* HUHTIHIPPUSET uuteen viikkoon! *

Uusille huhtihippusille isot tervetulo-toivotukset! Laittakaahan tietojanne esittelylistaan, joka on tod.näk. jossain kauas tippuneena... Pitääpä taas vaihteeks päivittää sitä, kun vaan ehtis.



Jo-an: Siis joo.. varmaan se johtu sokereista se pyörrytys, mut oli vaan jännä kun se tuli yht´äkkii niin voimakkaana. Onneks sitä ei oo enää tullu...



SukupuoliG: Mulla on esittelypinossa tyttö veikkaus, mut taidan ottaa sen pois.. Ei siis oo mitään hajuu kumpi on tulossa.:)



Pahoinvoinnista: Mulla se on jatkunu kans edelleen... :/ Tosi kurjaa,mut onneks se on vaan hetkittäistä.



PipoG: Mulla on ollu kans pipo välillä aika kireellä. Ei meinaa oikeen jaksaa pikku neidin jatkuvia kitinöitä rankan työpäivän jälkeen, mut muuten ei oo ollu kiristelyitä. Enemmänki oon ollu herkkis ja tavallisesta poiketen itkuherkempi.



Mitäs vielä...



Jaa nii joo. SynnytysG: Meidän neiti lähti syntyy 38+5 vesienmenolla ja synnytys kesti 14,5h. Synnytyksestä jäi tosi hyvä fiilis... oikeestaan eniten sen takii kun ponnistin ja synnytin heidin seisaaltaan. :) Kätilökin oli ihmeissään ja " ylpee" , kun eka kertalainen pääty sellaseen vaihtoehtoon ja se suju ihan hyvin. :)



Omia kuulumisia sen verran, että sain osallistuu tänään asiakkaiden kanssa taideterapiaan ja mun töiden perusteella terapeutti oli sitä mieltä, että raskaus sujuu hyvin loppuun asti. Sit se suositteli vesisynnytystä ja sano, että mun ei pitäis ottaa ollenkaan oksitosiini tippaa. Sano se muutaki, mut en jaksa kirjottaa... :)



Nii joo... Tiesittekö muuten, että on tullu laki, että oksitosiini tippaa ei saa enää pitää ku 3-4h! Eli se ei oo enää todellakaan niin suositeltavaa ku ennen...



Taidan mennä kattoo vielä hetkeks hauskoja kotivideoita. HYVÄÄ VIIKONLOPPUA ja VOIKAA HYVIN!



burde ja vilhami 15+5

Otetaanpa heti alkuun toi synnytys G:

Esikoinen- käynnistettiin rv 41+0 suuren koon vuoksi, ei lähtenyt käynnistymään ja seuraavana aamuna uusi yritys, joka sai synnytyksen käyntiin. Ponnistusta yritettiin n. 45 min, mutta vauvan sydänäänten heiketessä päädyttiin hätäsektioon. Ensin ajattelivat leikata puudutuksessa, koska epiduraali oli valmiina, mutta vatsan toinen puoli ei puutunut ja päädyttiin nukutukseen. Synnytyksen kestoksi on virallisesti merkitty 2 h 25 min ja poika oli iso 55 cm ja 4960 g!

Keskimmäinen- rv 40+6 klo n. 18 tuli tunne, että nyt vois käydä näytillä, anoppi tuli kattomaan siks aikaa esikoista ja sanoi, että et sää kyllä vielä oo synnyttämään menossa, et oo sen näkönen! Sairaalassa olin sitten niissä remeleissä, jotka mittaa sydänääniä ja suppareita. Supistukset oli melkosia, mutta kätilö kävi kattelemassa sitä nauhaa ja sano, että käykääpä kävelyllä. Taas oltiin remeleissä, kätilö kävi kattomassa nauhaa ja sano, että voitte mennä kotiin. Sittuli hurja suppari ja kätilö totesi koneen olevan epäkunnossa, ei näytä suppareita!! Pian oltiinkin sit valmiita, ponnistusvaiheessa vauva pisti kovasti hanttiin ja potki tosi kipeesti. Kätilö joutui auttamaan painamalla mahasta, pikku mies syntyi napanuora kaulan ympärillä. Ennen kymmentä mies ilmoitti pikkuisen syntymän anopille ja muille ja lähti yövuoroon töihin!! Virallinen kesto oli 3 h 26 min, poika oli 50 cm ja 3590 g.

Kolmas- rv 37+0 ultrassa huomattiin vauva oleva perätilassa, rv 37+6 tarkastuksessa todettiin, ettei muutosta ole tapahtunut. Kääntämistä ei suositeltu koska istukka oli etuseinässä, olisi voinut irrota. Päädyttiin suunniteltuun sektioon. Sektio tehtiin rv 39+3 puudutuksessa, jonka tunsin leikkauksen aikana häviävän!! No pikku neiti oli kuitenkin ok, vietti kylläkin hetken aikaa lämpökaapissa. Synnytyksen kestoa ei ilmoiteta, tyttö oli 47,5 cm ja 3165 g.



No niin tulipa siinä juttua, noita synytyksiä ei voi silleen kauheen lyhyesti kertoa. Omasta navasta sen verran, että pahoinvoinnista en ole sittenkään vielä päässyt=(( Eilen amulla vein kuopusta päiväkotiin rattailla ja muutaman kerran ökäsin sinne tien varteen, onneks kukaan ei nähnyt, olis voinut näyttää aikas erikoiselle=))



Tervetuloa kaikille uusille odottajille!!



Yatsylle toosi isot halit ja pahoittlut putoamisen johdosta=((((



Nyt pitäis vissiin ruveta siivoileen!!! Ihanaa jatkoa kaikille huhtivauvaa odottaville kaunottarille!!!!!!!!!



Tuija rv 16+1

Täällähän ollaan oikein aktivoiduttu pinoutumaan! Hienoa =)



Täällä pk-seudulla on ulkona aivan loistava ulkoilukeli, mutta poika on niin flunssainen, että ulkoilut jää tältä päivältä kokonaan väliin. Flunssasta huolimatta olen nukuttanut pojan tähän asti päikkäreille rattaisiin, mutta tänään tein poikkeuksen. Onneksi pieni nukahti hyvin sisällekin. Mies on omilla teillään, joten mulla on hetki " laatuaikaa" itseni kanssa :)



Kovasti olisi kirjoitettavaa, mutta aloitan vastaamalla gallupkyselyihin ja palaan kommentoimaan muita asioita myöhemmin.



LASTEN LUKUMÄÄRÄ: Meillä on ennestään yksi lapsi, poika 09/06. Haaveilen kolmesta lapsesta, mutta miehelle riittäisi kaksikin. Saapa nähdä saanko aikanaan miehen pään käännettyä. Toisen lapsen syntymän jälkeen haluan tosin pitää 3-4 vuotta taukoa ja palata välillä työelämään. Jos nyt tietäisin, että tämä jää meidän viimeiseksi lapseksi, niin aika haikea olo tulisi.



SYNNYTYSG: Kuten joku jo mainitsikin, niin synnytyksestä on vaikea kertoa lyhyesti, sen verran mieleenpainuva kokemus se on... Esikoisen synnytys lähti käyntiin spontaanisti lapsivesien menolla yöllä. Supistukset alkoivat puolisen tuntia myöhemmin ja olivat alusta asti melko säännöllisiä. Sairaalaan mentiin aamulla ja jouduttiin päivystykseen, kun sairaalassa oli tosi täyttä. Supistukset oli siinä vaiheessa tosi tujuja, mutta käyrillä näyttivät tosi vaisuilta! Tehokkaita joka tapauksessa olivat, koska kohdunsuu aukeni kahdesta kymmeneen senttiin parissa tunnissa eli kun viimein päästiin synnytyssaliin, niin olin jo täysin auki. Ponnistusvaihe kesti puoli tuntia ja synnytyksen kokonaiskestoksi tuli reilut 12 h. Paikat aukeni sen verran pikaisesti, ettei kätilöt pysyneet ihan mukana vauhdissa, joten en ehtinyt saamaan mitään kivunlievitystä, en edes ilokaasua. Ponnistuksen aikana en tuntenut mitään kipua, mutta supparit olivat ihan oma lukunsa... Synnytyksestä jäi kaikin puolin hyvä mieli, joten aion nytkin yrittää synnyttää luomuna. Mieli saattaa synnytyksen aikana tietty muuttua, mutta en suhtaudu asiaan mitenkään ehdottomasti.



Palailen tosiaan muihin asioihin tuonnempana. Kivaa viikonlopun jatkoa kaikille!!



ronjaruu 15+1

Täällä myöskään ei vielä olla päästy pahoinvoinnista, torstaiaamuna matkalla Göteborgiin ultraan tuli kiire pysähtyä kun lensi kaaressa oksu... Ja illat edelleen yhtä ällötystä, koska tämä oikein loppuu??



Np-ultra tehtiin siis torstaina ja veriseulan tulokset tulee ensi viikolla. Mutta ultran perusteella ei hätää ainakaan pitäisi olla.



Synnytysg: mä lähdin yöllä näytille synnärille kun selkää oli särkenyt erikoisesti koko illan eikä suihku eikä panadol auttanut. Synnäriltä sanoivat että voi tulla tai odottaa siihen että kipu siirtyy mahan puolelle. Kun synnärille päästiin olin 4cm auki ja supparit säännöllisiä vaikka mitään en edelleenkään mahassa tuntenut. Jäätiin synnärille " nukkumaan" eli mies kuorsas vieressä ja minä lämmittelin kauratyynyjä vähän väliä. Aamulla lääkäri tarkistaa tilanteen ja 5cm vasta auki. Klo 12 puhkaisivat kalvot ja lähes samantien alkaa vielä suuremmat selkäkivut (=supistukset). Epiduraalin saan 12.30 ja siitä aukeni taivas :) 14.30 olen jo 10cm auki mutta koska vauva oli vielä ylhäällä kanavassa niin annettiin laskeutua itse. Mitään kipuja en tuntenut. Poika syntyi 19.30 puolen tunnin ponnistusvaiheen jälkeen ja istukka melko nopeasti perässä. En tuntenut mitään kipua koko aikana ja jäi erittäin hyvä mieli koko touhusta. Tosin jos oisin odottanut kätilön neuvoa pysyä kotona siihen asti että supistukset tuntuu mahassa niin kotona ois saanut poika syntyä ;D Onneks en uskonut kaikkea :DD



Emmis 12+6

täällä ei mitään uutta ole tapahtunut.. Kotidopplerin tilasin viikko sitten ja sain ke. aluksi en meinannut sillä löytää millään ääniä,mutta nyt muutaman päivän jo helposti löytyneet :) Olikos muut sortuneet tuohon laitteeseen..? :)



Ja voisinpa nyt samalla vastata tuohon synnyts-galluppiin,

eli menin synnärille näytille verisen vuodon takia.. ei ollut hätää tuosta,kohdunsuulta vaan vuosi,mutta lääkäri sai vauvan paino-arvioksi 4,4-4,5kg,niinkuin itse jo olin arvellutkin vaikka eipä kukaan uskonut. siinä sitten melkein itkua väänsin tuon koon takia (rv oli 40+2) ja lääkäri päätti että voin jäädä yöksi ja aamulla käynnistellään.

Aamulla siis cytotecia 8 aikaan.. ei tapahtunut mitään,lisättiin klo 14.. lenkkeilimme ympäri sairaalaa ja rappusia ylös alas että jotain tapahtuisi. sitten iltapäivällä alkoikin kamalat supistukset,jotka eivät kuitenkaan tehneet mitään kohdunsuulla.. illalla lisättiin vielä 8lta cytotecia ja kipulääkityksen voimin nukkumaan.

joskus 23 aikaan sitten meni vedet,mutta nukkumaan käskettiin silti,kipupiikkejä sain ties miten monta sen yön aikana.

Aamulla sitten heräsin kun tuskat alkoi olla sen verran kamalat,kylpyyn menin joka vaan pahensi oloa..

Jossain vaiheessa aamupäivää sitten synnytys-saliin,kipu oli ihan sietämätöntä. Ilokaasua otin,mutta ei vaikuttanut ainakaan minun mielestäni. Epiduraali laitettiin jossain vaiheessa,joka helpottikin oloa,mutta myös lopetti supistukset,eli lisättiin oksitosinia,joka toi kivut takasin entistä pahempana. Kun olin 10cm auki loppuivat taas supistukset kokonaan, oksitosiinia tuli täydellä teholla,ilman vaikutusta. 2h siinä sitten makoilin ennen kuin alkoi ihan pieniä ponnistus-supistuksia tulemaan. yritin ponnistaa,mutta huonolla menestyksellä,supistukset niin heikkoja.

Sitten kävi kai oksitosiini vaikuttamaan ja alkoi tapahtumaan,ponnistutti kyllä,mutta kun ponnistin sattui selkään niin paljon ettei voi käsittää. Joten lopulta kieltäydyin koko hommasta,en vaan kestänyt sitä kipua. Jossain vaiheessa siinä jo leikkaus-papereitakin kirjoteltiin ja väkeä oli sali täys. Lääkäri kutsuttiin paikalle ja päätti vetää imukupilla.

aivan kamala tunne kun lapsi vedettiin ulos ja kävitö painoi mahasta..

Mutta syntyipä kuitenkin tyttö lopulta; oli 4,53kg ja 53cm.

Kaikki vaikutti olevan ok,kätilö ompeli todella kauan,syötiin ja suihkussa kävin.

Sitten meidät kärrättiin osastolle. Ehdimme jonkun aikaa olemaan kun lähdin vessassa käymään ja huomasin että vuodan niin paljon että vessa näytti kuin sinne olis useampikin ihminen murhattu.. kysyin kätilöltä että onkohan tämä nyt ihan normaalia,joka vaan huikkas toisen kätilön ja taluttivat minut makaamaan. siinä äkkiä paineltiin ja ultrattiin ja lähdettiin kiidättämään leikkaus-saliin.. olin aivan paniikissa eikä minulle kerrottu mitään,maski vaan naamalle ja nukahdin..

Heräsin sitten teho-osastolla,paikat tosi kipeenä. Oli kaavittu ja paikattu isot repeämät kohdunkaulalta ja emättimestä useampi. Vuoto ei silti meinannut loppua. Se yö oli aivan kamala,vähän väliä käytiin painelemassa ja ties mitä..

vuoto kuitenkin sitten loppui, ja seuraavana aamupäivänä pääsin synnyttäneiden osastolle takasin. Hb laski muistaakseni 70 pinaan ja verta sain 5 pussia yhteensä.

Joo,ja tätä ei näemmä saa kovin lyhyesti kirjoitettua :)

Mutta hengissä selvisin kuitenkin,vaikka traumat kyllä kovat ja melko varmasti aion sektiota vaatia tuon kokemuksen takia. Pelottaa vaan jos yrittävät silti " pakottaa" alatie-synnytykseen..



Noh,mutta eipä minulla muuta! :) (ainiin, ja poika.olo on minulla tästä uudesta tulokkaasta,mutta toisalta niin oli viimeksikin ja tyttö tuli, että saas nähdä :))



Viva ja rv 12+5

En olekaan pitkiin aikoihin (kolmeen viikkoon?) kirjoitellut tänne mitään. Lukenut olen silloin, kun voimat on riittänyt. Meillehän siis selvisi kolmisen viikkoa sitten ultrassa että odotetaan kaksosia. Hienoa muuten, että meitä kaksosten odottajia on ainakin kaksi täällä huhtihippusissa. Vaikka alkujärkytys menikin parissa päivässä ohi, niin kotiin jäi silti leijumaan jotenkin kasa puhumattomia asioita ja tunteita. Miehen kanssa välit siis on kiristyneet varsinkin tämän viikon aikana ihan äärimmilleen. Mutta nyt on paremmin ja on saatu vähän setvittyä. Lineekö juuri tuolla täälläkin paljon puidulla lyhytpinnaisuudella osuutta asiaan.... En edes osaa sanoa, miksi asiasta NIIN paljon järkytyin. Oltiin ihan puhuttukin kuitenkin kaksosraskauden mahdollisuudesta -- kai se ihmismieli vaan tekee omat temppunsa ja valmistaa sitten tulevaan. Toisaalta parempi, ettei ihan ruusuisia kuvitelmia ainoastaan olekaan. Mutta nyt iloisempiin asioihin ja galluppeihin!!



TEHY: Itseäni juuri tämän kaksosraskauden takia pelottaa aikalailla tuo joukkoirtisanoutumisen uhka, vaikka olen (lähes) täysin hoitajien takana. Tässä nyt en ala saivartelemaan asiasta sen enempää. Mutta kyllähän se kuumottaa, kun kaksosissa on niin suuri ennenaikaisuuden riski ja tilanne tulisi olemaan sitten se, että hoitajia ja hoitopaikkoja ei vain olisi riittävästi. Viimeksi tänään Hesarista sai lukea, kuinka lastenklinikan keskoskaapeista vain puolet saataisiin pidettyä käytössä ja hoidettavia jouduttaisiin valikoimaan kiireellisyyden perusteella... Onhan se tietysti aika utopistinen ajatus, että mitään ei tehtäisi useampaan kuukauteen joukkoirtisanoutumisten toteutuessa ja, että meidänkin kohdalla se vielä vaikuttaisi synnytyksiin yms, mutta kaikkea sitä tietysti tulee spekuloitua.



SYNNYTYS: Itselläni esikoispoika syntyi 40+1 ja synnytys käynnistyi ihan spontaanisti. Kotona jaksoin olla aika pitkään ja kun päästiin NKL:lle olinkin jo 6 cm auki. Epiduraalin otin ja olihan siitä ainakin ponnistusvaiheen kivuissa (joita en siis koskaan joutunut kokemaan) aika iso apu. Synnytyksen kestoksi taidettiin merkitä n.5 tuntia. Ihan pieni repeämä tuli. Toivonkin todella sydämestäni, että tälläkin kerralla saisin itse synnyttää. On se niin hieno kokemus kuitenkin. Luitteko muuten brittiläisen (?) tutkimuksen siitä, että tutkimuksissa on käynyt ilmi, että synnytyksen aikana annetuista peräruiskeista ja kalvojen puhkaisusta ei ole tarvittavaa näyttöä. Niille ei siis ole oikeastaan mitään perustelua. Itsellä ainkin supistuksista tuli todella paljon pahemmat sen jälkeen kun kalvot puhkesi, että mielellään en ainakaan omia kalvojani antaisi puhkasta? Nämä nyt on tietysti sellaisia asioita, että paha se nyt on siinä synnytystilanteessa alkaa sitten ammattilaisia neuvomaan...



LAPSILUKU: Kaksi oli suunnitelmissa, joten eiköhän se nyt tähän kolmeen jää. Jossain vaiheessa pitäisi alkaa rahaakin ansaitsemaan eikä vaan pitkittää opintoja. Mutta ei koskaan pidä sanoa ei koskaan.



PAINO ja VAATTEET: Vielä ei painoa ole tullut. Ekan kohdalla tähän mennessä oli jo ainakin +6. Nyt kyllä pahoinvointikin on ollut ihan hirviömäsitä ja jatkuu edelleen, joten se on saattanut " pitää linjat kurissa" . Parit omat farkut mahtuu vielä. Sen verran matalalle leikattu lantiomalli, että ei tuu ton vauvamahan korkeimmalle kohdalle. Masua on siis jo tullut. Varsinkin jos on tiukempi paita, niin ei voi erehtyä. Kaunishan se on. Vielä... Katsotaan sitten viimeisimmillä viikoilla kaksosmahan kanssa. Hmm.. :) Talvitakki on niin A-linjainen, että uskoisin sen mahtuvan päälle koko talviajan. Nythän on kaupat muutenkin pullollaan " raskausvaatteita" , kun kaikki on niin A-mallisesti leikattu.



KODISTA: Me muutettiin juuri kesän alussa Helsingissä uuteen asuntoon. 80m2 kerrostaloasunto. Uskoisin, että ainakin muutama vuosi tässä vielä ollaan. Katsellaan ehkä sitten, jos alkaa tuntua ahtaalta. Huoneita järjestelemällä pääsee kuitenkin aika pitkälle. Asunto on sitäpaitsi niin ihana ja ihanalla paikalla, että ihan helposti ei viitsisi luopua.



Nyt yritän lähteä jumppaan. Olipas kiva pitkästä aikaa höpistä tännekin jotain. Oikein hyvää vointia kaikille ja mukavaa alkavaa syksyviikkoa!



-Bea, rv 14+3-