Lue keskustelun säännöt.
Loppuuko tämä tuska koskaan? Kertokaa rehellisesti, jotka tämän kokeneet
24.10.2007 |
Mies petti. Yli puoli vuotta. Ei fyysisesti, mutta päivittäin tekstiviestein ja koska " nainen" (puhuttakoon lainausmerkeissä koska hän on nuorempi minua) on puolituttu, tapasivat melkein viikottain nokakkain poikamme harrastuksen parissa.
Hän jäi kiinni kun luin viestin epäiltyäni jotakin jo pidempään. Ensin hän ei uskaltanut tunnustaa totuutta vaan koitti keksiä jotakin, mutta sitten tunnusti, aneli anteeksiantoa (sitä sanaa mieheni normaalisti ei osaa) ja vannotti tyhmyyttään jne.
Ihan sama mikä toiselle on pettämistä, mutta minulle tuo oli pettämistä isolla peellä. Se tuntuu vieläkin niin pahalta. Tästä on kulunut nyt yli puoli vuotta kun asia selvisi, olen anteeksi antanut, mutta unohtaminen on vaikeaa. Vieläkin puristaa rinnasta. Oksettaa. En käsitä miten hän teki minulle näin? Minä luulin, että me olimme onnellisia ja hän teki tuollaista !
" Nainen" väitti että mies tarvitsi hänestä ystävää, mutta toisaalta kertoi, että he lähettelivät seksiviestejä.
Kun itse lähetän miehelleni seksiviestejä, hän ei vastaa niihin toivomallani tavalla. Seksielämämme on loistavaa, niin loistavaa kuin se nyt voi pienten lasten vanhemmilla olla.
Mies on suorastaan jymähtänyt kotiin tämän jälkeen. Hän haluaa todistaa ettei tee mitään sellaista enää, mutta enhän sitäkään halua, että toinen on vankina kotonamme. Silti toinen puoli minusta epäilee häntä joka kerta kun hän on minusta erossa.
Haluaisin hänen kanssaan puhua vielä kerran tästä asiasta, mutta mies itse sanoi silloin kun puitiin tätä läpi päiväkausia, että hän ei kestä enää hänellä on niin paha olo asiasta, että tekisi mieli vetää naru itselleen kaulaan.
En siis halua aiheuttaa miehelle pahaa oloa ottamalla asiaa esille kuukausien jälkeen, mutta minkä takia sitten minulla on paha olo, miksi hänellä ei saisi olla? En halua myöskään riidellä, joten en ota asiaa esille enää.
Mietin vain, miten tämä asia vielä purkautuu, kun en saa sitä sisältäni purkaa. Paranenko vain tekemällä itse jotakin samanlaista? Vai kärsinkö koko liittomme loppuajan?
Kommentit (35)
olivat työtovereita , nyt alkaa helpottaa ja luottamus tulla takasin. aikaa vie, onneksi tuo nainen vaihtoi työpaikkaa,
silti aina pikkujouluaikaan tulee pelko(heidän ns. suhde sai silloin alkunsa)
sanoin miehelleni että seuraavaa kertaa ei tule , en anna anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko miettinyt, että voisit mennä puhumaan johonkin ammattilaiselle tilanteestanne, jollei mies kykene siitä puhumaan? Esimerkiksi kirkon perheasiain neuvottelukeskukseen pääsee jos on lapsiakin ( tosin voi joutua jonottamaan ). Saisit purkaa pahaa oloasi jollekin ulkopuolisella ja helpottaa oloasi.
Seksiviestejä saattaa alussa lähetellä parisen viikkoa, mutta kyllä se muuttuu fyysiseksi. Varsinkin kun tapaavat livenä muutenkin. Älä usko kaikkea mitä sinulle sanotaan.
Olen nyt raadollinen mutta tiedän nämä metkut. Olen ex-pettäjä itse.
Tuli vain mieleen, että olisiko terapiasta apua? Voisiko se, että pääsee säännöllisesti purkamaan tuntojaan ammatti-ihmiselle nopeuttaa asiasta toipumista? En siis tarkoita pariterapiaa, vaan yksilöterapiaa sinulle ap.
Aikaa siitä on vähän reilu kolme vuotta. Aluksi ajattelin että voin jatkaa suhdetta mieheeni ja jotenkin takerruin häneen. Sitten tajusin että en voi elää niin että se katkeruus ja epäluulo kalvaa koko ajan mieltä.
Nykyään olen jo sinut asian kanssa, en oikeastaan ajattele asiaa. Kokemuksena se oli kasvattava, koska pidin ex miestäni erittäin luotettavana ja hyvänä miehenä. Tajusin ettei koskaan voi olla varma mistään eikä kannata pitää mitään itsestäänselvyytenä.
Kyllä se aika on ainoa mikä auttaa. Olisi epänormaalia jos sinusta ei tuntuisi pahalta. Pystytkö hyväksymään asian? Ettehän te loppuelämää voi elää kotona neljän seinän sisällä ilman kodin ulkopuolista elämää. Kyllähän suhteen täytyy perustua luottamukseen ja siihen että kummallakin on vapaus myös " omaan elämään" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki muuttui niin ratkaisevasti. Annoin kai jollain tasolla anteeksi, mutta en tosiaan voinut unohtaa sitä koskaan. Pari vuotta oltiin vielä yhdessä sen jälkeen, mutta sitten lähdin. Ja hyvä niin, koska sain sen jälkeen kuulla kavereilta, että niitä tapauksia oli ollut enemmänkin kuin se mistä mies jäi kiinni.
Jos teillä molemmilla on aito halu selvittää asia lopullisesti ja perinpohjaisesti, niin ammattiapua suosittelisin minäkin. Enkä kyllä itse suostuisi siihen, että joutuisin vain yksinäni pohdiskelemaan asiaa. Teitä on kaksi siinä suhteessa, joten teidän molempien pitää myös olla selvittämässä asiaa ja rakentamassa uutta pohjaa suhteelle. Ei mies voi minun mielestäni laistaa vastuustaan sillä perusteella, että tuntuu niin pahalta tms. Pitää ottaa vastuu tekemisistään. Jos sinä haluat asiaa vielä selvittää niin miehen pitää siihen suostua, koska ilman hänen tekosiaan ei mitään selvitettävää ehkä edes olisi. Mutta älkää jääkö keskenään sitä vatvomaan.
mutta heillä ei oikein ole ollut siihen mahdollisuutta, sillä jos olen ollut töissä, miehellä on ollut lapset kotona ja jos hän on ollut pois kotoa, on ollut töissä tai talleilla...
Yksi ainut väite tapaamisesta " naisella" oli siitä päivästä kun olin esikoisen kanssa sairaalassa, hän väitti olleensa meillä. Mutta en oikein usko sitäkään, kyllä tuo keskimmäinen lapsista olisi äidille kertonut jos joku outo nainen täällä olisi ollut. Tuo väite tuli siinä vaiheessa kun haukuin hänet, joten uskon sen olleen pelkkä hyökkäys minua vastaan.
Mieheni kertoi tämän naisen halunneen jotain muuta, mutta siinä vaiheessa mieheni oli tajunnut että mitä helvettiä hän olikaan tekemässä. Näin mieheni sanoo. Haluan häntä uskoa. Jos kyseessä olisi jotakin fyysistä, en usko että voisin sitä antaa anteeksi ikinä. Se olisi liittomme loppu, vaikka kuinka häntä rakastankin.
En ole puhunut tästä kenellekään. Hävettää, että meidän täydellinen rakkautemme ei ollutkaan niin täydellistä, enkä halua että näin pienellä paikkakunnalla kaikki saa tietää - tai että kukaan saa tietää.
Olen ollut lukevinani itsessäni masennusoireita (saamattomuutta, väsymystä, lihomista, itkeskelyä, kiukuttelua...) ja olen monesti miettinytkin jotakin keskusteluapua asiaan, ennenkuin oikeasti menen raiteiltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän samantapainen juttu minulla. Mies siis jäi kiinni salaisesta " ystävästä" ... Ensin vuosi vatvottiin sitten tuli asumusero ja kun palattiin yhteen niin käytiin psykologin juttusilla muutaman kerran. Nyt on mennyt kolmisen vuotta ja alkaa helpottaa molempien osalta.
Meidän elämäntyylimme muuttui. Miehellä uusi työpaikka ja minä en ole enään kotiäiti. En ole itsestään selvyys.
Mieheni ymmärsi myös että pitää olla avoin.
En tule täysin luottamaan kai häneen koskaan, miten voinkaan kun käytti luottamustani hyväksi.
Katso päivä kerrallaan miltä itsestäsi tuntuu.
Se on toki ymmärrettävää että miehesi ei halua asiasta puhua mutta ammattiauttajan kanssa kannattaisi asia purkaa.
kestänyt salasuhde ei kyllä yleensä jää tekstariasteelle, vaan se liveseksi tulee kyllä kuvioihin viimeistään parin kuukauden jälkeen (jos niin pitkään jaksaa odottaa). Eli pettäjä yleensä aina ensin puolustelee, ettei mitään fyysistä ollut, koska haluaa säästää puolisoaan. Ne faktat tulee sitten jossain vaiheessa ilmi.
Kehoitan sinua ensimmäisenä menemään klamydiatesteihin. MIehesi kerjää sääliä noilla puheillaan ja sillä, ettei asiaa muka voi puida enää koska hän ei jaksa. Ääliö.
Itselläni oli suhde perheellisen miehen kanssa. Hänen vaimonsa kävi talleilla tai koiratreeneissä lähes joka ilta ja silloin me tapailtiin. Nettiseksiä oli joka päivä, töistä ja kotoa käsin. Mies vahti lasta ja chattaili samalla. Tai sitten puhelinseksiä. Sitä on kuule kekseliäs noissa tapauksissa. Voi touhuta vaikka kesken juoksulenkin, pelimatkoilla tai kun on muka jonkun kaverin luona tai vanhemmillaan käymässä...näitä riittää.
Pettäjän sanaan ei kannata luottaa pätkääkään silloin kun hän jää kiinni. Puhuvat mitä sattuu ettei puoliso heitä pihalle. Puhuvat sitä, mitä puoliso haluaa kuulla. Eli valheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... mutta tiedän, että jos osat olisivat toisinpäin, mies ei minua niin helpolla päästäisi, miten hänet päästin.
- ap -
Mutta kyllä miehesi on sinulle velkaa sen että käy asiaa kanssasi läpi, jos se sinuun vielä sattuu - se myös vaikuttaa väleihinne jos siitä ei saa puhua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeastaan valehtelua, pelailua ja petkuttamista minun on ollut vaikeampi antaa anteeksi, se on niin kieroa.
se viesti minkä luin, niin sen jälkeen tuli mms-viesti jossa oli tosi surkea " loorakuva" eli siis suurinpiirtein karvoituksesta kuvaa. Näin sen enkä puhunut mitään. Mies meni ulos grillaamaan ja näytti olevan silmin nähden paniikissa. Hän näytti juuri siltä mitä kertoi myöhemmin - miten helvetissä pääsen tästä tilanteesta eroon, en tämmöistä halunnut.
Eli, sanomisistanne huolimatta uskon, ettei fyysistä ollut. Että he olivat " ystäviä" ja se alkoi vasta siinä kohdin muuttua toisenlaiseksi, nainen alkoi ns. painaa päälle ja mieheni pelästyi siinä vaiheessa.
Sitten vasta kerroin hänelle että tiedän ja hän itki ja minä tietysti itkin ja... äh en kestä ajatella sitä tilannetta enää, se oli jotain aivan kamalaa!
Tämäkin ehkä hiukan auttaa kun saan tätä teille purkaa, kiitos teille siitä! Ei pakko pähkäillä enää oman pään sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työaikanakin voi tavata. onko miehellesi seksi =yhdyntä? paljon muutakin voi tehdä. olen pahoillani puolestasi. been there done that.
En minä tiedä mikä miehelleni on seksiä. Minulle kyllä muukin kuin yhdyntä.
Ja se ,että nainen sanoi heidän seksiviestejä harrastaneen, niin miksi mieheni ei niitä minun kanssani harrasta vaikka kuinka yritän????
Usko meitä kokeneita. Seksiä voi harrastaa vaikka lapset olisivatkin kotona: lapset katsovat toisessa huoneessa videoita, nukkuvat päikkäreitä, leikkivät ulkona jne. Itsekin naimisissa olevan miehen kanssa pettäneenä olen jäänyt kiinni lapselle, joka heräsi kesken kaiken yöllä ja unenpöpperöisenä näki minut. Eikä silti sanonut sanaakaan äidilleen.
Ei TASAN jää viestittelyasteelle jos pimppikuviakin on lähetelty. Ja AINA pettäjä sanoo että toinen kävi päälle kuin yleinen syyttäjä eikä hänellä ollut osaa eikä arpaa. Höpö höpö noita miehen juttuja.
ja kun olin itteni saanut kasattua sen pari vuotta, niin ymmärsin häipyä.
oon mäkin tekstaillu miesten kanssa ja nettisekstannu, mutta on aivan eri asia tehdä sitä oikeesti. usko mua.
jos luovut miehestäsi tuollaisen pikkutekstarisekstailun takia niin oma on päätöksesi. itse en helpolla miehestäni luopuisi, vaikea kuvitella että yhden virheen takia.
Muuten, minunkin mies kertoi ensin, että oli vain viestittelyä. Myöhemmin selvisi, että kyse oli ihan oikeasta seksi- ja rakkaussuhteesta. Samalla tavalla asia puitiin muutamassa päivässä läpi, vaikka minulle jäi vielä paljon kysymyksiä. Vähitellen sain juttuun etäisyyttä eikä se vaivaa minua enää, vaikka esim. sitä en edelleenkään tiedä, mikä pettämiseen johti. Pettämisestä on nyt kahdeksan vuotta aikaa.