Lue keskustelun säännöt.
Vähintäänkin kädet tärisee!!!!
15.10.2007 |
Lapsi vielä päikkäreillä, mutta kun herää, häntä odottaa yllätys.
Keittiön pöydällä kasa tutteja, joista kaikista leikattu tuttiosa pois. Ovat siis menneet maagisesti rikki päiväunien aikana. Saman kohtalon saa nyt suussa oleva tutti.
Tsempatkaa mua! Painajainenko tästä vielä syntyy..
Kommentit (51)
Ainakin viimeiset 7v olen palstalta lukenut about ykkösvaihtoehdoiksi tutista luopumiseen sen leikkaamisen, kastamisen sinappin tms. herkkuun tai just tuo oravanpoika tms. diilin. Ja daiju tein ton vikan mukaan. Liki viiden vuoden jälkeen lapsi kertoo oravan nähdessään vielä ohimennen tarinaa kuinka hänen tuttinsa päätyi oravanpojille. Ei varmaan traumatisoituneena, mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en tiedä mitä pitäisi tehdä kun vauva syö tuttia ja isompi ottaa aina pienemmän tutin ja pistää suuhun, vaikka tutin syöminen pitäisi jo lopettaa..
leikata tutteja rikki tai laittaa roskiin. Mieluummin lapsen selän takana tämän nukkuessa leikkelee tutit ja sanoo sitten että ne meni rikki (aivan kuin: uups! Pääsipäs sattumaan vahinko). lapsi sitten ihmettelee että miten meni rikki ja kuka rikkoi. Ja äiti ei edelleenkään uskalla sanoa että minä rikoin kun sinun pitää päästä irti tutista.
Meidän tutit vei pääsiäiskukko. Kyllä lapsi sen vielä parin vuoden jälkeen muistaa. Pääsiäiskukkoja ei onneksi vilahtele pihamaalla kovin usein, toisin kuin oravia.
Koko pääsiäinen muuten kuunneltiin raastavaa huutoa " pääsiäiskukko tuo tutit takaisiiin....!" vaikka lapsi kyllä tiesi että kukko vie tutit yöllä ja asia oli hänelle ensin ihan ok.
Siihen aikaan ei tutteja voitu lähettää Pikku kakkoseen, eikä lapsi parivuotiaana ollut koko ohjelmasta muutenkaan millään lailla kiinnostunut. Nykyään kyllä suunnittelee lähettävänsä serkkuvauvojen tutit ohjelmaan.
kun ensin jonkin aikaa tutti kerrallaan joutui piiloon. Sitten kun tutteja oli enää pari jäljellä, " unohdin" perjantaina tutin päiväkotiin ja samalla piilotin kotona olleen toisen tutin. Maanantaina päiväkodin tuttiakaan ei enää löytynyt, joten tosiasioihin oli helppo alistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavan kerran, kun joku haluaa pitäviä todisteita siitä, että naisen aivot surkastuvat äidiksi tulon myötä, niin printtaa sitten tämän ketjun vaan ja avot!
Toivottavasti ap kertomasi ei ole totta eikä puoltajien kommentit nekään. ihan uskomaton ketju. Onko sulla ap ihan oikeasti omia lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luepa koko ketju, niin huomaat kyllä kuka tässä ketjussa on se sekopää. Ap hoiti asian hienosti. Lapselle selitettiin tilanne ja hän sai itse heittää tutit roskiin. Mikä tässä mättää? Tutit oli mennyt rikki ja ne piti heittää pois, apua mikä sekopää äiti!
Tulin tsekkaamaan ja hienostihan oli lapsi ottanut tutista luopumisen!
Mutta kaikenkaikkiaan erittäin viihdyttävä ketju :) Sai taas huomata minkälaisten mammojen kanssa täällä aikaansa viettää. Oumai.
Ap:lle tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi oikeasti ymmärtää ja sovussa luopuu tutista/pullosta/tissistä niin taitaa olla aika vanha lapsi (liian vanha). 2v ei tarvitse enää mitään mitä työntää suuhunsa.
Onneksi ei ole enää pikkulapsia talossa! Ja onneksi en ole kotiäiti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän tutista luopuminen niin järisyttävä asia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon, että monet tässä ketjussa kirjoittaneista lukisi ketjun uudestaan ja jäisi miettimään, että olisiko aika ottaa elämäänsä muitakin aikuiskontakteja kuin ne hiekkalaatikon reunalla istuvat äidit. Ja tätä en kirjoita pahalla.
Meillä on kuopuksen tuteille käynyt ihan samoin reilu vuosi sitten. Mato kävi syömässä päikkäreiden aikana :).
Ei lapsi ainakaan vielä vaikuta traumatisoituneelta... Ja koska tiedän (valitettavasti!), että lapseni tulee kokemaan elämässään vielä suurempiakin pettymyksiä, niin uskoisin tällaisista pienten pettymysten käsittelemisestä olevan silloin apua. Tämä maailma kun ei aina suju ilman niitä pettymyksiä tai pahaa oloa. Ei vaikka me äidit kuinka niin haluttaisiin. Itse uskon, että mitä nuoremmasta lapsi oppii käsittelemään ikätasoonsa tavallaan kuuluvia pettymyksiä, sitä paremmin sujuu isompien pettymysten käsittely kouluiässä, teini-iässä, aikuisena...
Kun lapsi herää, niiden tuttien pitäis olla poissa näkyvissä roskiksessa...HÖLMÖ!
Mutta nythän on jo liian myöhästä tietty...
Meillä hoitui tuteista erottaminen ihan sulassa yhteisymmärryksessä lapsen kanssa. Asiasta juteltiin hyvissä ajoin ja lapsi itse ymmärsi että nyt on aika lähettää tutit pikkukakkoseen.
Toi sun tapasi on järkyttävä. Lapsi parka.
Jatkossa se hermoilee alitajunnassaan mitä muuta tuhoutuu hänen nukkuessaan.
Niillä sun tuhoamilla kapistuksilla hän hakee lohtua ja hyvää oloa.
Poika heräsi päikkäreiltä. Istui olohuoneessa pitkään sylissäni ja siinä sitten kerroin pojalle, kuinka tutit olivat hajonneet sillä aikaa, kun hän oli nukkumassa. Yhdessä mentiin sitten rikkinäisiä tutteja ihmettelemään.
Alkuun oli harmissaan, mutta pian reipastui ja alkoi heitellä rikkinäisiä tutteja itse roskikseen. Sitten lähdettiin ulos ja vietiin roskat isoon roskikseen.
Muutaman kerran höpötti tuteista ja kertoi kuinka tutit olivat hajonneet. Illalla nukkumaan mennessä vielä kertasi tuttitarinan. Nukahti kuitenkin kesken iltalaulujen.
Hyvin sujui siis ainakin tämä ensimmäinen päivä :)
Kiitos tsempeistä!
Numerolle 44 vielä sen verran, että kerroin kyllä tuossa aiemmin, että pojalle on jo muutama kuukausi puhuttu tutista luopumisen olevan lähellä. Muutenkin oltiin käyttöä vähennetty jo minimiin.