Olinko liian julma 1,5vuotiaalle?

mutta olisin itsekin voinut toimia tilanteessa samoin. Enpä usko lapselle traumoja asiasta syntyneet, temperamenttinen muksu kestänee vähän temperamenttisempaa kohteluakin kuin joku hissukka?



Ja ei kai tässä ole kyse mistään lapsen pahoinpitelystä tai heitteillejätöstä. Ap taitaa päinvastoin olla kiinnostunut pohtimaan kasvatusta. Jos jo tuo " telkeäminen" kaihertaa, tuskin kasvattaa hakaten, huutaen ja " eristäen" noin yleensä, valitettavan moni kasvattaa :(



En lukenut kaikkia kommentteja, mutta silmään pisti " ...kyllä 1,5 vuotiaan pystyy pitämään sylissä..." No, en minä ainakaan pysty meidän saman ikäistä raivotarta pitämään sylissäni jos raivoaa, voimani eivät todellakaan riitä, ihan terve olen, miehelläkin käy todella työstä! Ja tuo viimeisin " ...temperamentilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa..." on outo, kyllä ainakin meillä tytöstämme on sairaalasta alkaen kaikki sanoneet, että on erittäin temperamenttinen tapaus. Muutenkin on kasvattajana ja vanhempana välillä ihan hoo moilasena, kun mitkään ohjeet tai neuvot eivät meillä toimi, eli turha on (luultavasti rauhallisten lasten vanhempana) tulla pätemään, että kasvatuksesta ja vanhemmista vaan on kiinni...



T. Äiti, jonka lapsi toisinaan pyörtyy kun huutaa esim. jos laitetaan rattaisiin, otetaan joku tavara pois tai muuten kielletään...

1,5-vuotiaan kanssa tota joutuu tekemään peräkkäin lähinnä sata kertaa, jos ei tehoa. Rasittavaa - kyllä! Mutta niin vain on tehtävä.



Jos et pärjää 1,5-vuotiaan kanssa niin tule kokeilemaan meidän 4v uhmista, joka on myös ollut pienestä pitäen vaativa ja pippurinen ja vilkas. Tähän asti olen sentään jaksanut pidellä kiinni jne. mutta nyt pojassa on voimaa jo niin paljon, että tilanne alkaa olla hankala. Onneksi nyt toimii muutkin keinot, mutta 1,5v kanssa ei oikein jäähy vielä toimi.



Olisiko teillä joku " leikkikehä" tai matkasänky jonne saisit kiukuttelijan pois vaaravyöhykkeeltä? Meillä oli olkkarissa pitkään matkasänky koottuna tätä tarkoitusta varten. Se oli tavallaan jäähypaikka, mutta myös se, että lapsen sai pois vaarasta eikä tarvinnut itse koko aikaa pitää sylissä tiukasti. Omaa sänkyä en suosittele, voi aiheuttaa uniongelmia (kuulemma). Telkeäminen toiseen huoneeseen on aika arveluttavaa, ei ehkä tuo 30s mutta pidempi aika - meillä ainakin ipana olisi tehnyt jotain vielä vaarallisempaa (kiipeillyt tms.).

en itse telkeäisi omaa 1,5-vuotiastani. jäähyähän suositellaan vasta 2 v:stä eteenpäin. en usko että telkeäminen tämän ikäisellä aiheuttaa haluttua tunnereaktiota, vaan kauhunsekaisen paniikin ja sellaisen, ettei ymmärrä mitä tapahtuu kun äiti käyttäytyy noin. siitä ei siis varmaankaan ole hyötyä.



mitä sitten pitäisi tehdä tämänikäisten kanssa? en tiedä ;) luulen, että tässä vaiheessa vielä harhauttaminen ja hellä mutta määrätietoinen poispito " pahanteosta" sekä huomion kiinnittäminen ihan vaan johonkin muuhun on paras keino. ei niiden vielä voi olettaa käyttäytyvän ja tottelevan, ei niillä ole oikein kapasiteettia hallita sisäisiä impulssejaan, vaikka haluaisivatkin.

Ei rauhoitu leluilla ym.. Ja jotenkin pitäis saada se aisoihin et se lakkais menemästä sinne minne ei saa? Missä iässä saa laittaa arestiin?

Vuoden päästä tai jo vähän allekin jäähy on ihan hyvä rangaistus, mutta noin pieni ei ymmärtänyt. Eikä jäähyssäkään ole tarkoitus teljetä minnekään ovien taa vaan saada lapsi vain rauhoittumaan vaikka tuolille tai portaalle.



Kun lapsi kiukuttelee annat kiukutella ja mkatsot ettei riko mitään tai satuta itseään. Jahka on vähöän rauhoittunut voit puhella tai ottaa syliin.

Vierailija:

Tänään oli kauhea matsi sen kanssa kun olisi halunut tehdä asiaa joka ei ole sallittua. Kielsin ja kielsin ja vein pois ja vein pois mutta sama jatkui vaan ja lapsella on temperamenttia vaikka muille jakaa. Ipana hiiltyi oikein kunnolla, pää tärisi ja naama oli valkoinen. Vein sen makuuhuoneeseen ja laitoin oven kiinni ehkä 30s. Sinä aikana lapsi huusi ja hakkasi ovea. Tein saman uudelleenkin kun ei tehonnut.. Lopulta huutoa vaan jatkui melkein 30min ja sit se rauhottui kun juotin mehua ja lauloin. Mietin vaan et oliko toi telkeäminen julmaa?

Minnepä arvelit tellätä kun alkaa uhmaikä tulla. Voi olla tiedossa vaikauksia. Vielä murrosikäkin, sitten jo varmaan tappelette?

Ja ei nyt tarvi heti kertoa kuinka pilaan lapseni elämän. Tajusin jo et tein kai väärin ja empä tee toiste.. ap

Vierailija:

Ei rauhoitu leluilla ym.. Ja jotenkin pitäis saada se aisoihin et se lakkais menemästä sinne minne ei saa? Missä iässä saa laittaa arestiin?

siis tietenkin oletan että sinä olet terve. Se on sinun luonteen lujuudesta kiinni. Kestätkö sen että lapsi raivoaa. Sinä voit ihan hyvin istua tuolilla ja pitää lasta sylissä. Tai kääri se vaikka peiton mutkaan niin tulee turvallisempi olo lapselle. Rajoja se haluaa eikä hylkäävää äitiä!

Kyllähän sitä hätäpäissään tekee kaikenlaista eikä aina toimi ihan oikein. Itsellä samanikäinen, joten jollain lailla tuttuja nuo jutut. En käyttäisi jäähypenkkiä saati toiseen huoneeseen telkeämistä, sillä omani ei ainakaan tiedä, mitä se tarkoittaa ja mitä tapahtuu. Ehkä paras on vain pitää lasta sylissä ja yrittää rauhoittaa. Se voi kestää puolikin tuntia.



Ei tuossa mitään peruuttamatonta ole tapahtunut. Vahonkoja sattuu, eikä kukaan aina voi olla täysin tilanteen tasalla.

kieltämättä omituista käytöstä, en ole koskaan kuullut puolitoistavuotiaasta joka hakkaisi tai potkisi. mitä sylissä pysymättömyyteen tulee, kyllähän tämän ikäisen vielä saa pysymään juuri siellä missä tahtoo. minä teen siten, että jos jotain on välttämätöntä kieltää, kiellän. jos ei tehoa, nostan muiden asioiden pariin. jos palaa kielletylle paikalle, nostan jälleen pois. jos tulee raivari (huutoa ja heittäytyminen selälleen lattialle) annan huutaa ja teen ehkä jotain muuta kunnes rauhoittuu. jos tarvitsee pidellä fyysisesti paikallaan, pitelen ja annan raivota. kyllä se jossain vaiheessa se harhautus toimii ja/tai huuto lakkaa. loppuihan teilläkin, kuten sanoit, kun lauloit ja kannoit :) pääasia että kielto pitää, ja kiellettyyn paikkaan ei mennä, ketään ei lyödä tms. ne varmistan ihan suuremmalla fyysisellä voimallani. sitten vaan odotan myrskyn laantumista ja lasken mielessäni kymmeneen tai vaikka alan laulamaan tosi kovalla äänellä (mikä sekin joskus lopettaa raivarin :)

ja hermostuisi vielä enemmän. Enkä ole ainoa joka lapsen tuntee ja on TODELLAKIN sitä mieltä. Lapsella on sitä pippuria aivan tosissaan. Mut iha hyvä ku kysyin nii tietää, koska ny noita hepuleita on alkanu tulla.

ja jos yrität keksiä että olisi matkimalla sen oppinut nii ei ole..

Mulla on myös tosi tempperamenttinen 1,5 vuotias ja lähinnä naurattaa noi kommentit " ohjaa hellästi pois" :) voih...kyllä se normaali lapsi ehkä uskoo hellällä ohjaamisella, mutta meidän durasel ei todellakaan!



Tempperamenttisen lapsen kanssa on pakko olla vähän jämäkämpi kuin tavallisen tai rauhallisen lapsen. Muuten näistä tempperamenttisista lapsista tulee aivan hulttioita jos niitä ei kukaan laita ruotuun.



Meidän saman ikäinen saa kanssa niitä raivareita esimerkiksi kaupasa, ravintolassa ja kotona. Aina jos asiat ei mene hänen mielensä mukaan niin rauvari on valmis. Pahimmillaan hakkaa päättään seinään, puree, raivoaa niin että verisuoni on puhjeta päästä! Itse en ole vielä keksinyt hyvää keinoa lapset tyynnyttelyyn. Syli saa hänet vaan vielä kovemman raivon valtaan ja koska olen raskaana on tuon potkivan ja rimpuilevan lapsen sylissä pitäminen myös vaikeaa. Mies on välillä pistänyt jäähylle omaan huoneeseen jossa poika on kuulemma hyvin nopeasti rauhoittunut. Sitten ovat keskustelleet asiasta ja halineet. Itse en ole vielä tuota kokeillut. Mies on antanut myös luunapin pojan mennessä toistuvasti koskemaan hellannuppeihin. Siihen loppui se hellannuppejen hiplailu isän aikana :) äidin aikana niihin kosketaan yhä koska en ole itse tuota luunappia vielä rohjennut antaa.



Jokatapauksessa on aivan mahdotonta tajuta hommaa jos ei itsellänsä ole tuollaista tempperamenttista lasta johon ei saa mitään kontaktia kun raivo iskee. siinä on vaan valitettavasti lapsen turvallisuuden vuoksi oltava aika " kylmä" . Kaupungissa vyötän lapsen vain tiukasti rattaisiin jotta ei satuta itseään. siinä ohikulkijat ihmettelee, että miksi äiti ei juttele lapselle ja ota syliin? Sopii kokeilla!

Ei ole tarvinnut keneltäkään oppia, onpahan vaan itse hoksannut ja kun se toimii niin sitä jatketaan. Ensi kerralla rauhoitut ja asennoidut että nyt sitte tätä jatkuu tunnin, otat lapsen syliin etkä päästä. Laula vaikka tuutulauluja jos helpottaa.

ja katsoa ettei loukkaa.

Kyllä minä ainakin tiedän monia vuosikkaita, jotka kiukutellessaan käyttäytyvät agressiivisesti. Varmasti ihan normaali, tulisen tempperamentin omaava lapsi ap:llä on.

vaan köyttää se rattaisiin koska sylissä me kaadutaan molemmat. niissä on voimaa ku pienessä kylässä ku hommat ei mene tosiaan oman mielen mukaan..

ehkä ens kerralla mennään sit molemmat sinne eri huoneeseen jos unohtuisi se asia. sitäkin me ollaan muiden kanssa naurettu ku lasta ei saa unohtamaan sitä juuri tekemäänsä asiaa millään. jaksaa muistaa tunnista toiseen juosta tekemään saman kiusan.. nii raskasta välillä :( ap

ja anna siellä raivota ihan rauhassa. Mutta ole siis itse mukana äläkä yritä saada lasta syliin tai pitää kiinni vaan luet vaikka lehteä huoneen toisessa päässä ja annat tenavan hakata päätä lattiaan toisessa päässä. Meillä tuo auttaa, kun saa purkaa paineet mutta aikuinen on kuitenkin olemassa. Fyysisestä puuttumisesta raivostuu vaan enemmän. Tietty jos tulisi sieltä toisesta päästä huonetta varta vasten minua lyömään ja potkimaan, pitelisin varmaan paikallaan lattiaa vasten.

pippurisia, allekirjoittanut esim...

Kuulostaa ehkä julmalta, mutta siinä tilanteessa teit vaistosi varassa minkä sillä hetkellä koit parhaaksi.

Tiedän, että esim minut on aikoinaan " teljetty" esim sivuhuoneeseen kun on keinot olleet vähissä, ja vanhempani ovat sentään elämäntyönsä tehneet pedagogeina.

Kaikkihan aina laitetaan vanhempien syyksi, joten tietysti he ovat minulle traumoja aiheuttaneet ;)

Mutta hei, vähän suhteellisuudentajua peliin - et sentään ampunut häntä aamiaispöytään niinkuin jokin aika sitten muistaakseni Espoossa kävi...

Jos vastaavia tilanteita tulee paljon eteen, kannattaisi varmaan ensiksi hakea kirjastosta joitakin kirjoja aiheesta. Jos ei ómaopiskelu onnistu, kannattaisi kysäistä esim neuvolassa mistä saisi eväitä pippurisen piltin kanssa pärjäämiseen. Nimittäin ne vaikeudet vaan tulevat kasvamaan ja olisi ehkä hyvä jos olisi hieman niihin varautunut ennalta. Ei tulisi niin helposti tehtyä mitään mitä joutuisi katumaan.

Tsemppiä!

ja muistin tuon jutun ku mietin vaihtoehtoja.. aattelin et kai se on sallittua. ap

mieheni on lihaksikas ja töissä fyysisessä työssä ja oli silläkin ongelmia saada meidän raivohullu yks kerta turvaistuimeen kun raivari iski. Poika heittäityi kaareen ja mies joutui kahdella kädellä painamaan lapsen mahasta/nivusista että sai tämänm istuma-asentoon. Minä ein olisi ikinä saanut!



Ehkä toisten lapsilla ei ole noin kovasti voimaa, mutta meidän pojalla on ainakin...edelleenkin sopii tulla yrittämään :)



t.18