arveltu että joissakin tilanteissa äidin stressi voisi vaikuttaa lapsen terveyteen aikuisiässä.

Ei kannata olla liikaa huolissaan siitä, että onko raskausaikana ollut itsellä liikaa stressiä. Melkein kaikilla odottavilla äideillä raskausaikana kuitenkin ainakin jotain stressiä on jossain vaiheessa. Sairaudet, kehityshäiriöt yms. voivat aiheutua niin monista eri tekijöistä, että harvoin saadaan täyttä varmuutta siitä, mista esim. joku synnynnäinen kehityshäiriö tai epämuodostuma on saanut alkunsa. Jos on elänyt raskausaikana parhaansa mukaan terveellisellä tavalla niin itseä ei kannata syyllistää. Ja jos elämässä on stressaavia asioita raskausaikana ei sitä stressiä oikein voi estää ajattelemalla että ei saa stressata. Maailmassa on myös paljon asioita joihin ei itse voi mitenkään vaikuttaa. Vaikka kuinka eläisi raskausaikana stressittömästi ja terveellisesti saattaa esim. geeniperimässä olla jotain tai synnytyksessä voi tulla komplikaatioita tai elämässä voi tapahtua mitä vaan. Ei kannattaisi murehtia yksittäisiä asoita liikaa.

raskausmyrkytys. Silti lapsemme on nyt ihan " tavallinen" , ihastuttava lapsi. Vauvana hän oli aika herkkä ärsykkeille, helposti ärtyvä ja välillä itkuinen, silti aina aika helposti tyyntyvä. Kuitenkin lapsen temperamentti " tasaantui" vuosien myötä, reagoimisherkkyys laski. Yritin rauhoittaa ensi vuodet turhasta kiireestä, hälystä ja pitää huolta, että lapsi saa tarpeeksi lepoa ja paljon sylissä oloa ja yhdessäoloa ja saa olla mahdollisimman pitkään kotihoidossa.

LApsi on varmaankin aivan yhtä tasapainoinen, onnellinen, ja sopeutuvainen kuin muutkin ikätoverinsa. Stressitasosta on vaikea sanoa mitään, mutta ainakin päiväkodin aloitus sujui helposti ja ongelmitta ja ilman näkyviä stressioireita.

Ihme ketju..



Eihän sitä voi sen syntyneen lapsen painosta tietää, tuleeko jotain ja johtuuko se juuri siitä stressistä ja missä vaiheessa se tulee ja millaisilla oireilla!



Onhan tuo nyt ihan järkeenkäypää, että äidin stressi vaikuttaa sikiöön, mutta kannattaako tuosta nyt ottaa vielä lisästressiä, kun mitään ei voida varmaksi koskaan sanoa?

Jo ihan pienillä lapsilla on viitteitä esim. veren kolesterolitason muutoksista samoin kuin veren stressihormonipitoisuuksista.

Silten voi kiinnittää enemmän huomiota vaikka ravitsemukseen ja liikuntatottumuksiin. Se tosin ei olisi pahitteeksi suurimmalle osalle ihmisistä. Voisi kuvitella, että terveellisen ravinnon ja liikunnan avulla riskit vähenevät keskimääristä alemmiksi? Siten riskitietoisuus voi olla hyödyllistä. Mutta toisaalta, meillä on niin miljoona riskiä saada vaikka mitä sairauksia, ettei kannata liiemmälti niillä päätä vaivata, liikenteen ja lämmityksen aiheuttamat pienhiukkaspäästöt myös tappavat arvioiden mukaan satoja suomalaisia vuodessa, eikä niille pysty yksittäinen ihminen tekemään paljon mitään. Olemme tahtomattamme alttiina lukemattomille riskeille, ihan vain syömällä ja olemalla olemassa.

Joo uskon, mutta tarkoitin, että eihän se normaalipainokaan mitään sulje pois.

Ja tarkoitin lähinnä sitä, että ei se auta täällä kysellä että onko jotain oireita odotettavissa ja missä vaiheessa, jos lapsi on syntyneenä ollut normaalipainoinen ym, niinkuin joku tuossa kyselee.

Vierailija:

No tuo alipainoisuuden riskitekijäasia on kyllä tieteellisesti todennettu.

Jo ihan pienillä lapsilla on viitteitä esim. veren kolesterolitason muutoksista samoin kuin veren stressihormonipitoisuuksista.

=55

Raskausajan riskit olivat ja menivät. Mutta jos nyt yhä edelleen on stressissä mahdollisten seurausten kanssa, stressi sen kun jatkuu eikä se ole hyväksi. Joten stressi pitäisi nyt saada pois mielestä.



Mielestäni jos vauva on tyytyväinen ja voi hyvin, ei ole mitään syytä olla huolissaan ja unohtaa koko juttu! Sillä, että äiti on nyt kykenevä leikkimään ja nauramaan ja olemaan lapsen kanssa yhteydessä, vaikuttaa huomattavasti enemmän siihen, millaisia neuroniyhteyksiä vauvan aivoissa aktivoituu (ne " stressiä aiheuttavat" kytkennät kuihtuvat käyttämättöminä pois) kuin se, mitä tapahtui raskausaikana. Vauvan aivot muotoutuvat sen mukaan, millaisia kokemuksia hän toistuvasti saa. Jos vauva saa läheisyyden ja tunteiden vastavuoroisen jaksamisen kokemuksia, niin pakostakin hän kehittyy tasapainoiseksi ja tyytyväiseksi ihmiseksi, jonka stressivste paranee eikä raskaudenaikaisilla kokemuksilla ole enää niin väliksi.

pitkä, että varmaan jokainen nainen stressaa jonkun verran raskauksiaan ja varsinkin esikoista. Tällä kommentilla haluan vaan rauhoitella teitä kanssasisaria. Itse stressasin varmaan vähän ja varsinkin aluksi, mutta kyllä myös nautin ja voin hyvin.....esim. itkuisuus ja herkistely on normaalia ja kuuluu naisen valmistautumiseen pienokaista varten, sillä kun vauva on jo olemassa herkkyyden tarkoituksena on vahvistaa hoivaamiviettiä ja vauvan tarpeiden tunnistamista.

stressihormoneita erittyä herkästi tilanteissa, missä jollain ei yhtä herkällä niitä ei vielä erity. Stressihormonit vaikuttavat mm. verenpaineetta nostavasti.



Stressihormonien määrää on tietenkin vaikea arvioida ja eihän niitä mitata lapsilta rutiininomaisesti, tuskin muutenkaan kuin tutkimustarkoituksiin. Jos lapsi näyttää kestävän normaaleja arjen tilanteita ja sosiaalisia kohtaaamisia jne. ilman ylenpalttista hermostumista tai muita ulkoisia " oireita" , niin enpä jaksaisi huolehtia asiasta.