Miksi et vienyt lastasi päivähoitoon, vaan hoidit itse? Perustelut!

rahasta vaan myös motivaatiosta.

päivittäin lasten elämään. Juuri sen takia varmasti jaksoin ne monet vuodet. Viikottain sain myös omaa aikaa. En ollut korvaamaton ja nautin siitä kun en aina " kelvannut" vaan haluttiin isi. t. 24

ja mies teki normaalisti töitä. Eskoinen meni päiväkotiin, kun aloitti esikoulun ja kuopus lähti samalla hoitoon (ikää hänellä 3,5v).



Minulle ei kyllä olisi ongelmia tuottanut se etten olisi raskinut heitä laittaa hoitoon. Mtta rahallisesti tuossa elämänvaiheessa päiväkotinmaksut olivat isoja. Kun kodinhoitotuki (tai mikä se nyt on nimeltään) olisi tippunut pois ja päivähoitomaksut olisi pitänyt maksaa. Näin lapset sai olla kotona hiukan pidempään ja meillä oli useampi sata eruoa enemmän kuukaudessa rahaa käytössä.

Mitä teet työksesi?

Ite on roijannu muksunsa hoitoon heti kun vaan mahdollista



Minä olen halunnut hoitaa ja kasvattaa lapseni itse. Kyllä minusta lapselle on liian pitkä aika päiväkodissa jos hän on siellä 8-10t/vrk. Ei siinä paljon vanhempia ehdi nähdä:(



Ja toisekseen, vakituinen työ kyllä odottaa. Lapsia hoitaisin sielläkin. Mieluummin hoidan omia kuin vieraita.

Milläslailla ammattini tähän liittyy? 24 ja 32

Olen ollut töissä päiväkodissa ja tiedän mitä se todellisuus siellä on. Mielestäni omat lapseni ansaitsevat parempaa. Ja itsenäistymään ehtii myöhemminkin.



Eli voi olla napanuora vielä katkaisematta jonkun mielestä (vaikka kyllä nuo ihan itsenäisiä arkielämässänsä ovat, kyläilevät ja ovat mummoloissa hoidossakin)



Miehen hyvä palkka mahdollisti normaalielämän samaan aikaan. En tiedä kuinka alas olisin ollut valmis tinkimään elintasoa -omistusasunnosta luopuminen on varmaan se mun kipukynnys. Tosin sen kämpän koossa ollaan toki tingitty.

Tunsin myös ettei lapsi ollut valmis menemään päivähoitoon alle kolmevuotiaana. Kun mukula lähestyi kolmea vuotta, tilanne muuttui. Allekirjoitan täysin tuon kolmen vuoden rajapyykin. Siinä vaiheessa lapsella alkaa olla kykyjä, jotka auttavat häntä pärjäämään päivähoidossa. Hän alkaa ymmärtää aikakäsitteitä jne.



Ja juuri tuo, että kolmevuotias ymmärtää jos missä äiti on, että hän tulee hakemaan kun on tehty sitä ja sitä. Sitä tarkoitetaan sillä että pystyy pitämään äidin mielessä tms., kuinka se nyt muotoillaankin. Se juttu, jolle aina nauretaan. Ettei lapsi muka muista mua päivän aikana hah hah hah. Kun kyse on siitä, että lapsi pystyy ymmärtämään missä äiti on, ja että hän tulee hakemaan hoitopäivän päätteeksi. Jollain yksivuotiaalla on ymmärrys vain siitä, että äiti on poissa. Ei hän pysty käsittämään missä äiti ja olemaan varma että äiti tulee hakemaan, koska hänellä ei ole päässä rakenteita vielä siihen.

Vierailija:

Ja juuri tuo, että kolmevuotias ymmärtää jos missä äiti on, että hän tulee hakemaan kun on tehty sitä ja sitä. Sitä tarkoitetaan sillä että pystyy pitämään äidin mielessä tms., kuinka se nyt muotoillaankin. Se juttu, jolle aina nauretaan. Ettei lapsi muka muista mua päivän aikana hah hah hah. Kun kyse on siitä, että lapsi pystyy ymmärtämään missä äiti on, ja että hän tulee hakemaan hoitopäivän päätteeksi. Jollain yksivuotiaalla on ymmärrys vain siitä, että äiti on poissa. Ei hän pysty käsittämään missä äiti ja olemaan varma että äiti tulee hakemaan, koska hänellä ei ole päässä rakenteita vielä siihen.

Niinpä.

Miksi niin harvat todella ymmärtävät sen?

Senikäinen myös jo oikeasti kaipaa niin paljon kavereita, että se voittaa sen ikävän äitiä kohtaan!

Koti on SILTI aina koti.



Jokainen ihminen (jopa nelikymppinenkin ;-)) kaipaa rauhaa ja omaa tilaa - ihan jokainen. 8h / pvä " kavereita" ja vieraita aikuisia on ihan liikaa jopa (!) 4 tai 5 vuotiaille; sopiva annos (ajallisesti) voisi olla n. 2h. Mutta kenellä työssä käyvistä on siihen mahdollisuus?

Musta on edelleenkin ihan normaalia, että lapset menee päivähoitoon jo alle 3-vuotiaana, enkä koe rakastavani lapsiani yhtään vähempää, vaikken olekaan jäänyt vuosikausiksi kotiin.



Minusta tässä " lapset hoitoon, vanhemmat töihin" -yhtälössä ei ole mitään seliteltävää, vaan niiltä kotiin jääviltä halusin kuulla kunnon perustelut, kun ei heitä tuttavapiiriini kuulu.



Ettekö tosiaan usko, että perheen ja työssäkäynnin yhdistäminen onnistuisi myös naisille?



Oletteko kuulleet lyhennetystä työajasta/ osittaisesta hoitovapaasta?



ap

Oli varaa sekä haluja jäädä kotiin.



Muistan omasta lapsuudestani kuinka minua on viety tosi aikasin aamulla hoitoon, on jäänyt noista vuosista ikäviä muistoja.



Olen ollut päiväkodeissa töissä ja nähnyt sen mitä se on. En omaa lastani veisi mistään hinnasta sellaiseen paikkaan!



Lapseni ovat olleet tosi terveitä. Ei ole jatkuvat kierteet jylläneet päällä vaikka kerhoissa yms. onkin käyty.



Mies tekee vuorotyötä ja järkevintä on ollut että minä olen jäänyt kotiin.



Listaa voisi jatkaa aika pitkälle..

Minun 3-vuotiaani on iltapäiväkerhossa kolmena päivänä viikossa, sen lisäksi käy kerran viikossa isosiskon kanssa muskarissa. Pienet ryhmät molemmissa. Siinä ne säännölliset kaverit.



Ihan superomaa yksilöaikaa äidin kanssa saa kaksi iltapäivää viikossa, kun isompi lapsi on eskarissa.



Onko tässäkin vielä jotain vialla? Enempään emme repeä, valitan.



41

Vierailija:

Ei varaa päivähoitomaksuihin?

Liian lyhyt napanuora?

Usko omaan kaikkivoipaisuuteen?

Liian herkkä lapsi?

Ei töitä äidillä, eikä koulutusta?

Totta puhuen, se vaan oli meidän perheelle sopiva ratkaisu. Olen matalapalkkaisella alalla eikä mulla ollut vakipaikkaa, kun jäin kotiin. Miehellä oli ja lisäksi vielä hyvä palkka. Oli ihana elämänvaihe, kun oli hirveästi aikaa lapsille, kodille ja miehellekin. Oli virtaa touhuta ja harrastaa, käydä kerhoissa ja kyläilemässä.

Nyt kyllä nautin työelämästäkin. Lapsetkin on pärjänneet eskarit ja koulut siinä missä päiväkotihoidetut, ei tullut niistä epäsosiaalisia hylkiöitä, vaikka vähän jännitin.

Lapsen hoitoon ovat saaneet kyllä osallistua mummot ja kummitkin, halunsa mukaan. Ei siis liian lyhyt napanuora.

Ainoa missä olen ainoa on lapsen äitinä, siis tunnemielessä.

Lapsi reipas eikä mikään herkkä.

Äidillä uraputki ja korkeakoulututkinto.

Maksuihinkin siis varaa.

Halusin lapsen samasta syystä kuin miehen tai koiran - ollakseni heidän kanssaan. Viettääkseni aikaa yhdessä, oppiaksemme tuntemaan toisemme, ollaksemme perhe. Ei siksi että saisin tehdä jotain muuta, lähteä baariin tai punttisalille tai olla illat ja viikonloput töissä. kaikkea on tullut tehtyä ihan riittämiin, kiitos, kun ei ole ihan lapsena omaa lastaan tehnyt.

Pienelle lapselle riittää turvallinen koti ja äidin tai isän tai mummon seura, se että joku on läsnä. Kokeilin tietysti viedä vaikka päiväksi hoitoon ja leikkimään hoitajan lapsen kanssa, mutta pienelle lapselle riittää pari tuntia päivässä muutamana päivänä viikossa. Tiesin että kun palaan töihin, meillä ei mitään osa-aikoja eikä lyhennettyjä tunneta, se on sitten 8h / 5pv. Näin äidin kokemuksella n. 3-vuotias sen jo kestää ja 5-vuotiaalta se menee jo ihan leikkiessä. Enkä siltikään vielä miettisi jos saisin enemmän viettää lapseni kanssa aikaa, kyllä tekisin vaikka nelipäiväistä tai kuusituntista.

Että sanoisinko minäkin sen: rakkaudesta lapseen.

Vierailija:

Ei varaa päivähoitomaksuihin?

Liian lyhyt napanuora?

Usko omaan kaikkivoipaisuuteen?

Liian herkkä lapsi?

Ei töitä äidillä, eikä koulutusta?

aina pitää perustella ja puolustella. Ärsyttää kun aina joku on tivaamassa syitä. En minäkään kenenkään lastenhoitoratkaisuja kyseenalaista enkä kysele syitä miksi ko. ratkaisuihin on päädytty.

Vierailija:

Minusta tässä " lapset hoitoon, vanhemmat töihin" -yhtälössä ei ole mitään seliteltävää, vaan niiltä kotiin jääviltä halusin kuulla kunnon perustelut, kun ei heitä tuttavapiiriini kuulu.

ap

jos luulee että kaikissa töissä voi vain " alkaa tehdä" osa-aikaista tai lyhennettyä. Kunpa riittäisi se 40 viikkotuntiakin. Monessa työssä vaihtoehtoja on tasan kaksi, teet täysillä tai ei tarvitse tulla ollenkaan.

Onko syynä:



- laskutaidottomuus - ette osanneet arvioida tuloja, menoja ja kuluja?

- törsääminen - hassasit säästöt ennakkoon?

- huono itsetunto - et voi jäädä kotiin, kun naapurinrouva lähtee aamulla töihin jakkupuvussa?

- uusavuttomuus kotitöissä - mikropuuro palaa pohjaan, etkä ole koskaan siivonnut?



Haluaisin tietää.

Saimme velat maksettavaksemme jotka olimme menneet takaamaan. Se nieli säästömme.



Aloitin ilta- ja viikonloppu työt jo lapsen ollessa 1v. Anoppi koko ajan puhui että hän auttaa ja katsoo lasta. Vaan lähes jokainen kerta oli tuskaa. Eli kerroin viikon välein miten seuraavan viikon vuorot menevät. Mutta silti joka toinen päivä ei nyt käynytkään anopille. Usein saimme sumplia ja jouduin lähes puolet työvuoroistani antamaan muille.



Eli anoppi halusi hoitaa muttei halunnutkaan.

Ilmoitimme hakevamme hoitopaikkaa johon myöskään anoppi ei suostunut. On muuten helxxxin hankalaa elää suhteessa jossa mies kuuntelee äitiään eikä vaimoaan. Taas anoppi totesi että lapsen paikka on kotona ei hoidossa ja että hän auttaa. Ja sama vanha laulu jatkui jälleen.





Ei varaa päivähoitomaksuihin? olisi ollut.



Liian lyhyt napanuora? ei



Usko omaan kaikkivoipaisuuteen? ei



Liian herkkä lapsi? ei



Ei töitä äidillä, eikä koulutusta? ja taas ei.



Nyt on tilanne että lapsemme pääsee 4v:aana päiväkotiin. Johon olemme odottaneet jo useamman vuoden. Hoito on sama kuin yllä. Ja olen helpottunut kun kohta tämä show loppuu. Ensi kerralla teen toisin.