MITÄ TEEN?? Lapseni kiusaa muita koulussa, taas valitus :((

Luepas tarkkaan teksti, ennenkuin alat nimitellä. Siinä kun sattumoisin luki myös, että miten olisi kunnon keskustelu!!!



Ja todellakin, kunnon kuri, siis oikeudenmukainen ja tarkoituksenmukainen sellainen, voisi auttaa. Ja minä en ole huutamisesta enkä raivoamisestakaan puhunut, vaan siitä, että vanhempi olisi aidosti suutuksissaan, jos lapsi toistuvasti kiusaa muita.



Että opettelepa 16 ensin sisälukutaitoa.



12

Eli hae apua perheneuvolasta, psykiatrilta, kouluhoitajalta jne.

No ei tosiaankaan, mutta silti tuli mieleen että voisiko lapsenne tuolla tavalla koittaa saada huomiota teiltä vanhemmilta?



Silloin kun hän on kiusannut jotain toista niin vanhemmat keskittyvät häneen. Silloin kun hän on kiltisti niin eivät?

sano, että jokainen joka tulee kiusatuksi lapsesi takia, voivat soittaa heti suoraan sinulle ja saavat teostaan palkkion.

Vaadi koululta enemmän tietoa asiasta. Jotain outoa tuossa hommassa on.

ei koulu tai kiusattu.



Minun lastani kiusattiin eskarissa. Kun kiusaaja vaihtoi ryhmää, kiusaaminen loppui, vaikka ainoa muuttunut tekijä oli kiusaajan poistuminen.



Nyt siinä hänen uudessa ryhmässään kiusataan ihan samalla tavoin kuin minun lapseni ryhmässä aiemmin. Kohderyhmäkin on sama.

Soitin kouluun. Opettajan mielestä lapseni ei hänen silmään erotu ns. pahimpana kiusaajana. Luokassa löytyy monia tempperamenttisia tapauksia ja hän aikoo nyt selvittää tämän tapauksen perusteellisesti. Ilmeisesti kyseessä ollut tilanteita, johon lastani ei olla hyväksytty mukaan.



Lapselleni en ole sanonut, että luokkakaveri, jota hän on kiusannut on piloille hemmoteltu, se perustuu omiin havainnointeihini ja pidän sen muilta visusti omana tietonani.



Kiitän vielä teitä kaikkia todella paljon!

Mutta niin, että siellä on kiusaaja ja kiusattu. Jos vaikka kuraattori saisi tieton, sen, että mistä ja miten kiusaaminen alkoi.



Ystäväni lapsi oli myös aina vaikeuksissa ja tuli opettajalta ilmoitus kiusaamisesta. Loppuejn lopuksi selvivi, että itse oli todella pahasti kiusattu, eikä ollut kavereita koulussa. Itse ei milloinkaan suostunut kiusaamista vanhemmilleen sanomaan. Tämäkin selvisi vasta sitten kun tätä kiusaajapoikaa oli joku toinen lyönyt kirjatta niin kovasti päähän, että tällä pojalla meni taju. Sitten lähti asiat ja syyt pikkuhiljaa selviämään. Tässäkään tapauksessa opettajat eivät oleet huomanneet, ettän tätä poikaa oli kiusattu, koska nämä kiusaajat osasivat tehdä sen niin, ettei opettajat nähneet.



Mutta siis tässä vain yksi tapaus, hyvä olisi saada poika puhumaan, että miksi on niin paha olo, että kiusaa. Yksi tapa on myös käydä kriisiavun kautta vaikka jotain psykologin apua, jossa poika voisi luottamuksellisesti kertoa/avata pahan olon syytä.



En siis hyväksy kiusaamista, mutta vielä järkyttävämpää on se, ettei kiusaajan vanhemmat usko asiaa tai tee sille mitään. Minusta on hyvä, että teillä on yritetty kaikki. Jos koulu ei suostu keskusteluja järjestämään, ei tarvitse varmasti olla yksi. Käy kysymässä esim. lääkäriltä, että minne voisit lapsen kanssa mennä keskustelemaan.

Mutta niin, että siellä on kiusaaja ja kiusattu. Jos vaikka kuraattori saisi tieton, sen, että mistä ja miten kiusaaminen alkoi.



Ystäväni lapsi oli myös aina vaikeuksissa ja tuli opettajalta ilmoitus kiusaamisesta. Loppuejn lopuksi selvivi, että itse oli todella pahasti kiusattu, eikä ollut kavereita koulussa. Itse ei milloinkaan suostunut kiusaamista vanhemmilleen sanomaan. Tämäkin selvisi vasta sitten kun tätä kiusaajapoikaa oli joku toinen lyönyt kirjatta niin kovasti päähän, että tällä pojalla meni taju. Sitten lähti asiat ja syyt pikkuhiljaa selviämään. Tässäkään tapauksessa opettajat eivät oleet huomanneet, ettän tätä poikaa oli kiusattu, koska nämä kiusaajat osasivat tehdä sen niin, ettei opettajat nähneet.



Mutta siis tässä vain yksi tapaus, hyvä olisi saada poika puhumaan, että miksi on niin paha olo, että kiusaa. Yksi tapa on myös käydä kriisiavun kautta vaikka jotain psykologin apua, jossa poika voisi luottamuksellisesti kertoa/avata pahan olon syytä.



En siis hyväksy kiusaamista, mutta vielä järkyttävämpää on se, ettei kiusaajan vanhemmat usko asiaa tai tee sille mitään. Minusta on hyvä, että teillä on yritetty kaikki. Jos koulu ei suostu keskusteluja järjestämään, ei tarvitse varmasti olla yksi. Käy kysymässä esim. lääkäriltä, että minne voisit lapsen kanssa mennä keskustelemaan.

Millä tavoin?

lapsellasi on selvästikin jokin hätä. Varaa aika lastenpsykiatrilta. Uhrina ei välttämättä ole niiden muiden muksut vaan sinun omasi. Asiantuntija selvittäköön, sinä itse yritä vaan antaa rakkautta ja ymmärrystä lapsellesi. Kuri ei välttämättä ole ratkaisu kaikkiin käytösongelmiin.

sitten ovat olleet? Oletko havainnoinut heistäkin jonkin syyn, joka oikeuttaa kiusaamaan?

että lapsi on heidän ainokainen, tottunut saamaan tahtonsa läpi ja valitsemaan kaverinsa ja päättämään esim. peleissä kuka saa tulla mukaan ja kuka ei. Hän sanoi myös, että he ovat aina antaneet päättää heidän lapsensa kuka pelaa maalilla, kuka hyökkää jne.



ap

Ei se silti oikeuta sinun lastasi kiusaamaan, vai mitä?

En hyväksy missään nimessä, että lapseni kiusaa ketään, haluan kuitenkin nyt selvittää ensin (kun saan tietoa lisää) miksi hän on kiusannut, vai onko kyseessä ollutkin esim. omien puolien pitäminen tai omien oikeuksien vaatiminen eli onko se sitten taas sitä kiusaamista?



Mutta mikä antaa oikeuden tälle lapselle päättää koulussa joukkue jaot ym? Osaatko kertoa tähän vastausta?

ilman muuta kannattaa selvittää ne kiusaamistilanteet juuriaan myöten, koska - kuten moni tässä on fiksusti jo sanonutkin - kiusaaminen voi olla aika monipiippuinen juttu ja voi olla, että omaa lastasikin kiusataan.



Mutta VAIKKA lastasi olisi sorsittu joukkuejaossa, ei se oikeuta sekään kiusaamista (kuten itsekin sanoit). Tilanne vaan pitää opettajan taholta osata estää ennalta ja lapsellesi pitää opettaa, miten harmitus tai eriävä kanta voidaan ilmaista ilman, että siitä syntyy tappelua tms.



Kymmenvuotiaatkin voivat olla sosiaalisesti tosi avuttomia joskus.

kiusatun äiti ei vastaa viesteihini.



ap

Vai väittääkö sinun lapsesi niin? Vai havainnoitko sinä sen nyt niin?



Yleensähän tuo on juuri se kaava, jolla kiusaamista aletaan lähestyä. Kaivamalla kaivetaan se syy siitä kiusatusta.



Minun lastani kiusattiin, koska hän on erivärinen. Kun minä lähdin sitä selvittämään, minulle sanottiin, että syy on oikeastaan minun, koska olisihan minun pitänyt tietää, että suomalaiset ovat rasisteja ja että erivärisyydestä tulee kiusatuksi.

että myös lastasi kiusataan? Kannattaa pyyttää lasta kertomaan miten hän kokee tilanteen, eikä ensimmäisenä syyttää häntä.



Toki voitte soittaa esim kouluterkkarille ja pyytää vaikka kuraattorin tai muun vastaavan henkilön apua.

Tällaiseen oma lapseni ei ole syyllistynyt, koska kaveripiiriin kuuluu suosikkikaverina yksi etnisen taustan omaava ihana lapsi.



Perustuu siihen havainnointiin mitä olen koulun pihassa tehnyt, kun olen hakenut perheemme pienempää päiväkodoista. Ja mitä muut vanhemmat ovat minulle sanoneet.



Otan nyt sen verran takaisin ja olen sillä asenteella, että lapseni on syyllinen ja kiusaaja. Ja kiusattua kohtaan tunnen empatiaa, tilanne selvitetään ja anteeksi tullaan pyytämään oli syy mikä hyvänsä. Olen lähettämissä viesteissäni myös pahoitellut asiaa, ollut valmis keskustelmaan ja pyytänyt tilaisuutta, että lapseni voi mennä sopimaan ja pyytämään anteeksi. En saa mitään vastausta tähän.



ap