Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksei minun kanssa jatketa ystävyyttä? Mikä minussa on vialla?
13.10.2007 |
Joka kerta, kun olen saanut solmittua uuden ystäväsuhteen, loppuu se viimeistään vuoden sisällä. Miksi minuun ei haluta pitää yhteyttä tai tavata?
Tiedän olevani ehkä tylsää seuraa, vaikken tyhmä tai jyrkkä kannoissani ole. Yritän olla empaattinen ja mukava, ehkä miellyttääkin liian paljon.
Sen tiedän, ettei minulla huumorinsuoni syki tauotta ja harmittaa oikein, kun en osaa olla hauska.
Vuosikymmeniä vanhat ystävyyssuhteet toimivat yhä, siitä olen iloinen.
Onko nykyään tapana " pumpata" uudet ystävät tyhjiin ja kun uutuudenviehätys on laantunut, dumpata tämä? Vai onko vika minussa?
Kommentit (7)
Ihmettelee sitä aina. Mutta on niin negatiivinen etten ihmettele. Tekemällä tekee kaikesta vaikeata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan, että kyse on eniten elämäntilanteesta. Lapsena ystäviä kertyi, leikki ja yhdessäolo kun on lasten " työtä" . Mutta aikuisena siihen elämään pitää mahduttaa niin paljon muutakin: perheen perustamista, kotitöitä, lastenhoitoa, puolison kanssa oloa, työssäkäyntiä/opintoja. Yksittäisten ystävien kanssa tulee pidettyä aika kursorisesti yhteyttä ja siksi ns. lapsuudenystävät pysyvät (koska se ystävyys ei katkea vaikkei ihan joka kk tulisikaan pidettyä yhteyttä), mutta uudemmat ystävyyssuhteet saattavat lopahtaa.
VOI toki olla totta tuokin, mistä ap aloituksesi lopussa puhut eli että ihmiset arvioivat ystävyyssuhteitaan hyötyajattelun kautta. Jos joku ihminen on jo tuttu eikä tarjoa yllätyksiä, hän on " tylsä" . Mutta veikkaan, että enemmistö ihmisistä arvostaa ystävissään nimenomaan sitä tuttuutta ja läheisyyttä.
Tietysti voi olla, että kyse on myös persoonan puutteista. Ehkä yrität liikaa miellyttää, etkä osaa olla luonteva - paha sanoa. Mutta toisaalta, tuollaista on aika paha muuttaakaan, se ei oikein ole tahdon asia. Mitä enemmän yrität, sitä vaikeampaa voi olla.
Pohdin olisinko negatiivinen. En ole, mutta tulee sorruttua perisuomalaiseen vähättelyyn ettei vaikuttaisi ylpeältä tai kehuskelevalta.
Tällainen itsetutkiskelu tekee hyvää ja vastauksia lukiessa tiedän nyt yrittäväni liikaa. Tuosta onkin vaikea oppia pois. Olen niitä seitkytluvun lapsia, jotka on opetettu miellyttämään. Kilttejä tyttöjä.
-ap
Omat ystävyys/kaverisuhteet ovat viilenneet seuraavista syistä
-ajan kuluessa muututtu erilaisiksi
-yhdistävä tekijä ollut hetkellinen (esim. kurssi)
-ajan kuluessa huomannut ettei sitä yhteistä niin paljon ollutkaan
-toinen esittänyt aina negatiivisia kommentteja
-toisella ei ole mitään sanottavaa: " en mä tiedä" , " ei mulle mitään kuulu" , " en mä oo mitään tehnyt lomalla" , " ei mulla ole mistään mitään mielipidettä"
-toinen on ylenpalttonen kehuja, jonka aina pitää pistää paremmaksi
-toinen ei oikeasti kuuntele
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämään et ystävistä osa tulee ja menee. Mulla on käynyt tosi hyvä tuuri kun omat kaverini ovat jääneet asumaan samaan kaupunkiin tai melko lähelle ainakin, ehtii ja pystyy näkemään. Monestihan esim. nuoruudenkamut muuttavat opiskelemaan kauas ja sit ei enää pidetä yhteyttä. Ja opiskelukamut taas muuttaa valmistumisen jälkeen pois opiskelupaikkakunnalta ja siihen jää sekin ystävyys.
Et varmaankaan oot ehny mitään väärin, luulen että on niin että tyypit joita pidit ystävinä ovat olleet muuta kuin aitoja ystäviä. Sitä välillä tapaa tyyppejä joiden kanssa tuntuu kemiat pelaavan, mutta kun paremmin tutustuu niin sitten huomaa ettei yhteistä oikein ollutkaan.
Tärkeintä on olla oma itsensä ja jutella rehellisesti asioista. Jos yrittää mielistellä toisia tai olla muuta mitä on niin kyllä se huomataan.
Jos oot jonkun mielestä tylsä niin eise tarkoita sitä et oisit kaikkien mielestä! Varmasti löytyy arvoisiasi ystäviä! :-)
Alue: Aihe vapaa
jos ihminen ei koskaan ole kiinnostunut toisen tekemisistä, puhuu vain omia juttujaan ja kehuu itseään, ei sellaista jaksa kukaan.
Kuuntele, teetkö tietämättäsi tätä.