Taas ehkäisystä asiaa, lestat..

Lainaus:

" Keskustelijat ovat siis vanhoillislestaiolaisia, ainakin lähes kaikki. Joku on saattanut hieman etääntyä yhteisöstä, mutta tuntee seurakunnan hyvin."



Tuota pätkää sinun kirjoituksesta on syytä painottaa lukiessaan sitä ketjua. Oli kyllä todella pitkä enkä jaksanut lukea kuin pätkiä sieltä täältä. Kuitenkin heti huomasi monista kirjoituksista ettei kysessä ole nykyinen vl(ehkä entinen tai uskostaan vieraantunut). Ei siis mielestäni keskustelun taso yhtään sen kummempi kuin tälläkään palstalla.



Sitä vain jäin alkupään kirjoituksista miettimään, kuinka yleistä uupumus vl äitien keskuudessa tuntui olevan. Itse olen nimittäin sitä ikäluokkaa, että ystäväpiirini muodostuu pitkälle juuri näihin " riskiryhmään" kuuluviin perheisiin(3-5 alle kouluikäistä). Ja hämmästyksekseni tunnen vain yhden äidin joka potee uupumusta. Ja siitä ei ole kiinni ettei asiasta puhuttaisi, sillä päiväkahvi keskusteluthan ovat pitkälle perhettä ja parisuhdetta. Minun ystäväpiirissäni kyllä jokainen uusi vauva tuntuu olevan perheille aarre, suunnaton lahja. Sen ymmärtää viimeistään sitten kun se pieni käärö on sylissä paijattavana.

Jäin myös hämmentyneenä miettimään ettei ketjussa(ainakaan niissä kirjoituksissa jotka jaksoin lukea) mainittu sitä puolta kuinka suuri rikkaus on suuri perhe. Olen itsekkin todella suuresta perheestä ja koin sen sisaruslauman silloin ja nyt turvallisena ja tärkeänä. Aina löytyy leikkikaveri ja kuuntelija.- Aina on kyläpaikka.

Ja omista lapsista nyt näen kuinka sisaruksista välitetään. Esikoinen saa pyyteetöntä hellyyttä ja rakkautta, suurta ihailua pienemmiltä sisaruksiltaan. Ja taas pienemmät sisarukset lisä sylin ja paljon ihailua vanhemmilta sisaruksiltaan. Tätä ihmissuhteiden tärkeyttä ja aitoutta ei varmasti voi kokonaisuudessaan kuvitella ennen kuin itse näkee ja kokee!

että sinä itse koet, etteivät nämä ei-niin-jaksavat äidit ja isät ole vanhoillislestadiolaisia?

Kyllä monessa kirjoituksessa tuotiin esiin juuri se pattitilanne: usko on tärkeä, seurakunta samaten - mutta tuota ehkäisemättömyyttä ei pysty noudattamaan. Pattitilanne siinä mielessä, että jos ei ehkäise, menee ehkä mielenterveys - ja siinä samalla usko (koska uskosta tulee suorittamista - ja jos taas ehkäisee, iso osa yhteisöstä ei hyväksy sitä, alkaa epäillä toisen uskoa.

Minusta keskustelun taso nimenomaan oli erilainen kuin tällä palstalla: siellä saivat vertaistukea, saivat pohdiskella asiaa eri puolilta.

kuunsirppi3:

Lainaus:

" Keskustelijat ovat siis vanhoillislestadiolaisia, ainakin lähes kaikki. Joku on saattanut hieman etääntyä yhteisöstä, mutta tuntee seurakunnan hyvin."

Tuota pätkää sinun kirjoituksesta on syytä painottaa lukiessaan sitä ketjua. Oli kyllä todella pitkä enkä jaksanut lukea kuin pätkiä sieltä täältä. Kuitenkin heti huomasi monista kirjoituksista ettei kysessä ole nykyinen vl(ehkä entinen tai uskostaan vieraantunut). Ei siis mielestäni keskustelun taso yhtään sen kummempi kuin tälläkään palstalla.

Jäin myös hämmentyneenä miettimään ettei ketjussa(ainakaan niissä kirjoituksissa jotka jaksoin lukea) mainittu sitä puolta kuinka suuri rikkaus on suuri perhe.

Kannattaa lukea koko ketju. Siellä mm. yksi kirjoitti, miten aina vaan on vauvakuume - vaikka niitä lapsia on monta, ja rankkaakin on ollut. Minusta siinä ketjussa tuli juuri esiin se, että kyllä jotkut - ja monetkin - jaksavat ja aidosti haluavat ison perheen. Ja todellakin, että iso perhe voi olla siunaus.

Tuotiin siellä esiin sekin, että ei väsymyksestä oikeastikaan aina tule puhuttua edes lähimmille ystäville. (Kun siis kirjoitit, ettei omassa tuttavapiirissä ole tällaisia ongelmia.)

Mitä itse kuunsirppi3 sanoisit sellaiselle vl:lle, joka kertoisi, ettei enää jaksa olla ehkäisemättä? Että hän pelkää oman mielenterveytensä puolesta ja pelkää tappavansa lapsensa? Olisitko edelleen valmis tuomitsemaan ehkäisyn käytön synniksi?

Enhän missään nimessä sanonut että ei-jaksavat vanhemmat olisi jotenkin huonompia tai vähemmän uskovaisia! Älä pane sanoja minun suuhun. Aidosti vain totesin miten hämmästyin siitä vaikutelmasta kuinka yleiseltä tuo väsymys vaikutti ketjussa. Ja nyt haluan sanoa että minun mielestä on täysin eri asia olla oikeasti uupunut, kuin se että välillä toteaa ison perheen kanssa olevan rankkaa. Nimittäin ei varmaan ole kovin montaa vaikkapa kahden-kolmen lapsen vanhempaakaan joka näin ei olisi välillä tuntenut.

Jos kyläilee toisten äitien kanssa päivittäin tai vähintään 2-3 kertaa viikossa, niin kyllä siinä takuulla huomaa jos toinen on uupunut. Tämä vain toteamuksena siihen kun mainitsit ettei tule kerrottua edes lähimmille ystäville.



Sitten vastaus tähän lainaukseen:

" Mitä itse kuunsirppi3 sanoisit sellaiselle vl:lle, joka kertoisi, ettei enää jaksa olla ehkäisemättä? Että hän pelkää oman mielenterveytensä puolesta ja pelkää tappavansa lapsensa? Olisitko edelleen valmis tuomitsemaan ehkäisyn käytön synniksi?"



Täytyy sanoa että olisin neuvoton. En kuitenkaan voisi häntä rohkaista ehkäisemään, koska se on vastoin omaa ymmärrystäni. Tietysti keskustelisimme aiheesta syvemmin ja yrittäisin saada hänelle apua. Aiheesta kaiken käytyämme läpi hän tekisi itse oman päätöksensä.



Voitte nyt vapaasti kivittää. =)

Ymmärrätte kuitenkin varmaan sen ettei vastoin omaa tuntoaan voi toimia eikä neuvoa, vaikka tilanne olisi mikä.

Mutta nyt tämän aiheen käsittely saa minun osaltani jäädä tähän. Eihän tämä väittely koskaan valmiiksi tule, joten parempi lopettaa.



Onneksi minun tehtäväni ei ole tuomita ketään!

Ei tässä ole tarvetta ruveta sinua kivittämään.. ;) Sinulla on hienoja ajatuksia, ja mielestäni aivan oikeita ajatellen vakaumustamme.

Sen verran haluan sanoa, että se näissä nettikeskusteluissa juuri huono puoli onkin, että esim. ihminen, joka ei ole vl, voi saada aivan väärän kuvan uskomisestamme lukemalla näitä kirjoituksia, joista läheskään kaikki ei ole kirjoitettu niin, niin kuin vl:t uskovat. Lisäksi kirjoituksista ei todellakaan tiedä, onko kirjoittaja vl vai joku vl:lle katkera ihminen, joka kirjoittaa vl:n nimellä..

Minäkään en voi muuta kuin hämmästellä tuota ketjua..

ei voi olla miettimättä, onko vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa ihan kristinuskon perusasiat jääneet vähän hatariksi? Toisaalta tuntuu hurjalta sanoa näin, mutta se ihan väistämättä nousee joka kerta mieleeni.



Ensinnäkin se, että kristinusko perustuu TÄYSIN Jumalan Sanaan ja hänen ilmoitukseensa Raamatussa. Se ei perustu mihinkään ihmislähtöiseen, ei edes ihmisen omiintuntoihin, koska ihmisen omatunto ei ole erehtymätön. Se on syntiturmeluksen alainen, kuten kaikki ihmisessä.



Jumalan piti antaa ilmoituksensa ihmisen ULKOPUOLELTA, koska ihmisessä ei ole mitään, mikä vetäisi Jumalan puoleen. Meidän luontaiset tunteemme, ajatuksemme, järkemme, uskonnollisuutemme ja omat tunnotkin ovat syntiturmeluksen alaisia.



Siksi olisi todella tärkeää tutustua Jumalan ilmoitukseen eli Raamattuun ja opiskella sitä joka päivä, kiinnittyä siihen, eikä luottaa omiin tunteisiinsa.



Jeesus nimenomaan VAPAUTTI meidät kaikista pakkovallasta vapaiksi Jumalan lapsiksi. Saamme kutsua Jumalaa Isäksi ja Jeesusta veljeksi Jeesuksen ansiosta. Jumala tietää tasan tarkkaan, että olemme syntiturmeluksen alaisia (paremmin hän sen tietää kuin me itse), ja hän ei odota meiltä yli-inhimillisiä ponnisteluja. Hän odottaa meiltä luottamusta ja uskoa Jeesukseen. Jeesus asnoo: " Tulkaa minun luokseni, te työtä tekevät ja ahdistetut. Minä annan teille levon. Minun kuormani on kevyt kantaa" (näin vapaasti lainaten).



Tämä nyt sinänsä ei liity ehkäisyasiaan siinäkään mielessä, että kaikille se ei ole ongelma. Varmaan useimmille suuri siunaus, kuten tässäkin ketjussa on käynyt ilmi. Itsekin olen nähnyt suuria perheitä ja tiedän, että se voi olla suuri siunaus. Joskus jopa tunnen pienen kateuden pistoksen kun katselen isoa, onnellista perhettä jossa on paljon sisaruksia lapsille ja lämpää ja rakkautta.



Mutta on niitä, joille suuri perhe voi olla elinkautinen ja taakka.



Minustakin ehkäisyasiasta enempi jauhaminen tuntuu aika turhalta ja turhauttavaltakin. Tämän vielä halusin tuoda esiin. Haluan pyytää anteeksi, jos olen näissä keskusteluissa aiheuttanut pahaa mieltä. Saatan olla joskus turhan kärkäs.



Siunausta kaikille ja ennen kaikkea iloa, rakkautta ja vapautta Jeesuksessa! :)

Saanko muuten kysyä, mistä nikkisi tulee? Nimestäsikö mahdollisesti? :)

Todellakin näistä keskusteluista voi saada hieman yksi puolisen kuvan vl:ien uskosta. Näissähän pitkälti käsitellään vain ehkäisyä.

Kyllä uskomme perustuu täysin Ramattuun ja Jeesuksen sovitus työhön yms. Ja mielestäni Raamattu ei ole pelkästään vertaus kuvia, vaan ihan kirjaimellisiakin ohjeita löytyy paljon. Mm. se että rukoilemaan kehoitetaan ja omaa tuntoa kuuntelemaan silloin kun ei suoraa ohjetta Jumalan sanasta löydy(kyllä omatunto usein oikeammassa on kuin järki).

Myöskin kehoitetaan elämään niin kuin on kirjoitettu(Raamattuun) ollaksemme mieliksi Jumalalle. Tämäkin löytyy sieltä useammasta kohtaa ja aivan suoraan sanottuna( vaikka Jeesus onkin jo syntimme sovittanut ja ihminen ei koskaan voi elää synnittömästi Jumalaa miellyttäen, niin silti tähän kehoitetaan).



Ja sitten tuo että yksin armosta, yksin kristuksen tähden meistä kukaan voi pelastua. Silti se ei pois sulje ihmisen omaa osuutta pelastukseen. Paavalikinhan kehoittaa lähes joka kirjeessään, että vaikka olette hyvin toimineet niin pyrkikää vieläkin parempaan.



Silti uskomme ei perustu tekoihin, vaan armoon. Mutta sydämessä oleva usko synnyttää halun elää juuri niin kuin Raamattu neuvoo. Jättämättä yhtään kohtaa sieltä vähempään arvoon ja lisäämättä mitään.

Sittenhän on ihan laiksi annettu noudattaa kymmentä käskyä ja niitä haluamme noudattaa.



On ihan mahdotonkin ajatus alkaa käymään läpi tässä koko usko oppeineen, mutta ajattelin että on paikallaan edes vähän valottaa.



Myös minä haluan pyytää anteeksi jos olen jota kuta kirjoituksillani loukannut.

Silkkiuikku:

Saanko muuten kysyä, mistä nikkisi tulee? Nimestäsikö mahdollisesti? :)

Itse asiassa toisesta nimestäni :)

kuunsirppi3:

Todellakin näistä keskusteluista voi saada hieman yksi puolisen kuvan vl:ien uskosta. Näissähän pitkälti käsitellään vain ehkäisyä.

Kyllä uskomme perustuu täysin Ramattuun ja Jeesuksen sovitus työhön yms. Ja mielestäni Raamattu ei ole pelkästään vertaus kuvia, vaan ihan kirjaimellisiakin ohjeita löytyy paljon. Mm. se että rukoilemaan kehoitetaan ja omaa tuntoa kuuntelemaan silloin kun ei suoraa ohjetta Jumalan sanasta löydy(kyllä omatunto usein oikeammassa on kuin järki).

Myöskin kehoitetaan elämään niin kuin on kirjoitettu(Raamattuun) ollaksemme mieliksi Jumalalle. Tämäkin löytyy sieltä useammasta kohtaa ja aivan suoraan sanottuna( vaikka Jeesus onkin jo syntimme sovittanut ja ihminen ei koskaan voi elää synnittömästi Jumalaa miellyttäen, niin silti tähän kehoitetaan).

Ja sitten tuo että yksin armosta, yksin kristuksen tähden meistä kukaan voi pelastua. Silti se ei pois sulje ihmisen omaa osuutta pelastukseen. Paavalikinhan kehoittaa lähes joka kirjeessään, että vaikka olette hyvin toimineet niin pyrkikää vieläkin parempaan.

Silti uskomme ei perustu tekoihin, vaan armoon. Mutta sydämessä oleva usko synnyttää halun elää juuri niin kuin Raamattu neuvoo. Jättämättä yhtään kohtaa sieltä vähempään arvoon ja lisäämättä mitään.

Sittenhän on ihan laiksi annettu noudattaa kymmentä käskyä ja niitä haluamme noudattaa.

On ihan mahdotonkin ajatus alkaa käymään läpi tässä koko usko oppeineen, mutta ajattelin että on paikallaan edes vähän valottaa.

Myös minä haluan pyytää anteeksi jos olen jota kuta kirjoituksillani loukannut.

että uskomme näköjään aika lailla eri tavalla. Kiitos kuitenkin valoituksestasi. Itse uskon, että ihmisellä ei ole muuta osaa pelastuksessa kuin se, että hän voi valita ottaako sen vastaan vai kääntääkö sille selkänsä alkaen ansaita pelastusta itse, tai elämään syntielämässä.

Et ole loukannut ainakaan minua.

kuunsirppi3:

kyllä omatunto usein oikeammassa on kuin järki

Usein ihminen tietää intuitiivisesti, mikä olisi oikein/hyväksi, vaikka järki saattaa selitellä muuta. Intuitiohan on ihan luonnollinen ominaisuus, mutta kun annamme Jumalan vaikuttaa elämässämme, niin intuition kautta omatunto voi ohjata meitä oikeaan suuntaan.

Toisaalta taas, kuten Marij@ kirjoitti, omatunto on yhtä lailla syntiturmeluksen alainen kuin mikä tahansa muukin asia meissä. Omatunto voi kasvaa vinoon, jolloin se joko paatuu tai sitten ihminen tuntee väärää tia sairasta syyllisyyttä sellaisistakin asioista, joista ei tarvitsisi. Ja tähän taas vaikuttaa sekä luonne että ympäristö. Jos elää ympäristössä, jossa kollektiivisesti tunnetaan syyllisyyttä tietyistä asioista, niin totta kai omatunto silloin kolkuttaa! Ongelma on siinä, etteivät ihmiset aina erota oikeaa ja väärää syyllisyydentunnetta toisistaan. Silloin olisi tilausta nimenomaan järjelle, EI omaantuntoon nojaamiselle.

Se, mitä hän edellä kirjoitti, osoittaa myös sen, että myös uskova on ihan samojen inhimillisten rajoitusten alainen kuin kaikki muutkin ihmiset. Siksi uskovainenkin voi sairastua myös henkisesti, masentua ja väsyä totaalisesti. Ei Jumala ole luvannut meille uskon mukana mitään yli-inhimillisiä voimavaroja.

kuunsirppi3:

Ja sitten tuo että yksin armosta, yksin kristuksen tähden meistä kukaan voi pelastua. Silti se ei pois sulje ihmisen omaa osuutta pelastukseen. Paavalikinhan kehoittaa lähes joka kirjeessään, että vaikka olette hyvin toimineet niin pyrkikää vieläkin parempaan.

.

muidenkin vl:ien kommentteja tähän. Onko tällainen ajattelu vl:ien virallinen opetus, vai ehkä yksittäisen ihmisen käsitys?

Siis tuo " ettei pois sulje ihmisen omaa osuutta pelastukseen" . Eihän kellään mitään " osuutta" siihen olekkaan kun voimme pelastua vain Jumalan armosta.



Mutta jos todella uskoo niin kuin Raamattu opettaa, niin eikö silloin tule halu elääkkin niiden oppien mukaan. Ei edes osaa ajatella niin että riittää kun minä vain uskon sillä kaikki muuhan on jo tehty. Tätä tarkoitin tuolla viittauksella Paavalin kirjoituksiin ja kehoitukseen pyrkiä elämässään aina parempaan(uskon suhteen).



Etkö Marij@ pidä sitten esim. näitä Paavalin kirjoituksia tärkeänä? Sain sen käsityksen kun olet useamman kerran kirjoittanut että riittää vain pelkkä usko. Tuntuu vieraalta ajatus että uskoo, muttei kuitenkaan ole valmis muuttamaan elämäänsä ja noudattamaan uskoaan käytännössä. Tuntuu ettei usko silloin ole kovin syvällistä.

Mutta voipa olla että sain nyt sinun viesteistä yhtä pinnallisen kuvan kuin sinä ilmeisesti minun. =) Nämähän ovat niin moninaisia asioita eikä niitä muutamalla viestillä saa käsiteltyä. Ja alkaapa mennä ohi varsinaisesta aloituksestakin jo. =)



Olen samaa mieltä siitä että kaikki ihmiset ovat syntisiä ja niin syntisiä ettei Taivaaseen olisi mitään asiaa ilman anteeksi antamusta.

Myös tuo on totta että omatunto voi paatua yms. Ja kyllähän se muodostuu eri osioista, joka meneekin sitten jo psykologian puolelle.



Eipä muuta kuin kaikkea hyvää sinulle ja kaikille muillekkin. Helpompi olisi keskustella naamatusten, jolloin väärin käsitykset olisi helppo oikoa heti ja sanatkin valita ehkä paremmin. Minulla on se ongelma etten jaksa tarpeeksi keskittyä tähän kirjoitteluun enkä tarkistaa tekstejäni.

Tarkoitukseni oli " sanoa" Yksin uskosta, yksin armosta, yksin kristuksen tähden. Jäi pois tuo uskosta sana.

Meinasin jo järkyttyä ;) Mutta todellakin näistä nettikeskusteluissa tulee helposti korostettua vain tiettyä puolta asioista ja siksi kirjoitettua turhan karrikoidusti.



Minusta vanhurskauttamis- eli pelastuoppi tulee pitää tiukasti erillään pyhitysopista.



Vanhurskauttamisessa ei ihmisellä ole mitään osuutta, kaikki riippuu siitä mitä Jeesus on tehnyt. Se, mitä ihminen tekee tai jättää tekemättä, ei vaikuta taivaaseen pääsyyn mitenkään. Vain usko ratkaisee pelastuksen. Siihen ei saa lisätä mitään.



Mutta kun ihmisellä on usko ja Jeesus on hänen sydämensä Herrana, se ei voi olla vaikuttamatta elämään, valintoihin - ihan kaikkeen. Kun uskotaan Jeesukseen, se usko vaikuttaa hengen hedelmiä, iloa, rakkautta, rauhaa, yksimielisyyttä, lempeyttä, itsehillintää ja mitä muuta Raamatussa mainitaankin. Ihminen ei pysty enää iloitsemaan synnistä. Hän elää palvelee Jumalaa MIELELLÄÄN ja VAPAANA. Ei siihen pakotettuna. Tätä tarkoittaa Raamatussa sanottu " usko ilman tekoja on kuollut" . Eli jos usko on ihmisessä vain tiedon tasolla, eikä pistä jalkoja ja käsiä liikkeelle, on syytä tarkastaa uskon perustusta.



Uskova ihminen siis palvelee Jumalaa mielellään. Tässä menee mielestäni raja. Jos ihminen tekee jotain tuntien olevansa siihen pakotettu, hän ei enää olekaan vapaa ja iloinen Jumalan lapsi. Silloin tuo tekeminen ei kumpua uskosta ja rakkaudesta Herraan Jeesukseen, vaan jostain muusta. Ehkä helvetin pelosta, tai jonkin ihmisyhteisön pelosta. Siksi kristillisen rakkauden mukaista ei ole pakottaa ketään mihinkään.



Saitko yhtää selvempää kuvaa siitä, mitä olen ajanut takaa?



Samoin sinulle kaikkea hyvää!!! :)

Tottakai pidän tärkeänä Paavalin kirjoituksia. Ihan yhtä tärkeinä kun koko Raamattuakin.



Paavali juuri oli voimakas uskon saarnaaja. Hän ei koskaan kehottanut ihmisiä fiksailemaan vanhaa ihmistään, eli lihaansa ja olemaan sillä tavalla " parempia" Jumalan silmissä. Kehotus parannukseen tarkoittaa aina kääntymistä syntisenä Jeesuksen puoleen ja turvautumaan Häneen. Vain niin voimme kelvata Jumalalle.



Mutta tottakai myös uskovat tarvitsevat välillä kehoituksia valppampaan valvomiseen ja kilvoitteluun uskossa ja rakkaudessa, koska vanha ihminen on laiska ja tottelematon :) Se on kuitenkin eri asia, kuin tämä ns. " lihan fiksaus" , joka on syntiä Jumalan edessä. Sillä kun yritetään kokonaan tai osittian tehdä tyhjäksi Jeesuksen sovitustyötä.



Näin ajattelen :)

eli mielestäni asia on näin yksinkertainen.



Kristityn uskon mukaan Jumala loi aluksi miehen maan tomusta ja naisen hänen kylkiluustaan. Hän antoi heille lisääntymisen lahjan, joka tapahtuu ainoastaan siten, että he ovat keskinäisessä sukupuoliyhteydessä. Jokaisen yhdynnän tuloksena ei ole raskaus, koska naisen kuukautiskierto vaikuttaa hedelmällisyyteen.



Eikö siis kristitty näe näin, että kun Luoja luo ensimmäisten ihmisten jälkeen uuden ihmisen munasolo hedelmöittyy ja uusi elämä saa alkunsa. Joskus voi tulla luonnollinen keskenmeno erinnäisisitä syistä esim. hedelmöitetty munasolu ei olisi ollut elinkykyinen yksilö.

Mutta,

ihminen ei siis luo ihmistä, hedelmöityksen kautta hän toimii välikappaleena- " luomistyön mysteerin astiana" .



Se, että hedelmöitystä ei tapahdu

ehkäisten tai siksi, että sukupuoliyhteyttä ei tapahdu,

ei luomistyötäkään tapahdu.



Jos hedelmöitystä ei siis tapahdu, voiko kukaan siis syyllistää tällaista pariskuntaa siitä, että on " estänyt" jonkun ihmisolennon syntymistä tähän maailmaan, kun kerran luomistyötä ei ole tapahtunut? Minusta tämä " syyte" on perusteeton ja aiheuttaa varmasti joissakin syyllisyyttä. Esim. jos puoliso joutuu oman työnsä puolesta olemaan pois paljon kotoa, mistä he voivat tietää varmasti, että Jumalan tahto on, että ko. puoliso joutuu olemaan pois kotoa, syyllistyykö he nyt estämään tiettyjen lapsien syntymisen? Mitä jos joku muu työ olisi Jumalan mieleen enempi, mistä he voivat tietää? Esimerkkejä voisi tehdä varmaan useita laidasta laitaan.



Minusta kristittynä hedelmöityksen korostaminen Jumalan luomistyön paikkana tulisi tuoda vapauden, eikä orjuuden ikeen. On suuri lahja, jos saan kantaa uutta elämää sisällläni. Mutta toisaalta, mitään uutta ihmiselämää ei ole ennen kuin hedelmöitys tapahtuu. Se mitä ei vielä ole, ei voida estää olemasta.



Minusta tulisi juuri korostaa sitä, että ihminen voi puhua asioista suoraan Luojansa kanssa ja etsiä häneltä vastausta, eikä hänen tarvitse aina kääntyä muiden puoleen saadaakseen vastauksen. Eri ihmiset voivat saada erilaisia vastauksia, koska jokaisen elämä on erilainen ja Jumala näkee jokaisen sisimpään, ja haluan uskoa, että jokainen vilpitön=rehellinen rukous kuullaan ja siihen vastataan.



Omasta mielestäni on rankkaa kuulla ehkäisyä verrattavan aborttiin samoin sanankääntein. Onko jollekin tämä siis todella sama asia?

Kuunsirppi3, sen takia pohdin, että eivätkö kyseisen ketjun keskustelijat ole mielestäsi " oikeita" vl:iä, koska minun mielestäni he näyttivät kaikki olevan - ehkä yhtä lukuunottamatta - aktiivisia seuroissa kävijöitä, uskovaisia, joista nyt vain monet olivat joutuneet pattitilanteeseen. Ihmettelin tulkintaasi - ja sen takia kysyin, tekeekö jo ehkäisyn käytön harkitseminen tai sen käyttö sinun mielestäsi vl:istä uskonsa kieltäneitä.

kuunsirppi3:

Enhän missään nimessä sanonut että ei-jaksavat vanhemmat olisi jotenkin huonompia tai vähemmän uskovaisia! Älä pane sanoja minun suuhun. Aidosti vain totesin miten hämmästyin siitä vaikutelmasta kuinka yleiseltä tuo väsymys vaikutti ketjussa.

---

Täytyy sanoa että olisin neuvoton. En kuitenkaan voisi häntä rohkaista ehkäisemään, koska se on vastoin omaa ymmärrystäni. Tietysti keskustelisimme aiheesta syvemmin ja yrittäisin saada hänelle apua. Aiheesta kaiken käytyämme läpi hän tekisi itse oman päätöksensä.

Ymmärrätte kuitenkin varmaan sen ettei vastoin omaa tuntoaan voi toimia eikä neuvoa, vaikka tilanne olisi mikä.

Kuunsirppi3, eikö sitten Päivämiehessä kirjoitetulla lausumalla " Vaikean sairauden tai muun ylitsepääsemättömän esteen vuoksi voidaan joutua tilanteeseen, jonka seurauksena uusi raskaus ei enää ole mahdollinen" ole mitään merkitystä? Miksi juuri tässä asiassa - kun on kyse elämästä ja kuolemasta - ollaan yhtäkkiä niin herkkätunteisia jonkun yksittäisen vl:n omantunnon suhteen, ettei siitä huomauteta? Kun muuten siis monesta asiasta huomautetaan... Jos esim. tälläkin palstalla kirjoittaa uupunut vl-äiti ja pohtii ehkäisyn käyttöä, niin johan tulee neuvoja, ettei missään nimessä pitäisi käyttää. Miksi sitten päinvastaisessa tilanteessa - lapsen ja oman henkensä vaarantava äiti - sitten " saa" tehdä oman mielensä mukaan? Häntä ei neuvota käyttämään ehkäisyä, koska yhtäkkiä se onkin omantunnon asia.

Ja miksi - jos seurakunta on erehtymätön - suhtautuminen ehkäisyyn on muuttunut vl-seurakunnan parissa? 50-60-luvulla sitä käytettiin vl:ien parissa äidin terveyden ollessa kysessä, 70-luvulla vedettiin äärimmäisen tiukkaa linjaa (silloin tosin mopo karkasi käsistä muutenkin, mm. hoitokokoukset), ja nyt jotkut vl:t ovat taas lieventäneet suhtautumistaan.

Minä en ymmärrä.

kun oli tuo Tuusulan turma joka kosketti paljon. Mietin josko jotakin voisi keskustella aiheesta täällä.

Sitten törmäsin saman tien otsikkoon

" vastatkaa LESTAT" tai jotain tuohon suuntaan... Ja mielenkiintoni koko vauva palstaa kohtaan taas hupeni...



On otsikko jo niin ikävästi muotoiltu että ei houkuttele vastaamaan.

Minusta tuo sana LESTAT kertoo kirjoittajan ajatuksista paljon ja en sen vuoksi koe halukkuutta suurempiin keskusteluihin.



Saan varmaan vastalauseiden ryöpyn tästä pikku kommentistani, mutta ei se mitään. Toivon, että ennen kuin se ryöppy tulee, jokainen miettii onko esim. avaus " vastatkaa LESTAT" kovin fiksu.

Minusta tuo lesta on haukkumasana ja kertoo käyttäjänsä ikävästä asenteesta. Se on sama kuin sanoisit NEEKERI.



Asioista voi ja saa keskustella. Pitääkin! Mutta alatyyli on alatyyliä, siitä ei pääse mihinkään. En tälläkään kerralla kokenut tätä foorumia hyväksi väyläksi keskusteluun. Onneksi on paljon muita foorumeita joissa kohtaa kaikenlaisia äitejä kasvoista kasvoihin ja keskustelu pohjautuu aitoon, rehtiin vuorovaikutukseen kasvotusten.



Taidanpa pitäytyä jatkossakin mm avoimen päiväkerhon mukavassa " foorumissa" :)

Keskustelu on siellä, myös uskonasioista, kunnioittavaa vaikka mielipiteitä ja vakaumuksia onkin monia koolla. Lesta sanaa ei onneksi ole koskaan tarvinnut kuulla.



Hyvää alkavaa talvea ja jatkoa muutenkin.

Minäkään en yhtään tykkää lesta-sanasta: reagoin siihen itsekin. Toisaalta aloituksen kirjoitti itsekin lestadiolainen, joten sitä ei voi siinä mielessä pitää rasistisena.



Olisi kyllä kiva, jos ankristin kaikesta huolimatta jaksaisit kirjoitella tänne: kirjoituksiasi on ollut kiva lukea.