***TAMMITENAVAT uuteen viikkoon (vko 42)***

Viikonlopun pinokin oli ehtinyt jo aika kauas kadota, mutta onneksi löytyi. En osaa sitä kyllä tähän linkata, joten joku taitavampi voi halutessaan laittaa sen linkin...



Viikonlopulla oli puhetta ainakin siitä iänikuisesta paino-asiasta. Itseä jo ällöttää katsoa peiliin ja vaaka kummittelee, kun en viitsi mennä mittaamaan. Arviolta n. 12 kg olisi kokonaislisäystä tällä hetkellä. Onneksi kukaan ei ole uskaltautunut kommentoimaan, sillä olen melkoisen itkuherkkä, ja tuollaiset kommentit, joista mainitsitte, olisi kyllä aiheuttaneet melkoista murhetta! Ei auta kuin jättää omaan arvoonsa ja ajatella, että kunhan vauva saa tarpeeksi ravintoa, niin muusta ei niin väliä!



Viikonloppu meni raksalla maalatessa, ja jalat on kipeät (niin on kyllä kädetkin), ihan kuin olisi jumpannut enemmänkin. Mutta yllättäen olo on muuten ihan hyvä, ei edes supistele, joten taitaa tuo " liikunta" jossain määrin olla hyväksikin... Kyllä on ihanaa, kun valmista pintaa rupeaa tulemaan. Ei millään malta odottaa, että pääsisi jo muuttamaan. Huomenna saadaan keittiö asennettua, ja se on mulle se tärkein huone!!! Ihanaa!



Kysymys: Mistä tietää miten päin vauveli masussa kelluu? Välillä potkut tulevat tukevasti kylkiluihin ja välillä taas alakertaan... Enkä kyllä mielestäni ole huomannut, että kaveri siellä mitenkään erityisemmin kuperkeikkoja olisi välissä tehnyt. Ja jotenkin kummatkin ovat sen verran napakoita, että en usko että käsillä saa sellaista voimaa liikkeisiin. Ja jatkokysymys: Missä vaiheessa vauvan pitäisi kääntyä pää alaspäin, lähtökuoppiin? Esikoinen oli mielestäni ihan alusta asti aina pää alaspäin, ja nyt jotenkin veikkaisin, että tämä tyyppi istuskelee ihan tyytyväisenä pää ylöspäin. En viitsisi ultraankaan mennä ihan vaan tällaisen uteliaisuuden takia. Mahtaakohan neuvolatäti osata tunnustelemalla arvioida. Neuvola on vasta ensi viikon perjantaina...



Eipä muuta kuin hyviä vointeja kaikille tasapuolisesti!!



Popin_äiti ja pallero rv n.25

Kirjoittelempa minäkin pitkästä aikaa taas kuulumisia.

Painoa on minulle tullut alusta +5 kg ja se on aivan liikaa, kun ottaa huomioon sen kuinka paljon ylimääräistä jo lähdössä oli, mutta onneksi mulla on aivan ihana terkka joka ei asiasta huomauttele vaan keskitytään nyt vauvaan ja keskustellaan sitten synnytyksen jälkeen mitä näille ylimääräisille kiloille aletaan tekemään.

Suurempi murhe minulla on nyt tuo sokereiden mittaaminen, narahdin siis rasituksessa paastoarvon kohdalla ja nyt mitataan sitten päivittäin 4 krt sokerit ja edessä on sitten myös se äitipolin reissu. Plääh... No kuitenkin tuossa itse mittaamisessa on se hyvä puoli, että mulla vaikuttaa ihan täysin sokereihin se mitä suustani alas laitan. Eli nyt vain pitäisi saada se sisälläni asuva pieni sokeri/herkkutteluhiiri kokonaan kuriin.

Meillä on myös oman talon rakennusprojekti loppusuoralla ja hyvältä näyttää. Juurikin viimeviikolla saimme keittiön kalusteet paikoilleen ja lopputulos oli kyllä hyvä. (Venkslasin suunnitelmien kanssa niin moneen eri kertaan, etten oikein lopulta tainnut itekkään tietää minkä niistä tilasin ;) ) Itse en kyllä voi sanoa tällä rakennusprojektilla tehneeni yhtikäs mitään sillä meidän kaksi elohiirtä pitää siitä huolen, että toisen aika menee 100% perässä juoksemiseen.

Popin_äitille: En nyt tiedä tuosta kiinnittymisestä muuta kuin omat kokemukset eli esikoinen ei ollut vielä 37+4 kiinnittynyt ja oli tosi korkealla, mutta kuitenkin tyttö syntyi ihan itsekseen 38+2 ja kakkonen puolestaan oli hyvinkin alhaalla ja lähtökuopissa 38+0, mutta maailmaan tuli 39+1. Ja meillä myös tuo kakkonen viihtyi pitkään pää ylöspäin ja terkka käsikopelolla sen tunnusteli ja laittoi lähetteen ultraan, että asia varmistetaan, mutta edellisiltana ennen ultraa kaveri päätti kääntyä pää alaspäin... ja siitä ei voinut kyllä erehtyä sillä luulin kaverin tulevan mahasta läpi ihan väkisin.

Mutta eipä tässä kummempia vaan yritän alkaa metsästämään tuota kadonnutta työmotivaatiota jostain pöydän alta ;)





Nepp@ri 27+6

Täällä oli tosi kiireinen viikonloppu ja nyt olo onkin aivan naatti. Ei jaksais enää mitään tehdä. Olen kylläkin aamulla tuulikaapin siivonnut lattiasta kattoon ja vahannut lattiankin. Saa riittää minulle tälle päivää vaikka olin suunnitellut paljon enemmän. Paras kait se onkin tehdä tuntemusten mukaan noita suurempia hommia.



Popin äitille; Ei varmasti ole vielä mitään hätää miten päin vauva siellä kelluu. Ja todennäköisesti on vielä tilaa hyvinkin kääntyillä niin ettet tiedä mitään. Itse en tiennyt viikolla 37 kun vauva kääntyi perätilaan ja sitten taas parin päivän päästä toisin päin. Terveydenhoitajat kyllä yleensä tietää kokeilemalla miten päin asukas on. Ja tuolla myöhäisillä viikoilla sen tietää itsekin. Pää on kivikova ja peppu taas " oudosti" pyöreä ja pehmeänpi.

Ei varmaan ennen 35 viikkoa vauvaa aleta hätyytteleen toisin päin, sinne asti voi olla aivan huoleti. Ja nuo potkut voivat tulla eri paikkaan jos vauvalla on jalat suorana päätä kohti, eli vauva on kaksinkerroin, ja sitten taas vauva voi laittaa jalat koukkuun ja potkia taas toiseen päähän mahaa. En ainakaan itse vielä saisi vauvasta selvää mahan päältä miten päin on, mutta sitten kun maha on " täynnä" vauvaa niin kyllä sen sitten tuntee kun vähän kevyesti painelee.



Liikkeistä tuli sellainen juttu mieleen, kun jotkut äidit sanoo että tytöt ja pojat potkivat pääsääntöisesti eri puolille. Tuota mietittiin mieheni kans että mitenköhän nuo ovat menneet. En muista kolmelta ensimmäiseltä tytöltä miten ovat potkineet, mutta pojat potkivat vasemmalle. Ja nyt tyttöoloani vahvistaa se että tämä vauva potkii oikealle. Kertokaapa miltä tuntuu. Todennäköisesti tämä on samanlainen kuin nuo muutkin tyttö/poika-arvailut, ettei sillä todenperää ole.



Olisi ollut kiva jo kuulla äitiyspakkauksesta mutta kelalta tulikin vain lisää lappusia täytettäväksi. Voi että ottaa päähän, pitää taas tarkistaa sitten kotihoidontuki muiden lasten osalta ja sitä olen hakenut viimeksi kesäkuun alussa! Heh heh, käyttäisivät järkeä ja sumplisivat edellisistä tiedoista nuo hommat. Taas kinuta mieheltä tuhannenlaiset palkkatodistukset. Viimes jo sanoin kelan naiselle että menee vähän liian pitkälle kun piti olla viimeisen vuoden palkka ja sitten vielä erikseen edellisen kuukauden palkka. Ennen ovat halunneet puolen vuoden palkan. Niinhän se lasketaan sitten että saadaan miehen tulot mahdollisimman suureksi ettei äiti liikaa vain saa mitään tukia. Tervemenoa vain moitteet vaikka perille asti! Kelan työntekijöillä on sellainen asenne niinkuin jokainen euro olisi niiden omasta kukkarosta pois. Ei varmasti, tai tosi harvat, neuvovat miten asiakas saisi kaikkein parhaiten etuuksista irti. Mutta on sellaisiakin!! Kiitos heille!



Minulla on taas pahoinvointia. Samanlaista kuin viikko sitten perjantaina. Silloin oksensinkin ja luulin sen johtuvan rautatabletista. Otin aamulla tyhjään mahaan ja sehän röyhtäytti ja vaivasi koko päivän. Sit yhtäkkiä vain tuli oksennus. Mutta nyt olen ottanut viimeksi eilen illalla ja silti tulee välillä aivan sama olo et apua kohta tulee oksennus. Muistuttaa kyllä vähän alkuraskauden pahoinvointia, kääk, ei kait se ole tulossa takaisin. Välillä jopa huolettaa ettei se olisi merkki mistään pahemmasta.



Vauva on nyt liikkunut tosi hyvin kun on ollut aiemmin vähän rauhallisempi tyyppi. Välillä tuntuu että haluaisi sen ihan justiinsa ja välillä taas nauttii kun on vielä aikaa pienen tuloon. Ehkä en ole voinut nauttia aivan niin paljon kuin viime raskaudesta. Nyt väsyttää ja tämä tuntuu henkisellä tasolla vaikeammalta. Siksi paras ystävänikin sanoi että taidat kantaa pientä prinsessaa masussasi kun olen ollut niin erilainen. normaalisti olen oikein tasainen tyyppi. Nyt lähentelen pahimmillaan jotain murrosikäistä. Mies-raukka!!



PItäis varmaan siirtyä tuonne keittiön puolelle ja alkaa suunnitteleen ruokaa. On vain niin laiska olo et ei jaksais mitään tehdä. Pakko kait se on vääntää vaikka tyhjästä jotain.



Aurinkoisempaa viikkoa toisille mammoille!



Väsyksissä ja synkkänä oleva Iuiu ja Sirkku-Omena rv 24

Mukavaa viikon alkua kaikille!



Justus08: BMi oli raskauden alussa normaalin ylärajoilla, rasvaprosentti sitä vastoin suhteessa alhainen. Olin vetänyt vajaan vuoden tiukempaa lihaskuntotreeniä, jonka sitten raskauden alettua kevyempään ja korvasin aerobisella liikunnalla, joten painonlasku saattoi osittain johtua tästäkin, että lihakset pieneni. Aloin oksennella melkein päivittäin noin vkolta 15 lähtien ja välillä ei pysynyt mikään sisällä, en muistanut syödä säännöllisesti aina ja välissä oli joskus 8 tunnin taukoja (jäi treenit vähemmälle :-). Pahoinvointi loppui kun vatsa alkoi kasvaa ja painonlasku pysähtyi, terkalla käytiin kovasti läpi näitä, että kuinka säännöllinen syöminen on tärkeää. Ennen en esim syönyt ikinä aamupalaa. Ja olen syönyt tuplaten sen määrän kuin esim viime keväänä, jolloin treenasin vielä täysillä eikä paino ole noussut kovin paljon. Tosin silloin söin enemmän proteiinipitoista ruokaa ja hiilarit minimissä. Hassua miten raskaus voi laittaa aineenvaihdunnan supervauhdille. Yritän ajatella, että kyllä vauva omansa ottaa, eikä joudu nälkää näkemään.



Magda_lena: pieni koti meilläkin ja suurempi haussa. Ulkomaan komennus voi olla edessä joten oman ostoa ei edes viitsi harkita vielä. Vaikka nyt saataisiinkin suurempi koti pian, niin silti saa vauva nukkua meidän makkarissa, onnistuu sit yösyöttämisetkin helpommin (toivottavasti).



Säälittää aina Saksassa pienet vauvelit kun niille sisustetaan usein oma makkari -jotka suomalaisiin huoneisiin verrattuna jääkylmiä kun ne saidat ihmiset ei raaski lämmittää kun tulee kuluja, jossa ne sitten nukkuvat ypöyksin reppanat, heh joo voi olla että tihrustelen ja säälittelen tässä nyt hormoneissani potenssiin kymmenen..



Monissa Euroopan maissa ei imetys ole läheskään yhtä kovassa huudossa kuin täällä ja monissa sairaaloissa voi pyytää kuulemma pistoksen, joka estää maidonnousun. Yksi ranskalainen nuori nainen puolestaan opasti, että imetys ei ole mikään luonnon määräämä asia, vaan yhteiskunnan painostuksen sivutuote, jolla alistetaan naisia heikompaan asemaan miehiin nähden. Eihän noille voi kuin nauraa.. On naisasialiikkeellä monenlaista huseeraajaa.. ;-D Käsittääkseni Suomessa ei painosteta suuntaa eikä toiseen? Itse toivoisin, että imetys sitten onnistuu, mutta minkäs teet, jos ei syystä tai toisesta voikaan. Täytyy vaan elää senkin asian kanssa sitten.



Viime viikolla melkein lähti taju tavaratalossa. Ylimmässä kerroksessa oli huono ilma ihmistungoksen takia ja jouduin seisoskelemaan jonossa jonkun aikaa paketointia odotellessa. Yksi vanhempi, herttainen täti-ihminen minut sitten siitä talutteli portaille istumaan ja neuvoi laittamaan päätä polviin. Verenpaineet painuu välillä turhan alas.



Äitini innostui taas synnytysasiasta uudestaan (yritti tunkea itseään aiemmin synnytyssaliin kaveriksi, JOS vaikka mieheni ei ehtisi paikalle töiltänsä, just joo). Tällä kertaa perusteena oli, että jos tehyläiset menee lakkoon, niin mun on pakko synnyttää kotona ja silloin sen on ainakin saatava olla mukana. Tämä raskaus on vienyt sen naisen viimeisenkin järjenhivenen..



Näissä tunnelmissa eteenpäin :-)



-Finja rv. 25+2

Minulle tuota painoa on kertynyt kaiken kaikkiaan 9 kg ja huomenna vaihtuu vasta rv 26 :oO Lähtötilanne oli 62/170.



Mutta mutta, enpä jaksa minäkään hirveesti murhettua, kunhan vain vauvalla on kaikki hyvin! Olen kova liikkumaan ja kun 3 x vkossa oleva säännöllinen liikunta jäi pois, kyllähän niitä kiloja tulee. Vaikka olenkin ollut itseasiassa paljon terveellisemmällä ruokavaliolla nyt raskausaikana. Kävelyllä olen koittanut käydä, mutta supistuksia tulee suht helposti ja on pakko ottaa rauhallisesti.



Liikkuuko teidän vauvat paljon päivisin? Siis tunnetteko esim. työpäivän aikana paljon potkuja ja liikkumista? Minulla niitä on kokoajan tullut vain satunnaisesti muutamia kertoja päivässä. Iltaisin vauva taas innostuu ja välillä on oikein vaikea saada nukuttua kun hän innostuu potkimaan :) Mietin onkohan tämä ihan normaalia vai enkö vain päivällä huomaa niitä? Istukka on edessä, joten ehkä se hieman häiritsee potkujen tuntemista?



Potkuja satelee minullakin välillä alas, välillä kylkiin.



Iloista viikkoa kaikille!

Hehee, meilläkin äitini tahtoisi mukaan synnytykseen. Toisaalta, naisesta varmasti (ja vielä synnyttäneestä!) on varmasti suurempi apu kuin miehestä. Voi olla että päästänkin äitini mukaan, katsotaan miltä sitten tuntuu. Mieheni oli viimekerralla kovin avuton, vaikka oli tietysti ihanaa että oli mukana :).

Meilläkin vauva tulee makkariin, ihan ehdottomasti! Katsotaan siirtyykö tuo 2.v sitä ennen omaan huoneeseen.... voi olla että tulee protestia.

En jaksaisi millään jos kävisin imettämässä vauvaa yöllä toisessa huoneessa. Vauva nukkuu varmastikin perhepedissä niinkuin edellinenkin, ei tarvitse myöhemmin edes herätä kun vauva oppii itse hakeutumaan rinnalle :). Olkkarissa meillä on kaikki lelut, nyt siirretään osa lastenhuoneeseen, mutta olkkariin ne olettavasti kuitenkin kantautuvat.



Kävin tänään neuvolassa, ja lääkäri oli tällä kertaa todella asiallinen ja mukava, se sama jonka sammermanni vaihtoi kun oli kesällä niin ällöttävä...

Painoarvio vauvasta oli 1079! Eli ihan käyrillä menee, pikkuisen ehkä alle. Minä en puntarissa käynytkään, mutta kotivaaka näyttäisi että 10 kiloa on tullut tähän mennessä. En jaksa siitä välittää, jossain vaiheessa oli kyllä semmoinen olo että olen varsinainen tursas!

Kohdunpohjan korkeus oli 24. Oli mukavaa nähdä pikkuinen masuvauva :). Oikein sydän täyttyi ilolla!

Mutta nyt taas postun takavasemmalle, vaikka voisinkin kirjoittaa vielä vaikka mitä :).



Terkuin Mantelihammas rv.28+1

Kyllä ne viikot nopeasti menee.noin.13 viikkoa niin on laskettu aika...kauheata...



Tänään oli neuvola. Viimeviikkoisen ns." hätäneuvolan" jälkeen terkka päätti että pidetään tämänpäivinen aika. Paino on tullu ensi painosta jo 14kiloa. ei kärsisi tulla yhtään enempää kun alussa en ollut mikään keijukainen...



sf-mitta oli 26,5 ja HB 105. Rautakuurille laittoi taas. Obsidan tosin laittoi mahani viimeksi niin sekaisin että en tiedä haluanko sitä enää. Kävin viimeviikolla apteekkiin tilaamassa jotain toista rautalääkettä mutta dementiastani johtuen en ole sitä muistanut hakea ja kun on vielä tuonne kirkonkylälle matkaa kymmenisen kilometriä ja autoa ei ole niin ei sitä niin helposti haeta...



Tuo kohdunpohjankorkeus hiukan pelottelee minua. kun meidän molempien suvussa ei ole mitään pieniä ihmisiä niin jännittää kuinka iso immeinen sieltä tulee.



Sokerirasitukseen pitäisi aika varata ja huolestuttaa se että kuinka voin olla syömättä edellisenä päivänä klo.20 jälkeen. sehän on ilmiselvää kidutusta...



Vaunuostoksille pitäisi lähteä. Kunhan vain saisi aikaiseksi...saa nähdä miten onnistuu kaikki jouluostokset ja siivoukset ku maha on nii iso jo...hengästyy helposti :)



Neuvolalääkäri on ensi viikolla. Sairaslomaa yritän saada kun supistelee ja kannatinsiteet sattuvat kun kävelee.ja tarjoilijan työssä se on hankalampi homma...



mutta mies tuli kotiin ja pitää hänelle alkaa ruokaa laittamaan raskaan päivän jälkeen.tulihan tässäkin tätä asiaa...:)



asuntoasiaa vielä. Asumme 55neliön kaksiossa miehen ja kissan kanssa.ahdasta on ja jännittää miten mahdumme tänne...vihdoinkin syy heittää ns.turhat tavarat pois :D



MiiKaro & Alpo rv 26+7

Painoasiasta vielä: mulle henkilökohtaisesti se on siksi niin kipeä asia, että laihdutin pari vuotta sitten likemmäs 20kg ja kaikki kyllä muisti mainita siitä, kyllähän se imarteli. Nyt kun oma peilikuva lähinnä ällöttää ei enää haluaisi kuulla toisilta " vahvistusta" sille, että alkaa näyttää taas rantaan ajautuneelta valaalta=) Mutta oikeasti, paino on sittenkin se murheista pienin ja täytyy luottaa siihen, että se lähtee nopeasti poiskin kun on nopeasti tullutkin. Mullakin paino pysyi kurissa säännöllisellä kuluttavalla treenaamisella ja nyt kun siihen ei liitoskipujen ja supistelun vuoksi pysty, väkisinhän se nousee vaikka kuinka tarkkailee syömisiään.



Sikiön asennosta kohdussa: mulla esikoinen kääntyi pää alaspäin jo viikolla 28, sen jälkeen potkut tuntuivat vain ylhäällä. Kuopus taas kääntyili ja myllersi melkein loppuun asti, tosin painoi syntyessään vain 2,6 kg eli ilmeisesti oli tilaakin enemmän. Aika mielenkiintoinen teoria tuo, että pojat potkivat vasemmalle ja tytöt oikealle. Kun näin asiaa tarkemmin mietin, saattaapi hyvinkin olla näin minunkin kohdalla.



Liikkeistä: Nyt kun olen sairauslomalla (ja on luonnollisesti enemmän aikaa rauhoittua kuulostelemaankin liikkeitä), vauva liikkuu pitkin päivää. Viikko viikolta tosin huomaa, että uniajat pitenee ja rytmi alkaa selkiytyä. Edelleen vilkkaimpia aikoja on loppuilta, juuri kun minun pitäisi asettua nukkumaan... Silloin monotetaan niin että maha heiluu puolelta toiselle.



Huonejärjestelyistä: Meillä vauva tulee nukkumaan samassa makkarissa, tosin omassa pinnasängyssään. Samassa sängyssä nukuttaminen ei onnistu kun isommat lapset tuppaavat kömpimään joka yö meidän väliin, joten ihan turvallisuussyistä omassa sängyssä. Omaa huonetta ei ole meilläkään mikään kiire laittaa vauvalle, vanhemmilla lapsilla on toiminut järjestely, että toisessa huoneessa on leikkihuone ja toisessa makkari, jossa on molempien sängyt sekä eskarilaisen kirjoituspöytä.



Onko muilla ongelmia raskausarpien kanssa? Mulla niitä oli jo kiitettävästi ennestäänkin, mutta nyt mahaan tulee koko ajan lisää vaikka kuinka rasvailisi... Miten muuten ihon kunto? Onkohan siinäkin joku taika, että tyttöraskaudessa puhkeaa joku myöhäinen murrosikä? Mulla nimittäin on aivan kamala akne naamassa, en muista ollenkaan tällaista poikia odottaessani.



Ylihuomenna suunnistan taas äitiyspolille.

Hyviä vointeja jokaiselle!



Aksiina 24+5

Aksiina kyseli ihon kunnosta. Itselleni puhkesi sellainen teini-ikä n:o 2 alkuraskaudessa että päättelin heti tyttöä tulevaksi, eikös se niin ole että " tytöt vievät äidin kauneuden" ? Iho-oireet kyllä ovat hyvin rauhoittuneet, melko normaalissa kunnossa alkaa taas naamavärkki olla. Finnejä tuli alussa myös yläselkään, jossa minulla ei ole KOSKAAN niitä ennen ollut, ei edes teininä. Nyt viikonlopun aikana puhkesi tietysti alkavaa työviikkoa varten pari mojovaa naamatauluun mutta eiköhän nuo tuosta... :P Raskausarpia koitan etsiskellä joka aamu ja ilta ihoa rasvatessani, ei ole vielä näkynyt mutta perinnöllisiin tekijöihin " luottaen" uskon niitä vielä ilmestyvän!!



Itselläni on painonnousu ollut todella maltillista, tähän mennessä on tullut n. 3-4kg. Seuraava neuvola on vasta ensi viikolla joten sinne asti pitää odottaa " virallista" punnitusta.

Potkut taas, tuntuvat joko oikealle ylös tai vasemmalle alas, onko se sitten merkki siitä että vauva on mahassa kallellaan vai voiko kohtu olla vinossa?? Tyhmä kysymys varmaan, mutta tällaisia mietin :D



Sitten piti kysyä siitä selällään nukkumisesta, huomasin taas pari kertaa viimeyönä (herättyäni) että nukun selälläni, tosin mitään ihme tuntemuksia ei siitä tule... onko se nyt sitten jotenkin vaarallista vai mitä? Itse pystyn kyllä nukkua ongelmitta oikealla tai vasemmalla kyljellä tai selällään, mahallaanhan tuo nyt ei tietenkään enää onnistu.



Tuntuu että masu kasvoi viime viikonlopun aikana varmaan puoli metriä!!! No heh, ei tietenkään ihan noin mutta joku kasvupyrähdys siihen iski. Alkaa tosiaan tuntua olo siltä että on raskaana.



Juu, oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille tammikuisille!



Tolleroinen rv 24+4

Popin_äidin tavoin täälläkin ollaan maalailtu, tosin varmaan vähän pienemmässä mittakaavassa ;) Poikien makkarit, käytävä ja olohuone ollaan jo saatu kuntoon, vielä ois työhuone sekä meidän makkari tekemättä. Mukavaa touhuta välissä miehen kanssa ihan muitakin juttuja =)



Vauva oli meillä kääntynyt viime viikon ultrassa jo lähtökuoppiinsa eli pää alaspäin pieni siellä köllöttelee. Potkut eivät vielä tunnu kylkiluihin asti, enemmänkin oikealle sivulle, meille tyttö siis tulossa ;) Toisen lapsi kääntyi pää alaspäin vasta rv34 eli vielä ehtii tehdä kuperkeikkoja suuntaan ja toiseen!



Nukkua meinataan noiden pienten kanssa samassa makkarissa ainakin siihen asti, kunnes vanhempi täyttää kaksi vuotta eli siis ensi elokuun loppuun. Täytyisi vain käydä tilaamassa Rasmukselle ¿turvareunasänky¿ (mikäköhän ton oikea nimi on?) niin jäisi pienelle nykyinen pinnis käyttöön. Vähän kyllä hirvittää laittaa poitsua ns. normisänkyyn kun ei tuota ikää kuitenkaan ole vauvan syntyessä kuin reilu 1v4kk¿ Nooh, jospas se siitä!



Täällä on muuten tapana, että vastasyntynyt menee omaan huoneeseensa nukkumaan lastenhoitajansa kanssa ja äiti yleensä pyytää lääkäriltä pillerit, joilla maidontulo saadaan loppumaan¿ itselle tuollainen tuntuu aivan järkyttävältä, mutta maassa maan tavalla =/



Edelleen tämä sintti on sähkösaapas, mulla tulee pahat ajatukset mieleen jos en ole pariin tuntiin tuntenut vauvan möyryämistä. Nyt neiti on onneksi alkanut nukkumaan yöt suht hyvin! Istukka on mullakin edessä ja alhaalla, sitä nyt seurataan että lähteekö nousemaan kohdun kanssa vai ei!



Tolleroisen tapaan minäkin olen kuullut sanonnan että tyttö vie äidiltä kauneuden ;) Mulla ei kyllä ole mitään huomiota moisesta, ei siis finnejä, ei raskausarpia, ei huonokuntoisia hiuksia, kynnetkin on todella hyvässä kunnossa, eikä painoa ei ole tullut kamalasti lisää =/ Joku kyseli joskus aiemmin siitä, että tuoksuuko pissa tyttövauvan kanssa jotenkin vahvemmalta vai ei? Itsellä en ole tätä hoksannut, juonkin kyllä vähintään neljä litraa vettä päivässä eli silläkin osuutta asiaan¿



Kinttua rasvailen edelleen ja tuntuu että ne ¿herneet¿ on pikkuhiljaa liukenemassa pois, hyvä niin! Ja koko jalan alueella olen havaitsevinani suonten vaalenemista eli josko tuo linimentti sitten auttaisi niin, ettei leikkaukseen näin raskaana ollessa tarvitsisi turvautua!



Laitanpa ihan uteliaisuudesta sellaisen gallupin, kun miehen kanssa vuosipäivää tällä viikolla vietetään, että kuinka kauan olette olleet yhdessä? Meillä tulee 17.pv eli huomenna yhdeksän vuotta yhteistä taivalta täyteen =)



Mukavaa tiistaita kaikille,



-Allu ja Pupu rv26+

Tuntuu ettei " koskaan" ehdi nettiin. Töissä liian paljon töitä ja kotona ei kerta kaikkiaan jaksa edes istua koneella. Kotitöiden jälkeen sohva on paljon mukavampi paikka...



Mulla voimia verotti tauti, siis ei tullut yskää eikä nuhaa, mutta lämpö nousi ja veti aivan veteläksi. Onneksi tajusin jäädä sairaslomalle ja nyt olo onkin taas työkuntoinen (jippii!). Hetki sitten olin toipunut reilun 3 viikon voimakkaasta flunssasta, ihan hirveä yskä ja nuha ja korvat lukossa koko ajan.



Yleensä en sairastele flunssia, niitä on ehkä kerran kolmessa vuodessa ja nyt syksyn aikana jo kaksi on minuun hyökännyt. Huomaa kyllä että immuniteetti ei ole ihan normaalilla tasolla.



Painoa on tullut täällä aika vaihtelevasti. Minulle on tullut 5 kg, mutta painoindeksi olikin jo valmiiksi 26. Eli ei tarvitsisi kauheasti tulla. Ei tee mieli mitään makeita eikä kyllä rasvaisiakaan ruokia, ihan perusruoka maistuu, mutta liiankin hyvin. Mehut ja limut olen suosiolla pitänyt poissa, niin kuin yleensäkin. Niistä äkkiä saa päivän kalorit täyteen. Ja makeutusaineita välttelen vauvan vuoksi.



Joku kyseli kuinka kauan ollut puolisonsa kanssa. Me olemme nyt olleet yhdessä 7 vuotta. Jos olisin pysynyt yhdessä edellisen aviomieheni kanssa, meillä olisi täynnä jo 19 vuotta! Onneksi se leikki loppui 10 vuoden jälkeen...



PELOTTAAKO teitä muita? Mulla on tullut kauhea pelko siitä, miten synnytys menee, ettei vain tapahdu jotakin kamalaa. Esikoisen synnytys oli täysi fiasko (luojan kiitos lapsi ei saanut vammoja), joten pelkään kuollakseni että tässä käy samalla tavalla. En uskalla ostaa vauvalle mitään, siis en ole ostanut yhtään mitään. Olen jotenkin niin sekaisin huolesta, että synnytys toistaa itseään.



Olen päättänyt pyytää lähetteen pelkopolille. Kuinka helposti sen saa? Pitääkö olla hysteerinen ja itkeä vai saako sen asiallisesti pyytämällä? En pelkää synnytyksessä kipua tai omia repämisiä / leikkauksia, vaan lapsen turvallisuutta. Ja nyt varsinkin kun on nuo kaikki työtaistelut edessä, voi olla että resursseja ei ole hoitaa vaikeita synnytyksiä.



Uutisissakin kerrottiin, että irtisanoutumislistoilla on erityisesti tehon ja synnytysosaston hoitajia. Mitäs sitten jos lapsi tuleekin liian aikaisin ja ei ole ketään auttamassa?



Ja jos onkin hoitajia ja lääkäreitä, niin suhtautuvatko he synnytyksiin asian vaativalla vakavuudella, vai oletetaanko että se menee " vasemmalla kädellä" keskittyen muihin potilaisiin? Kaikki synnytykset kun eivät mene käsikirjoituksen mukaan...



No joo, näillä fiiliksillä tänään.



ipu rv 26+3 (jos laskuissa pysyn)

Levoton yö takana. Heräsin neljältä vessaan, enkä sen jälkeen saanut oikein unta, kun oli kauhea nälkä!! Ihan ihme, vaikka söin illalla ihan hyvän iltapalan...



Allun gallupiin: jouluna tulee yhteistä taivalta 5 vuotta, josta naimisissa ollaan oltu 2,5v. Ex-miehen kanssa oltiin kaikkiaan yhdessä 4 vuotta, eli tämä on nyt sitten mun kaikkien aikojen pisin suhde :)



Tolleroiselle: tuon sanonnan olen itsekin kuullut, että tyttö veisi äidin kauneuden, mutta mulla ainakin esikoispoika osasi kyllä ihan saman taidon ja niin taitaa tämä toinenkin osata... Mulla on muutenkin vähän huono iho ja näin raskaushormoneiden myllerryksessä on kyllä hyvät myöhäis-puberteetin oireet havaittavissa. Iho on jatkuvasti pienillä tai isoilla tulehduksilla ja hiukset rasvoittuvat herkemmin. Eli kyllä se kauneus (mikä??) voi lähteä ihan kumman kanssa vaan :) Itse vieläkin odottelen, koska sitä " puhkeaa oikein kukkaan odotuksen myötä" , mulla kun kukkii vaan tuo iho.



Ipu kyseli peloista. Mua ei synnytys pelota, päin vastoin, odotan sitä innolla. En osaa oikein pelätä, vaikka kauhujuttuja olenkin lukenut. Luotan vaan, että kaikki menee hyvin, niin kuin viimeeksikin. Eipä siihen itse voi vaikuttaa juurikaan, miten kaikki menee, mutta tietysti jos pelkää, kannattaa asiasta puhua, sillä kyllä ne pelot voivat varmasti ainakin henkisellä tasolla tehdä synnytyksestä vaikeamman. Tuo hoitohenkilökunnan lakko vähän tietty mietityttää, kun TYKSiin olen menossa synnyttämään. Ja juuri tänään luin, että jopa kolmannes hoitohenkilökunnasta olisi valmis jättämään työpaikkansa. No täytyy varmaan ottaa serkkutyttö ja täti mukaan, kun molemmat ovat kätilöitä koulutukseltaan... Täytyykin soittaa synnärille, että saako tuoda oman kätilön :)



Mukavaa tiistain jatkoa kaikille ja hyviä vointeja!



Popin_äiti ja pallero rv n. 25

Turhapa tuosta sairaanhoitajien hommasta on panikoida. Synnytykset hoidetaan Suomen maassa ensisijassa joten vaikka koko loppuhenkilökunta on niitä hoitamassa.

Sitä paitsi miettikääpä nyt vanhempienne sukupolvea, kummitätinikin on syntynyt sodan aikaan saunassa. ei ole kätilöistä ollut tietoa. Ambulanssihenkilökunta ei mene lakkoon ja nekin osaa synnytyksen hoitaa, joten eipä mitään hätää ja ajatelkaapa järjen kanssa, kuka hullu menee irtisanomaan itsensä ammatista johon on koulun penkiltä tulijoita vaikka millä mitalla, minua ei pelota saada nuorta opiskelijaa avustamaan jos hänen asenteensa on kohdallaan toisin kuin olen kuullut monella pitkään työtä tehneellä olevan, henkinen tuki on kuitenkin kaikista paras tuki, ammattitaito puoli voidaan jättää lääkäreille jotka luonnollisesti tulevat sairaaloiden priorisointisäännön mukaisesti korvaamaan ne tehyn työntekijät jotka korvaamattomissa asemissa synnäreillä ovat. Turha on panikoida mistään sairaanhoitajien lakosta, naurettavaa muutenkin koko touhu. Kaikkia ammatteja pitää arvostaa. Entäpä jos päiväkodinhoitajatmenisivät lakkoon???Palkka on huomattavasti sairaanhoitajien palkkaa huonompi enkä sanoisi että vastuuta ainakaan vähempää on. Mutta meidän kannalta on turha murehtia, jos nyt siihen irtisanoutumisiin asti on mentävä ja joku meistä jo ennen joulukuun alkua joutuu synnyttämään niin saa kyllä ensisijaisen kohtelun jo keskosuudenkin takia. Eikä ne pitkään sitä tilannetta katsele, mulla on ainakin täällä itä-suomessa Perloksen ym jäljiltä päteviä sairaanhoitajia jotka ottaa kiljuen vakituisen työpaikan saikulta vastaan jos niitä rupeaa irtisanoutumisien vuoksi löytymään.

Jos noista potkuista voi sukupuolta päätellä, niin ne vahvistaa kyllä poika olettamaani :) Eilen sain jo sellaisia iskuja kylkiluihin etten malta odottaa mitä ne kahden kuukauden päästä ovat :)

Hyviä vointeja kaikille, toivottaa Blossom(+potkunyrkkeilijä 28+3) ja jatkaa " töiden tekoa"

Jospa hieman kommentoisin tähän aiheeseen sairaanhoitajana. En ota kantaa siihen, mitä mieltä itse kukainenkin on Tehyläisten palkkavaatimuksista vrt muihin ammattiryhmiin, jokaisella olkoon oikeus omaan mielipiteeseensä. Itse näen, että tähän oli pakko mennä, tämä oli vain ajan kysymys. Hoitajien työtaakka on koko ajan kasvanut, väkeä vähentynyt eläköitymisen myötä eikä uusia ole palkattu, sijaisia ei saada, tehtäväsiirto lääkäreiltä hoitajille jne. Eikä nämä asiat ole näkyneet mitenkään palkkauksessa, päinvastoin. Kaikessa hiljaisuudessa esim. lääkärit samaan aikaan saavat palkkoihinsa taas kertakorotuksen muistaakseni 600¿... Samaanaikaan hoitajia mollataan ahneiksi ja itsekeskeisiksi...



Lähtökohta irtisanoutumisissahan on käsittääkseni, että välttämättömimmät toiminnot tullaan turvaamaan! Joihin lukeutuu mm. synnytys, tehohoito sekä kiireelliset leikkaukset. Henkilökuntaa pyritään siirtämään esim. poliklinikoilta sinne missä heitä tarvitaan turvaamaan potilasturvallisuus. Henk. koht. minua ei hirvitä, vaikka täkäläisen sairaanhoitopiirin tehyläisistä 60% on allekirjoittanut irtisanoutumislapun, itsekin olisin niin ehdottomasti tehnyt, mutta äitiysloman takia se ei minua koske. Muuten annan sataprosenttisen tuen kollegoilleni. Samalla toivon kuitenkin, että sopimukseen päästään ilman rajuja toimenpiteitä, vaikkakin sitten hieman maltillisemmalla palkankorotuksella.



Minä kyllä tunnustan ottavani paljon mieluummin synnytystä hoitamaan kokeneen, vaikkakin sitten leipiintyneen kätilön, kuin juuri koulupenkiltä valmistuneen.



Sori, jos tuli liian kriittistä tekstiä, raskaushormonit näköjään tekevät tehtävänsä tässäkin asiassa.

aksiina 24+6

Moiks,

pakko tulla tähän TEHY-asiaan kommentoimaan. Tosiaan jokainen on omaa mieltänsä hoitajien palkkavaatimuksesta suhteessa muihin ammattiryhmiin. Hoitoalalla työtaistelumenetelmä oli pakko valita varmaan näin, jotta sillä saadaan sama vaikutus kuin muiden ryhmien lakolla. Normaalistihan hoitotyöntekijät joutuvat lakon aikana tekemään suojelutyötä, joten lakon vaikutukset eivät huuri tunnu ja näin tue tavoitteita.

JOS irtisanoutumiset toteutetaan (uskon että ei), luin Aamulehdestä, että ne laitettaisiin koskemaan juurikin kriittisiä toimintoja kuten ensiapua ja synnytyksiä. Mutta siitä on ihan turha vielä murehtia, koska ei ole kuukauteen ajankohtaista ja sopuun varmastikin päästään ennen sitä.

Sellainen korjaus kätilöiden työhön, että uusia tulijoita ei todellakaan ole pilvin pimein! Ei edes juuri valmistuvia. Tähänkin asti keikoilla lapsivuodeosastoilla on ollut opiskelijoita (jihuu.....?), valmiita kun ei saada. Kokeneista puhumattakaan. Saliin sentään vielä saatu valmiita, mutta kiven alla nekin. Kätilöiden koulutus on 180 ov eli enemmän kuin maistereiden (toki vain amk-tutkinto, ei ylempi korkeakoulututkinto). Vastuusta ja tarvittavasta taidosta voisi aprikoida sen mukaan, ottaisiko omalle kohdalleen synnytystä hoitamaan vaikka terveyskeskuslääkärin, joka on nähnyt ehkä pakolliset (olikohan kolme) synnytystä vai ambulanssikuskin, jonka koulutukseen kuuluu 5 päivää synnärillä vai sitten sen siihen koulutuksen ja kokemuksen saaneen kätilön. Tietysti muilla ryhmillä on paljon taitoja, joita ei kätilöillä, mutta oli nyt esimerkkinä tällä kohtaa. Ei siis tosiaan ole tarkoitus kritisoida muiden ammattiryhmien taitoja vaan antaa esimerkki, että oikeasti kätilöillä/ hoitajilla on taitoa ja vastuuta työssään!



Huh, mutta nyt omaan napaan. =) Töissä painetaan edelleen ja supistukset vaan jatkuvat, mutta eivät ole kai mitään tehneet kohdunsuulla. Painoa oli viime neuvolakäynnillä (rv26) tullut vajaa 5 kg, mutta vikan parin viikon aikana lissää vaan reilusti =)



Pitänee palata takas hommiin niin pääsee joskus sit takas kotiin päikkäreille =)

Jopas oli lukemista kun en ole useampaan päivään tänne ehtinyt. Hyvä niin!



Magda_Lena kyseli vauvan paikasta. Meillä on neljä makkaria, lapsilla siis kaikilla omat. Vauvalle laitetaan aluksi sänky meidän makkariin, mutta heti kun yöt alkavat sujua laitetaan johonkin lastenhuoneista. Meidän makkarissa on kyllä myös hyvin tilaa, mutta joku sermi/verho olis kiva vähintään sitten kun vauva on yli puolivuotias. Mä en oikein osaa keskittyä " aviolliseen toimintaan" jos on alaikäisiä huoneessa. Vaikka voihan sitä sekstailua harrastella muuallakin kuin makkarissa. Vaikea sanoa miten sitten neljä lasta sijoittaa kolmeen huoneeseen. Koululaiset tarvii ehkä omat huoneet, mutta kun tuo kolmonenkin menee syksyllä eskariin ja on sekin kohta koululainen. Esikoinen voi jossain vaiheessa siirtyä alakertaan " työhuoneeseen" (ja tietsikat yms. " jonnekin" ), mutta ehkä kuitenkin saamme kaksi lasta sovitettua samaan huoneeseen jotenkin. Ihan aluksi vauva saa nukkua äitiyspakkauslaatikossa, laatikko pinnasängyssä. Tosin jos on samanlainen kuin edelliset kaksi niin nukkuu mun kainalossa ja syö kaiken yötä ja minä nukun mieluummin huonossa asennossa kun toinen syö kuin olen kokonaan ilman unta. ;)



Rakentamista meilläkin viimeistellään, mutta nyt voi jo oikeasti sanoa, että viimeisiä tehdään - ennen remontin aloittamista. Tässä uudessa on asuttu jo reilut kaksi vuotta, nyt olisi tarkoitus saada lopputarkastus hoidettua. Autotallia on tehty sisältä valmiiksi ja pihavalotkin alkaa olla toiminnassa. Olisi kiva korkata shamppanja sitten jos ja kun se lopputarkastus menee läpi, mutta ehkä tyydymme vaikka jätskiannoksiin. Hurjasti tsemppiä teille vielä muuttoon tähtääville.



Ai mihin päin pojat potkii? Kyllä mun muistaakseni kaikki on potkineet milloin minnekin. En kyllä ihan heti usko, että olisivat kaikki potkineet vasemmalle.



Suklaatuutti: Vauva antaa kuulua itsestään aika tasaiseen pitkin päivää. Aamupäivällä on hiljaisempaa ja ihan illalla kaikkein vilkkainta. Mulla tosin on istukka takana ja työkseni istun tietokoneen ääressä ja kun työmotivaatiokin on välillä ihan hukkateillä niin ehdin liiankin hyvin kuulostella jokaista muljahdusta.



Allun galluppi: Me olemme pian täysi-ikäisiä :) eli miehen kanssa on oltu yhdessä kohta 18 vuotta ja naimisissakin reilut 12 vuotta.



Neuvolassa tuli käytyä. Vihdoin viimein sain minäkin sen todistuksen Kelaa varten ja pääsen väsäämään hakemusta. Kunhan vaan palkanlaskenta liikahtaa niin saan sen sitten jätettyäkin. Lääkärikäynti oli vuorossa. Lekuri oli vähän epävarman oloinen, mutta sai kuitenkin hommansa tehtyä. Melkein purin kieleeni kun teki mieli sanoa, että ne sydänäänet kuuluisivat varmaan paremmin jos uskaltaisi painaa sen dopplerin kunnolla kiinni vatsanahkaan. Ei katsonut kohdunsuulle lainkaan, mutta käsin tutki sentään. Kaikki kunnossa vaikka on vähän supistellut etenkin eilen. Hb oli noussut takaisin mulle normaaleihin lukemiin 144. Viimeksi oli 126 ja terkkari kehoitti ottamaan rautaa. Mä olin aika skeptinen tuon raudan tarpeen suhteen, mutta olen kuitenkin syönyt pari retaferia viikossa. Lekurin mukaan niin pieni määrä lisärautaa ei vaikuta sitä eikä tätä. Ainakin sen nyt tietää, että väsymys ei johdu anemiasta. Seuraava käynti kolmen viikon päästä. Sitten saa taas vertailukelpoisen sf-mitankin. Lääkäri sai mitaksi 24 cm, mikä on vähän vähemmän kuin mä olisin kuvitellut, mutta yläkäyrällä toki kuten mulla on tapana.



Eilen taisi olla pienellä ensimmäistä kertaa hikka! Kaikki vauvat on mulla hikanneet ihan urakalla. Saa nähdä millainen hikkamaakari tästä kehittyy. Jokos teillä muilla hikkaillaan?



Strutsi ja minihupi 24+6

Täällä ainakin hikkaillaan ja erityisesti potkutellaan vallan paljon ja usein =)



Floora ja masuasukki 28+

Moi taas kaikille.



Allun gallupiin vastaus: meillä tuli 9 v yhdessäoloa täyteen syyskuun lopulla. Tammikuussa ollan oltu naimisissa 7v.



Kuten joku täällä jo vastasikin (pahoittelen, en muista nimiä): minäkin olen kuullut, että tyttö vie äidin kauneuden, mutta iho- ja hiusongelmia minullakin on ollut sekä ensimmäisessä että tässä toisessa raskaudessa. Esikoinen oli poika ja kaksi lääkäriä on minulle sanonut, että nytkin tulossa on poika.



Hikkaa ensimmäisessä raskaudessa on esiintynyt, nyt ei niinkään.



Tehy asiasta: Minäkin ymmärrän täysin toimet joihin hoitajat uhkaavat ryhtyä, etenkin kun ei lakkoilu kyseisellä alalla ole mitään auttanut. En kuitenkaan sillekään voi mitään, että oman ja vauvan puolesta pelottaa.. Itsellä siis kyseessä riskiraskaus diabeteksen takia ja tuntuu, että naistenklinikalla riittää potilaita jo muutenkin, saatikka sitten jos sieltä paljon raskaimman työn tekijöitä irtisanoutuu. Täytyy toivoa, että asia ratkeaa pian, eikä hoitajien tarvitse irtisanoutua lainkaan.



Omia kuulumisia vielä: olin maanantaina viimeistä päivää töissä (kyseessä alunperin 2 viikon määräaikaisuus joka onneksi päättyi vasta nyt, kestettyään kaksi kuukautta). Samana päivänä onnistuin sitten ensimmäistä kertaa elämässäni unohtamaan neuvolan. Oli hieman noloa kun terveydenhoitaja soitti ja sanoi " et sitten tullutkaan tänä aamuna..." No, onneksi soitti, ja varasi samantien uuden ajan huomiselle.

Jonkinlaisia supistuksia on täälläkin ollut (muutama kivulias), jotne täytyy varmaan pyytää lääkäriä varmuuden vuoksi tarkistamaan alapään tilanne seuraavan ultran yhteydessä.



Viime raskaudessa en ainakaan tunnistanut muita kuin kivuliaita supistuksia, jotka alkoivat jo viikolla 20. Tässä raskaudessa niitä harjoitussupistuksia, joissa vatsa kovenee, on ollut enemmän. Viikonloppuna kuitenkin tämäntyyppiset supistukset olivat niin tuskaisia, että jouduin jättäämään kauppareissun kesken ja menemään autoon puuskuttamaan kunnes pojat olivat hoitaneet ostokset. Onkohan tämä ihan normaalia?



Hyviä vointeja kaikille toivottaa

Emem03 rv 25+6

Pitkästä aikaa minäkin pääsen kirjoittelemaan. Maha on valtava. Ihmiset kysyy, että koskas vauva syntyy ja kun kerron lasketunajan olevan tammikuussa, niin leuat loksahtavat auki. Moni luulee, että tämä on tulossa jo pian ulos. Ei pelkästään se, että maha on iso vaan myös se, että maha on tosi alhaalla. Sama oli esikoisen kanssa....se ei koskaan ollut ylhäällä, vaan heti vauva lähtökuopissaan pää hollilla. Sama on nyt.



Omakin veikkaus on, että tämä pikkuinen syntyy tämän vuoden puolella. Nyt jo tuntuu tosi tuskaiselta...aivan kun sisuskalut musertuisi. Toivon tietysti kuitenkin, että menisi tammikuulle tuo syntymä. En todellakaan halua toista kertaa kokea sitä huolta mikä oli pikkuisesta kun se makasi keskolassa teholla.



Mutten olo on ollut ihan hyvä. Olen päässyt urheilemaan 4 kertaa viikossa...uintia, kävelyä ja kuntosalia. Alkuraskauden väsymyksessähän en jaksanut tehdä mitään ja olin täysin urheilematta 3-4kk. Pisin aika elämässäni. Nyt on henkisesti ja fyysisesti parempi olla kun on päässyt kuntoilemaan.



Minulle sitä painoa on tullut valtavasti. Veikkaan jotain 15kiloa. Ja se on paljon se. Nyt pitää ihan omaa nahkaa säälien yrittää vähän hillitä tuota painonnousua. Vararavintoa on varmasti kertynyt alkuraskaudesta ihan tarpeeksi, en sitä tarvitse enää lisää :) tavoitteena on omiin mittoihin pääseminen taas toukokuuhun mennessä, niin kesällä voi olla hyvillä mielin bikineissä rannalla.



Eipä täällä muuta. Töitä töitä ja töitä. Onneksi perheen yhteinen lomamatka häämöttää edessä päin. Lähdemme marraskuun alussa vanhempieni luoksen espanjaan.



mukavaa loppuviikkoa kaikille!



Milla+ chiquito rv 25+1

Hienosti iskin juttuni ensin väärään kohtaan kiireissäni..



Suklaatuutti: mullakin on istukka edessä keskellä, enkä tunne potkuja, jollei asento ole juuri suotuisa ja illalla/ yöllä niitä eniten tuntuu, päivällä en huomaa välillä mitään tai jotain ihan pientä. Tuolla alhaalla liikkeet tuntuvat selkeimmin, joskus vähän kyljissä. Kun kättä pitää vatsan päällä, niin sitten tuntuu siinäkin, mutta ilmeisesti istukka vaimentaa niin paljon, että vatsanpeitteisiin ei tunnu varsinaisesti mitään.



Tolleroinen: itsekään en ole huomannut, että selällään nukkumisesta olisi tullut puutumista tahi huonoa oloa. Eikä kyllä neuvolassa ole sanottu asiasta halaistua sanaa, tosin meidän neuvolantätskä ei kyllä sano mitään muutenkaan :-D Mun käynnit (3 kpl) on sellaisia 10-15 min ja pihalle.



Odottelen kuumeisesti tietoa suuremmasta asunnosta. Näen painajaista, että saadaan vasta joulu-tammikuun tai vielä kauheampaa, tammi-helmikuun vaihteessa. Kun saatais jos ens kuussa..



Eilen Mokasin Täydellisesti. Hävettää vieläkin. Olin salilla ja ilokseni huomasin toisenkin odottavan äidin siellä, vatsan koosta päätellen vieläpä paljon edempänä raskaudessa kuin minä. Ei kun jutulle ja siinä innokkaana kyselin, että kuinka salilla käynti on sujunut noin pitkälle, treenivinkkejä yms. No sitten tämä lady kysäisi, että millä viikolla olen, niitä löytyi se 25+3. " Ai sä oletkin jo niin pitkällä. Ja noin pieni vatsa! Mulla on viikkoja vasta kuitenkin 17" . Ekaa odottelen, niin on vielä nämä tosiseikat pikkasen kadoksissa. Nainen kyllä myönsi, että itsellään on suuri vatsa.



Siskonikin nauroi eilen mun olemattomalle vatsalle. Ja kun ehdin olla siitä jo niin ylpeä, äitiyshousut ja kaikki. Minun mielestäni vatsani on valtava, mut ei se sitten kai kumminkaan. Kasvaa koko ajan ruokahalujen myötä :-D



Tehyn irtisanoutumisuhka:itse taas lueskelin, että synnytykset kyllä hoidettaisiin. Hirveän, hirveän vaikea asia kaikkinensa. Jos palkankorotukset toteutuvat, taitaa köyhemmillä kunnilla olla taas karsimiset sitten edessä kun ei ole varaa vakinaistaa väkeä, näinpä se on surullisesti mennyt ennenkin. Se taitaa kasvattaa työnmäärää vakinaisilla hoitajilla entisestään. Hyvät hoitajat ovat palkkansa ansainneet, ei siinä mitään.



Floora1: harvallapa maisterilla taitaa tutkinto 160 opintoviikkoon jäänyt, vaikka se minimivaatimus onkin ja muutenkaan mielestäni sairaanhoitajan koulutusta ei voi hirveästi verrata näihin. Pelkästään opiskelujen sisällöt, luonteet, tieteen osuus käytännöstä ovat aivan erilaisia, kumpaakaan alaa väheksymättä tietenkään. Kaikkia tarvitaan, eikä yhden naisen työnalan tarvitse olla vasta-argumenttina toiselle.



Mielenkiinnolla jään odottelemaan, miten palkkaneuvottelut tehyläisillä ja muiden alojen edustajilla etenee.



-Finja 25+4