Meneekö päiväkodista jotain tietoja koululle?

Vierailija:

oman hyvän tai huonon henkilökemian tulosta? mitä hyötyä lapselle on siitä että hänet leimataan epäolennaisilla tiedoilla jotka eivät näy hänen oppimisessaan?

Ai mitä hyötyä oppilaalle on siitä, että hän saa tarvitsemaansa tukea kaikissa koulutiensä vaiheissa? Niin, mietippä sitä!

Esim. oppilas jolla on vaikeuksia hahmottaa visuaalisia asioita, kuten karttaa. Hänen pitäisi sitten vaan kärsiä tästä asiasta yksin, kun tietoa vaikeudesta ei saisi siirtää eteenpäin. Alkuope huomaisi asian ehkä vuodessa ja tokalla lapsi saisi tukea ongelmaan. Sitten kolmosella siirto uudelle opelle ja ongelmasta ei saa kertoa. Taas menee vuosi ja 4-6 luokilla lapsi saa taas tukea. Jälleen yläkouluun siirryttäessä tieto pimitetään ja opet yläkoulussa saavat havaita ongelman kun hattuvat sen havaitsemaan. Todennäköisesti siihen menee aikaa, sillä yläkoulussa opettajalla on useita luokkia ja yksi oppilas ongelmineen jää paljon helpommin huomaamatta ts. leimautuu heikoksi, vaikka asianmukaisen tuen kanssa pärjäisi paremmin.

Välillä oikeasti ihmettelen teitä vanhempia! Miksi haluatte vaikeuttaa oman lapsenne koulutietä ja sitä kautta koko elämää?

Viimeksi ekaluokalla kävi niin, että lo epäili joidenkin oppilaiden kohdalla oppimisen ongelmia. Syksyllä lähdettiin puhtaalta pöydältä ja hyvin menikin, kunnes tehtävien taso vaikeutui ja lapsi tarvitsi erityistä apua. Luotan todella paljon lastentarhanopejen silmään, he kertovat realistisesti mutta optimistisesti.



Yläkouluun siirryttäessä voi tilanne vaihdella enemmän, luokanopella on omistaan aika yksipuolinen kuva, hyvä tai huono.

Mitään vikaa lapsesta ei löytynyt, vaikka päiväkodin mielestä lapsessa ei ollut mitään muuta kuin neurologisia kehityshäiriöitä

tai muuten möläyttele.

Kirjoitus oli kommentti siihen kuinka opettajakin myönsi, että palaute ei läheskään aina pidä paikkaansa vaan on huonojen henkilökemioiden tuotosta. Jos ja kun huonot henkilökemiat vaikeuttavat jotakin ihmissuhdetta, negatiivisen palautteen antaminen tästä lapsesta hänen seuraavaan hoitopaikkaansa/ kouluunsa ei millään tavalla edesauta hänen mahdollisuuksiaan saada tarpeellista apua vaan luo hänestä negatiivista ennakkokäsitystä, jonka vuoksi hänen on entistä vaikeampaa luoda positiivisia ihmissuhteita uudessakaan paikassa.

näitä, jotka kieltävät tiedonsiirron, sillä " ammattilaisissakin" on kaikenkirjavaa väkeä ja hekään eivät aina tiedä, miten saamaansa tietoa tulisi käsitellä.



Synnytyssairaalaan annoin luvan siirtää paperit aiemmista paikoista, missä olin ollut hoidossa. He sitten hommasivat lapsuudestani saakka paperit. Kun sieltä löytyi merkintä diplegiasta, osa henkilökuntaa alkoi kohdella minua kuin kehitysvammaista ja eivät meinanneet antaa minun hoitaa omaa vauvaani.



Toisaalta, itse tulen pyytämään, että esikoistani koskevat tiedot siirretään eteenpäin kouluun, sillä hänellä on oppimisvaikeuksia ja tahdon kaiken olevan mahdollisimman läpinäkyvää, jotta hänellä olisi mahdollisuus oppia tarvitsemallaan tavalla.

joka sitten levisi kaikkialle papereihin. Juoksin sitä joka paikassa korjaamassa sen virheellisen tiedon. Siitä opin että en koskaan anna lupaa minkään tiedon siirtymiseen, koskaan, enkä missään.



Enkä todellakaan luota mihinkään " ammattilaiseen" kuin Jumalaan. Niin lapsellinen en ole. Vanhempana ei ole lupa olla.

Jos lapsesta kerrotaan positiivista niin se on vääristynyttä ja epärealistista. Negatiivinen kritiikki pitää aina paikkansa.



Älä nyt viitsi.

Miksi tällaista epärealistista " tietoa" pitäisi välittää vielä eteenpäinkin?

ja käytöksestä.

Vierailija:

kieltävät näiden tietojen lähettämiset ovat varmaan samoja, jotka eivät vie lastaan puheterapiaan, eivät suostu toimintaterapiaan, harkitsemaan nollaluokkaa jne.

Se ei missään oloissa ole lapsen etu.

Mulla ei muuten ole lapset päiväkodissa edes, mutten todellakaan antaisi lupaa mihinkään tiedonsiirtoon. Kai nyt terve järki sen jo sanoo?

Jotain on ollut sanomista, kommentoitavaa! Mutta eihän meidän lapsesta saa mitään sanoa!