6v voitti arvasta 5000e, mitä tekisitte

Hei haloo mitä te nyt oikein höpisette. Ei lapsella ole " omaa rahaa" ellei aikuinen sitä hänelle anna. Jostain ne rahat tulee. Jos vanhempi on antanut lapselle viikkorahan, se on virallisesti vanhemman rahoilla ostettu arpa ja vanhemmilla on täysi oikeus päättää mihin rahat käytetään. Kyseessä on alaikäinen lapsi joka ei mielestäni edes saisi ostaa raha-arpoja.

Vähän parempaa ruokaa, parempia vaatteita lapselle, vapaa-ajanaktiviteetteja jne...

niin kyllä se silloin muuttuu lapsen omaksi rahaksi.

Minä sain vanhemmiltani luvan myydä pyöräni eräälle tuttavaperheelle. Siihen aikaan se yli 500 mk oli kokolailla iso raha.

Luulin, että saan pitää rahat, vanhemmat eivät ainakaan missään vaiheessa oikaisseet käsitystäni.

Vanhempani kuitenkin ottivat rahat omaan käyttöönsä ja minä sain vain äitini vanhan polkupyörän (jossa ei edes ketjut pysyneet paikallaan) käyttööni.

Minä olen edelleen katkera siitä, etten saanut pitää rahoja, vaikka alkuun annettiin ymmärtää toisin.

Minusta vanhempani olivat viisaita, kun laittoivat rahat erittäin korkeakorkoiselle tilille kymmeneksi vuodeksi. Sinä aikana rahojen arvo melkein tuplaantui. Näin minulla oli pesämuna opiskelua ja perheen perustamista varten.



Itse asiassa rahoista on vieläkin säästössä joitain satoja euroja.

Puhu pojan kanssa! Toteuttakaa sellaisia järkeviä toiveita yhdessä. - Jos minä voittaisin arvalla itse, tekisin osalla rahasta jotain itselleni tärkeää (varmaankin remontointia) ja sitten lopulla ostaisin kyllä ruokaa tai maksaisin asuntolainaa. Kyllä perheen lapsikin voi pitää tärkeänä - olla myös ylpeä - siitä, että yhdessä päätetään ostaa sillä ja sillä summalla ruokaa ja tarvikkeita. Jokin osa olisi mielestäni syytä panna kuitenkin säästöön, mutta siihenkin ehkä jokin konkreettinen käyttötarkoitus, ei sellaista että poika saa ne 18-vuotiaana (jolloin ne useimmilla menisivät alkoholin ostamiseen...)

Olisikohan lapsi todella katkera, jos ei rahaa olisi hänelle säästetty. Jos todella perheellä vähän rahaa ruokaan ja kaikkeen välttämättömään. Olisiko lapsi niin itsekäs, että olisi rahat ennemmin hänelle pitänyt säästää, kuin ostaa kunnon talvivaatteet koko perheen lapselle. Tai tehdäänpäs nyt Kreikan reissu, kun ei ole koskaan päästy. Syödään vaan niitä makaroneja ja kaurapuuroa jatkossakin, kun vaan lomareissulle päästään.

lapselle siitä sellainen summa joka on lapselle iso. Jo pelkkä 500e lapsen tilille kasvamaan korkoja on tosi iso raha. Rahastoissa lasketaan omaisuudeksi ja jos olette toimeentulotukiasiakkaita, vähentää tukia omaisuus.



Antaisin lapsen valita minkä tahansa lelun tai välineen (esim. polkupyörä) ja ostettaisiin se voitolla. Loppurahasta osa lapsen tilille pysyvästi ja loput käyttäisin perheen hyväksi, ei kuitenkaan mihinkään virkistyslomaan bahamalle vaan mm. ruokaan, vaatteisiin ja muuhun välttämättömään.



Ja kyllä, olen köyhä. Siksi oli helppo samaistua.

Kyseessä on todella iso summa!



Saat sinä huoltajana käyttää tuon summan.. Mutta sen pitää mennä lapsen hyväksi!



Kyllä te voitte sen käyttää parhaaksi katsomallanne tavalla! Tulevaisuudessa kuitenkin on pystyttävä näyttämään, että ne rahat on käytetty juuri tämän lapsen hyväksi!



Lomamatka koko perheelle ei todellakaan ole lapsen hyväksi tuleva.. vaan hyväksikäyttämistä!



Voitte ostaa rahalla ruokaa ja vaatteita POJALLE ja muita tarvikkeita!



Tuollaisesta summasta voi tulla myöhemmin kyllä kyselyitä mihin on kulutettu ja silloin sinulla todellakin on näyttövelvollisuus, että pojalle on menneet!



Suosittelisin menemään pankkiin keskustelemaan virkailijan kanssa mihin kannattaa sijoittaa! Osa rahoista voidaan jättää ihan hyvin sinulle josta käytät harkintasi mukaan niitä!



Itse tekisin kyllä tiukassa tilanteessa niin, että ottaisin käyttöön tarvittavan summan ja tekisin velkakirjan, jossa sitoutuisin maksamaan takaisin.. Sitten sitä mukaa kirjattais ylös mitä poika on saanut mitä muut lapset eivät ja laina kuittautuis!



Sen pitää sitten olla muuta kuin joululahjoja tai syntymäpäiviä! Eikä periaatteessa sais olla harrastusvälineetkään, koska vanhemmilla on elatusvastuu lapsistaan ja siihen sisältyy ikään nähden kaikki mitä lapsi tarvitsee!!



Nämä ovat todella tarkkoja asioita kun puhutaan noin suuresta summasta!



Mutta jos siitä ei puhuta niin rahat omaan taskuun ja oman tunnon kautta sitten maksat pojalle takaisin! Kunhan poika ne haluaa antaa! älä varasta tai kavalla!

Vierailija:

Ajatelkaahan, aloituksesta jo kuultaa läpi, että kyseessä yksinhuoltajaperhe, jolla vähän rahaa.

Jos nyt osan tallettaisit lapselle ja sitten ostaisit ruokaa, maksaisit vuokran yms. muita kuluja ihan hyvällä omalla tunnolla. Se mitään rahan haaskausta ole.

Ja johonkin perheen matkantekoon... Se jos jokin on rahan haaskausta.

Vierailija:

Minä kyllä ottaisin rahan koko perheen käyttöön aivan kyselemättä. Ostaisin lapselle vaikka jotain tosi mieluisaa ja kallistakin, mutta loput perheen hyväksi. Ei taida oikeasti köyhiä olla nuo vastaajat.

Voisin toki lainata niitä jos tarve vaatisi ja maksaa myöhemmin takaisin, tuskin lapsella olisi mitään sitä vastaan.



Rahojen käyttöjä kyllä valvoisin. Ei niillä saisi tyhjentää lelukauppaa.

Oletko varma että olet silloin parempi tuloinen kun nyt ja pystyt sen 5000 antamaan kokonaisuudessaan hänelle takaisin?



Hänen se on vaikka nuori onkin. Ei muilla minun mielestäni ole oikeutta sitä tuhlata. Onhan se hyvä raha sitten hankkia vaikka ajokortti tai joku ajopeli. Varmasti osaisi arvostaa sitä silloin että ei ole tuhlattu sitä aikoinaan minne lie.

(Tai että noiden välineiden hankkiminen aiheuttaa sitten sen, että syömisistä ja vaatteista pitää tinkiä.) Minusta rahoja voi hyvin käytää em. tarkoitukseen ja muutenkin siihen, että lapsen lapsuudesta tulee vähän mukavampi.

ja näitä tekopyhiä av-lehmiähän kannattaa uskoa: rahat on lapsen ei niihin saa koskea!



Itsehän sinä tiedät mikä on tarpeen ja oikeasti teidän perheen etu! Jos tarvit ne rahat, otat ne PISTE

Perheessä on monta lasta joille me vanhemmat palkoistamme ostamme tarvittavat asiat. Olisi väärin muita lapsia kohtaan jos yksi lapsista olisi rikas ja ostelisi leluja ym paljon enemmän kuin muut. Pyörät ja haalarit meillä ostetaan kaikille vanhempien varoista, ei lasten omista rahoista.



Varmaan siinä kun voittoraha ropsahtaisi tilille, voisi juhlistaa asiaa käyttämällä lapsen vaikka hesessä ja lelukaupassa mutta sen jälkeen loput säästöön ja niiden käyttöä harkittaisiin tarkkaan ennen 18v ikää.

itse hankkisi pojan kanssa yhdessä hänelle mieluisat talvivarusteet, pyörän tai jotain muuta vähän kallimpaa, mikä muute jäisi pojalle vain haaveeksi. ja jos on oikeasti tarvetta, niin poika saisi myös uusia vaatteita. (ja tulevisuudessa poikahan voi vaikka myydä sen pyörän tms. ja saa taas niillä rahoilla ostaa jotain itselleen)

Poika saisi myös ostaa jonkin lelun itselleen. Todenmäköisesti kävisin kerrankin kunnolla ruoka kaupassa ja poikakin saisi osallistua ostostentekoon (järjen rajoissa tietenkin).

Loput rahat säästötilille.

Poika vielä osti arvan viikkorahoillaan, eli omilla rahoillaan!



Minun lapsuudenperheeni oli köyhä, ja äiti " lainasi" aina meidän lasten omat rahat omaan käyttöönsä. Mummien ja kummien syntymäpäivälahjarahat menivät äidille sen siliän tien, samoin äiti lainasi ensimmäisiä kesätyörahoja - eikä todellakaan maksanut takaisin silloin kun lupasi. Äiti oli aina lapsilleen velkaa, ja kun lapsi tarvitsi jotakin (muistan esimerkiksi toivoneeni kerran keväällä liikuntatunnille uutta T-paitaa), äiti suuttui ja huusi että " etkö tajua että kun rahaa ei ole niin ei ole" , vaikka oli luvannut että sitten kun tarvitsee jotakin, niin sen saa.



Äitini vastuuton rahankäyttö ei ole parantunut mihinkään nyt kun olen kohta kolmekymppinen. Joten ei kannata ajatella että " kyllä minulla sitten kymmenen vuoden päästä on varaa maksaa lapselle lainaamani rahat takaisin."



Lapsi saattaa muistaa koko ikänsä, että kavalsit hänen omilla viikkorahoillaan ostamansa arvan voittorahat. Minä muistan monen monta tilannetta, joissa äiti vei rahani, ja ensimmäiset niistä on varhaislapsuuden muistoja. Nykyinen suhteeni äitiini on melko velvollisuuspainotteinen, valitettavasti olen aika varma siitä, että en rakasta äitiäni.

Joku antoi fiksun idean, osa lapsen nimiin johonkin (ei säästötilille) korkoa kasvamaan ja loput perheelle hätävaraksi, joihin kajotaan aina kun leipä uhkaa pöydästä loppua.

Hei ette voi olla tosissanne. " Rahat on lapsen ja kenelläkään ei ole oikeutta koskea niihin" Ei 6-vuotias ole kykenevä päättämään omista raha-asioistaan, siksihän jokaiselle alaikäiselle on nimetty huoltaja.

Vai tarvitseeko 6-vuotiaan kenties alkaa maksaa itse ruokansa ja vaatteensakin kun kerran noin näppärästi rahaa tienaakin, ihan ikiomaa rahaa.