subjektiivisen päivähoito-oikeuden toteutuminen Helsingissä

Siis miksi näistä yhteiskunnan puuteista ei voi syyttää päättäjiä? Ketkäs muutkaan asialle sitten mitään voi? Eikö ne isot herrat ja rouvat juuri kunnan ja valtion rahoista päätä? Minusta on ihan turha puolustella päättäjiä. Jos vaan halua riittää, niin kyllä rahaa riittää useammallekin taholle.

Haluan tietenkin, että rahaa suunnattaisiin lapsiperheille, mutta samalla soisin niitä myös nuorille ja etenkin vanhuksille. Työni puolesta satun tietämään, että vanhusten hoito on todella huonossa jamassa, etenkin Helsingissä.

Minä olen kyllä valmis maksamaan lapseni päivähoidosta 260 euroa, jos maksu peritään kaikilta. Nyt maksamme tuon 200 euroa. Olen siitä ikävä ihminen, että mielestäni jokaisen pitää maksaa lapsensa hoidosta. Vaikka perheemme ei edes lukeudu hyvätuloisiin.

Ainahan sitä voi moralisoida, mutta ainoa oikea ratkaisu on lisätä päivähoitopaikkojen määrä vastaamaan kysyntää. Jos siihen voisi luottaa, että tarvittaessa saisi hoitopaikan nopeasti ja läheltä kotia, niin silloin varmasti moni ottaisi lapsensa väliaikaisesti päivähoidosta pois. Tämä on se ainoa tapa, millä voisi saada monenkin väliaikaisesti kotona olevan ottamaan lapsensa väliaikaisesti pois päivähoidosta. Ilman mitään päivähoidontarpeenselvitysbyrokratiaa, joka varmasti söisi syntyvän säästön.

Olemme hakeneet hoitopaikkoja kahdelle lapselle helmikuun 08 alusta kun kuopus täytää 3. Päiväkodista ei luvata mitään tietoa kuin aikaisintaan vuoden vaihteessa. Hoitovapaatakaan ei voi enää jatkaa, ainoastaan toivoa, että paikat löytyvät jostain järkevän matkan päästä. (Vaikka kyllä minäkin päiväkotiin soittelen ja muistutan meistä.)



Mielestäni systeemi on pielessä jo siinä, että kaikki paikat täytetään elokuussa. Ihan kun jokainen haluaisi aloittaa työt syksyllä lapsen iästä huolimatta. Kaikkia muita mm. kaupunkiin muuttavia ja edellä mainittuja pätkätyöläisiä voidaankin sitten pomputella mielin määrin. Näillä resursseilla päivähoito-oikeuden täyttäminen käy työstä, samoin kuin ne kokoukset joissa lapsia kuulemma jaetaan alueen päivähoitopaikkojen kesken.



Plena

En kyllä Helsingin hakemuksesta sellaista löytänyt. Kaikille valittajille sanoisin, että yrittäkääpä löytää todella vaikeasti allergiselle lapselle hoitopaikka ja saada se silloin kun on oikea tarve. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on oikeasti aikansa elänyt. Kyllä töissäkävijöiden pitäisi mennä kotona olevien vanhempien edelle. Kunnan pitäisi järjestää muita vaihtoehtoja ja sosiaalitapaukset käsitellä tietysti myös. On järjetöntä, jos lastaan ei saa sopivaan päiväkotiin (jossa hänen allergiansa eivät pahene) ja toiset ovat kotona ja pitävät pientä lasta tarhassa. Onko ainoa vaihtoehto irtisanoutua ja menettää työnsä?

Itse olen aivan vakavissani miettinyt irtisanoutumista, koska emme tässä vaiheessa saa sopivaa hoitopaikkaa lapselle. Saisi rahaakin enemmän kuin hoitovapaalla ollessa. Mieluiten kuitenkin olisin hoitovapaalla ja saisin muutaman satasen enemmän rahaa käteen kuin nyt...



Minunkin mielestä työssä käyvien pitäisi mennä kotona olevien edelle hoitopaikka-asioissa. Lukuunottamatta tietenkin niitä lapsia, jotka esim. lastensuojelullisista syistä tarvitsevat hoitopaikan.



Meidän paikallisessa lehdessä oli juttua huonosta hoitopaikkatilanteesta kesällä. Siinä oli haastateltu äitiä, jolla oli reilun kahden vuoden ikäinen lapsi ja hän odotti toista lastaan. Tämä äiti kertoi ihan avoimesti lehdessä, että on hakenut lapselle päiväkotipaikan syksyksi, koska hänen mielestään lapsi tarvii ikäistään seuraa...vitsit että ärsytti se juttu! Kyllähän nyt lapselle löytää ikäistään seuraa vaikkapa puistosta tai kerhoista tms.

Tilanteet vaihtelevat myös asuinalueittain ja olen huomannut, että sellaisten äitien (isejähän näissä keskusteluissa ei koskaan ole), jotka asuvat alueella, jolla paljon lapsiperheitä ja löytyy kerhotoimintaa ja puistoja ja sitä kautta sitä seuraa, on hyvin vaikea ymmärtää, että näin ei joka paikassa todellakaan ole, vaan kuvitellaan, että kaikkialla tilanne on samanlainen kuin omalla asuinaluella. No ei ole.

Kyllähän nyt lapselle löytää ikäistään seuraa vaikkapa puistosta tai kerhoista tms.

Tiedän, että minut hoitopaikkaa jaettaessa priorisoitiin korkeammalle sijalle, koska olen töissä kuin naapurin opiskeleva rouva, joka oli hakenut paikkaa minua aiemmin. Lopulta naapurin lapsikin pääsi samaan päiväkotiin, mutta ensin näytti siltä, ettei paikkaa hänen lapselleen löydy yhtä läheltä. Sinänsä opiskelu on minusta yhtä pätevä syy hoitopaikan tarpeelle kuin työssäkäynti, mutta ei näköjään niiden mielestä, jotka paikkoja jakavat.

ölkjh:

Minunkin mielestä työssä käyvien pitäisi mennä kotona olevien edelle hoitopaikka-asioissa. Lukuunottamatta tietenkin niitä lapsia, jotka esim. lastensuojelullisista syistä tarvitsevat hoitopaikan.

me asutaan pienellä paikkakunnalla ja täällä ne leikkipuistot ja kerhot on samat koko paikkakunnalla asuville, ei ole siis asuinalueittain omia kerhoja. Lisäksi on lyhyet matkat mistä tahansa näihin kerhoihin. Ja vielä pitää sanoa sen verran, että myös minun mielestäni samalla viivalla ovat opiskelevat ja työssä käyvät vanhemmat ja pitäisi olla paikkoja jaettaessa.

Narisin tuossa itse tässä ketjussa aiemmin, että en ihan välttämättä ymmärrä sitä, että lapsi viedään päivähoitoon vaikka ollaan itse kotona pienemmän sisaruksen kanssa. Mielestäni kuntien pitäisi priorisoida työssä/opiskelemassa käyvien vanhempien lapset varsinaisia hoitopaikkoja jaettaessa ja tarjota erilaista toimintaa (avoimia päiväkoteja, luovan toiminnan kerhoja, muita kerhoja ja puistotätitoimintaa) vanhempain/hoitovapaalla olevien lapsille.



Tähän muutama vastasi, etteivät nämä tapaukset ole suuri ongelma päivähoitokentällä. Olen mutu-tuntumalla eri mieltä ja nytpä tein pienen empiirisen tutkimuksen, jonka tulos yllätti jopa itseni: puisto, jossa käymme lasten kanssa, on suosittu perhepäivähoitajien keskuudessa. Tänään paikalla oli 3 hoitajaa ja 11 lasta, joista kolme on hoidossa vaikka pienempi sisarus on kotona! Prosenteissa tämä siis tekee runsaat 27%! Ettäkö siis kyse olisi vain marginaalisesta ryhmästä...? Lähipäiväkotimme tilanne on sama, saattaa jopa olla että pahempikin. Paikalla eivät tänään olleet kaikki yleensä puistossa käyvät pph:t, joten aivan realistista tilannetta en tiedä, saattaa olla että prosentti joko pienenee tai suurenee tuosta. Myönnän kyllä, että minähän toki en tiedä, kuinka moni näistä lapsista on tukitoimena hoidossa.



En siis ole haluamassa pois subjektiivista päivähoito-oikeutta, mutta tahdon ylläpitää keskustelua sen käytännön toteuttamisesta.



Ja vielä on sanottava, kun jonkun mielestä on kummallista tulla " neuvomaan kunnan päättäjiä" ja antamaan asiaan omia mielipiteitään: henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että juuri me päivähoidon asiakkaat ja käyttäjät kai olemme se ryhmä, jonka kuuluukin antaa ideoita asian käytännön hoitamiseen! Meillehän asia on läheinen, ja mehän näemme mitkä asiat ovat hyvin ja missä voisi olla parantamisen paikka! En minä sano, miten asia pitäisi järjestää, minä vain annan omia mielipiteitäni ja ehdotuksiani, joista saa napsia parhaat päältä ja jalostaa käytäntöön! =)

Tuohon samaan " marginaalinen ongelma" -asiaan lisäyksenä vielä, että jos en nyt ihan väärin muista, niin esim. Vantaalla tällaisia lapsia on hoidossa 1 200 kpl (asiasta oli paljon keskustelua viime viikonlopun Hesarissa) eli ei ole kyse ihan mistään pikkuasiasta.



Samoista artikkeleista kävi ilmi että lapsen hoito päivähoidossa maksaa kunnalle 12 000 euroa/vuosi, josta siis vanhempien osuus on 2 400 euroa.



Minustakin päivähoidossa pitäisi olla etusija töissä käyvien ja opiskelevien lapsille.

Vantaalla on KOKOPÄIVÄHOIDOSSA 1200 lasta, joiden jompikumpi tai molemmat vanhemmat ovat kotona. Se tarkoittaa, että näitä lapsia varten on 12 päiväkotia ja 100 työntekijää. Suostuttelemalla oli saatu aikaan se, että näistä 1200 lapsesta oli OSAPÄIVÄHOITOON saatu siirtymään 150 lasta. Noista 1200 lapsesta on osa varmasti lastensuojelutapauksia, joiden on parempi olla päivähoidossa kuin kotona. Mutta eivät nuo kaikki lapset ole sosiaalitapauksia.



Ja nuo 1200 lasta olivat siis KOKOPÄIVÄHOIDOSSA. Osapäivähoidossa (= virikehoidossa) olevien lasten osuus on siis TODELLA PALJON suurempi. Virikehoito ei siis ole mikään marginaalinen ongelma, vaan kyllä ne virikelapset ihan oikeasti vievät niitä hoitopaikkoja työssä käyvien ja opiskelevien vanhempien lapsilta ja jumittavat päivähoitojonoja.



Minun mielestäni on epärealistista vaatia lisää hoitopaikkoja (= lisää uusia päiväkoteja). Minä olen oikeasti sitä mieltä, että subjektiivista päivähoito-oikeutta pitäisi rajoittaa. Työssä käyvien ja opiskelevien vanhempien lapset, sairaiden, masentuneiden ja uupuneiden vanhempien lapset sekä erityislasten sisarukset ja lastensuojelutoimenpiteitä tai tukitoimia tai kuntoutusta tarvitsevat lapset TARVITSEVAT päivähoitoa, heidän oikeuttaan päivähoitoon ei siis pidä rajoittaa.



Aika harvassa ovat ne asuinpaikat, jossa ei ole tarjolla mitään ikäseuraa, kerhoja, harrastuksia, avoimia päiväkoteja tai leikkipuistoja. Ymmärrän kyllä, että kun päivähoitopaikka on saatu mieleisestä hoitopaikasta, niin sitä ei uskalleta antaa pois uuden äitiysloman, vanhempainvapaan ajaksi ja mahdollisen hoitovapaan. Mutta jos päivähoitotilanne eläisi koko ajan ja jonot liikkuisivat nopeammin (virikelapia ei olisi hoidossa), niin sen hoitopaikan saisi takaisin helpommin kuin nykyään.



Yksi mahdollisuus olisi parantaa kotihoidontukea ja asettaa kotihoidontuen ehdoksi se, että perheen kaikki alle kouluikäiset lapset ovat kotihoidossa (poikkeustapauksia olisivat ne, jotka jo aiemmin mainitsin). Tai että joka kuntaan ja kaupunkiin tulisi kotihoidontuen kuntalisä, jonka ehtona olisi se, että kaikki perheen alle kouluikäiset lapset ovat kotihoidossa.



Päivähoitotilanne on kaoottinen etenkin pääkaupunkiseudulla. Eiköhän joihinkin toimenpiteisiin ryhdyttäne lähiaikoina.

Kirjoitin äskeisen viestin nopeasti. Pahoittelen kirjoitusvirheitä, sanajärjestysvirheitä ja lauserakennevirheitä!

Puhumattakaan sitten siitä, että kunnat aivan varmasti käyttäisivät tätä harkintaoikeutta yhtä mielivaltaisesti kuin ennen subjektiivisen päivähoito-oikeuden voimaantuloa eli paikoista joutuisivat tappelemaan juuri ne, jotka niitä tarvitsevat. Sitä paitsi olen vankasti sitä mieltä, että tällä oikeudella ehkäistään tehokkaasti vanhempien uupumusta ja masennusta, mutta eiväthän kuntatalouden suunnittelijat oikein osaa nähdä ehkäisevien toimien taloudellisia vaikutuksia pitkällä tähtäimellä, inhimillisestä puolesta puhumattakaan.

Vantaalla muuten on aika heikosti mitään vaihtoehtoista toimintaa väestömäärään nähden. Se että Pokki ja kumppanit kehottavat lapsia siirtymään vaihtoehtoiseen toimintaan ei paljon auta, jollei sitä vaihtoehtoista toimintaa oikeasti järjestetä. Ja kokopäivähoidoksi lasketaan tosiaan jo 5 tunnin hoitoaika.

191105:

Minä olen oikeasti sitä mieltä, että subjektiivista päivähoito-oikeutta pitäisi rajoittaa. Työssä käyvien ja opiskelevien vanhempien lapset, sairaiden, masentuneiden ja uupuneiden vanhempien lapset sekä erityislasten sisarukset ja lastensuojelutoimenpiteitä tai tukitoimia tai kuntoutusta tarvitsevat lapset TARVITSEVAT päivähoitoa, heidän oikeuttaan päivähoitoon ei siis pidä rajoittaa.

subjektiivista päivähoito-oikeutta. Jaotellaan vain lapset niihin ryhmiin.

Ensimmäiseen ryhmään ne, joiden vanhemmat käyvät töissä tai opiskelevat. Samoin ne, joilla olisi lääkärin tai sosiaalitoimen lähete.

Toiseen ryhmään sellaiset, joilla ei varsinaista hoidon tarvetta ole vaan vanhempi on kotona esimerkiksi äitiysloman vuoksi.



Ykkösryhmäläinen syrjäyttäisi kakkosryhmäläisen paikanjaossa. Samoin jos lähipäiväkotiin olisi tulossa ykkösryhmäläinen joutuisi kakkosryhmäläinen siirtymään toiseen päiväkotiin. Kakkosryhmäläisen vanhempi voisi sitten miettiä ottaako lapsen kokonaan pois hoidosta vai antaako siirrellä ympäriinsä.



Tämä olisi paljon oikeudenmukaisempi systeemi.

Eikö tarvitsisi palkata ketään hoidontarvetta arvioimaan, kun päiväkodinjohtajat tekisivät valinnan lakien mukaan.

Tuli tuosta subjektiivisesta oikeudesta mieleen eräs tuttavaperhe, joiden lapsi on nyt jo melk aikuinen. Kun heidän lapsi oli muutaman vuoden ikäinen, jäi isä työttömäksi. Äiti opiskeli. Silloin ei muistaakseni ollut tällaista oikeutta hoitoon lapsilla, joiden vanhemmat ovat kotona, mutta tämä perhe sai lapsensa täyspäiväisesti hoitoon sillä verukkeella, että isän piti olla valmis töihin, jos sellaista tarjottaisiin. Kun he saivat lapsen hoitoon, teki isä pimeästi raksalla töitä saaden 40 mk/h puhtaana käteen (mikä oli silloin iso raha). Äiti opiskeli, joten hoito oli lapselle ilmaista, kun ei ollut tuloja. Lisäksi isä tietenkin nosti ansiosidonnaista ja äiti kävi iltaisin ja viikonloppuisin keikkahommissa. Kehuivat vielä, kun saivat hyvin asuntolainan lyhennykset maksettua, vaikka korot olivat silloin korkeat.



Itse olin näihin aikoihin opiskeleva yh ja maksoin lapseni päivähoidosta 1000 mk/kk:ssa (tein jonkin verran töitä). Vitsit että otti päähän tuo tuttavaperheeni tilanne.



Tämä tarina ei nyt varsinaisesti liity aiheeseen, mutta tuli vantaasta mieleeni, kun tämä perhe asui vantaalla =)

verrattavissa työssäoloon tässä hoitoasiassa. Tarkoitan siis, että nykyajan pätkätöitä kun monet tekevät, niin ei olisi kovin järkevää, jos aina pitäisi luopua hoitopaikasta, kun jäisi työttömäksi. Milläs sitä sitten hakisi niitä töitä ja olisi valmis lähtemään töihin, kun niitä eteen tulee? Lisäksi se olisi lapsellekin aika paikka, jos hoitopaikat vaihtuisivat tiheään, mikä saattaisi olla tulos, jos aina olisi pakko luopua hoitopaikasta työttömyyden ajaksi. Nimittäin tälläkin hetkellä esim. noissa Varamies-palveluissa jne. työskentelee tuhansia ihmisiä, joilla ei ole tietoa, onko huomenna töitä vai ei ja koska seuraavaksi on.



Vanhempainvapaa ja hoitovapaa ovat mielestäni siitä eri tilanne kuin työttömyys, että ne ovat ajallisesti monen kuukauden (yleensä yli vuoden ja enemmänkin) pituisia ja niissä on tietty päivämäärä, jolloin ne loppuvat ja vanhempi palaa töihin ja lapset hoitoon. Lisäksi vanhempi on tosiaan saanut sen vapaan hoitaakseen lapsiaan ja valinnut sen vaihtoehdon vapaaehtoisesti.



Tosin, jos olisin itse työttömänä, tuskin pitäisin lapsia kuitenkaan kokopäivähoidossa. Tuntuisi aika hassulta " maata" itse kotona ja viedä lapset joka päivä hoitoon. Luultavasti en pitäisi lapsia hoidossa joka päivä ja niinäkin päivinä kun pitäisin, he olisivat siellä puolen päivää ja hakisin heidät ruokailun jälkeen kotiin tms. mutta se taas on toinen juttu.

Samaa mieltä kanssasi, hyvin kirjoitit! Itse kirjoitin juuri aika kärkkään kommentin, mutta päätinkin poistaa sen: asiat voi ilmaista kauniimmin ja silti suoraan, juuri noin kuin sinä äsken kirjoitit. Hyvä!

Olen aivan samaa mieltä Paletin kanssa! Kyllä työttömäksi jääneellä on oikeus hoitoon ja nimenomaan näillä varamiespalveluissa yms. työskentelevillä. Edellisessä tarinassani en halunnut korostaa hoitopaikkaa ja työttömyyttä vaan tätä hoitopaikan väärinkäyttöä ja sitä että tuttavaperhe sai pitää lastaan siellä ilmaiseksi.