Haukkumaton pieni koirarotu?

On myös kuuluisa siitä, että on AINOA rotu joka ei hauku.

ajavien koirien ryhmästä löytyy beagle, niitäkin on seurakoira linjaisia, petitbassetgriffonvendeen, bassetfauvebretange. Nämä ovat hiljauisia rotuja. Tosin saattavat vapaana ollessaan lähteä jäniksen perään. Basenjia ei myöskään voi pitää vapaana, sillä on voimakas metsästysvaisto, vaikka seurakoira onkin. Basenji on älykäs, mutta ei tottele. Se on enemmän kissan luonteinen kuin koiran. Tosi erikoinen rotu. Siisti basenji kyllä on.



Meillä on beagle, jolla ei ole metsästysvaistoa. Sitä voi pitää vapaana. Tulee hyvin toimeen lasten kanssa. On tosi sopeutuvainen ja helppo luonteeltaan. Tekee ruuasta mitä vaan, mutta muuten ei ole kauhean tottelevainen. Oppivainen on. Siisitikin on. Ei hauku mitään ääniä. Ei edes ovikelloa. Ei ole vartioimisvaistoa. Asutaan kerrostalossa. Meidän beagle on huomattavsti pienempi kuin basenji.

kumpaan tuo meidän koira on tullut, mutta on sekarotuinen. Elikkäs siinä on bison friséä ja westietä (valkoinen länsiylämaanterrieri). Koirasta ei irtoa karvaa, ei aiheuta allergioita (ns. puuvillakoira, bison) ei hauku ja on ollut meillä koko sen ajan mitä on lapsikin ollut. Lapsi on nyt puolitoista vuotias ja välillä koira saa osakseen lelulla lyömistä ja parrasta repimistä. Koira vain luikkii sängyn alle karkuun. TODELLA hyvä luonteinen. Tietenkään emme anna lapsen lyödä/retuuttaa koiraa, mutta joskus kun silmä välttää näin pääsee tapahtumaan.. Mutta itse ainakin voin suositella. Tämä koira "rotu" täyttää kaikki nuo kriteerit. Mutta koska tällaista sekarotuista voi olla vaikea löytää niin tuo bison frisé on sellainen ettei irtoa karvoja, "ei sotke" ja ei ainakaan puolirotuisena hauku :)

lelukoira. sellainen joka haukkuu ja heittää voltin kun painaa napista.

Basenji on tosiaan ainoa, josta sanotaan ettei hauku ollenkaan, mutta kyllä sekin ääntelee muilla tavoin.

Muuten se sopii kuvaamiisi toiveisiin varmasti, mutta mitä tarkoitat koulutettavuudella? Basenjia ei todennäköisesti saa kovin helposti taipumaan agilityyn tms, mutta kyllä sen hyviin kotitapoihin saa opetettua.



Rotukuvauksista näet mihin koira on alunperin jalostettu. Jos siinähommassa käytetään ääntä, niin todennäköisesti koira on haukkuherkkä.

Koiraa voi kyllä myös opettaa olemaan haukkumatta ovikelloa yms. kunan se koulutuksen aloittaaa systemaattisesti heti pennun tullessa kotiin.

Ne eivät oikeastaan koskaan haukkuneet, pikkuisen vain "yskähtelivät" kun joku soitti ovikelloa.

Sitten jos näkivät vaikka ikkunasta vieraan koiran, saattoivat kyllä ulista aika kovaankin ääneen, mutta se oli harvinaista.

Koirista ei lähtenyt karvaa ja ne sopivat minulle hyvin, vaikka olenkin allerginen monille eläimille - villakoira ei eritä hilsettä yhtä paljon kuin muut koirat.

Tietysti turkissa oli aika paljon duunia (pesu, kuivaus, trimmaus, harjaaminen), mutta kun sen piti lyhyenä (ns. lammasleikkaus), se pysyi siistinä.

*Kyllä meiän chihut on sisällä ihan hiljasia, eikä ulkonakaan hauku jos ei oo leikki päällä.

*On varmasti pieni, kun on pienin rotu.

*Varmasti paljon siistimpi kuin monet muut, ei oo kamalaa karvakasaa joka kantaa sisälle rapaa. Jos sisäsiistiä tarkoitat... kaikki koirat saa kasvattamalla siistiksi.

*Pystyy kouluttamaan, agilityssäkin on chihuja.

*Tulee toimeen lapsien kanssa, meiän 2 -vuotias on ihan hulluna chihuihin eikä ne sitä "säiky" vaikka koirat on jo 10 vuotiaita. Tosin mikään koiralelu se ei ole pienuutensa vuoksi.

*Pakkasarkoja hieman pienen kokonsa vuoksi, joten talvella lenkit jääny pakkasilla vähiin.

*Alunperin meillä oli kissa, nyt on sitten kissa ja chihuja.



Yhteensä ollut 7 chihua... eikä ongelmia minkään kanssa. Ollut pitkä- ja lyhytkarvasia, ei oo sotkua tullu kummastakaan sen enempää ku kissasta.

Toisilla voi olla erilaisia kokemuksia...

Ite tahtoisin nyt beaglen, mutta metsästysvietit tuntuu olevan todella vahvoja...



Naapurilla on basenji, eihän se hauku mutta ääntelee tosi kummallisesti ja välillä todella äänekkäästi.

Kriteerit ovat aikakovat eikä eläimessä ole takuuta. Ikävää jos joutuu sitten kiertoon kun ei sovikkaan muottiin.



Basenji on tolkuttoman äänekäs koira. Kokemusta löytyy. Vaikka ei koira ns, hauku niin se ulvoo ja huutaa kita auki.

millainen henkilö on siellä remmin toisessa päässä. Haukkumista voi jonkinverran hallita ja kouluttaa pois.

Siisteys korreloi täysin opettamisen kanssa. Vai tarkoititko kuraa ja karvaa?, jota sitäkin tulee kaikista koirista enempi tai vähempi, mutta jokaisesta koirasta ainakin jonkin verran.

Älykkyys on aika monmutkainen termi, mitähän sllä mahdat tarkoittaa. Tosi "älykäs" koira voi olla aika hankala koulutettava. Osa seurakoirista ja palveluskoirat ovat varmasti kaikista miellyttämisenhaluisimpia (Basenji ei käsittääkseni ole) ja näin helpoimmin koulutettavia.



Lasten kanssa toimeen tuleminen ei myöskään mitenkään ole rotuominaisuus. Aina kun on kyse eläimestä ja lapsesta, täytyy olla hieman silmät selässä, mutta koira kun pienestä asti on lasten kanssa ja lapset kohtelevat sitä ennustettavasti ja hyvin, niin se on lapsiystävällinen. Nartut ovat ehkä parempia lasten kanssa (aika moinen yleistys tämäkin) .

Koiranhankkijan kannattaa aina ymmärtää, että koira toimii ja "ajattelee" koiran lailla, vaistoillaan, eikä se ole samanlaista kuin ihmisen ajattelu. Ihmislaumassa koira oppii kyllä sietämään ihmisten eleitä, kuten sille okeasti uhkaavaa halailua ja hymyilyä eteenpäin kumartuneena, jotka molemmat ovat koiramaailmassa aika vakavasti uhkaavia eleitä.

Ei hauku.



On pieni.



On siisti.



Älykäs ja koulutettavissa, kai.... Meidän koiraa ei ole juuri koulutettu, kun se on niin kertakaikkisen helppo ja fiksu muutenkin =)



Tulee tosiaan toimeen lasten kanssa.



Meillä olisi kissa, mutta kun lapsi oli allerginen kissoille, vaan ei koirille... siksi meillä on kavaljeeri ;)

kunhan muistat, että haukkumattomuus täytyy opettaa: kun totutat koiran nuoresta pitäen vieraisiin asioihin, siitä tulee rohkeampi, eikä se koe uhkana esim. vastaantulevia isompia koiria.

Kaupunkioloissa ja paritalossa asuessa ei voi kyllä ottaa mitään kovin ulvovaa koiraa, tai sellaista joka ei tottele mitään.

Irtipitäminen nyt on muutenkin kiellettyä kaupungissa, mutta meillä on myös maalla paikka jossa voisi pitää vapaana ja onhan nuo koirapuistot..

Lenkillä tulee käytyä kyllä muutenkin ahkerasti, ja kaverin beaglea juoksuttelin teini-iässä monta vuotta päivittäin metsässä, myös vapaana kun syrjäseudulla asuttiin ja hyvin tuo tuntui pysyvän mukana, vaikka toki usein ihan läpät korvilla menikin... ja voi että kun se nautti siitä että sai mennä vapaana... maalla ei olisi edes haitaksi jos vähän myyriä ja niitä jäniksiä pois puutarhasta metsästäisikin.



Basenji osui silmiini kissamaisuutensa takia, kun tykkään että koirassa pitää olla luonnettakin... mutta...

Että sinänsä kyllä metsämaastoa löytyy ja ihan omalta pihaltakin niitä puolukoita...

ne ominaisuudet eivät tule suoraan geeneissä. Eli kun haluat koiran joka on:

- pieni

- älykäs

- temperamentiltaan leppoisa ja leikkisä,



mielestäni Jack Russell on hyvä vaihtoehto.

etenkin jos olette ottamassa urosta!



Jack Russelit, joille ei ole tehty arvojärjestystä selväksi, ovat aikamoisia "terroristeja". En välttämättä suosittelisi ensimmäiseksi koiraksi.



t. entinen terrierinomistaja

ennemmin suosittelisin vaika Cavalier King Charlesinspanielia



Russelit ovat ihania koiria oikeissa käsissä, mutta uroksissa on sangen kovapäisiä yksilöitä (naapurissa tällainen, on mm. purrut kaikkia perheen jäseniä)

Russeli kannattaa unohtaa, jos ei ole koiralle paljon aikaa. Se vaatii paljon tekemistä ja keksii sitä itse, jos omistaja ei sitä järjestä, eli tuhoaa kämpän.



Metsästyskoirat kannattaa unohtaa, ne lähtee riistan perään tilaisuuden tullen.



Kaikki koirat ääntelevät, riippuu kasvatuksesta miten paljon. Myös se kiltteys ja rauhallisuus ja lasten kanssa toimeentuleminen on ihan kiinni siitä hihnan toisesta päästä. Se ei ole rotusidonnainen asia.

Meillä on keskikokoinen villakoira ja toy villakoira. molemmat ovat olleet hyvin koulutettavissa, eivätkä hauku. en voi sietää pikkukoirien räksytystä, joten meidän koirat ei hauku kuin ilmoittaakseen ovella olevasta vieraasta.

toy on myös helposti koulutettavissa. pienessä hetkessä veljeni opetti sen kierimään ja tanssimaan sekä kävelemään jumppapallon päällä.

turkin hoito vaatii paljon aikaa, mutta siitä selviää. (ei olla harrastettu mitään näyttelyitä ja itse trimmattu)



sisäsiistiä pienistä koirista on vaikea tehdä. vanhemmillani on kaksi italian vinttikoiraa. pieniä, hiljaisia, vilkkaita, helppo hoitioisia (lyhyt karva) ja niin suloisia, mutta sisälle pissojen tekemisen kitkemisessä on hirveästi työtä eikä silti meinaa onnistua.

Pieniä koiria löytyy pilvin pimein, jos sulle basenji on pieni... Mutta vaikka basenji ei hauku se voi varsinkin yksin ollessaan ulvoa kovastikin (hyväsi naapurirauha!).



Kaikki pystykorvaiset kääpiökoirat saat unohtaa samantien, sillä ne kyllä haukkuvat. On rotuja, jotka luontaisesti haukkuvat enemmän, mutta mielestäni haukkuminen on kuitenkin enemmän yksilön ominaisuus kuin rodun. Siis samasta rodusta saattaa löytyä paljon ja ei juuri ollenkaan haukkuvia. Itselläni on ollut j(a on tälläkin hetkellä) useampi koira ja lisäksi olen ollut eläinlääkäriasemalla töissä, niin vähän haukkuvista pienistä roduista mulle tulee mieleen mm. cockerspanieli, beagle, whippet, shetlanninlammaskoira...



Mitä tarkoitat siistillä? Siis että ei ole paljon turkkia, jota pitää kurakeleillä pestä, vai koiraa jolla ei paljoa karva lähde, vai sellaista jonka turkki on helppo pitää siistinä?! Karkeakarvaiset tai lyhytkarvaiset koirat on helppo pitää siistinä eivätkä tuo kuraa niin paljoa sisälle. Mutta lyhytkarvaisista lähtee karvaa, joka tunkeutuu paljon syvemmälle ja tiukempaan esim. mattoihin ja sohviin kuin muut karvanlaadut. Karkeakarvaiset pitää yleensä trimmata nyppimällä, mikä on työlästä, mutta sitä ei tarvitse onneksi tehdä kovin usein. Tällaisilla "pumpulisilla" karvanlaaduilla, kuten mm. bichoneilla, cottoneilla ja villakoirilla ei karva lähde, mutta turkki on työläs ja vaatii päivittäistä hoitoa ja lisäksi sotkeutuvat ulkoilemassa ellei käytä kuravaatteita. Lisäksi aika monet noista kyllä räkyttävät.



Koulutettavimpia ovat useimmat spanielirodut niiden miellyttämisenhalun vuoksi, eli esim. cockeri. Terrierit ja mäyräkoirat ovat kyllä koulutettavissa, mutta työläämpiä. Borderterrieri on aika hyvin koulutettavissa, ja sitä käytetäänkin aika paljon esim. agilityssä. Kääpiökoirissa on aika paljon ison egon omaavia pikkuisia kavereita, joiden koulutettavuus ei ole mitenkään kauhean hyvä. Whippetkin on vähän sellainen oman tiensä kulkija... Beagle on ruoalla koulutettavissa mihin vaan, mutta useimmilla niillä on kova metsästysvietti.



Voisin ehdottaa seuraavia rotuja teille:

- Cockerspanieli; on turkkia, mutta aika helppo pitää kunnossa. Todella ihmisystävällinen ja sopii lapsiperheeseen. Miellyttämisenhalunsa vuoksi helppo kouluttaa. Aika hiljainen (spanielin pitäisi metsästäessä työskennellä äänettömästi).

- Shetlanninlammaskoira; on myös karvaa ja pitää harjata säännöllisesti, muttei tarvi varsinaisesti trimmata vaan siistiminen riittää. Helposti koulutettava ja lapsiystävällinen. Haukkumisessa yksilökohtaisia eroja.

- Borderterrieri; karkeakarvainen, päri kertaa vuoteen nyppiminen riittää, ei päivittäistä turkinhoitoa. Älykäs, melko helpo koulutettava. Äänekkyydessä kai yksilöllisiä eroja.



Käypä kokeilemassa tätä:

http://www.iltasanomat.fi/hauvakone/

Ja cockereista ei ole kuin pahaa sanottavaa tuttavien kautta, tai sitten tuttavissa on ollut vikaa ja onkin, tiedän sen, mutta silti eivät opi ikinä ja ottaa viidennen yhtä mahdottoman cockerin.



Spanieleistakaan ei ole paljon parempaa sanottavaa, en pidä niistä. Räkyttäviä.

Turkkikaan EI saa olla sellainen paljon hoitoa vaativa takkuuntuva, en tykkää.

Niistä lähtee eniten sitä karvaa ja ne koirat sotkeutuu pahiten ja alkaa haista vaikka niitä pesisikin. No, onhan meil hyvät tilat tulla suoraan pesutiloihin märän koiran kanssa ettei suoraan eteiseen ja olkkariin pääovesta tarvi tulla, mutta silti.



Terriereistä ja mäyräkoirista en pidä.



Kultainen noutaja tai labradorinoutaja on toki ihan ykkösrotuja luonteeltaan, mutta ne ovat just niitä isoja koiria, jotka haisee, ja turkin hoito on työlästä. Ja niistä tosiaan kanssa lähtee ääntä.



Shetlannin lammaskoirat, ne minishettikset on ihania, kokemusta ei ole mutta tuttavilla on ollut ja olen ihan myyty, vaikka niillä onkin se työläs turkki...

Siten se beagle tuntuu hyvältä. Basenjista taas ei mitään kokemusta se vaan osui googlettaessa silmiin. Lisäksi koiran pitäisi tulla toimeen mummon kissojen kanssa silloin, kun vietetään aikaa maalla aika usein yökylässä...

eli tunnin parin automatkojakin sen koiran pitäisi siis sietää, sikäli kyllä koirat kokemukseni mukaan sietää paremmin autoilua kuin kissat...JA kaupungissahan ei voi välttyä toisten koirien tapaamiselta päivittäin joka lenkkireissulla.. siten se basenji tuntuu tosiaan vähän huonolta jos se puolustaa vahvasti reviiriään...



Yleensä tämä pohdinta on kyllä päättynyt siihen, että lelukoira on paras koira. :)