¤ LA huhtikuussa -08 ¤ nro II

Mitäs täällä, paksusti voidaan :)...



Alkaa ottaa päähän tämä kun ei jaksa tehdä mitään. Olen semmoinen, että aina pitää jotain pientä touhuta ja tämä pesänrakennusviettikään ei nyt jätä mua rauhaan. Ai että ottaa päähän kun ei saa tehtyä mitään! Imuroinnit olen saanut jo monta viikkoa jättää miehelle, enkä mitään ruuanlaittoa kummempaa jaksa tehdä. Kaupassakäynti on saavutus ja kaikista eniten ahdistaa jos täytyy kumarrella/ kyykistellä muksujen tavaroita lattialta. No, valivali... Mutta siis painoa on tullut lisää ihan kiitettävästi parissa viikossa, turvotus on lisääntynyt ja mahanseudussa on jatkuvasti " liian täys" olo. Supistuksia on päivittäin ja vähän toisenlaisia kipuja, jotka kestää kymmenenkin minuuttia ennekuin helpottaa.



Eilen kävin neuvolassa, siellä th ei ollut minun supistuksista ja kivuista ollenkaan huolestunut vaikka itse vähän olen. Paino tosiaan oli kivunnut kiitettävästi, verenpaine ja pissa onneksi ok. Viime kerralla kun kävin neuvolalääkärillä, ei lääkäri ollut tarjonnasta varma, eikä ollut eilen terkkarikaan :(.



Ens viikolla sitten uudestaan neuvolaan, jos th ei saa selvää Vimpulan asennosta niin sitten äitipolille tarkistukseen. Eilen sydänäänet kuului navan yläpuolelta, mikä yleensä tarkoittaa, että muksu on perätilassa. Tänään kun itse stetoskoopilla kotona kuuntelin, niin kuului selvästi napaa alempaa. Että enpä tiedä, ehkä Vimpula mahtuu vielä pyörimään hyvin...? Liikkeistäkään en osaa oikein mitään päätellä, välillä on mojovaa liikettä tosi ylhäällä ja välillä melko alhaalla. Lueskelin eilen sitten perätilasynnytykseen liittyviä juttuja ja ei kyllä kauheasti houkuttele se vaihtoehto. No, toivottavasti murehdin turhia.



E. ja Vimpula 33+6

Onpas ollut kiireistä, huh! Töitä enää kaksi viikkoa... siivoilin työpöytää eilen (siis koneella) ja tuntui kyllä aika hassulta siirtää kaikki tärkeät dokkarit serverille... kuunvaihteen raportteja tehdessäni tajusin, että tässä mä nyt viimeistä kertaa näitä väännän... haikeeta ja ihanaa :) Vapaa-aika on mennyt sitten nurmikonhoitofirmoilta tarjouspyyntöjä kysellessä... ajateltiin ottaa ammattilaiset hoitamaan tuota meidän nurmea kun eihän me kaupunkilaiset ymmärretä koska pitää lannoittaa ja koska myrkyttää ja mitä aineita käyttää ja täällähän kaikilla on täydelliset nurmikot...paitsi meillä.



Kestovaippailusta oli ollut puhetta... Catzin kanssa samoilla linjoilla eli ei taida meistä ainakaan näin alkuun olla kestoilemaan... hurjathan ne roskavuoret ovat, mutta yritetään sitten olla sitäkin vihreämpiä muissa asioissa.



Catz, mulla on ranteet olleet kipeänä nyt varmaan viikon verran... ei mitenkään pahasti, mutta vähän iltaisin ja öisin särkee... turvotusta ei kuitenkaan ole eli tiedä sitten mistä johtuu. Mä olen myös ajatellut vihdoinkin laittaa kaiken kuntoon eli ryhtyä pyykkäämään ¿ ihan vaan siltä varalta, että neiti päättääkin tulla etuajassa, kun ei taida mun miehestä olla pyykkejä pesemään... eihän se edes erota pesukonetta ja kuivausrumpua toisistaan... Toivottavasti noi sun paineet pysyy aisoissa.



Linnealla se masu kasvaa ja alkaa vissiin olla aika huikean kokoinen... jännityksellä odotellaan koska teillä se h-hetki sitten ihan oikeasti koittaa :)



Alona, mitenkäs siellä lääkärissä ja ultrassa?



Eudokiallakin alkaa jo masu painamaan... toivottavasti noi sun supistelut pysyy aisoissa ja th oli oikeassa. Mustakin välillä tuntuu että vauva mahtuu kääntymään, kun liikkeet tuntuu välillä niin omituisesti, mutta pääasiallisesti väittäisin neidin olevan pääalaspäin. Toisaalta mullahan sillä ei niin ole väliä, kun sektio on edessä joka tapauksessa.



ON: Tasan kuusiviikkoa jäljellä ja viikko 34 alkoi... aika huikeeta, toivottavasti vaan neiti jaksaa vielä odotella ja kasvaa loppuun saakka. Hikan olen vihdoinkin onnistunut bongaamaan, sellainen hassu rytminen naputtelu tuolla alavatsalla, kun liikkeet muuten pääasiallisesti tuntuu navan yläpuolella. Lääkärissä kaikki paremmin kuin hyvin ¿ pissa puhdas ja verenpaine 110/70, paino noussut 6,5kg ja viimeisen neljän viikon aikana 500g. Sf-mitta huitelee yläkäyrillä ja siltä se kyllä kieltämättä tuntuukin. Kaikki siis hyvin täällä pallon toisella puolella :)



Hassulta tuntuu, että " viimeistä viedään" meillä kaikilla ja synnytys alkaa olla jo ihan kulman takana...



T. Yksis ja papuprinsessa rv33+0

Alona, miulla oli kans jossain vaiheessa ongelmia sen raudan muistamisen kanssa. Etenkin kun kävi vielä töissä. Nyt kun on kotona, niin pystyy asiat suunnittelemaan paremmin. Mie aamulla herätessä otan raudan mehun (ja leivän) kanssa. Kun en kuitenkaan paria tuntia pidempään pysy hereillä, niin sit päiväunien jälkeen voi taas huoletta käyttää maitotuotteita, kahvia, teetä, yms.



Eudokia, tuo on NIIIN tuttu tunne, kun mitään ei pysty tekemään, vaikka miel tekis! Jotenkin miulla ainakin sitä on sellasia päiviä, ettei jaksais enää sekuntiakaan koko raskautta, mut sit tulee joku hyvä päivä, vaikka joka paikkaan särkeekin, jne. Miulla tänään taas ihan hyvä päivä, tosin varmaan vasta eka tai toka tällä viikolla...



Yksis, vähän kivaa, kun tiiätte jo, millon vauva syntyy! Itelläkin oli taas tänään kontrolliin mennessä mielessä, josko sieltä lykättäs joku käynnistyspäivämäärä, jota vois alkaa oottelee, mut ei niin ei.



Ja kontrollista: kaikki kunnossa sekä käyrillä että ultrassa. Ultrassa pojat tarjos lääkärille haastetta, kun monotti anturia aina kun sattui sopiva kuvakulma löytymään. Mut lopulta saatiin painoarviot n. 2,5 ja 2,2 kg ja napaverivirtaukset kunnossa. Kohdunsuu on alkanu lyhenemään ja jälellä n. sentti, mut kiinteä ja kiinni yhä. Lääkäri totes, et ei varmaan ihan lähipäivinä synny, mut tilanne voi kyllä muuttua nopeestikin. Kuulemma optimaalisin tilanne ois, jos alkais itestään syntyä n. viikolla 37 eli kolmen viikon päästä. Ei kuulemma mielellään käynnistele ensisynnyttäjiä. Niin ja raivotarjonnassa oli kumpainenkin sälli.



Missä sairaalassa työ Suomessa olijat synnytätte? Meillä tarkotus ois mennä Hyvinkäälle, mut jos nää näyttäs ennen tiistaita tulevan, niin sit mennään Naistenklinikalle. Hyvinkäällä tosin rempan takia ollu tilaa normaalia vähemmän käytössä ja kuulemma välillä jouduttu ohjaamaan synnyttäjiä Jorviin, joten saa nähä, et missä sitä synnytetään.



Linnea & poijjaat rv 34 + 3

Linnea: minä menen myös Hyvinkäälle synnyttämään. Todennäköisesti ei vaan olla siellä samaan aikaan, mulla on sellainen tunne nyt, että joudun kärsimään tätä oloani yli lasketun ajan...



Viimeisimmän tiedon (eiliseltä) mukaan remontin seuraava vaihe alkaa vasta 4.4., eli vuodeosasto siirtyy uusittuihin tiloihin, salit muuttuu jonkin verran mutta kaikki ei ole vieläkään käytössä.



Toissa yönä sain hengenahdistuskohtauksen ja neuvolan th laittoi sitten eilen aamulla päivystyslähetteen äitipolille. Kovasti tutkittiin, Vimpulalla onneksi on kaikki hyvin, on mokoma jo melkein kolmekiloinen! Niin ja ihan oikeinpäin eli rt:ssä oli ultralla katsottuna, tosin voi ehkä vielä kääntyäkin. Jos Vimpula kasvaa vielä sen noin 200g viikossa niin lasketussa ajassa painoa ois sitten komeat 4200g... Huh!



Minut gynekologi sitten säikäytti oikein kunnolla ja epäili keuhkoveritulppaa. Tutkimuksia tehtiin oikein olan takaa sisätautipäivystyksessä ja onneksi epäily osoittautui vääräksi. Hengenahdistukseni johtui siis todennäköisesti " vain" astmastani, painostani ja isosta muksusta. Kiva tietää, että olo todennäköisesti vielä tästä huononee ennenkuin paranee :/. No onneksi ei ollut mitään vakavaa.



Tämmöistä tällä kertaa



E. ja Vimpula 34+1

Elikkä ihan lyhyesti kuulumiset....Meidän poitsu se päätti ottaa vähän etumatkaa ja syntyä tähän maailmaan...Elikkä la 8.3 (rv 35+0) heti aamutuimaan se sieltä tulla tupsahti,yheksän pisteen poju. Pienipainonen se oli,just ja just 2kg painoi,mutta muuten virkeä. Synnytys meni hyvin,en nyt ehdi siitä sen enempiä kertoilemaan,mutta kunhan täsä aikaa enempi jostain saan,niin tulen kyllä kertomaan! Poitsu kasvattaa nyt siis painoaan keskolassa ja menee varmaan pari kolme viikkoa ennekuin hän sieltä kotiutuu. Meillä siis päivät menee aika lailla siellä ollessa ja poitsua hoidellessa...Mutta pääasia, että vauveli siellä jaksaa hyvin ja ruoka maistuu!!



Hyvää loppu-odotusta teille muille ja palaillaan!! Me täällä koitetaan asennoitua tähän uuteen rooliin iskänä ja äiskänä!!



T. Catz-äippä =)

Tästä se sitten lähtee... huikeeta, että ensimmäinen meistä huhtikuisista on sitten synnyttänyt. Ihanaa, että kaikki meni hyvin ja pianhan se poika sieltä kotiin pääsee äidin ja isän kanssa :)



T.Yksis ja Papuprinsessa rv34+0 (sais kyllä vielä pysyä masussa, että saadaan uus vakuutus ensin voimaan... ja muutenkin)

Sylintäydeltä onnea Catzille ja perheelle! Hienoa, että kaikki on hyvin ja vauvalle ruoka maistuu. Pari viikkoa menee nopeasti ja saatte pian käärön kotiin asti.



Minä näin viimeyönä unta synnytyksestä, meille syntyi poika. Saa nähdä pitääkö paikkansa!



Vauvantuoksusta haaveillen,

E. ja Vimpula 35+1

Onnea, Catz perheineen, täältäkin! Ja jaksamista sairaala-aikaan!



Menispä tää loppuaika - minkä pituinen se sitten onkaan - nopeesti...



Linnea rv 35 + 2

Suurenmoiset onnittelut pikkuisesta pojasta Catzille!!



Voih tulin jo ihan kateelliseksi kun catzilla on jo vauva maailmassa. Mutta niin tässä aika alkaa käymään vähiin, että pian tässä kaikki muutkin perässä tullaan.



Itse kävin yli viikko sitten lääkärissä ja kaikki oli kunnossa. Vauva kääntynyt pää alaspäin ja silloin painoarvio (34+5) oli vajaat 2400g. Jos loppuun asti mennään niin käyrä näytti 3400g. Tosin lääkärin mukaan lapsivedet olivat jo sen verran vähentyneet, että saattaisi syntyä vähän ennenkin laskettua aikaa. Katsotaan kuinka käy. Ei kyllä malttaisi enää odottaa yhtään :)



Neuvolassa alkoi nyt viikon välein käynnit, mutta eipä mulla mitään erityistä seurattavaa ole. Hb on alhainen, mutta jos se ei nouse niin minkäs teet. Kyllä viimeksikin synnytys meni ihan hyvin vaikka hb oli vain karvan yli 100.



Meillä alkaa olla kaikki valmiina; sänky, vaunut, vaatteet ja muut isoimmat jutut. Ehkä vois jollain ruokakauppareissulla ostaa vielä vaippoja, liivinsuojuksia ja tuttipullon tutteja varmuuden vuoksi varastoon. Eiköhän sitä niillä pärjää.



Alona 36+2

Hei vaan kaikki Huhtikset! Mites menee,joko ne masut painaa kovasti?? Hih,minulla on ollut totuttautuminen nyt tähän uuteen lookiin,kun ei sitä masua nyt yhtäkkiä enää olekaan!!Tunnen itseni oikein hoikaksi tytöksi!Kieltämättä on ollu vähän pöllämystynyt olo,ei oikein välillä käsitä,että mitä onkaan tapahtunut,onko oikeesti synnyttänyt jne...asiaa vaikeuttaa tietty se et vauveli on siellä sairaalassa.Mutta eiköhän sitä tästä!



Niin,elikkä minä tosiaan jäin äippälomalle ma 3.3 ja torstai-iltana alko alaselkäkivut.Se jatku yön ajan,itekin olin vähän ihmeissäni että mitä tämä oikein on.No, perjantaina sama vaan jatkui,kivut tuli kohtauksittain epäsäännöllisesti,aivan kuin selkäranka olis ollu ruuvipenkin välissä ja joku sitä aina kiristi tiukemmalle.Mahan puolella kipuja ei siis juurikaan tuntunu.No soittelin jo sitten synnärillekin ja kun ei vaan olotila alkanu helpottamaan niin lähdettiin sitten puoli viiden aikaan illalla käymään siellä synnärillä.Ne laitto käyrään ja kokeilivat kohdunsuuta ja kätilö sanokin et sieltä oli kanava hävinny kokonaan ja kohdunsuukin sormelle auki.Apua!Kätilö laitto sit Ringer-tippaa tippumaan, jonka oli tarkotus hillitä supisteluja,mutta eipä siitä mitään apua ollut.Illemmalla lääkäri kävi tekeen vielä ultran ja sanoi vauvan painoarvioksi 1,8kg.Voitte kuvitella millanen järkytys se oli!Sit se katto et napavirtaus olis heikentynyt,eli ilmeisesti sitten jotain istukkaprobleemaa oli alkanu tulemaan ja vauva sen vuoksi jääny pienipainoseksi.Lääkäri tuumas myös et ei aleta estelemään sen koommin supisteluja,että vauva saa syntyä jos niin käy...Ja minä ihan paniikissa,että ei se nyt vielä...!!



No mies lähti kotiin kuiteskin yöksi ja minä jäin sinne kärvistelemään supistelujen kanssa..koko yö luonnollisesti meni valvoessa.Käyrässä olin myös koko yön.Aamupuoleen yötä ne supistelut alko sitten voimistumaan ja tihenemään ja just kun lääkäri oli paikalla kattomassa sitä käyrää,meni lapsivedet ja kohdunsuu oli jo kolme senttiä auki. Vasta siinä vaiheessa meikäläisenkin oli pakko myöntää että kyllä se vaan taitaa nyt syntyä!Tätä ennen se lääkäri sanoi että jos ei ala itsekseen syntymään niin aamulla oltais käynnistelty,eli kai sillä vauvalla meinasi sitten olla hieman tukalat oltavat siellä masussa...Soittelin sitten miehenkin paikalle ja mut siirrettiin varsinaiseen synnytyshuoneeseen.Kuuden maita alko tuntumaan että nyt vois joku kivunlievitys olla paikallaan, no kätilöillä oli hirmu kiirusta koko yön eikä ne heti toimeutunu siihen paikalle niin sittempä olinkin jo 8cm auki ja kätilö komensi siirtymään synnytyssängylle.Eli ei mitään epiduraaleita enää...yritin sitten siinä ilokaasua hönkäillä,mutta eipä sitä juuri apua ollu.Sittempä oltiinkin jo ihan auki ja alettiin ponnistamaan...se vaihe menikin ihan nopsasti,kesti 20min ja poitsu oli maailmassa.Ja heti alko itkemään, oli oikein hyvävointinen alusta asti.Siinähän oli paikalla lastenlääkäri, gynekologi ja kaks kätilöä,mutta ainoastaan se yks kätilö siinä sitten tarvittiin ja tietty se lastenlääkäri sitten, joka otti vauvan ja vei sen keskolaan.Painoa pikku-ukolla oli siis 2060g ja pituutta 44cm.



Poitsu sai siis yheksän pistettä ja vietti ensimmäisen vrk:n keskoskaapissa, mutta siirrettiin heti seuraavana aamuna koppaan. Nyt on sitten harjoteltu rinnalta syömistä ja ihan hyvin sujuu, välillä tahtoo vaan olla aika väsynyt eikä jaksa kovinkaan kauan imeä, mutta tuttipullosta syö sitten loput.Eiköhän se siitä kunhan poitsu vaan kasvaa ja vahvistuu!Ihanaa,että kaikki meni loppujen lopuksi hyvin ja poitsu jaksaa hyvin.Nyt vaan ootellaan että painoa tulis lisää sellaset 300g ja että syöntipuoli onnistuu ilman ongelmia niin ukkeli pääsis kotiin.Ainakin ens viikko menee vielä sairaalassa, josko sitä sitten uskaltais haaveilla kotiin lähdöstä.Päivät menee tosiaan sairaalassa vauvaa hoidellessa ja mikäs siinä kun saa pidellä sylissä maailman ihaninta poitsua ja aatella että vihdoinkin se meidän unelma toteutui! Kyllä siinä kyyneleet väkiselläkin silmiin tulee, kun muistelee miten epätoivoselta koko vauvan saaminen joskus tuntui...



Eli siinäpä tarinaa...Toivon, että teillä muillakin on edessä ihana synnytyskokemus,itelle ei ainakaan jäänyt ollenkaan huonoja muistoja. Koittakaahan sinnitellä tämä loppuaika niitten masujenne kanssa, kohta se teilläkin on oma pikku nyytti vieressä!!



Palaillaanhan!



Catz ja pikku-ukkeli

Hyvää viimeisen pääsiäispäivän loppua! :)



Catz, joko teillä on pienokainen kotona?



Täällä ei juuri mitään uutta oo tapahtunu. Viime kontrollissa torstaina oli hieman kokemattoman oloinen lääkäri, joka omien sanojensa mukaan mittasi vartaloiden & päiden ympärykset huonosti ja painoarviot varmasti heittää saaduista n. 2,6 ja 2,4 kg:sta. Kohdunsuu oli pehmentynyt, mut muuta ei ollu tapahtunutkaan. Tänään käytiin taas käyrillä ja katottiin proteiinit, sokerit & verenpaineet, jotka kaikki ok. Seuraavan kerran meillä kontrolli perjantaina ja viikon päästä aletaan pohtimaan vauvojen ulostuloa, mikäli ei siihen mennessä oo syntyneet. Mie en ite oikeen jaksa uskoa, et ne tän alkavan viikon aikana syntyis enkä kyllä periaatteesta halua ees puuta koputtaa. Viimesimmän lääkärin kommentin mukaan synnytystä ei sit kuitenkaan käynnisteltäs, mikäli se ei itestään ala, vaan sit päädytään sektioon. Ota noista selvää, kun tuntuu jokaisella lääkärillä olevan ihan omat suunnitelmat mein varalle.



Laittakaahan muutkin kuulumisia!



Linnea rv 36 + 6

Pääsiäinen tuli vietettyä aikalailla kotosalla, päiväseltään käytiin anoppilassa mutta muuten oltiin oman perheen kesken. Ihan kiva niin, saatiin miehen kanssa tehtyä pari rästihommaa, jotka on odotelleet tekijää kohta kaksi vuotta ;).



Viime torstaina kävin neuvolalääkärillä ja siellä oli kaikki ihan ok. Vimpula on vihdoinkin asettumassa lantioon pää alaspäin. Sen on kyllä huomannut olossaankin, nukkuminen on helpompaa kun ylävatsalla ei ole niin ahdasta. -Olin taas vaan autuaasti unohtanut miten " makoisalta" vauvan pään liikkeet lantiossa tuntuu...



Ylimääräistä stressiä on tässä viimepäivinä aiheuttanut anoppi, joka on luvannut vanhempia lapsiamme synnytyksen tullen hoitaa ja nyt ilmoitti, että ei olekaan käytettävissä " huhtikuun alussa joku viikonloppu" . Anoppini on ihana ja hänellä on tähän reissuunsa toiselle puolelle Suomea erittäin hyvä syy ja ymmärrän kyllä sen. Olen kuitenkin tosi pettynyt, kun tähän asti olen voinut luottaa anopin tukeen tilanteessa kuin tilanteessa.



Viikot alkaa olla siinä vaiheessa sellaiset, että synnyttämään lähteminen voi tulla milloin vain. No, tänään sitten soitin omalle äidilleni, että kuinka nopeasti hän pääsee apuun, matkaa kun on yli 600 km (anopin 40 km sijasta)... Äitini onneksi on jo eläkkeellä ja ihanana ihmisenä lupasi olla meillä illalla, jos aamulla soitan, että apua tarvitaan...



Ikävä murehtia tällaisia asioita, kun haluaisi keskittyä rauhassa jo itse synnytykseen ja uuteen lapseen. Onneksi asioilla on tapana järjestyä, täytyy luottaa siihen nytkin.



Jaksamista kaikille viimeisille masunkasvatusviikoille!



E. ja Vimpula 36+5

Kolme viikkoa h-hetkeen, sairaalakassin pakkaaminen aloitettu... eli pinoja siellä täällä :)



Catzille kiitos synnytystarinasta! Huikeeta, että meistä ensimmäinen on jo synnyttänyt... joko pikku-ukkeli on saatu kotiin?



Linneallakin alkaa jo olla h-hetki lähellä... kurjaa, että noin sua pompottelevat eivätkä osaa päättää selvää suunnitelmaa siitä miten edetään... olishan se varmasti kivaa tietää synnyttääkö sektiolla vai käynnistetäänkö vai.



Eudokia, sielläkin on kurjaa, turhaa stressiä... hyvä kuitenkin että sait lastenhoidon järjestymään edes jotenkin. Toivottavasti Vimpula kuitenkin ymmärtää olla syntymättä juuri tuona viikonloppuna :)



ON: Omaan napaan ei sen kummempia kuulu, neiti on hyvin aktiivinen (onneksi) ja yöt on aika rikkonaisia kun vessassa saa juosta alvariinsa ja joka paikkaa kolottaa. Vauva on myös kääntynyt jo oikein päin, eikä lääkärin mukaan kyllä mahdu enää mieltään muuttamaan... Pikkuhiljaa alkaa jo jännittämäänkin ja jotenkin sitä vaan miettii, että näinköhän tästä selvitään... kahdestaan on kuitenkin keritty olemaan jo melkein viisitoista vuotta ja ihan pian meitä onkin kolme. Tänään alkoi rv37 ja vauva saa siis lähteä tulemaan jos siltä tuntuu... enää ei yritetä estellä. Omasta puolesta saisi kuitenkin odottaa sinne huhtikuun 17. ¿ on sitten ainakin varmasti valmis syntymään... Kaikki on kuitenkin valmiina, vaatteet on pesty, patja tuuletettu, vaipat odottavat kylppärissä, koiran hoito on sovittuna, ruokaa ja pullaa valmiina pakkasessa (siis meille vanhemmille)... enää pitää steriloida pullot ja tutit ja pedata sänky.



T. Yksis ja papuprinsessa rv 36+0, 21 päivää sektioon

Eudokia, toivottavasti saatte tuon lastenhoidon järjestymään.



Yksikselläkin oli jo kaikki valmiina. Miunkin pitää nyt alkaa ihan tosissaan sitä sairaalareppua pakkaamaan, nimittäin...



Käytiin tänään taas äitiyspoliklinikalla. No, ei taaskaan mitään vikaa missään, vaan kaikki oikein erinomaisesti, vauvat kasvaneet (n. 2,6 ja 2,9 kg) ja vilkkaita ja käyrät näytti hyviltä. Kohdun ulkosuu on vihdoin alkanut avautumaan ja sormelle auki, sisäsuu yhä kiinni. Ne sitten siellä polilla totes, et ei annakaan meille uutta aikaa, vaan toivoo, että vauvat alkaa itekseen nyt tänä viikonloppuna syntymään. Mut jos näin ei käy (niin kuin mie pelkään enkä koputa puuta), niin myö ollaan maanantain aamupalaverissa aiheena ja ne mahollisesti antaa meille sektioajan jo ens viikolle. Nyt alkaa jo vähän jännittää!



Linnea rv 37 + 3

Wautsi,jokohan mä saan kohta tänne toisen synnyttäneen kaveriksi, jos Linnea poijat meinaa syntyä!Ihanaa!!Kiva kuulla että muillakin on mennyt loppuraskaus ihan hyvin...kyllä se h-hetki lähestyy teillä muillakin,hih!



Me saatiin lauantaina poitsu kotiin!!Kolme viikkoahan siellä sairaalassa vierähti ja poika on kyllä kasvanut hurjasti...lähtöpaino oli jo 2545g ja pituuskin 47.5cm.Täällä me nyt ollaan opeteltu tätä vauva-arkea.Ensimmäinen yö valvoskeltiin kun kukaan meistä ei oikein osannut nukkua.Vauva vähän " arastelee" tota omaa petiään,syliin nimittäin nukahtaa hyvin ja sylissä nukkuis mutta kun siirrät sen omaan petiin niin herää ja alkaa kitiseen ja itkeen.Onneks nyt näyttää siltä että taitaa se tottua kuitenkin nukkumaan siellä,viime yönäkin nukku kyl syöttöjen jälkeen siellä ihan kivasti...ja mukavahan sitä on toki sylitelläkin!!Tissiä syö hyvin,välillä tosin on annettu pullostakin ruokaa jos näyttää kovin uniselta,tuon kun pitää kuitenkin vähintään neljän tunnin välein syödä,että kasvaa.Mutta hyvinhän se ukkeli on heräillyt itse syömään,että ei oo tarvinnu meillä herätellä.Yöllä ainakin tuntuu että melkein mieluummin antais ruuan pullosta kun sillä kuitenkin kestää 40-50min rinnalla,niin tuntuu et äippä nukahtaa myös kesken kaiken!Ja nopeemmin syö pullosta ja saa ainakin tarvittavan määrän.Sairaalassa oli helppoa kun käytti vaakalla ennen ja jälkeen syötön niin tiesi mitä se oli saanut,nyt pitää vähän arpoa että saikohan se minkä verran rinnalta...



Poitsu nukkuu siis kahen-kolmen tunnin unia ja herää syömään.Riippuu vähän siitä onko miten kauan jaksanu olla rinnalla ennen unia.Iskä on nyt myös vapaalla sen kolme viikkoa niin saadaan täällä yhessä opetella vauvan hoitoa.Onneksi mulla on kolmekin tuttua,jotka saaneet vauvan myös nyt lähiaikoina niin voi sitten vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia.Ja tottakait myös te kaikki täällä!!



Tässäpä nyt ensimmäisten kahden päivän kuulumiset,jään odottelemaan teidän uutisia!!Ihanaa kevään (ja vauvan...) odottelua kaikille!



Terkuin Catz ja pikku-ukkeli

Catz, jeh, perjantaina liityn kaveriks :). Myö oltiin tänään käyrillä ja saatiin sektioaika siis perjantaille. Nyt jännittää ja pelottaa ja vaikka helpottaa tieto tuosta, niin silti mieli myllertää...



Linnea rv 38 + 0

Mie kotiuduin poikien kanssa just. Meillä siis tehtiin perjantaina suunniteltu sektio viikolla 38 + 3 ja klo 8.51 syntyi poika A 3245 g / 49 cm / py 36 cm ja klo 8.52 poika B 2755 g / 49 cm / py 34,5 cm. Yheksän pisteen poikia kumpikin, jalkapohjat sinerti, joten pudotti pisteen.



Mie kirjottelen lisää, kunhan saan vähän levättyä.



Linnea & pojat Aa ja Ee

Onnittelut Linnealle poijjiista! Hyvänkokoiset kaverit oot saanut aikaiseksi. Leikkauksesta toipuminen ottaa aikansa, ota rennosti ja hoitele itseäsikin niin jaksat huolehtia vauvoista.



Omaa napaa sitten myös:

Napa senkun venyy... Viime viikon torstaina kävin neuvolassa, siellä vastaanotolla sijainen ja hän oli vakaasti sitä mieltä, että Vimpula on perätilassa, joten äitipolireissuhan siitä seurasi. Vimpula oli kuitenkin onneksi pää alaspäin, on vaan niin matalalla lantiossa, että päätä ei saa enää tuntumaan. Painoarvioksi sitten saatinkiin komeat 3.8 kg (rv 38+0)... -Ei enää kauheasti kiinnostais kasvatella Vimpulaa masussa. Muutamana iltana viime viikolla oli lupaavia supistuksia mutta mitään ei kuitenkaan tapahtunut, aina tuli herättyä aamulla omasta sängystä. Nyt olen sitten jo aivan lannistunut ja asennoitunut siihen, että Vimpula syntyy vasta joskus edellisen muksun syntymäpäivän tienoilla (26.4.)...



Mites muut, joko te ootte kaikki synnyttämässä kun on niin hiljaista?!



E. ja Vimpula 38+5

Linnealle onnittelut! Tulehan kertoilemaan enemmän, kun jaksat!



Eudokia, ei kyllä täällä vielä ollaan... on vaan niin hiljainen tämä meidän pino, ettei itsekään tule kauheesti kirjoiteltua. Saitpas melkoisen painoarvion, toivottavasti et enää joudu pitkään odottelemaan... niin, ja hyvä että perätila olikin väärä hälytys :)



Omaan napaan ei paljon uutta kuulu... vauvan hikka on viime päivinä ollut rasittavuuteen asti vaivana, mutta tuskinpa se neiti itsekään siitä hikasta nautiskelee. Kerran alettuaan saattaa hikka kestää jopa vartin ja mulla meinaa kyllä hermot mennä. Tänään oli viimeinen jooga, tai ehtishän sitä vielä ensi tiistainakin, mutta ehkä tämä saa jäädä viimeiseksi... Sunnuntaina käytiin pitkällä, reippaalla lenkillä ja eihän nuo lonkat siitä oikein tykänneet. Lenkin kyllä jaksoin ihan loistavasti, mutta lenkin jälkeen alkoi jomotus ja vielä eilenkin oli vaikeeta kävellä. Pitänee siis tyytyä hiiviskelemään... Täällä siis kaikki hyvin :)



Nyt taitaa olla aika vetäytyä päikkäreille...



T.Yksis ja PP rv37+5 ja 9 päivää sektioon

Onnittelut kuitenkin ensin ehtineelle Linnealle poikakaksikosta!! Kertoile lisää jos/kun aikaa jossain vaiheessa on.



Meille syntyi sitten tyttö lauantaina (rv 39+2)! Lauantaina iltapäivällä riennettiin sairaalaan kun supistukset oli jo niin tuskallisia. Niitä oli tullut perjantai-illasta asti jatkuvasti, tosin 10-15min välein. Mutta sairaalaan mentäessä supisteli jo alle 10 min välein ja jalkeilla ollessa melkein jatkuvasti. Järkytys oli suuri kun sairaalassa todettiin että olen 1,5cm vasta auki ja sellaiset supistukset ja kivut kuitenkin...Sain kipulääkettä ja mentiin saliin jossa olin edelleen ihan tuskissani supistuksista. Parin tunnin päästä olinkin kuitenkin jo 3cm auki ja siitä reilun kahden tunnin päästä tyttö jo syntyikin. Pituutta oli 48cm ja painoa 3120g. Ollaan jo kotiuduttu ja nyt sitten opetellaan tämän uuden tulokkaan tapoja tuntemaan.



Kyllä nuo vauvat vaan on niin suloisia =))



Tsemppiä vielä mahan kanssa odottaville!



Alona