Lue keskustelun säännöt.
Malmin päivystyksessä eilen - nyt loppui hoitajilta tuki!
13.10.2007 |
Menimme illalla päivystykseen, kun mies satutti itsensä ja tarvitsi pari tikkiä. Jouduimme ottamaan pienet lapsemme mukaan.
Odotussalissa oli muutama hassu ihminen. Meitä odotutettiin 2,5 tuntia pitkään yöhön! Kansliassa oli 8 ihmistä pyörittelemässä papereita. Kyllä se oli niiiiiin syvältä...
Olen itse ollut sairaalassa töissä, ja sen kokemuksen perusteella voin myös todeta, että työn organisointi on todella heikkoa. Tuolla työteholla olisi jo yrityksistä saanut kenkään.
Otti niin päähän, että minulta tippui viimeisetkin ymmärrykset hoitohenkilökunnan suhteen. Heilläkö raskasta? Ehkä joo jossain vanhustenhoidossa.
Kommentit (106)
Meillä on käynyt joskus niinkin, että hoitsu pelasti isäni hengen, kun lääkäri olis passittanut takas kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
korostan vielä kertaalleen sitä, ettei siellä päivystyksessä voinut olla muuta ongelmaa kuin se, että töiden organisointi on pahasti pielessä.
Toisekseen nostan kyllä itseni etuasemaan sillä, että lapset olivat mukana. Se laitapuolen kulkija olisi voinut odottaa siellä koko yön. Samoin se nuori mies, jolla oli samanalainen vaurio.
Joo, kyllä minä nyt ymmärrän, että miehen olisi pitänyt mennä yksin tai olisi pitänyt jättää se mies sinne. Mutta kun hoitaja sanoi, että ehkä tunti menee. Kun mies meni ihmettelemään, että onko hänet unohdettu, kun olimme enää yksinämme odotushuoneessa, niin hän sai pelkkää mutinaa vastaukseksi tyyliin " v...aks sä tuut tollasia kyselemään" .
Loukkasin käteni. Menin Malmille lapsen kanssa. Pääsin heti hoitoon, kun vamma oli tarpeeksi inhottava. Hoitajata ja lääkärit mukavia ja asiallisia, pyytelivät anteeksi kun joutuivat satuttamaan minua. Antoivat vielä lapsellekin yhden pikkujutun, ettei jää pojalle ikävää muistoa sairaalasta, jossa satutettiin äitiä.
Ihan mielettömän hienosti hoidettu keissi! Ainoa huono puoli on, että poika haluaa aina Malmilla mennä sairaalaan.
Se on minun totuuteni hoitajista kaikista niistä kuukausista, jolloin tein töitä osastoavustajana. Totuus on, että harvassa on hyvät hoitajat.
Olin töissä sairaalassa, koska halusin alalle. Puolen vuoden jälkeen minua alkoi hoitajien asenne oksettamaan. En päässyt niin lähelle lääkäreitä, että he olisivat alkaneet nyppimään.
ap
Yksikään, joka on joskus käynyt Malmin päivystyksessä, ei usko tuota.
Ei ole kertakaikkiaan mahdollista, että 8 hoitajaa istuu 2,5 tuntia pyörittelemässä papereita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ja tuo palkka ei minun mielestäni valitettavasti ole kauhean pieni varsinkaan jos vertaa omaani. Kandin tutkinto ja palkka vielä pienempi.
Jos sinä olet tyytyväinen niin sinullahan on kaikki ok. Ymmärtänet kuitenkin, että kaikki eivät välttämättä ole samaa mieltä? Ehkäpä jopa jotkut työtoverisi ajattelevat, että ansaitsisivat parempaa palkkaa ja toivoisivat korotuksia.
Vai oletko todella sitä mieltä, että niillä, jotka saavat palkkaa enemmän kuin sinä, ei ole oikeutta pyytää palkankorotusta? Muistathan toki itse olla koskaan pyytämättä mitään sillä jotkut ovat vielä pienituloisempia ja olisi epäreilua saada korotuksia ennen heitä, vaikka he eivät sitä yhtäaikaa vaatisikaan.
Potilaat hoidetaan kiireellisyyden perusteella ja sen kiireellisyyden määrää potilaan sairaus/vamma/hoidon tarve. Sun lapsesi eivät vaikuta tähän arvioon mitenkään. Olisit jättänyt miehesi sinne ja lähtenyt lasten kanssa kotiin laittamaan ruokaa tms. Et voi tosissasi kuvitella, että lapsia päivystyksessä itkettämällä heltiäisi nopeampaa hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota en usko. Siellä on aina tupa täynnä potilaita jonottamassa. Jokainen kerran siellä käynyt tietää, että 4-5 tuntia saa varautua vähintäänkin odottamaan. Odotusaulassa ei ole kansliaa! Siellä on vain lasikoppi, jossa istuu yksi ihminen ottamassa ilmoittautumiset vastaan. Kenenkään ei tarvitse huudella. Aulassa on automaatti josta otetaan vuoronumeron ilmoittaumisluukulle. Lääkärin vastaanotolle odottavien lukumäärää voi koko ajan seurata taululta ja siitä päätellä suunnilleen omaa aikaansa. Ap ei ole ikinä Malmin terveyskeskuspäivystyksessä käynytkään.
hoitovirheen seurauksena. Siskoltani katkesivat jalkapöydästä luut, mutta hänet passitettiin Malmilta kotiin ilman röntgen-kuvien ottoa. Jalkaan jäi pysyvät vammat.
Enempiä sukuni jäseniä siellä ei nyt sitten enää telota.
Työilmapiiri on siellä pöyristyttävä, samaten hoitohenkilökunnan asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
usko tai älä, siellä kansliassa oli 8 naista. Kuten joku sanoi, ehkä he olivat opiskelijoita tai jotain. Mutta ärsyttävää oli, ettei kukaan reagoinut, ei edes suostunut vastaamaan,kun tiskilta huhuili.
50: kateudesta on turha puhua. Olen ihan toisella alalla.
Sen voin vielä sanoa, että mikä tässä minua eniten nyppii on se, että olen juuri muuttanut Suomeen vuosien tauon jälkeen. Entisessä asuinmaassani ei tällaista ollut. Pitkät odotukset sairaalassa johtuivat tutkimuksista, ei sen takia, ettei kukaan tullut " palvelemaan.
ap
päänsä ja haavasta vuoti todella paljon verta,siis
selvä tikkien paikka...
No menimme tietenkin heti lähimpään sairaalaan.
(Olimme vieraalla paikkakunnalla).
No jouduimme odottelemaan tunnin verran eikä
odotushuoneessa ollut muita.
Jotenkin olisin odottanut hieman nopeampaa toimintaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mekin röntgenissä mennään heti aamulla kaffeella ja sitten kahden tunnin päästä otetaan pari kuvaa. Siiten onkin jo ruokatunti joka kestää kyllä pari tuntia. Ruokatunnin ja iltapäivän kaffepaussin välillä otetaan taas pari kuvaa jos siltä tuntuu ja sitte saakin lähtee jo kotiin. Onneksi hoitajia on monta niin jokaiselle tulee vaan kohtuudella kuvattavaa ja voidaan sitten istuksia persiillämme taukohuoneessa tai kansliassa. Iltavuorossa voi soitella sukulaisille kuvien ottamisen välillä tai seukkailla mieshoitajien kanssa...
Potilaille ollaan tietty tympeitä ja veemäisiä ja tahallaan pihdataan kuvia ja kasvatetaan jonoja. Mitä sairaampi on sen kauemmin saa odottaa...tai jos on meille kelju saa taas odottaa. Me voidaan laittaa potilaat odottamaan jopa kuvien välissä jos siltä tuntuu ja laiskottaa.
Hohhoijaa, tarttis vissiin käydä välillä kuvaamassa....
Nyt on pakko laittaa, koska joka paikassa toitotetaan, että hoitajilla ei mitään asennevammoja ole vaan on vaan niin kiire, kiire, kiire... ei mene läpi. Ja tiedoksi, olen ollut sairaalassa työssä (entiseltä / yhdeltä ammatilta laitoshuoltaja).
Mummi kaatui kotona ja lonkka murtui. Oli 72-vuotias todella hyvässä kunnossa oleva mummeli. Pää pelasi, kroppa toimi, mutta kohtaloksi kävi lattialle kaatunut kävelysauva. Mummi vietiin piipaa-autolla ensin pävystykseen (kysymyksessä suuri kaupunki ei pääkaupunkiseudulla) ja sieltä piipaa-autolla sairaalaan leikattavaksi.
Päivystyksessä mummi luokiteltiin houreiseksi (valitti kipuja) ja sekavaksi. Tiesi kuka on ja mistä tulee, kertoi selkeästi mitä on tapahtunut ja moneen kertaan. Jep, sekava ja houreinen, kun pyysi kipulkääkettä. Mutta hei, eihän kukaan valita kipua, jos lonkka on murtunut.
Nooh, kaiken sekoilun jälkeen pikaisesti leikattavaksi. Leikkaus meni hyvin ja kaikki näytti todella hyvältä. Mutta sitten jostain kumman syystä mummia ei päästetty kotiin, vaikka me omaiset ostimme rahalla hoitajat kotiin + minun sisko ja serkku on sairaanhoitajia ja täti lähihoitaja. Eli ammattilaisia oli tarjolla kotihoitoonkin. Kotiuttaminen ei onnistunut. " Mummi ei ole siinä kunnossa." No ei todellakaan ollut kauaa. Mummi vietiin vuodeosastolle, ei fysioterapiaa, ei mitään. Mummi makasi sängyssä täysin meidän omaisten avun varassa. Hänelle laitettiin vaipat, eikä edes yritetty viedä vessaan, vaikka mummi pyysi.
Kerran kävin kysymässä hoitajalta, että mitä teen, kun haluan auttaa mummin vessaan ja pesulle. Mummi pyysi sitä minulta monta kertaa. Hoitaja vastasi, että kuule, mummisi on niin huonossa kunnossa, että ei enää pysty sanomaan milloin se hätä oikeasti on, ei kannata nostaa ylös sängystä.
Siitä alkoi taistelu. Meitä oli kokoajan joku päivystämässä sairaalalla mummin luona. Lähdettiin pois, kun yölääkkeet oli annettu (mummillekin, joka siihen asti oli nukkunut ilman mitään lääkkeitä pahemmissakin paikoissa, ei halunnut niitä) ja tultiin aamulla takaisin.
Mummin hoito oli aivan perseestä. Kokoajan sai vaatia, pytää, anoa, toivoa... ei ne sairaat ihmiset siihen itse pysty! Mummi yritti, mutta uupui kahdessa kuukaudessa. Mummi, joka oli täysin terve (mm. sauvakäveli, kävi uimassa yms...) ja meni murtuneet lonkan takia sairaalaan, saatiin hengiltä kahdessa kuukaudessa. Mummi murtui täysin, sydän särkyi. Mummi sanoi kaksi päivää ennen kuolemaa, että en olisi uskonut näin kuolevani. Lääketokkurassa, likaisessa vaipassa, sänkyyn sidottuna. Jos yritti auttaa, aina oli hoitaja joka kieltäytyi tulemasta nostamaan ja auttamaan. Lääkäri ei nostamista kieltänyt. Monta kertaa piti pyytää, että tulkaa auttamaan, en yksin uskalla nostaa... ei tullut apuja. Koska läheisillä myös omat työt hoidetavina, emme voineet päivystää pareittain. Sisko hoiti mummia aivan kuin olisi ollut töissä kyseisessä sairaalassa, mutta eihän hänkään voinut kaikkea tehdä.
Mieleen on jäänyt tapaus, jossa meinaisin purskahtaa itkuun. Mummi pyysi hakemaan hoitajan, sanoi, että vaippa tuntuu pahalta. Hain hoitajan. Hoitaja tuli ja tiuskaisi mummille, että pissapussin sulle laitan, jos alat jatkuvasti tänne vaatimaan vaipan vaihtoa. Mummi vajosi sänkyynsä.
Kysymys ei voi olla yhden tai kahden törpön hoitajan toiminnasta vaan kokonaisen ison osaston asennevammasta.
Ei mene enää läpi kiire, kiire rutkutukset. Kun ei mitään tee, ei voi kiirekään olla.
Ja niille ketkä aikovat nyt tähän hyökätä solvauksin: anti tulla vaan. Ei tunnu missään. Minä lähdin sairaalasta pois, koska se kulttuuri ja hierarkia on ihan uskomatonta. Opiskelen nyt yliopistolla ja teen töitä yliopistolla. Uskomaton vapaus ja mahtava fiilis olla tasa-arvoinen kaikkien kanssa. Sairaalassa kun on tiukka nokkimisjärjestys ja laitoshuoltaja on vain karvan verran parempi kuin siistijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap olisi tosissaan, ei hän jaksaisi jauhaa tätä huttua täällä viestitolkulla. Ap haluaa vähän provota ja laittaa lisää vettä myllyyn mm. tällä asialla, että lapset oli mukana. Tuskin ap on siellä päivystyksessä käynytkään.
????
- Tuvassa oli noin 8 ihmistä, joista osa oli saattaja.
- Kanslia oli odotusaulan vieressä. Kanslian ja odotusaulan välissä oli 2 metriä
- Kansliassa istui välillä ihminen, välillä ei istunut
- En nähnyt missään vuoronumeroa, vaan vartija ohjasi luukulle.
- siellä ei ollut taulua, vain telkkari
Et ole itse tainnut koskaan Malmilla käydä.
ap
Vierailija:
Tuota en usko. Siellä on aina tupa täynnä potilaita jonottamassa. Jokainen kerran siellä käynyt tietää, että 4-5 tuntia saa varautua vähintäänkin odottamaan. Odotusaulassa ei ole kansliaa! Siellä on vain lasikoppi, jossa istuu yksi ihminen ottamassa ilmoittautumiset vastaan. Kenenkään ei tarvitse huudella. Aulassa on automaatti josta otetaan vuoronumeron ilmoittaumisluukulle. Lääkärin vastaanotolle odottavien lukumäärää voi koko ajan seurata taululta ja siitä päätellä suunnilleen omaa aikaansa. Ap ei ole ikinä Malmin terveyskeskuspäivystyksessä käynytkään.
Vierailija:
korostan vielä kertaalleen sitä, ettei siellä päivystyksessä voinut olla muuta ongelmaa kuin se, että töiden organisointi on pahasti pielessä.
Heidän pitäisi osata organisoida paremmin?
Harmi, että sinun kokemuksesi hoitajista ovat huonoja. Minä itsekin olen huomannut, että yleisesti ottaen ihmiset ovat aivan järkyttävän ennakkoluuloisia ja typeriä. Tämä ei tarkoita, että toisin näitä huomioitani yksilötasolle vaan otan vastaan jokaisen uuden ihmisen avoimin mielin.
Mielestäni vain naurettavaa todeta, että " siinä meni hoitajien tuki" . Minäkin olen tavannut muutaman todella typerän opettajan, mutta mieleeni ei tulisi sen takia julistaa, että se ala ei tarvitse enää yhtään palkankorotuksia yms.
että KAIKKI potilaat ovat samanarvoisia,se laitapuolenkulkija ihan yhtä lailla kuin sinun miehesi!!! mulla nousee karvat pystyyn.
Itselläni oli terveyskeskuksesta negatiivinen asenne niin kauan kuin itse sattumalta sinne päädyin töihin--nyt olen asiasta toista mieltä,kannattaa kokeilla.
Ja vielä esimerkki omasta elämästäni,isäni ajoi terveyskeskukseen itse omalla autolla saatuaan anafylaktisen shokin ampparin pistosta,ei nähnyt eikä kuullut enään mitään..siitä oliko se fiksua voi olla montaa mieltä,mutta kyllä autolla voi ajaa hiukan vammautuneenakin.
Kait sinä alan ihmisenä puhdistit ja sidoit haavan ennen lähtöä?? ei olisi veri silmille valunut ja kait ne rillit olisi pysyneet,kait korvat oli kunnossa..
Siellä on aina, ihan aina iltaisin väkeä kuin torilla konsanaan. Ei ole sellaista iltaa ollut, että siellä vain muutama ihminen olisi jonossa.
Tämä EI ole provo. Hoitajat voivat itse mennä katsomaan päätteiltään, että tällainen tikkaus on ollut siellä eilen illalla klo 22.30. ja paikattava on saapunut paikalle kello 20.
Enkä ollut tk:n päivystyksen puolella, vaan siitä vasemman puoleisesta ovesta menimme sisään.
Hyvää yötä kaikille. Ja irtisanoutukaa rauhassa, minä menen seuraavalla kerralla Mehiläiseen.
Sama pätee myös kaikkiin muihinkin aloihin, niin opettajiin kuin lääkäreihinkin.
Älykäs ihminen ymmärtää, että jos on tavannut joskus laiskottevia hoitajia, se ei tarkoita, että kaikki olisivat samanlaisia. Lisäksi pidän myös omituisena, että sinä pidät omaa kuvaasi tapahtuneesta oikeana. Tietysti se mitä tunsit jne. on todellista, mutta et voi millää tietää mikä siinä kesti ja mikä niillä hoitajilla oli menossa, jos kaikki edes hoitajia olivat. Se on vain omaa mielikuvitustasi, ei totuus.