oli vähän täynnä, ja lisäksi liian jäässä, joten se sulatettiin tossa pari viikkoa sitten. Nyt sinne taas mahtuis jotain.. =] Yleensä jos olen jotain leiponut, olen leiponut vanhempieni luona (täytekakkuja ja voileipäkakkuja synttäreille syyskuussa ja kesällä piirakoita) kun siellä on aina enemmän syöjiä, ja itse en niin kovasti pullastakaan välitä... =] ja kun tuo mieskään ei kovin mitään herkkuja syö, niin ei kahdelle oikeen tuu mitään leivottua (seli seli =P laiskuutta tämä on.. =P). =] mut jos nyt alkavalla viikolla *miettii*
Mukavaa pyhien jatkoa! =]
jonttu rv 26+4
Moi taas
Kyllä, olo onkin aika rauhallinen ja seesteinen. Kiva, jos " kuulsi" tekstistäkin. On ihan mukava huomata olevansa välillä hyvällä ja luottavaisella päälläkin ;o)
Tänään oli siis folliultra ja hyvältä näytti!! Lääke oli tehnyt tehtävänsä. Voi olla, että follit olis kehittyneet ilman lääkettäkin tähän pisteeseen, mutta sitä ei voida tietää. Mutta hyvä kun nyt ovat sellaisia kun ovat, enkä tunne yhtään, että olisin ottanut lääkettä turhaan. Myös kohdun limakalvo näytti hyvältä.
Laitoin tänään vielä puolen päivän jälkeen Gonal F- ja Orgalutran-pistokset ja illalla 22.30 sitten Pregnyl! Eli keskiviikkona on punktio klo 10! Ihanaa, että homma etenee näin nopeesti!
Ja sittenhän taas jännitetään: löytyykö muniksia, hedelmöittyykö, jakautuuko ja jos siirtoon päästään, odotellaan piinaavat kaksi viikoka... Yhtä odottelua...
Mutta odotan nyt tosiaan aika levollisin mielin hoidon loppuunsaattamista. Nyt on taas kaikki mahdollista!
Jaahas, koskakohan minä olisin leiponut!? Taidan olla viimeksi leiponut tummaa leipää, eikä siitä itse asiassa ole kuin muutama viikko! Pullista en saa syötäviä, niistä tulee kun kiviä... Enkä tiedä missä vika, kun sämpylät onnistuu kuitenkin. Lieko kohtalolla näppinsä pelissä: mun ei tarttis syödä yhtään ylimääräistä pullaa, nyt kun olen saanut paino putoamaan suuren suuret 3kg!! ;o) Olen ylpeä. Vielä pitäis kyllä lähteä, mutta pikkuhiljaa. Mulla ei ole kun lievää ylipainoa, mutta sellaista " keskivartalolihavuutta" , joka on tierveysriski. Ei vain ole oikein jaksanut keskittyä siihen, vaikkakin sillä voi myös kai olla merkitystä tai ilmeisesti onkin merkitystä hedelmällisyyden kanssa. Mutta nyt jotenkin tämä uusi hoitojakso yksityisellä on antanut voimia ponnistella muillakin elämän osa-alueilla ja vieläpä ihan positiivisesti, ilman stressiä.
Nyt täytyy lähteä ton karvatassun kanssa ulos.
Mukavaa viikkoa ja kirjoittelen sitten punktiokuulumiset.
Vehnis (tais tulla kerrankin oikein kirjoitettua...=
Nyt ihan pikaisesti hirmuisen isot tsempitykset ja peukutukset vehnis sulle siihen punktioon! bd bd bd bd bd bd bd bd bd
Ei se pistely juu kovin kivaa ole: verikoe käsivarresta ei tunnu, mutta inhoan sitä sormenpäiden tökkimistä. On vissiin sen verran osunut hermoon, että oikeasti kammoan sitä. Vatsanahkaa voin pistellä ihan ok, koska siellä ei kans tunnu niin paljon. Ainoa on tuo Pregnyl, joka kirvelee niin maan vietävästi. Olen sille allerginen, mutta kun on ainoa ks. tyyppinen KELA-korvattava lääke.. Viimeksi punainen patti mahassa kesti 4vkoa.. Menopurista ei onneksi tule mitään.
Tunteet juu jyllää ja mieli on sekaisin, mutta onneksi useimmiten ihan ok fiilis kuitenkin. Nyt on mies karussa; sai työkomennuksen toiselle puolen palloa, ja se meidän 4d siis siirtyi. On vasta ensi viikon ke. Liikkuminen ja etenkin kävely on aika hiljaista, ja suppareita tulee jopa ihan levossakin. Toisaalta täytyy vaan yrittää käydä välillä lenkilläkin haukkaamassa happea. viikon päästä on neuvolalääkäri, joten saa nähdä onko paikat pysyneet kiinni.
Nyt täytyy lopettaa, mutta odotan vehnis innolla kuulumisiasi! ja voimia sinullekin jonttu!
miikuli
Moi
Punktio oli helppo ja olo sen jälkeenkin oli hyvä.
Saatiin 7 munasolua. Tänään kuulin, että kaksi oli ollut epäkypsää ja 5:stä kypsästä 3 oli hedelmöittynyt. Huomenna soitan klo 9, päästäänkö siirtoon eli ovatko alkiot alkaneet jakautumaan.
Eihän vauvaan tarvita kun yksi pienen pieni munasolu, mutta silti olen pettynyt heldelmöittyneiden määrästä. On vähän suru puserossa ;o)
Toivon todellakin, että päästään siirtoon. En osaa yhtään ennustaa reaktiotani, jos ei päästä.... Pettymys on varmaan niin kamalan suuri..
Jos vain 1 tai 2 jakautuu, haluamme että molemmat siirretään, olivatpa ne minkä laatuisia hyvänsä. Yhtä on ihan turha pakastaa, minun mielestäni. Ja mieheni on samaa mieltä.
Ilmoittelen taas huomenna, jos jaksan... ;o(
Vehnis
Voimia sinulle ja miehellesi! En löydä nyt mitään sanoja, mitkä mieltänne lohduttaisi. Kirjoittele tuntemuksiasi, kun jaksat ja siltä tuntuu! Voimia ja halit!
jonttu
Hedelmöittyneistä kolmesta kaikki olivat jakautuneet, mutta yksi oli kaksitumainen. Kaksi oli kuulemma top-alkiota.
Meille siirrettiin nyt sitten kaksi matkustajaa.. Toivottavasti edes toinen tarraa kunnolla kiinni ja jaksaa matkan loppuun asti. Molemmat ovat kuitenkin erittäin tervetulleita tietenkin!
Ja nyt odotellaan taas kaksi viikkoa... Mulla kun ei tähänkään asti ole tullut Lugejen läpi vuotoa, joten piinailua on todella siihen asti, kunnes testin teen.
Mukavaa viikonloppua ja voimia Isänpäivänä!
Halaus, Vehnis
Ei tässä voi kuin itkua vääntää teidän puolesta..
Kyllä voi olla epäreilua toisilla tämä yrittäminen. Annetaan viite, että kaikki voi olla vielä mahdollista, ja sitten vedetään taas matto jalkojen alta..
Kyllä tämä sanattomaksi vetää. Onneksi pääsette niihin hyytymistutkimuksiin. En tiedä niistä sen tarkemmin, mutta mulle tehtiin jonkinlainen hyytymistutkimus j silloin viime keväänä tyhjennyksen jälkeen. Kun aloitettiin uusi hoitokierto. Ei siinä mitään selitystä meille löytynyt, mutta laitettiin sitten kuitenkin ASAt tähän raskauteen. Mutta se tutkimus oli varmaan joku pienempi versio, kuin mitä teille tullaan tekemään.
Tule jakamaan tuntojasi kun jaksat ja haluat. Ollaan täällä sun tukena.
Halauksin, miikuli
Isänpäivä oli ja tuli. Jotenkin on kaihoisa olo, toivois että oma mies olisi isä jo (ensimmäinen ois ollut jo vuonna 2004), mutta ehkä se oikea aika on vasta ensivuonna juhlia ensimmäistä isäinpäivää. Ja siksikin on sellanen tavallaan huono olo (ja vähän syyllinen, en tiedä miksi), kun en täysin tiedä kuinka mies on keskenmenot omalta osaltaan kokenut, kun sille se puhuminen on aina ollut vähän vaikeaa... =/
Tänne länsirannikolle ei vielä ole saatu valkoista maata, mutta toivossa on että aamulla ois lunta ja valoa maailma täynnä! =]
Mulla kun todettiin se raskausajan diabetes, niin ensiviikolla ois aika diabeteshoitajalle ja synnytyslääkärille, mutta en tiedä kuinka ajan käy jos irtisanoutumiset toteutuu. No, se on pieni murhe tässä kohtaa, jos aika siirtyy. Muuten olo on parempi, liikkumaan pystyy taas jotenkin, liitoskivut vain hieman vaivaa.
Välillä iskee " pakokauhu" , kun tajuaa että elämä on tosiaan vihdoin muuttumassa, jos/kun lapsi syntyy helmikuussa. Välillä se pelottaa, välillä se tuntuu hienolta. Mutta ehkä ne tunteet kuuluvat tähän vaiheeseen.
Vehnis! Täällä tosiaan pidetään sulle ISOJA PEUKKUJA pystyssä ja toivotaan parasta! bd bd bd bd bd bd bd bd
Haluaisin tehdä myös teille eräänlaista galluppia, eli siitä, mitä olette ostamassa/hankkimassa sukulaisillenne ystäville joululahjaksi?! =] Omat ideat appivanhempien ja omien vanhempien suhteen ovat aika vähäiset, samoin miehen veljelle ja omalle veljelleni on vaikea keksiä mitään, mitä he tarvitsisivat... kummitytölle aion ostaa muovailuvahaa ja sellaset " askarteluhelmet" , joista voi tehdä itse kaulakoruja ja rannekoruja pujottelemalla erilaisia helmiä nauhaan. Sisikoni saa todennäköisesti lahjakortin kultasepänliikkeeseen, kun hän pyysi lahjaksi seinä- tai rannekelloa, ja kun tietää että hänen makunsa on aika " kräntty" , niin saa itse valita itselleen sopivanlaisen kellon.. =] yhdelle veljelle kerätään pentikin astiastoa, joten se saa siihen muutaman kipon.. Muita ideoita ei sit oikeen olekaan.
Miehen kanssa ollaan vähän sovittu, ettei osteta toisillemme taaskaan mitään suuria lahjoja, itse olen pyytänyt mieheltä uutta yöpaitaa (ihan sellasta tavallista paitulia) ja miehelle lupasin ostaa alennusmyynneistä kunnon toppapuvun/ulkoilupuvun joulun jälkeen. =] Ja nyt ostin hänelle viimeviikolla uuden kauluspaidan farkkujen kanssa pidettäväksi sekä uudet kävelykengät.. =] Itselleni ostin kahdet uudet rintaliivit, joten sain minäkin jotain.. =] Mutta jos teillä on jotain ideoita, niin kertokaahan.. =]
Mukavaa viikon alkua teille molemmille! *HALI*
Jonttu
Hyvää ja Rauhallista Joulun aikaa Miikulille ja Vehnikselle! =]
jonttu
Tahdon myös toivottaa hyvää joulua teille kummallekin, vaikka vehniksellä varmasti on mieli ainakin jonkin verran synkkänä. Kaikesta huolimatta toivon teille ja läheisillenne lämmintä ja ihanaa yhdessäolon aikaa. Palataan keskusteluihin, kun on sen aika. Ainakin itse käyn täällä aina välillä kurkistelemassa josko teistä jotakin kuuluisi.
Halauksin, miikuli
Moi tytöt!
Kiitos tuestanne - edelleen!
Ja kiitos jouluntoivotuksista. Sen sietää ja se se jopa lämmittään niiltä, jotka todella tietävät, miltä tuntuu.
Onneksi en ole koskaan ollut mikään " jouluihminen" niin tämä joulunaika ei sinänsä tee tästä vaikeampaa, kun jos olisi tapahtunut vaikka maaliskuussa.
Tulen kyllä kirjoittelemaan kuulumisia.
Ilmoista joulunaikaa teillekin ja onnellista odotusta ja Enkeleitä matkalle mukaan turvaksi pienille asukeille!
Halaus, Vehnis
Ei tuu mitään. Eilen sain jostain nappulasta kuvaruudun ihan ylösalaisin, ja nyt karkaa teksti käsistä! : )
No niin. Mikäs päivä sä vehnis sitten testailet? Ens viikolla? Se on kato niin, että ne kaks top alkioo on nyt ne teidän vauvat. Ja niitä tulee kaksi. Mulla on nyt ihan sellainen kutina. bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd
Onko jontulla raskausdiabetes? Voi rähmä! Miten sun vointi? Onko maha sitten kovasti kasvanut? Paljonko sulla on noussut paino ja mikä on kohdunpohja? Mulla on noussut nyt 10kg (KÄÄÄÄKS!!!) ja kohdunpohja on 27cm! Eli aikas raskas olo alkaa jo olla. Th:n mukaan painonnousu ok, mutta lääkäri varoitteli, kun on tuota hengenahdistusta muutenkin.. Sokerijutuista ei kumpikaan puhunut kyllä mitään. Ehkäpä siltä sitten edes säästyisi..
Mä oon täällä kotosalla vaan vartoillut miestä työmatkalta kotio. On Parin viikon reissulla lattareissa. Ja se meidän 4d sitten siirtyi taas viikolla. On siirtynyt nyt yhteensä 4kertaa. Jospa ensi ti sitten..Jänskättää aika kovasti. Kävitkö jonttu sinä siellä 4d:ssä?
Joululahjoja en ole kyllä juuri miettinyt, lähinnä ajatukset pörrää kestovaipoissa nykyään! Jotain pientä esim. pilipali kaula ja rannekoru kummitytölle, pikkuväen aterimet, herra hakkaraiset veljen muksulle, ehkä joku kauneudenhoitolahjakortti anopille yms. Sellaisia lahjoja, jotka voi saada helposti omalta kylältä, tai tilata postimyynnistä. Ei mitään kallista kuitenkaan. Tosin hankala tilanne on, kun miehen suku on tottunut hankkimaan kalliita lahjoja joka hemmetin kissanristiäisiin kaikille puolitutuillekin.. Itse haluaisin lukeutua pois tuosta ringistä, mutta miehelleni se on vähän hankalampaa.. Luulin jo kertaalleen anopin kanssa keskusteltuani asian olevan klaari, mutta sama rumba näyttää vaan jatkuvan! Ideoita?
Ja eri arvoiseksi tilanteen mielestäni tekee myös se, että kalliita lahjoja hankitaan vain miehen suvulle. Oman perheeni ja sukuni kanssa on ollut aina itsestään selvää, ettei moiseen lahjahössötykseen lähdetä. Kaikilla on varmasti omissa menoissaan ihan tarpeeksi. Toki jotain ihan pientä silloin tällöin, mutta ei mitään nimipäivä tai synttärilahjoja joka vuosi aikuisille ihmisille! Lapset on eri juttu. Ei meillä kyllä olisi varaakaan hankkia myös minun perheelleni ja jokaisen puolisolle jatkuvasti jotain painepesureita synttärilahjoiksi!
Ehkä olen vähän turhan jyrkkä, mutta homma ärsyttää ihan suunnattomasti ja on jatkuva kitkakapula mieheni ja minun välillä. Hän kun ei raaski sanoa suvulleen mitään.. : /
No, kaikilla on kai ne omat murheensa parisuhteissa. Minusta nyt vaan olisi järkevä sijoittaa rahat mieluummin tulevaan vauvaan kuin jollekulle, joka ei niitä oikeasti tarvitse. Tässä kun on tullut oltua työttömänä jo kuitenkin hyvän aikaa.
Minua taitaa nyt ärsyttää ja riepoa tuo lääkärin kommentti painonnoususta niin, että se heijastuu nyt kaikkeen. Kun oikeasti haluaisi ja tarvitsisi keskusteluapua kaikesta vauvan saamiseen liittyvistä huolista ja murheista. Sitä ei edes tarjota, vaikka lapsettomuustausta keskenmenoineen on tiedossa. Sen sijaan suoritetaan vain kiireiset pakolliset fysiikkaan liittyvät tarkastukset. Eikä kuitenkaan esim. valittamaani hengenahdistusta otettu mitenkään tosissaan. Ainakaan mitään apua tai vinkkejä ei herunut. " Toisilla vain on niin, että loppuvaiheessa on jo suuri hapennälkä" . Kiitos.
Tällaisissa tunnelmissa tällä kertaa. Anteeksi ainainen valitusvirsi!
Voikaa hyvin ja kirjoitelkaa pian kuulumisianne!
miikuli 27+0
Raskaustestipäivä on pe 23.11. ja testin joudun/saan tehdä, koska kertaakaan aikaisemmin (kaksi kertaa) kun en ole tuore- tai pakastesiirrosta raskautunut, menkat eivät ole alkaneet Lugejen läpi.
Yritän kovasti olla kuulostelematta kroppaani, mutta arvatkaa vain onnistuuko se....!!!!!????? Siitä alkaneesta raskaudesta, josta tuli km, minulla oli huono olo jo tässä vaiheessa; nyt ei ole. Niinpä, kaikki raskaudet ovat erilaisia ja ehkä se on hyvä merkki, kun nyt jo ei ole huono olo, kun silloin oli.... Rinnat olivat vähän kipeet jo ENNEN alkionsiirtoa, joten uskon sen johtuneen Pregnylistä. Mutta rinnat ovat kipeytyneet entisestään...... Jospa kuitenkin ;o) Ja olen palellut ihan sikana viimeiset kolme päivää, ihan joka paikassa. Vaikka eilisellä vierailullani ystävälläni oli t-paita kotonaan (siellä oli oikesti ihan lämmin), mulla oli housujen alla pitkät kalsarit ja päällä poolo, jouduin kietoutumaan siellä firlttiin... ja nyt kotona jouduin laittamaan pitkän kerraston verkkareiden alle. Jospa kuitenkin... ;o)
Minusta tuntuu, että nyt onnistuu ja tulee kaksoset. Ja sitten välillä en taas uskalla uskoa koko hommaan... Mutta raskaanahan sitä " taas" ollaan, kun on ne kaksi matkalaista siirretty. Ainakin sen aikaa, kunnes testi toisin todistaa. Jotenkin toi rintojen kipeys on se " vahvin merkki" . Ai niin, ja onhan mulla ollut kipuja masussa äkkinäisten liikkeiden ja ylösnousemisen yhteydessä ;o) Tosin tänään ei niin kovasti.
Tämä on nyt yhtä odottelua ja toiveilua ja unelmointia ja sitten taas sitä yrittää hillitä itseään vähän, ettei putois kovaa ja korkealta, jos niin käy. Ja taas toisaalta mietin, että miksi en nyt voisi iloita ja " odottaa" innolla, kun en voi kuitenkaan varautua siihen, että jos testi on nega. No, nyt olen ainakin aika lailla stresstiön kaikesta muusta, joten jospa nuo asukit viihtyisivä masussa paremmin tällä kertaa!!!!!!????????????
Joululahjoja en ole juurikaan vielä hankkinut. Tehtiin mieheni kanssa päätös, että hankitaan (tai siis minä hankin, kun on nyt aikaa) joululahjat kirppareilta, ihan kierrätyksen kannatuksen vuoksi. Muutamalle kummilapselle ostan kirjoja tai pelejä, muuta en oikein ole vielä ajatellut.
Niin, eihän sieltä julkiselta saakaan mihinkään mitään henkistä apua ja valemnnusta - valitettavasti. Vaikka joillain on toisenlaisiakin kokemuksia - onneksi. Mutta jos alkaa pelottaa hirmusesti, kannattaa ehkä käydä juttusilla vaikka terv.kesk. psykologilla. Jos sellaista paikkaunnalta löytyy ja sinne pääsee.
Isäinpäivästä: mä ostin miehelleni yhden CD:n jonka ostoa se oli miettinyt. En halunnut ostaa mitään " kunnon isänpäivälahjaa" , koska ei hän ole " kunnon isä" vaan pienen pienen Enkeli-lapsen " isä" . Jotenkin vaan halusin häntä muistaa. Tiedän tunteen " syyllisyydestä" . Oliko Jonttu teillä vika sinussa vai miehessäsi? Meillä vika on minussa...
Nyt pitää mennä tekemään iltapalaa eli salaattia. Olen yrittänyt vähän painoa pudotella lisäämällä paljon rehuja ruokavalioon. Ai niin, aloin myös syömään foolihappoa apteekin valikoimasta. Josko sekin antais paremman kasvualustan pikkuisille ;o)
Mukavaa Joulun odotusta ja kirjoitelkaa tekin kuulumisia!
Vehnis pp 5 ( vai 6, alkionsiirto pe 9.11.)
Miikuli: Vointi on ihan hyvä, vähän väsyttää välillä enemmän.. oikeestaan sekin on ihan päiväkohtaista; toisina päivinä ei jaksais tehdä juur mitään, toisina ois paljonkin energiaa. Öisin en oo kovin hyvin saanut nukuttua tällä viikolla (en tiedä mistä johtuu), mut sit aamulla 6 eteenpäin on tullut uni ihan hyvin, ja nukkuis vaikka kahteentoista kevyesti. =]
Diabeteksen vuoksi en oo juuri ruokavaliota joutunut muuttelemaan, kasviksia olen yrittänyt enemmän syödä ja kyllä yhä taitaa mennä sama määrä makeaa kuin ennenkin. =] Kaikki mittausarvot (viimeks tänään) oli kuitenkin hyviä, eli glukoosia oli sallittu määrä veressä.. =]
Kohdunpohjan korkeus oli viimeksi (01.11. eli pari viikkoa sitten) 24cm (lääkäri mittas, tuli kuulemma " vinomitta" ). Ja sitä ennen (10.10.07) neuvolatädin mittaamana 17cm, joten ainakin sillon menin vielä siellä käyrän alareunalla.. =] Painoa oli tullut viimeksi (01.11) mennessä lisää lähtöpainoon vajaa 6 kiloa. Painoindeksi ennen raskautta oli joku 26 (sen vuoksi jouduin siihen sokerirasitukseenkin), mutta täytyy myöntää että en kovin hyvää huolta itsestäni pitänyt sillon juuri ennen plussatestiä. Puolivuotta ennen BMI oli vielä 24, mutta sen viimeisen keskenmenon jälkeen " mopo lähti käsistä" .. Mutta ehkä taas enskesänä on aikaa laihdutella. =]
Niin, nyt raskausaikana tuollon 01.11. mennessä paino oli noussut viimeisen 7 viikon aikana joka viikko 500g keskimäärin..
Mutta nyt tosiaan perjantaina on neuvola, näkee uudet lukemat ja kuulee neuvolatädin mietteet tästä diabeteksesta ja saamistani mittaustuloksista.
Ja kop kop! SI-nivel on toistaiseksi lakannut vaivaamasta, joten kävely onnistuu ihan hyvin! =] Ainoa että nyt on tullut jotain kipuja tonne alapäähän, en tiedä onko nämä niitä liitoskipuja vaiko mitä, mutta kuitenkin.. Tänäänkään en valitettavasti lenkille kerennyt, ehkä huomenna.. =]
Onko teillä Miikuli jo kaikki vauvaa varten valmiina?
Vehnikselle peukutetaan edelleen! =]
Palaan muihin juttuihin taas paremmalla ajalla, nyt pitää mennä saunaan ennenkuin se palaa. =]
jonttu rv 28+1
Mitä teille kuuluu pitkästä aikaa?? En ole vehnis nyt siellä lapsettomuuspuolella oikein käynyt katselemassa, vaikka sinun kuulumiset tietenkin kiinnostavat ihan älyttömästi! Jotenkin tulee ihan hirveän ahdistunut olo, kun pyörii siellä lapsettomuuspuolella. Täällä keskenmenopuolella on helpompi käydä täällä meidän " omassa" pinossa. Ja muutenkin tuo keskenmeno on surullisuudestaan huolimatta kuitenkin eri asia kuin lapsettomuus. Keskenmeno sisältää aina kuitenkin sen toivon siemenen.. Ymmärrät varmaan. Tosin jontulla on kyllä varmaan eri juttu. Huh. Kaikkea mekin ollaan tänä vuonna koettu. Mutta nyt kaikki onnellisesti raskaana, vai ollaanko? ollaanhan?
Onko sulla vehnis jo eka ultra takana? Vai ensi vkolla? Montako montako montako... ? : ) Mä näin viime yönä unta, että kun tästä raskaudesta meni toinen vauva kesken silloin kesäkuulla, niin tää jäljelle jäänyt vauva oli jakautunut kahdeksi. On vissiin jo niin painava olo kaiken aikaa, että heijastuu uniinkin.
Tiedän, ettei noihin kaiken maailman oppaisiin pidä täsmällisesti luottaa, mutta sen neuvolasta saadun mukaan kohdunpohjan korkeus olisi näissä minun nykylukemissa vasta 4vkon kuluttua.. No, Vauva on pitkä. Kyllähän sen arvasi jo etukäteen. Onneksi paino on 4D ultran mukaan ihan keskikäyrällä. Saa nyt nähdä saako spurtin loppuvaiheessa, toivottavasti ei. Ahdistaa jo hengitystä sen verran.
Synnytystapa-arvio tehdään tammikuulla äippäpolilla. Eli yhtä tyhjän kanssa tulee oleen, noin niin kuin " palvelu" kokemusten pohjalta..
Tuntuu myös, että laittavat kaikki vaan synnyttämään alakautta, ja sitten viime tipassa tehdään tarvittaessa hätäsektio.. Mä vaan toivon, että sattuis sitten synnytykseen sellainen kätilö ja lääkäri, jotka oikeesti kuuntelis ja ottais tosissaan mun vaivat. Se sydänjuttu on siis tän synnytystapa-arvion taustalla.
Mitäs muuta.. Mielialat heittele ihan totaalisesti joka päivä. Välillä itkettää ja keksin kaikkea karmeaa mitä voi vielä tapahtua. Toisaalta, kun on lumisempi päivä ja valoa, niin on ihan hyvä olo. Vauva painaa jo kovasti, mutta olisi silti kiva päästä lenkkeilemään välillä. Nyt on ollut vaan niin hirveän liukasta. Kaaduin yhtenä päivänä, mutta onneksi en pahasti.
Tulkaahan työkin kertoilemaan kuulumisianne! Ja voikaa hyvin! :) Miikuli 30+1