Miksi et vienyt lastasi päivähoitoon, vaan hoidit itse? Perustelut!

Vierailija:

Ei varaa päivähoitomaksuihin?

Liian lyhyt napanuora?

Usko omaan kaikkivoipaisuuteen?

Liian herkkä lapsi?

Ei töitä äidillä, eikä koulutusta?

ja halusin tarjota omille lapsilleni laadukkaan lapsuuden.

paikkana. Tiesin kuitenkin, että pystyn itse tarjoamaan paremman ja yksilöllisemmän hoidon ja virikkeitä ja kavereita kuten päiväkotikin.



Työpaikkaa ei ollut odottamassa, ja ehkä se jotain vaikutti, koska paineita työantajan puolelta ei ollut. Kun kuopus täytti kolme, lähdin opiskelemaan, ja sen olisin toki voinut aloittaa jo aikasemminkin jos olisin halunnut.

Haluan olla ja touhuta lasten kanssa kotona niin kauan kuin mahdollista, eli siihen astin kun nuorin 3v. Ja kun siihen on taloudellisesti mahdollisuus niin miksi veisin heidät hoitoon? Käymme kerhoissa, muskarissa, liikkarissa. Kyläilemme muiden lapsiperheiden kanssa. Eli emme ole jumiutuneet kotiin, lapsilla on myös ikäistään seuraa. Meillä on miehen kanssa kummallakin vuorotyö. Näen jo valmiiksi painajaisia kun pitää toihin läntä, miten esikoisen koulu, läksyt jne jos meille sattuu useampi sama vuoro päällekkäin...

ja lisää on turha hakea jos olen kotona kuitenkin.



syynä etten raaski laittaa pienintä aikaisin hoitoon. viimeinen lapsi ja raastaa tietää että viimeinen vauvani.

Lapsi on kotona, koska halumme niin.

Minä ja mieheni kasvatamme lapsemme. ei päiväkoti. Lapsella silti kavereita, ei ole vain aikuisten kanssa.

Mies käy töissä ja tienaa perheen rahat.

Me emme vie lasta päiväkotiin, koska meillä on mahdollisuus hoitaa häntä kotona.

Ymmärrän jos rahatilanne vaatii molempien vanhempien käyvän töissä.Meillä se ei ole niin.

Tietysti olen myös aivan varma, että lapset saavat kotona hoitoa, joka huolehtii paremmin yksilöllisistä tarpeista kuin päiväkoti. Mutta se tosiasia, että päiväkodeissa infektiot jylläävät on mulle ihan tärkeä perustelu.

joten me heistä haluamme myös nauttia.

+ ulkona valvonta oli muuta kuin lakisääteistä sekä pystyn paremmin tarjoamaan virikkeitä kuin he siellä, mikä voi kuullostaa uskomattomalle, mutta, tässä on viikkorytmimme:



ma muskari

ti kyläilypäivä

ke uintipäivä

to kerhopäivä

pe retkipäivä



T. äiti ja varhaiskasvattaja joka ei lastaan anna ihan mihin vaan hoitoon.

Lisäksi taludellinen tilanteemme antaa myöden hoitaa vielä 3veetäkin kotona, joka on perusteltua senkin takia, että meillä on myös koululainen.

Mies matkustaa (ja myös tienaa hyvin, mutta miknä pyöritän arkea).

Emme hankkineet lapsia sysätäksemme heidät jonkun toisen hoiviin lähes kymmeneksi tunniksi päivässä jos lapsi valvoo vuorokauden aikana 12 tuntia.



Syyni:

Rakkaus lapseen ja voimakas halu olla hänen kanssaan ja varmistaa (oman ajan ja kukkaron kustannuksella) paras mahdollinen kasvatus ja hoito.

- Halusin taukoa työelämästä, motivaatio oli hukassa.

- Lapset syntyivät monien vuosien odotuksen jälkeen hoidoilla, olisi tuntunut todella hassulta ajatukselta viedä nämä kaivatut lapsukaiset heti hoitoon.

- Palkkani on pieni, hoitomaksujen jälkeen en olisi jäänyt paljon plussalle.

- En halua altistaa lapsiani infektioille.

- Mieluummin teen kotihommia kaikessa rauhassa pitkin päivää kuin umpiväsyneenä raskaan työpäivän jälkeen. Ja missä välissä sitten ehtisi olla lasten kanssa?

Lapset saatu vuosien odotuksen jälkeen.

Molemmat laajasti allergisia ja infektioherkkiä.

Arvovaintakysymys - halusimme hoitaa heidät kotona.

Taloudellinen mahdollisuus kotihoitoon.

Molemmat vanhemmat viettäneet liiaksi aikaa lapsena tarhassa/naapurin tädillä ku vanhemmat luo uraa.

Äiti hoitoalalla - mitä järkeä laittaa lapset hoitoon ja mennä hoitamaan muita?

Sitä ap lienee ajaakin takaa. Ei nimittäin ole yhtään ' ihme kysymys' tivata perusteita muunlaisiin ratkaisuihin kuten päivähoitoon viemiseen;)



Suurin osa suomalaisista äideistä ehtii olla molempia, sekä koti- että työäitejä.

Ihanaa kun pinet saa nukkua aamulla niin pitkään kuin haluaa. Saa tulla syliini kun haluaa. Jos on nuhassa ilman kuumetta voi olla rauhassa kotona. En ole täydellinen kasvattaja, eikä minun edes tarvitse. Riittää että olen rakastava ja läsnäoleva ÄITI lapsilleni. Maailman paraskaan kasvattaja ei voi olla äiti lapsilleni tai ymmärtää pikkuisiani kuten minä. :) En usko että löytyy sellaista hoitopaikkaa jossa halitaan, pussataan ja rakastetaan niin paljoa kuten kotona minun ja lapsieni kesken. Ei tarvi kilpailla muiden huomiosta ja ajasta, sen ehtii tehdä myöhemminkin. Kun olen lapseni tehnyt, niin myös hoidan ne!

Pitäisikös tästä tehdä ketju toisin päin myös? Miksi olet vienyt lapsesi päivähoitoon? Eikö kestä hermot lapsiasi? Oletteko köyhiä? Onko ura tärkeämpi kuin omat lapsesi? Pientä provoa ymmärtänette ;) ?

Esikoinen ja keskimmäinen ovat olleet päiväkodissa n. 1,5 vuotiaista saakka. Esikoinen yksittäisiä päiviä myös ollessani keskimmäisen äitiyslomalla, sillä opiskelin samalla AMK:ssa ja minulla oli läsnäolopakollisia labrakursseja, joille vauvan saattoi ottaa mukaan, mutta esikoista ei. Esikoinen oli päivähoitolapsi aina ekaluokalle saakka.



Keskimmäisen " päivähoitoura" päättyi viime vuodenvaihteessa, kun olin opintovapaalla työstäni. Opintovapaalta jäinkin sitten suoraan äitiyslomalle ja kuopus syntyi toukokuussa. Päivätyöni ohella aloitin viime vuonna oman yritystoiminnan, jota olen jatkanut sekä opintovapaalla että vanhempainvapailla ja aion edelleenkin jatkaa.



Tärkein motiivi yrittäjäksi ryhtymiselle olivat ja ovat lapseni sekä perheeni. Olen kiihtyvässä työelämän oravanpyörässä havainnut keskiportaan pikkujohtajana suistuvani helposti työskentelemään ruuhka-aikoina jopa 12-14 tuntia päivässä. juu juu, työehtosopimukset on olemassa, mutta niillä saa kyllä nykypäivänä pyyhkiä sitä itseään, jos on urallaan eteenpäin pyrkivä. Viime vuoden keväällä minulle tuli sairastumisen myötä pysähtymisen paikka ja jouduin miettimään mitä oikeasti haluan elämältäni ja miten järjestän arvoni. Tiesin, että minun on luovuttava joistakin haaveistani saavuttaakseni toisia haaveitani, sillä sairastumiseni pysäytti havaitsemaan, että kaikkea haaveilemaani en voi saavuttaa ja kaikki jää puolitiehen, jos pyrin edelleen suoriutumaan kaikista asettamistani tavoitteista elämäni eri osa-alueilla.



Arvoista tärkeimmäksi nousivat lapseni ja perheeni sekä mahdollisuus kokeilla ja kokea sellaisen luovan työn mahdollisuudet, johon ammattitaitoni antaa edellytykset. Haluan olla läsnä lasteni ja perheeni elämässä, mutta myös omata jotakin sellaista, jossa voin toteuttaa itseäni. En ole kotihengetär, enkä sellaiseksi pyrikään, mutta yrittävänä kotiäitinä aion jatkaa niin kauan, kuin kysyntää yritykseni tarjonnalle on. Töitä teen sen verran, kuin perhe mahdollistaa ja tässä kohtaa se on ollut itselleni riittävästi.

*Ymmärrän realistina sen, ettei tarhan " tädeillä" ole aikaa katsoa jokaisen lapsen perään niin paljoa kuin pitäisi - heillä voi olla henkilövajetta tms. Ja virheitä inhimillisyyden vuoksi sattuu! Uskon, että äidin vaistollani on jokin merkitys; se auttaa minua pysymään skarppina - ja siten ehkäisemään ennalta onnettomuuksia.



*Ymmärrän sen, että tämän nyky-yhteiskunnan vaalima " virikehoito" on ontuva ja jopa virheellinen käsite; pieni lapsi (alle kouluikäinen) ei tarvitse tarhan " virikkeellisyyttä" (lue = olemassa olon opettelua suhteessa muihin lapsiin) - oma koti, rauhalliset aamut ja yhteinen aika ovat paljon tärkeämpiä arvoja.



*Osaan arvostaa vapaa-aikaa; minun olemassa olollani on muukin tarkoitus, kuin toimia työnantajani " tuotantovälineenä" rikastuttamassa jo valmiiksi rikasta organisaatiota. Hinta töihin menemiselle on silloin liian korkea, kun joudun laittamaan pienet (2½ v. ja 4 v.) lapseni oravanpyörään näin aikaisin - he ehtivät siellä kyllä kieppua tarpeeksi monta vuotta elämästään. Nyt on aika rauhoittua.



*Osaan ajatella omia ajatuksiani; vallitseva trendi / ihanne ei ohjaa minun henkilökohtaisia valintojani - teen sen mukaisia ratkaisuja, joiden kanssa pystyn elämään myöskin tulevaisuudessa.



*RAKASTAN LAPSIANI.

Tämä tarkoittaa sitä, että haluan viettää aikaa heidän kanssaan, rakentaa yhteistä pohjaa, nähdä heidän kasvavan ja kehittyvän. Ja ennen kaikkea haluan olla siellä, missä minua eniten tällä hetkellä tarvitaan; turvaamassa lasteni arkipäivää.



Vastasiko tämä kysymykseesi?

Minulla on 5 lasta. Nautin lasten kanssa puuhastelusta. Selvisin arjenpyörityksestä helposti. Onnistui leipomiset, ruuanlaitot, ulkoilut ja askartelut ja leikit. Pystyin tarjoamaan lapsille virikkeitä jota en kyllä tajunnut tekeväni. Oli mielestäni normaalia lapsiperheen arkea. Tuo virike sana tullut vasta viime vuosina tutuksi. Lapset tapasivat päivittäin muita lapsia ja kävivät 3v- 4v kerhossa ja 5v menneet päiväkotiin.

Syy miksi en vienyt heitä hoitoon on se, että rakastan heitä.

Olen heidät tehnyt niin hoidan itse. Äiti on lapsilleen paras hoitaja. Haluan olla heidän kanssa. He ovat vain kerran pieniä. =)

- Suurin syy etten ole vienyt 2 ja 4v lapsiani hoitoon on äidinrakkaus eli haluan olla lasteni kanssa heidän ekat vuotensa.



- Haluan lapsilleni kiirettömän varhaislapsuuden ja riittävästi unta.



- Vähemmän infektioita ja ehkäpä olemme osittain korvatulehduskierteeltäkin välttyneet ilman varhaista päivähoitoa, ylisuuria lapsiryhmiä ja kiireen keskellä hoidossa hygieniataso ja käsien pesu voivat kärsiä. Välillä mediassa puhutaan millainen riski mm. MRSA infektiot ovat etenkin alle 3v lapsille juuri ylisuurissa ryhmissä. Ihmeellistä ettei kukaan pohdi tällaista, vai eivätkö ihmiset ole tietoisia?



- Olen hyvässä ammatissa ja työvuosia on kertynyt jo 10v eli mihinkään ei ole nyt kiire. Minulla on siis työ mihin palata, eikä enää järjentöntä nuoruuden kunnianhimoa luoda uraa.



- Miehenikin arvostaa sitä, että lapset hoidetaan nyt pieninä kotona ilman kauheaa aamuherätysrumbaa ja jatkuvaa kiirettä.



- Viimeisenä syynä on se, että minulla on varaa olla kotona. Talolainaa on kohtuullisen vähän ja kaksi autoa pihassa helpottavat arkeamme. Itselläni on sijoituksilla myös turvattu omia ansiomenetyksiä näin hoitovapaan aikana.

mutta keskimääräisen hoitovapaan pituus ei ole niin pitkä. Eli suuri osa lapsista ehtii tosiaan olemaan sekä kotona että hoidossa.