Vähintäänkin kädet tärisee!!!!
Lapsi vielä päikkäreillä, mutta kun herää, häntä odottaa yllätys.
Keittiön pöydällä kasa tutteja, joista kaikista leikattu tuttiosa pois. Ovat siis menneet maagisesti rikki päiväunien aikana. Saman kohtalon saa nyt suussa oleva tutti.
Tsempatkaa mua! Painajainenko tästä vielä syntyy..
Kommentit (51)
SIlloin kun poika oli nukkumassa.
Sanoin vaan, että hiiri on käynyt ne puremassa. Heitin sitten loput roskiin, yhden jätin varalle, jos tulee tutti-ikävä. Silloin katsottiin sitä leikattua tuttia, ja poika totesi vaan " hiili" eikä siinä sen kummempaa.
Kun kerran tiedät niin kovin varmana että teet oikein, ja temppusi on lapselle se ainoa oikea tapa, niin miksi moinen reaktio muiden mielipiteistä.
Ja miksi sun kädet tärisee?
T-kyseenalaistaja, hymyilevänä minäkin ja huvittuneena..
Vierailija:
Sitä paitsi. Tutin perään huutamista kestää ehkä pari päivää, teki miten teki. Sen jälkeen niitä ei muista kukaan. Se on vaan tutti.
Meillä lapsi kyllä muisti tutit vielä yli kuukauden ajan niiden poisluovuttamisesta, aina kyseli niitä nukkumaan mennessään. Ja nukahtaminen unille vaikeutui yli puoleksi vuodeksi tuteista luopumisen jälkeen.... Että kaikilla ei tutit unohdu ihan päivässä tai parissa.
kessukoita mammoja, ettei voi kuin ihmetellä:) Ap ihan oikea veto, meillä päästiin tutista niin, että laitoin sinappia tutin päähän ja sanoin pojalle, että tutti on mennyt huonoksi. Poika haistoi ja sanoi " hyi" ja kiikutti itse roskiin.
Mutta ihan vain ystävällisesti toin esille sen tosiasian, että huuto ei välttämättä lopu päivässä. Niin minullekin väitettiin kun tutista oltiin luopumassa. Siksi olinkin ihmeissäni kun tutin perään itkeminen vain jatkui ja jatkui ja jatkui.
Lapsi ei saa tuollaisesta traumoja, missä pumpulissa lapsenne kasvatatte? No, elämä opettaa teidänkin kersanne. . =)
Kuka sanoi, ettei asiasta puhuttaisi?
Ei mitään ennakkotietoa.
Joo ap juttelee ja lussuttelee sitten jälkeenpäin, mutta edelleenkään en ymmärrä miksi tällainen ratkaisu. " Sitä on turha rypistää kun on jo paskat housuissa" . (vanha sananlasku..)
Mut älkää nyt seotko, kunhan toin oman mielipiteeni esille. Olisi ollut reilua kertoa.
Tsemppiä ap! Et ole hirviöäiti:)
Meillä tyttö oli 1v6kk kun päätin että tutti saa jäädä. Oli vain nukkuessa käytössä. Yks ilta nappasin tutista saksilla pään pois ja nukkumaanmennessä annoin tytölle. Hän nappasi sen suuhun ja heitti samantien seinään. Selitin että pupu on haukannut tutista palasen eikä X enää tarvi tuttia. Kerran kysyi vielä ennen nukahtamista tuttia ja asia oli sillä ohi. Sen jälkeen ei ole kaivattu eikä kyselty ja lapsi on ihan tavallinen, tasapainoinen 4-vuotias.
Samoin käy kohta kuopuksen tutille joka sekin vain öisin käytössä.
Ihan rehellisesti en tiiä, miten toi tuttien leikkaaminen menee läpi 2-vuotiaalle. Pienemmälle se ois voinu toimia ehkä paremmin, lapsi ei ois vielä miettinyt miksi ja miten ne tutit on rikki menneet, vaan olis todennut, että ei toimi enää.
Mutta en myöskään usko, että 2v alkaa päänsä puhki miettiä, mitä kauheuksia tapahtuu hänen nukkuessaan. Kun et selityksessä yhdistä unta ja tuttien rikkoontumista. Entä jos laitat ne tutit pois siitä keittiön pöydältä, ja löydätte ne vasta sitten kun lapsi etsii tutteja.
Ja samahan se on, heittääkö tutit roskiin ehjinä tai rikkonaisina, joku tarina niihin on kumminkin liitettävä.
Sitä paitsi. Tutin perään huutamista kestää ehkä pari päivää, teki miten teki. Sen jälkeen niitä ei muista kukaan. Se on vaan tutti.