Äiti omiin harrastuksiin

oiskos neiti ollut n. 2 vkoa kun ekan kerran lähdin kunnon kävelylenkille (yli 1h) yksin, 5 vkoa kun olin kaupungilla ravintolassa syömässä, 7 vkoa kun oltiin miehen kanssa kaverin häissä ja neiti mummolassa (about 10h).. 2kk-> olen käynyt säännöllisesti 1-3krt vkossa jumpassa ja kun neiti oli 5,5kk olin ekan kerran yön pois kotoa. Hienosti on mennyt! ;)



Mammis & Oona melkein 6kk

Ihan alusta asti 1-3h pois (siis 2vrk-3vk ikäisenä) - nyt sitten jo paljon enemmän!:=)

Sairaalasta päästyä ihan jo kävelykin yksin tekee hyvää, saatikka kaupassa käynti! Juu, ja omat harrastukset on TOSI tärkeitä - eikö se niin ole, kun äiti voi hyvin, vauvakin voi...:=)



-mooli ja tyttö 5,25 kk

meillä tyttö oli 2kk, kun oli eka kerran yökylässä mummolassa (olisi pitänyt antaa jo aiemmin kun vaatimalla vaadittiin jo 1kk lähtien) - nykyään yökylässä väh. joka toinen vkl yhden yön - kaikki ovat onnellisia!

Juuri löysin ihanan hoitajan kotiin - tyttö tullee olemaan hänen kanssaan päivisin/ip/iltaisin n. 10 h viikossa. Lisäksi yökyläilyt mummolaan.

ja vielä pitää mainita, että vietämme tytön kanssa tosi rauhallista arkea, joten nuo kyläilyt ja hoitaja kotiin tuovat mukavaa ja turvallista vaihtelua tytön eloon:=)



-m

en ole vielä jättänyt vauvaani hoitoon kuin kerran viikossa saunan ajaksi yläkertaan mummulle tai pihaan vaunuissa isin kanssa hetkeksi. vauva kun on ihan täysimetyksellä ollu niin en ole pitkälle päästäny... kysynkin siis, että onko harrastamiset onnistunu täysimetyksellä, ilman lisäruokaa?



itte olen vielä ottanu vaavin mukaan vatsatanssitunnille (jossa käyty yhdessä pojan syntymästä asti, kertaakaan ei olla jätetty väliin) ja mietinkin nyt koska uskaltaisin lähteä ilmankin. matkoineen olisin poissa pari tuntia n.8km päässä... hirvittää ajatuskin :) siis poika kai pärjäiskin mummulassa, mutta mä en ole vielä valmis niin pitkään eroon. ollaan nyt hoidettu kaverin kanssa yhdessä, kuten hänen tyttärensä kanssa 2v sitten. poika on onneks helppo kaveri. köllii tyytyväisenä huovalla ja kuuntelee " eläviä helistimiä" :)



tarkoitus ois saada tilanne sellaseks, että ens kuun lopussa voitas mennä miehen synttäreitä juhlimaan nokialle kylpylään kahdestaan. mummu tulis kai kotiin hoitamaan niin saa pojan omaan sänkyyn illalla. ei me kuitenkaan yötä pois oltais.



äidin on kyllä hyvä päästä harrastamaan! mutta mulle on sopinu vauvan kanssa yhdessä tanssiminenkin. en siis nyt sano, että kaikkien pitäis! ymmärrän kyllä, jos haluaa ihan omaa aikaakin.



Tiina ja Aapo 4kk

...ihan pientäkin vauvaa voi hoitaa isi tai joku muukin muutaman tunnin ajan... melkein jopa suotavaa.



meillä vauva syntyi lauantaipäivänä, sairaalasta kotiuduttiin tiistaina ja jo seuraavana päivänä eli keskiviikkona lähdin illalla noin 2,5 tunniksi harrastamaan ja vauva oli kotona isin kanssa ja ihan hyvin pärjäsivät. pari korvikepurkkia oli kaapissa hätävarana, mutta eipä niille ole ollut tarvetta vieläkään (vauva nyt siis neliviikkoinen ja ollut isin " hoidossa" useampaan otteeseen muutaman tunnin ajan) ja lisäksi olen pakkaseenkin lypsänyt maitoa varalle, mutta niitäkään ei ole vielä tarvittu lainkaan.



eli siis mä olen aina ollut sitä mieltä että elämän ei tarvitse pysähtyä vauvan tuloon. raskausaika ei mun kohdalla omia harrastuksia yms hidastanut eikä kyllä vauvankaan voi sanoa estävän mua harrastamasta tms. tietenkin vauvan myötä tarvitaan hiukan enemmän valmisteluja ja suunnitelmallisuutta, eikä voi enää hetken mielijohteesta hypätä autoon, mutta mahdotonta harrastaminen ei ole. olenkin monelle sanonut että elämä vauvan kanssa on juuri niin vaikeaa kuin itse siitä haluaa tehdä. uskoisin että vauvallekin tuo hetkeksi jonkun muun hoitoon jäänti on helpompaa, kun siihen totuttelun aloittaa jo ihan pienestä pitäen. ja jos nyt puhutaan vauvan jättämisestä hoitoon isille, niin äidin lisäksi taitaa tehdä hyvää myös isille ja vauvalle. saavat kunnon laatuaikaa tutustua toisiinsa. liian moni äiti kun taitaa huomaamattaan " omia" vauvan eikä anna isille tarpeeksi aikaa olla vauvan kanssa ja harva isi sitä varmaan edes uskaltaa vaatia vaikka mieli tekiskin. itse pyrin esim isyysloman aikana antamaan vauvan seurustella isukin kanssa suurimman osan hereilläoloajastaan, tietenkin imetin vauvan ja vaihtelin vaippoja. en usko että menetin mitään vaikka noin toiminkin, isyysloma kestää kuitenkin vain kolme viikkoa ja isin palattua töihin, meillä on vauvan kanssa rutkasti aikaa toisillemme.



noh joo, jonkun mielestä ehkä olen tyly äiti moisen toiminnan vuoksi... mutta kukin saa olla mitä mieltä haluaa, nämä siis minun ajatuksiani...



hannnah ja pimu (4vkoa 1pvä)

Minusta äidin harrastaminen ja pois kotona lähteminen on erittäin tervettä itsestään huolehtimista. Kun pitemmän aikaa on äitiyslomalla sen vaikutuksen erityisesti huomaa. Siis kun äiti on vaikka edes tunnin poissa kotoa, on mieli jo paljon pirteämpi ja jaksaa taas panostaa enemmän vauvanhoitoon. Joku harrastus on erittäin tehokas hoitokeino mökkihöpöryyteen.



Tämän jälkeen onkin sitten pakko myöntää, että vaikka tämän hyvin tiedän, itse en siihen ole pystynyt kuin lapsen ollessa vasta noin puolivuotta. Varsinkin ekan aikana äidinvaistot olivat jotenkin niin herkässä, että tuntui tosi vaikealta lähteä mihinkään vauvan luota.

Mieheen tosin luotin aivan täysin niin, että kyse ei tosiaankaan ollut siitä etten olisi uskaltanut jättää lasta miehen kanssa. Olin vain jotenkin niin henkisesti sidottu lapseen ja toisaalta myös väsynyt, että en jaksanut lähteä mihinkään silloin kun oli mahdollisuus, vaikka tiesin että se tekisi vain hyvää.



Täysimetys on yksi asia joka harrastustoimintaa haittaa. Siksi kannattaisi ehkä välillä harjoitella pullostakin juomista, jotta isä/mummo/muu hoitaja ei sitten ole ihan hädässä, jos nälkä yllättää. Omat vauvat on ihan aluksi juoneet pullosta, mutta olleet sitten täysimetyksellä ja unohtaneet pullosta juomisen, mikä on tehnyt tosi vaikeaksi lähtemisen mihinkään. Vaikka kyllähän lapsi esim. tunnin, kaksi pärjää vaikka ei pullosta joisikaan, kunhan imettää hyvin ennen kuin lähtee.



Lopuksi vielä kommentoisin, että miehenkin kannalta on hyvä, että äiti harrastaa jotain. Niin mieskin saa ihan kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa. Vaikka isä hoitaisikin paljon lasta silloin kun äiti on paikalla, on se vähän eri asia kuin olla täysin kahden lapsen kanssa.

Esikoisen kanssa jaksoin viikon ' sisällä oloa' jonka jälkeen piti päästä harrastuksiin. Täysimetyksellä mentiin, pumppailin hyvissä ajoin (maitoa tuli reilusti!) ja totuteltiin alunperinkin pulloon, että saa iskäkin hoitaa osan syötöistä.

Itselläni on hevonen, jota liikutan 4-5krt/viikossa, aikaa menee aina vähintään kolme tuntia matkoineen- tämän ajan tyttö oli isällä/mummolla/kummitätillä/papalla =)

Kuopuksen taisi olla 4 päivän ikäinen, kun lähdin KUNNON lenkille ihan yksinäni koirien kera. Nyt vanhemman täyttäessä ensi viikolla 2v ja kuopuksen ollessa 8kk, edelleenkin otan ' omaa aikaa' useita kertoja viikossa, samoin isä, eli vuorotellen katsotaan. Molemmat tytöt ovat myös yleensä joka toinen viikonloppu yön mummolassa, huudon kanssa sieltä aina kotiin lähdetään :)



Näin meillä! Ennemmin levännyt ja omaa aikaa ottanut leppoisa äiti kuin hampaita neljän seinän sisällä kiristelevä pirttihirmu ;)



-Henna ja tytöt-

Poika oli 5 päivää vanha, kun isänsä kanssa jäi ekan kerran yksin,pääsin ruokakauppaan itsekseni. Kahden viikon ikäisenä oli jo mummollaan hoidossa (n.4h), vanhemmat saivat oman hetkensä. Ja 2kk ikäisestä lähtien on hoidossa mummollaan päivä viikossa, jolloin mami pääsee jumppaamaan ja illan tai 2 viikossa isän kanssa isä-poika aikaa. Myös joka toinen ilta nukuttaa isi ja joka toinen minä.

On todella tärkeetä että äidilläkin on omaa aikaa,muulloinkin kun vauvan nukkuessa! Ja täysimetyksen aikana pumppasin ahkerasti maidot valmiiksi:)



Lycka

itse en vauvaa jättänyt. Koiralenkille eli omaan harrastukseeni vauva kulki aina vaunuissa mukana. Täysimetyksellä kun oltiin, äiti oli vauva-aikaan lähettyvillä. Pumppaaminen ei sopinut minulle, vaikka vauva toki pullon ja tutin huolikin.

Minun omia henkireikiäni olivat lukeminen, nettailu ja shoppailu, joita voi mainiosti harrastaa vauvankin kanssa.

Se, mitä joku sanoi, että vauvallekin tuo hetkeksi jonkun muun hoitoon jäänti on helpompaa, kun siihen totuttelun aloittaa jo ihan pienestä pitäen, on minun kokemukseni mukaan ihan puppua. Meillä ainakin on hoitoon jääty hienosti, vaikka äiti ei ole vielä 2-viikkoisena hoitoon jättänytkään.

...mutta kun tyttö oli alle 2 viikkoa, vein mummolaan hoitoon ja tulin itse kotiin nukkumaan.. Nukuin 4 tuntia kuin tukki, heräsin isän tullessa töistä... tyttö oli hoidossa n. 6 tuntia ja sai lypsettyä maitoa. Hyvin olivat pärjänneet (vaikka mummo sanoi että 80 ml:n kanssa pärjätään 8 tuntia.. Tyttö oli syönyt ne oikeestaan kerralla kaikki, vaan vaipanvaihto välillä..!) Suosittelen kokeilemaan! Oli ihanaa nukkua rauhassa, ja kun hoitajana oli oma äiti, ei tarvinnut huolehtia että miten ne pärjää.. onhan mustaki ihan ihminen tullu ;)

Ihan pientä vauvaa en ole jättänyt kotiin ihan puhtaasti siitä syystä, että meidän vauvat ovat aivan pieninä syöneet säännöllisen epäsäännöllisesti ja jokaisella kolmella on ollut alussa hieman hankaluuksia imemisotteen kanssa, joten en ole halunnut hämmentää soppaa tuttipullolla. Esikoinen nimittäin aikoinaan aloitti ensimmäiset rintaraivarinsa sen jälkeen kun KERRAN sai lypsettyä maitoa pullosta, joten meillä tuttipullojen käyttö on ollut nollassa. Aika nopeasti vauvoille on kehittynyt tehokkaampi imuote ja ainakin jonkinlainen syömisrytmi, jolloin on ollut helppo lähteä käymään jossain ja jättää isä kotimieheksi. Mutta tosissaan ekat pari kuukautta olen ollut aina lähettyvillä nälän yllättäessä. Sitäpaitsi meillä jokainen lapsista on ihan pieninä harrastanut iltatankkausta yötä varten, joten illalla olisi ollut aika mahdotonta olla poissa.



Minä en ole koskaan kokenut suurta kaipuuta pois kotoa vauvan ollessa ihan pieni. Aika menee kuitenkin tosi nopeasti. En kuitenkaan koe, että elämäni olisi mitenkään pysähtynyt lasten saamiseen. Päinvastoin elän paljon täydempää elämää kuin ennen lapsia, vaikkakin olen " joutunut" tinkimään omista menoistani.