Kuinka joku äiti-ihminen voi oikeasti olla yli 120-kiloinen?

t. 126,5 aamulla puntarissa

eli pituus ja painosuhde kannattaa myös ottaa huomioon

Jalkapallon pelaaminen ei onnistu kuin hetken kun taas jo kolottaa jostain ja siivoaminen, puutarhanhoito jne on hankalaa koska kumartelu aiheuttaa selkävaivoja



Jotenkin se laihduttaminen on niiiiiiiiiiin kovan työn takana että tuntuu välillä todella ylivoimaiselta. Pitäis kai hankkia se kuuluisa henk. koht valmentaja niin olis joku läähättämässä niskaan

Sairaalaan jäikin sitten 13kg mutta kyllä sitä pudotettavaa oli silti.



Jos paino tulee hitaasti hiipimällä niin ei sitä huomaa ennekuin havahtuu siihen että joku asia onkin vaikea tehdä.

Nyt painoa on " enää" himpun päälle 100, hyvin olen saanut pudotettua ja mielestäni olen jopa ihan hyvässä kunnossa ja jopa melko ketterä.



Mutta etkö toisaan keksi muuta jutustelun aihetta sunnutaipäivään kun toisten ihmisten kilot?

Mä en oo ihan 120kg, " vain" 108,5kg tämän aamun lukemissa. Ei minua läskit jarruttele kun pääosa niistä löllyy tuolla persuksissa ja reisissä, pohkeetkin on kohtalaiset. Käyn usean kerran viikossa reilun tunnin reippaalla kävelylenkillä ihan tikahtumatta.



Eteentaivutus kämmenet lattiaan onnistuu ihan koska vaan.. Ja vatsoja jaksan tehdä enemmän kuin moni laihempi.



Älä ap jaksa, pidä huoli omasta kunnostasi vaan. Meillä ei ole lapset heitteillä äidin kilojen takia.

Minulla painoa 149kg. Hyvin jaksan lasten kanssa. Lenkkeilemme, pyöräilemme ja uimme yhdessä. Kotona energia riittää hoitaa kolmea lasta, isoa taloa ja kolmea koiraa. Tosin mieskin kyllä auttaa kotihommista ja lastenhoidossa. :)



Polvet eivät ole kipeytyneet vielä eikä muutenkaan läskit ole elämääni häirinneet. Ehkä joskus kärsin sitten nivelkivuista jne. mutta sitäkään en usko koska kuntoni on hyvä ja harrastan liikuntaa.

ja en voi hyvin :( Verenpaineet koholla, rasva-arvot koholla, kunto heikko, väsyttää, masentaa, syön verenpainelääkkeitä, polvet sökönä. Selkä altis revähdyksille. Ihan rehellisesti sanottuna: voisin paljon paremmin 30 kiloa laihempana. En jaksa juosta lasten kanssa ja ulkonakin vain istun puistossa :(

Mä olen 163 senttinen ja painan nyt noi 67 kiloa ja kyllä se vaikuttaa. Olen aina ollut notkea, mutta nyt olen hidas ja kankea, selkä on romuna ja maha on tiellä ettei pysty kumartelemaan. Jos vielä tulisi muutama kymmenen kiloa lisää niin tuskin pystyisin liikkumaan.

Vierailija:

ja en voi hyvin :( Verenpaineet koholla, rasva-arvot koholla, kunto heikko, väsyttää, masentaa, syön verenpainelääkkeitä, polvet sökönä. Selkä altis revähdyksille. Ihan rehellisesti sanottuna: voisin paljon paremmin 30 kiloa laihempana. En jaksa juosta lasten kanssa ja ulkonakin vain istun puistossa :(

Mulla ei paino tule ekana mahaan vaan hedelmällisiin paikkoihin =)



t. 2

Itse olen 169cm ja kyllä jo 70 kiloisena tuntuu että on paino jo ylärajoilla ja joku kehuu 120 kiloisena itseään notkeaksi. Lihavimmillani olen painanut 75 kg ja kyllä silloin jo selkää särki ja ei meinannut saada kengännauhoja kiinni! En kylläkään ole mikään hoikka paino vaihtelee välillä 64-69 kg.

että yli satakiloinen väittää olevansa terve, koko elimistö joutuu jatkuvasti ylitöihin.

Olen itse 160-senttinen ja painan sen 94 kiloa, mikä on ihan hirveästi. Mulla on nilkat ja polvet välillä ihan soseena, jalkapohjissa tulehdustiloja jne. Ja mä myös olen aina liikkunut paljon, siksi monet eivät voi edes uskoa että mä oikeasti painan näin plajon kuin painan.



Mä myös olen entinen voimistelija ja notkea, mutta haloo, onhan nää läskit todellakin tiellä! Kokeilkaapa vaikka joogaa, ei se mitään juhlaa ole, kun tietää että venyvyyttä löytyisi, muta maha on tiellä niin ettei siitä ole mitään hyötyä.



Itse kävin perjantaina terveystarkastuksessa, ja kaikki oli loistavasti, veriarvot erinomaiset ja verenpaine alhainen. Eli kyllä ylipainoinenkin voi olla hyvinkin terve. Muta ei tää mitään mukavaa ole, ja toden totta on kaukana normaaliolotilasta.





Henk. koht en usko notkeaan yli 100-kiloiseen ennen kuin moisen näen. IHan vaan omasta kokemuksesta.

Minä painan nyt 154kg, 100kiloisena olin oikeasti elämäni kunnossa kaikin puolin.



Lääläri on todennut minut hyvinkin terveeksi ihmiseksi ja toteaakin että kun saisin 40kiloa pois niin oltaisiin lukemissa joka olisi minulla hyvä. Toki aina parempi mitä enemmän laihtuisin, mutta lääkäri todennut ettei minusta laihaa saa tekemälläkään. Tähän on monia syitä.



Minun ainut sairauteni on kilpirauhasenvajaatoiminta johon syön lääkkeitä. Kolestroli ja muut rasva-arvot ovat huippu hyviä. Syön ja ulkoilen kohtuu hyvin, mutta myös välillä herkuttelen. Eli 1-2 kertaa viikossa tulee syötyä suklaata, karkkia, sipsiä yms. Roskaruokaa en syö. Verenpaine on ollut aina hyvä 125/75-130/85. Minulle on tehty erillaisia rasituskokeita ja kuntoni on keski-verto luokkaa. Jaksan kävellä 5kilometrin lenkkejä olematta ihan puhki tämän suorituksen jälkeen. Pyöräilen muutaman kerran viikossa 8-15km. Talvisin hiihdän paljon.



Miksi olen näin lihava? Sitä en tiedä. Sukurasitteet, ainaanvaihdunta ongelmat ja kilpirauhasenvajaatoiminta on osa syynä. Teini-iässä valtava alkoholinkäyttö ja mielialalääkkeet ovat myös osa-syynä.



Voin tälläkin hetkellä hyvin, lihavuus ei estä minua tekemästä mitään mitä haluaisin tehdä. Voin temmeltää lasten kanssa, pystyn liikkumaan vaivatta, jaksan hoitaa kodin, työn ja rakastella miehen kanssa.. ;)

Minä olen 163 cm pitkä ja kerran painoin 60 kiloa. Luoja että olo parani, kun laihduin takaisin 53 kiloon. Olo on ihan eri kun voi tehdä mitä haluaa ilman, että läskit on edessä taivutuksissa tai paita kiristää hauiksen kohdalta. AIvan kamalaa olisi olla lihava :( Meillä ei edes mahtuisi paljon pönäkämpänä pyörimään täällä. Porraskäytävä on ahdas, on sokkeloa jne.

Saan kämmenet lattiaan, saan selinmakuultaan kun jalat on kohti kattoa niin kiinni varpaistani, kun istun lattialla haara-asennossa saan kyynärpäät lattiaan. Seksiä harrastamme asennossa kun asennossa miehen kanssa, en ole kokenut että mikään asento olisi hankala.



Kertokaa muita asentoja niin voin kokeilla mitä pystyn tekemään.



t. 154kiloinen

että ylipainiosen olo olisi väistämättä koko ajan ahdistavaa ja tukalaa, mutta ei se kyllä lähelläkään normaalioloa ole. Sen tietää oikeasti vasta sitten kun on laihtunut kunnolla. Se, että painoa on kolminkertainen määrä normaaliin verrattuna yksinkertaisesti estää sen, että elämä olisi ihan normaalia. Joka muuta väittää huijaa itseään.

Ehkä et sitten kovin paljoa halua tehdä, mutta se on varma, että juoksemaan et ainakaan pysty, lasten kanssa temmeltäminen noilla kiloilla... no enpä ole moista nähnyt, enkä oikein jaksa uskoa, kun itsellekin tekee välillä tiukkaa, vaikka olen 60kg sua kevyempi ja varmasti vielä paremmassa kunnossa, ainakin kertomasi perusteella. Kävelen 3xvko n 8-10 kilsaa, käyn astangajoogassa ja kesäaikaan pyöräilen työmatkat 16 kg päivä.

Ja tiedän kyllä miksi olen lihava: siksi että syön aivan väärin. Syön hulluna herkkuja. Paitsi nyt viimeisen kuukauden olen onnistunut pysyttelemään erossa, ja heti on taas alkanut paino pudota.

Vierailija:

Minä painan nyt 154kg, 100kiloisena olin oikeasti elämäni kunnossa kaikin puolin.

Lääläri on todennut minut hyvinkin terveeksi ihmiseksi ja toteaakin että kun saisin 40kiloa pois niin oltaisiin lukemissa joka olisi minulla hyvä. Toki aina parempi mitä enemmän laihtuisin, mutta lääkäri todennut ettei minusta laihaa saa tekemälläkään. Tähän on monia syitä.

Minun ainut sairauteni on kilpirauhasenvajaatoiminta johon syön lääkkeitä. Kolestroli ja muut rasva-arvot ovat huippu hyviä. Syön ja ulkoilen kohtuu hyvin, mutta myös välillä herkuttelen. Eli 1-2 kertaa viikossa tulee syötyä suklaata, karkkia, sipsiä yms. Roskaruokaa en syö. Verenpaine on ollut aina hyvä 125/75-130/85. Minulle on tehty erillaisia rasituskokeita ja kuntoni on keski-verto luokkaa. Jaksan kävellä 5kilometrin lenkkejä olematta ihan puhki tämän suorituksen jälkeen. Pyöräilen muutaman kerran viikossa 8-15km. Talvisin hiihdän paljon.

Miksi olen näin lihava? Sitä en tiedä. Sukurasitteet, ainaanvaihdunta ongelmat ja kilpirauhasenvajaatoiminta on osa syynä. Teini-iässä valtava alkoholinkäyttö ja mielialalääkkeet ovat myös osa-syynä.

Voin tälläkin hetkellä hyvin, lihavuus ei estä minua tekemästä mitään mitä haluaisin tehdä. Voin temmeltää lasten kanssa, pystyn liikkumaan vaivatta, jaksan hoitaa kodin, työn ja rakastella miehen kanssa.. ;)

doggystyle? Täytyy aika pitkä vehje miehelläsi olla, että se löytää tiensä perille asti, kun noilla kiloilla on pakko olla melkoinen takamuskin.

Ihan vaan siksi, kun meillä se ei onnistu enää yli 80 kg tilassa.

Ja notkeus, ei se sulla ainakaan kehittymään pääse, kun läskit on tiellä. En yritä olla ilkeä, mutta mua hmetyttää nää tekstit, kun olen tosiaan 60 kg kevyempi, mutta ymmärrän kyllä mitä läskini estävät. Ihme ettet sinä voi myöntää mitään.

Vierailija:

Saan kämmenet lattiaan, saan selinmakuultaan kun jalat on kohti kattoa niin kiinni varpaistani, kun istun lattialla haara-asennossa saan kyynärpäät lattiaan. Seksiä harrastamme asennossa kun asennossa miehen kanssa, en ole kokenut että mikään asento olisi hankala.

Kertokaa muita asentoja niin voin kokeilla mitä pystyn tekemään.

t. 154kiloinen

Aikamoista itsepetosta..taitaa olla niin että aina kun sen takamuksen saat ylös ja lyllerrät kävelylenkin, niin ruoka maistuu kahta kauheammin.

miten noin lihavan kanssa seksi edes onnistuu? Pitääkö siirtää läskiä sivuun että perille löytää?

Mites hygienia? Luulisi että päivän mittaan poimujen alle alkaisi hiki kertyä ja paikat haista.



Sukulaisnainen on jotain 130 kg ja kyllä hänen liikkuminen on niin vaivalloisen näköistä,yhtä puhinaa,etten kyllä itse jaksaisi.