Lue keskustelun säännöt.
Loppuuko tämä tuska koskaan? Kertokaa rehellisesti, jotka tämän kokeneet
24.10.2007 |
Mies petti. Yli puoli vuotta. Ei fyysisesti, mutta päivittäin tekstiviestein ja koska " nainen" (puhuttakoon lainausmerkeissä koska hän on nuorempi minua) on puolituttu, tapasivat melkein viikottain nokakkain poikamme harrastuksen parissa.
Hän jäi kiinni kun luin viestin epäiltyäni jotakin jo pidempään. Ensin hän ei uskaltanut tunnustaa totuutta vaan koitti keksiä jotakin, mutta sitten tunnusti, aneli anteeksiantoa (sitä sanaa mieheni normaalisti ei osaa) ja vannotti tyhmyyttään jne.
Ihan sama mikä toiselle on pettämistä, mutta minulle tuo oli pettämistä isolla peellä. Se tuntuu vieläkin niin pahalta. Tästä on kulunut nyt yli puoli vuotta kun asia selvisi, olen anteeksi antanut, mutta unohtaminen on vaikeaa. Vieläkin puristaa rinnasta. Oksettaa. En käsitä miten hän teki minulle näin? Minä luulin, että me olimme onnellisia ja hän teki tuollaista !
" Nainen" väitti että mies tarvitsi hänestä ystävää, mutta toisaalta kertoi, että he lähettelivät seksiviestejä.
Kun itse lähetän miehelleni seksiviestejä, hän ei vastaa niihin toivomallani tavalla. Seksielämämme on loistavaa, niin loistavaa kuin se nyt voi pienten lasten vanhemmilla olla.
Mies on suorastaan jymähtänyt kotiin tämän jälkeen. Hän haluaa todistaa ettei tee mitään sellaista enää, mutta enhän sitäkään halua, että toinen on vankina kotonamme. Silti toinen puoli minusta epäilee häntä joka kerta kun hän on minusta erossa.
Haluaisin hänen kanssaan puhua vielä kerran tästä asiasta, mutta mies itse sanoi silloin kun puitiin tätä läpi päiväkausia, että hän ei kestä enää hänellä on niin paha olo asiasta, että tekisi mieli vetää naru itselleen kaulaan.
En siis halua aiheuttaa miehelle pahaa oloa ottamalla asiaa esille kuukausien jälkeen, mutta minkä takia sitten minulla on paha olo, miksi hänellä ei saisi olla? En halua myöskään riidellä, joten en ota asiaa esille enää.
Mietin vain, miten tämä asia vielä purkautuu, kun en saa sitä sisältäni purkaa. Paranenko vain tekemällä itse jotakin samanlaista? Vai kärsinkö koko liittomme loppuajan?
Kommentit (35)
Olen kokenut saman kuin sinä ja siinä oli kyllä ihan fyysistä mukana. Tässä nyt on naiset vannotelleet sinulle että usko vaan että kaikkea muutakin on tapahtunut. Älä vaivaa päätäsi sillä mitä teknisesti ottaen on tarkalleen tapahtunut. Hyväksy että sitä et saa koskaan tietää ja ennen kaikkea et halua saada selville yksityiskohtia. Minulla mieheni halusi pitää minut ja pisti homman sitten poikki. Näin olettaisin sinunkin tapauksessasi. Se on alku. Naisen kannalta juttu vaan on paljon mutkikkaampi, mies kokee että muutaman päivän vatvominen riittää. Miehellä siis muutama päivä vatvomista ja naisella se vaikuttaa 2-3 vuotta. Itse kyllä jonkin asteisesti masennuin ko asian johdosta, vaikka en masennusta tunnistanut saati syytä. En rohkaise sinua lähtemään, anna liitollesi tilaisuus. Itse olen noussut suosta ja voisi sanoa että suhde mieheeni on erittäin hyvä ja avioliitto voi hyvin. En toisaalta usko että mikään suhde kestää ilman naarmuja vuosikymmeniä - siinä mielessä näiden keskustelupalstojen neuvot eroa, eroa, eroa ovat lyhytnäköistä - ei se vaihtamalla parane, mutkistuu vaan. Tiedän vaan omasta suvustani että aiemmissakin sukupolvissa on kaikenlaista tapahtunut. Pakota miehesi keskustelemaan asiasta. Niin minä ainakin olen tehnyt. Tuska helpottaa ajan kanssa. Tod näk saat miehestäsi kaiken jälkeen itsellesi paremman kumppanin. Minusta ihan viisas päätös että et ole shokkivaiheessasi lähtenyt asiaa kylälle levittelemään, siinä annat tosiasiassa omalle liitollesi pelastumismahdollisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki sivusuhteet automaattisesti jatku kiinnijäämisen jälkeen. Joskus sitä tarvitsee vain jonkin herätyksen että mitä on tullut tehtyä...
Varsinkin jos suhteeseen johtaneet seikat tiedostetaan ja niiden muuttamiseksi tehdään töitä. Yleensä tuollaisen kriisin jälkeen herätään huomaamaan mikä on suhteessa/ ajattelussa vialla ja asioihin joko tehdään muutos tai annetaan olla ja vaihdetaan kumppania.
Toki on niitä tapapettäjiä jotka pettävät jännitystä etsiessä mutta ehkä heillä vain on jokin vialla eivätkä osaa rakastaa.
Sitä tulin sanomaan, että minä aina ihmetellen luen näitä, joiden suhde jatkuu pahojenkin pettämisten jälkeen. On todella upeaa, ja todella paljon voimaa vaativaa, että pystyy vielä jatkamaan suhdetta, antamaan anteeksi, ja saamaan vielä paremmankin suhteen!
Tietysti on näitäkin, jotka jatkavat, koska eivät uskalla erota...
Itse en voisi antaa anteeksi. En koskaan. Se johtuu siitä, etten itse pettäisi. Ja jos pettäisin, pitäisin itsestäänselvänä, ettei mieskään anna minulle anteeksi. Se olisi vaan liian pahasti tehty puolin ja toisin. Riippuu kai ihan ihmisistä. Meidän suhteen dynamiikka on jotenkin sellainen, ettei siinä ole pettämiselle sijaa. Ollaan molemmat sitä periaatteesta niin rankasti vastaan.
Jos mies pettäisi, eroaisin. Tai kostaisin. Ja kostaisin pahasti.
Onko tällaisia tarinoita kellään? Kun ei olekaan jatkettu ja anteeksiannettu, vaan ero on ollut selvä samantien tai petetty on kostanut? Vai ovatko ne vain jotain epärealistista kuvittelua, joka sortuu jos itse joutuu lopulta petetyksi?
Vierailija:
Muuten, minunkin mies kertoi ensin, että oli vain viestittelyä. Myöhemmin selvisi, että kyse oli ihan oikeasta seksi- ja rakkaussuhteesta. Samalla tavalla asia puitiin muutamassa päivässä läpi, vaikka minulle jäi vielä paljon kysymyksiä. Vähitellen sain juttuun etäisyyttä eikä se vaivaa minua enää, vaikka esim. sitä en edelleenkään tiedä, mikä pettämiseen johti. Pettämisestä on nyt kahdeksan vuotta aikaa.
Vierailija:
jos luovut miehestäsi tuollaisen pikkutekstarisekstailun takia niin oma on päätöksesi. itse en helpolla miehestäni luopuisi, vaikea kuvitella että yhden virheen takia.
Mutta pelkään, että asiaa edelleen märehtimällä rakennan muurin välillemme ja ero tulee eteen kuitenkin vaikken sitä haluaisi.
Se myös loukkaa että jos mies on tosiaan jotain seksiviestejä lähetellyt.. kun ei tunnu osaavan niitä minulle lähettää vaikka pyydän suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et pääse asiasta koskaan yli. Eli älä hautaa tunteitasi, vaan käy ne läpi. Raivo, viha, rakkaus - nehän ne tuossa tilanteessa vaihtelevat.
Seksitekstareita osaa jokainen lähettää jos kohde on tarpeeksi mielenkiintoinen. Ei niitä oikein voi ketään pakottaa lähettämään, jos ei kerta kiinnosta. Miehesi tunsi siihen toiseen niin suurta seksuaalista vetoa, että kirjoitti tunteensa tekstareihin. Sinuun hän on tottunut ja seksuaalisuutesi on ehkä hänen mielessään vähempää. Hän ei tunne todellista tarvetta laittaa sinulle niitä.
Itselläni oli peli lähes vuoden ajan silloin tällöin (lähinnä baari-iltoina) yhden miehen kanssa. Seksi- ja flirttiviestejä ja salassa vaihdettuja suudelmia. Mutta ei koskaan mitään muuta ja se oli selvää molemmille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä pohdi oliko sitä tai tätä. Kukaan ei voi koskaan olla 100% varma. Ehkäpä tämä oli jo kolmas kerta miehellesi, nyt vain jäi kiinni. Kaikki olemme samassa veneessä. Työstäkin voi olla pois, ilmoittaa vain itsensä sairaaksi tai että on hammasläkärissä tunnin. Et sinä, eikä kukaan voi joka hetkeä vahtia - ja tarvitseekokaan??? Elämässä sattuu kaikenlasta, voi kun voisin helpottaa oloasi.
Kiinnitin huomiota, kun mainitsit, jotakin siihen suuntaan että nyt täydellinen suhteennen ei olekaan enää täydellinen. Saa sen kuvan, että olet luonut itsellesi harhakuvan elämästä. Kiiltokuvan. Nyt se on repäistyrikki. Katsele sitä repäistyä kuvaa ja ajattele, että tämä on totta, tämä on elämää, tämä on juuri sitä mitä muutkin ihmiset elävät. Iloa ja surua. Häpeää ja tuskaa.
Uskon, että voitte vielä rakentaa hyvän suhteen miehesi kanssa.
Olisiko mahdotonta mennä ensi kesänä avioliittoleirille?
Itse ottaisin asian vielä puheeksi. Sanoisin miehelle, en tiedä mitä on tapahtunut ja vaikka kuinka puhumme ja vakuuttelet, en voi tietää puhutko totta. Vakuuttaisin miehelle, että hän voi luottaa siihen, että selviämme vaikka totuus olisi mikä. Haluan, että tältä pohjalta alamme korjaamaan syntyneitä vaurioita. Uskoisin itseeni ja mieheen- Kysyisin haluaako mies pyytää anteeksi uudelleen ja uudelleen ja hoitaa aiheuttamaansa haavaa. Sinun vastuullasi on kertoa miehellesi, mitä hän voi tehdä ja miten hän todella voi helpottaa tilannetta konkreettisesti. Mies varmasti pelkää kohdata asiaa, koska ei itsekään tiedä mitä helkuttia tuohon nyt sanoisi tai tekisi.
Apua on olemassa, älä anna hyvän suhteen tähän karahtaa. Oikeasti voisin kirjoittaa tästä vaikka kuinka pitkään vielä, mutta tenavat pistävät tuolla nyt jotyakin päreiksi. Onnea matkaan, älä luovuta!!
ja ihanilta ihmisiltä. Elämässä vaan sattuu kaikenlaista. Älkää ainakaan erotko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos 35 ja muutkin. Jos minusta on kiinni niin yhdessä pysytään. Eikös se avioliitto sitä ole, että myötä- ja vastamäessä...? Nyt on vaan vähän vastamäkeä, kyllä se kai tästä ajan myötä tosiaan hellittää, niinkuin monet täällä kertoivatkin.
Helpotti ihan älyttömästi kun sai täällä teidän kanssa asiasta keskustella. Kiitos kaikille!
-ap-
nimim Kokemusta on hotelleista, asuntovaunuista sekä ihan kodeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse kokenut totaalisen pettämisen eli mies pettänyt, lopettanut suhteen ja aloittanut sen taas uudestaan saman naisen kanssa. Minulla olisi monta juttua kerrottavana, mutta ei ne ap:tä auta. Jos ap on päättänyt jatkaa niin silloin ei kannata enää kaivaa tätä asiaa vaan pyrkiä omissa päässään hyväksymään tapahtunut ja pyrkiä taas oppimaan luottamaan mieheensä.
eikä tosiaan puhettakaan että mitään oikeesti tapahtuis. Miksi siis ap:n mies ei voisi olla juuri tällainen tapaus hänkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan miestäni aivan mielettömästi. Hän saa minut päivittäin onnelliseksi ihan arkisillakin asioilla. Ja hän todella yrittää hyvittää sitä mitä teki. Edelleenkään en usko, että kyseessä olisi olllut mitään fyysistä. En vain usko. Tiedän tarkkaan jokaisen lähetetyn tekstiviestin määrän, eikä esim. ainuttakaan puhelua heidän välillään ollut (meidän liittymät on minun nimissäni, joten puheluerittelyt olen tarkkaa katsonut). Viestittelyä ei välttämättä ollut tuona aikana pariin viikkoon, välillä tuntui olevan jotkut tietyt päivät ja tietyt kellonajat. Ja todellakin siihen pimpsloorakuvaan, minkä " nainen" lähetti - siihen päättyi viestittely mieheni osalta. Nainen lähetti kyllä jokusen, jonka mies minulle näytti.
Mieheni sanoi silloin minulle, että hän tietää, että siinä menee todella kauan ennenkuin voin luottaa häneen uudelleen, jos koskaan edes voin. Hän todella itki kuin pikkuvauva päiväkaudet silloin.
Välillä on aikoja että en ajattele asiaa enää. Sanoin että anteeksi olen antanut, mutta unohtaminen on vaikeampaa, mutta en olisi uskonut, että näin vaikeaa. En tiedä ymmärtääkö mieskään kuinka vaikeaa.
Olemme lyhyen suhteen aikana (yhdessä 6,5 vuotta) kokeneet niin paljon: mieheni tuli isäksi kun minut tapasi (minulla siis lapsi ennestään), alkutaistelut esikoiseni isän kanssa, menimme naimisiin, menetimme 4 lasta ja saimme 2 lasta. Mieheni saattaa joutua jäämään eläkkeelle tules-ongelmien vuoksi... Hän täytti 40 sinä vuonna kun " tämä" tapahtui...
Tuskin olen täydellinen vaimokaan. Ehkä minä ajoin hänet toisen naisen " syliin" ? Ehkä en tukenut häntä tarpeeksi?
Osasi niin saakelin uskottavasti pyytää anteeksi ja vakuuttaa, että tästä lähin kaikki on hyvin ja ettei mitään ole ollut. Sitten se narahti saman naisen kanssa naimisesta pari kuukautta ekasta paljastumisesta. Ja suhde oli siis ollut koko ajan päällä. Mutta mies ei halunnut luopua minusta, siksi valehteli. Halusi siis molemmat naiset eikä osannut päättää. Suhdetta ei siis unohda hetkessä eikä sitä lopeteta kun seinään. Kun ne tunteet on kuitenkin sellaiset, ettei niitä voi pakottaa.
Miehesi takuulla ajattelee suhdettaan kaipaavasti ja miettii päivät pitkät, tekikö oikean ratkaisun kun jäi luoksesi. Kun niitä tunteita on pakolla puolessa vuodessa tullut jo melko vahvasti. Entä kun teille taas painaa arki päälle ja miestä alkaa tylsistyttään...se suhde ja sen upeus tulee taas mieleen..