Muita, joilla ollut komplikaatioita sektiossa / sen jälkeen?

Vierailija:

Ajoin sieltä suoraan sairaalaan lapsiani katsomaan ja sitten sairaalan pihassa repesi kirjaimellisesti koko maha auki!! Tunsin käsissäni miten suolimassat alkoivat valua mahastani ulos! Riensin vähillä voimillani sairaalaan, jossa minulle tehtiin kiireellinen korjausleikkaus nukutuksessa. Kuolio- ja infektiovaarat olivat suuret ja sain 3vrk suoneen antibiootteja. Myös veritulpan riski oli suuri kun oli 2 leikkausta viikon sisään.

Kolme vuorokautta siis taas lisää sairaalassa. Hengenlähtö oli todella lähellä!

Mutta kun lääkärin ja th:n mielestä " turvotus" oli normaalia niin en osannut huolestua kunnolla. Itseni mielestä kuitenkaan ei ollut normaalia, mutta kun ei oltu aimmin leikelty mahaa auki, niin en tiennyt mkä oli normaalia ja mikä ei...



Jo ennen kotiutustani oli siis sisemmät faskia-ompeleet pettäneet ja suolimassa oli päässyt painamaan vasten ihokerroksia. Ainoa asia mikä minua enää " piti kasassa" olivat tikit ja kun ne poistettiin, niin tapahtui väistämätön...



-ap

Mulla toinen raskaus, suunniteltu sektio jalkatarjonnan vuoksi muistaakseni viikolla 39+4. Itse leikkaus meni hyvin, mutta vatsan aukileikkaus sattui eli en ollut tarpeeksi hyvin puutunut. Lisäksi sektion lopussa aloin vuotamaan jostain, vuotokohtaa ei ensin löytänyt ja menetin 2 litraa verta ihan reippaasti vuotamalla.

Vierailija:

Mutta kun lääkärin ja th:n mielestä " turvotus" oli normaalia niin en osannut huolestua kunnolla. Itseni mielestä kuitenkaan ei ollut normaalia, mutta kun ei oltu aimmin leikelty mahaa auki, niin en tiennyt mkä oli normaalia ja mikä ei...

Jo ennen kotiutustani oli siis sisemmät faskia-ompeleet pettäneet ja suolimassa oli päässyt painamaan vasten ihokerroksia. Ainoa asia mikä minua enää " piti kasassa" olivat tikit ja kun ne poistettiin, niin tapahtui väistämätön...

-ap

sektiossa kohtuni repeytyi, ja menetin paljon verta. Vauva joutui ensihoitoyksikköön koska oli hengitysvaikeuksia.

takana 2 sektiota, kolmas suunniteltu,

leikkaus meni oikein hyvin alussa, mutta lopussa sitten en jostain syystä hyytynytkään, vuotoa 4,6 litraa, äkkinukutus,

ja lopulta ainoa keino oli kohdun poisto. mieheni sanoi että kauhea asia kun hänelle kerrotiin asiasta ja sanottiin että muuta ei voitu tehdä. Onneksi kolme lasta meillä.

Jälkeenpäin tutkittiin että minulla häiriötä hyytymisfaktoreissa , spr kokeissa selvisi. Lääkärit ihemettelivät aiempia sektioita kuinka niissä ei ongelmaa.

Kohtu oli kuitenkin säästynyt, eikä repeämiä ollut. Ihokerroksetkin kestivät kuin ihmeen kaupalla, vaikka painava massa oli siinä painamassa. Tai no tikithän siinä kesti...



-ap

Itse menetin sektiossa verta n. puolitoista litraa. Ja se oli jo sellainen määrä, että anestesialääkäri määräsi lisäverta annettavaksi kaksi pussia.

Mulla ehkä sektio tulossa perätilan takia, muutenkin pelkään leikkauksia, niin nyt tuntuu kyllä todella pahalta... Uskon kyllä tuon ap:n kertomuksen mutta silti tuntuu aivan uskomattomalta, että miten noin voi päästä käymään :( Hyi kamala.

hemppa oli 23... Ilman ammattitaiotoista anestesiahoitajaa äiti olisi kuollut leikkurin pöydälle, lääkäri ei meinannut suostua verensiirtoon vaikka sille yritettiin hokea että vuotoa tullut jo 3 litraa jne. Homma hoitui ja äiti pelatui kun hoitaja ajoi lääkärin pois salista ja soitti takapäivystäjälle joka antoi luvan verensiirtoon.

Aikamoiset traumat on siitä jäänyt ja kun vielä lisäksi olivat huolenaiheina kaksi pientä keskosta valvontaosastolla..Ei ollut herkkua aikaa...



Tälläinen on kuulema ERITTÄIN harvinaista, eikä syytä ompeleiden pettämiseen ole vieläkään löytynyt. Tein asiasta valituksenkin, mutta korvausta ei maksettu kaiken maailman blaa blaa-lakipykäläsyistä.



-ap

Kumpikin lapsista leikattu. Ekalla kerralla hätäsektio ja kaikki meni ok. Toisella kertaa ehdin olla kotona vauvan kanssa viikon, kun tuli mahaan kovat tuskat. Jouduin sairaalaan ja päivän ihmettelyn jälkeen todettiin, että ohutsuolipätkä oli kuroutunut kohtuun ja oli kuoliosssa. Taas leikkuupöydälle ja antibioottikuuri päälle. Vauva kotona ja minä sairaalassa.

Sektion jälkeen varoiteltiin, että täytyy muistaa olla varovasti, että ei maha repeä. Ja siinä vaiheessa kuulin jutun jostain naisesta, joka oli lähtenyt sairaalasta, kantanut laukkua ja maha revennyt. Joten luultaavasti et kuitenkaan ole tuo henkilö, koska tuon kyseisen henkilön maha oli revennyt jo pian sairalasta lähdön jälkeen. Itse pelkäsin sektion jälkeen tuota mahan repeämistä ja en oikein uskaltanut tarjotinta painavampaa kanniskella muutamaan päivään. Tosi ikävä juttu. Itse en ymmärrä miksi lääkäreillä on niin paljon eroa käytännöissä milloin potilaalle tehdään esimerkiksi verensiirto ja milloin ei. Itselleni tehtiin verensiirto vaikka menetin verta 1,5 litraa. Sitten olen kuullut juttuja, että verensiirtoa ei ole tehty vaikka olisi verta menetetty enemmänkin.

kohtu repes ja vuosin runsaasti verta

niin alatie kuin sektiosynnykseenikin, noin litra on ihan tavllista verenhukkaa

eikä ole kovinkaan harvinaista parin litran vuodot



kannataa tankata rautaa loppuraskaudessa, eli popsikaa rautatabletteja



kun lähtö HB on hyvä niin pienet litran vuodot eiu vielä vie täysin voimattomaksi

itse tankkasin obsidania loppuraskauden ja sain hb arvoni noud´semaan 140, kun minulla yleensä on vain noin 110 luokkaa

niinpä synnytyksessä vuosin 2500ml ja hb oli 90, eli laskua 50 jos lähtö hb olisi ollut 110 olisi tuon synnytyksen jälkeen hb ollut 60



aikamoinen ero ja etenkin voinnissa se olisi näkynyt tramaattisesti



syökää rautavalmistetta loppuraskaus!

Hakasia kävin poistamassa 3 kertaa kun eivät uskaltaneet ottaa muutamaa enempää pois ennen kun haava alkoi aukeamaan. Myös irvistävä kohta alkoi haista. Liki kuukauden päästä kaikki oli ok.

Ei multa kysytty leikkauspöydällä, että haluanko verta vai en. En olisi halunnut, mutta luulin että verta meni enemmänkin. Jälkeenpäin on selvinnyt että tuo 1,5 litraa ei olisi vaatinut välttämättä verensiirtoa, kun hb:kin oli sata.

Siitä juuri ilmestynyt eräs tutkimus, jossa puolet odottavista sai rutiinisti rautaa ja toinen puoli muistaakseni vain tarvittaessa (Hb alle 110). Rautaa syöneillä oli enemmän pienipainoisia vauvoja ja muutakin ongelmaa esiintyi enemmän.

Tajutkaa että se raskauden aikainen Hb:n lasku johtuu enimmäkseen hemodiluutiosta eli veren laimenemisesta, ja tälle on vankat fysiologiset perusteet. Jos veri on " liian paksua" , istukkaverenkierto heikkenee ja siitä kärsii vauva!

Vasta jos Hb alkaa olla 80 luokkaa, se on haitallista sikiön kasvulle. Tuo 140 Hb raskauden aikana vasta huolestuttava onkin. Onneksesi sulla meni ilmeisesti vauvankin kannalta hyvin.

Samoin verta meni 1,7 litraa (alateisynnytys) ja verensiirtoa pohdittiin. Päätettiin kuitenkin odottaa seuraavaan päivään. Kunto oli sen verran hyvä, että säästyin verensiirrolta, Hemohes riitti. Ja tämä oli ihan loppuraskaudessa syömieni rautatablettien ansiota, Hb oli synnytyksen jälkeen hieman alle 100. Mitä olisikaan ollut ilman raudansyöntiä.

Vauva oli ihan normaalipainoinen ja terve. Nyt odotan toista ja terveydenhoitaja suositteli aloittamaan raudan jopa jo hieman aikaisemmin kuin ekassa raskaudessa.

Vierailija:

niin alatie kuin sektiosynnykseenikin, noin litra on ihan tavllista verenhukkaa

eikä ole kovinkaan harvinaista parin litran vuodot

kannataa tankata rautaa loppuraskaudessa, eli popsikaa rautatabletteja

kun lähtö HB on hyvä niin pienet litran vuodot eiu vielä vie täysin voimattomaksi

itse tankkasin obsidania loppuraskauden ja sain hb arvoni noud´semaan 140, kun minulla yleensä on vain noin 110 luokkaa

niinpä synnytyksessä vuosin 2500ml ja hb oli 90, eli laskua 50 jos lähtö hb olisi ollut 110 olisi tuon synnytyksen jälkeen hb ollut 60

aikamoinen ero ja etenkin voinnissa se olisi näkynyt tramaattisesti

syökää rautavalmistetta loppuraskaus!

Kompastuin vähän sektion jälkeen vauva sylissäni ja tunsin jonkinlaisen revähdyksen vatsassa. En tiedä, mutta epäilen että tuon revähdyksen seuraksena mulle tuli kiinnikkeitä alavatsaan ja seuraavissa raskauksissa ne ovat revähdelleet tosi tuskallisesti. Nuoremmat lapset ovat syntyneet alateitse.