subjektiivisen päivähoito-oikeuden toteutuminen Helsingissä
Oletteko saaneet hoitopaikkaa haluamaltanne alueelta ja silloin kun on tarvis? Meillä on seuraavanlainen tilanne: lapsemme kotihoitajan lopetettua yllättäen, lapsemme on täysin ilman hoitopaikkaa. Me vanhemmat käymme töissä. Tiedän, että periaatteessa on tämä neljän kuukauden jonotusaika, mutta käsittääkseni tällaisissa yllättävissä tilanteissa hoitopaikka järjestetään nopeammin. No, olen jättänyt hakemuksen kuukausi sitten ja aina vastataan, että omalla alueella (läntinen) eikä missään muuallakaan ole tilaa, kun " on niin paljon näitä pieniä ilman hoitopaikkaa" . Meillä on vanhempi lapsi lähipäiväkodissa, joten sinne tietysti toivoisimme pienempääkin, mutta siis täysin toivottomalta näyttää. Oman käsitykseni mukaan subjektiivinen päivähoito-oikeus ei tässä toteudu. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Väliaikaisia hoitojärjestelyjäkään ei enää kovin kauan voi jatkaa.
Kommentit (59)
Otan osaa, tilanne on vaikea. Asumme itse siinä rajan takana Espoon puolella ja aika paljon työtä vaati saada lapsemme lähipäiväkotiin vuosi sitten.
Tähän voisi sanoa, että nyt käsi sydämelle ne pk-seudun äidit, joiden vanhempi lapsi on päivähoidossa, kun olette vauvan kanssa kotona. Mitä tekisitte, jos olisitte vastaavanlaisessa tilanteessa kuin ap, tuskin olisitte kovin tyytyväisiä tilanteeseen. Sitähän se käytännössä tarkoittaa, että on subjektiivinen päivähoito-oikeus, että paikat eivät useinkaan mene niitä eniten tarvitseville...
Ei muuta kuin painostusta, painostusta ja vielä kerran painostusta ja voimia! Onko lähistöllä yhtään yksityisiä hoitopaikkoja?
muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla! Itse olen viime viikot räyhännyt samasta asiasta ja nyt alkaa näyttää, että lapsillemme hoitopaikka lopultakin löytyy. Ei toivottu hoitomuoto, ei edes hoitopaikka omalta alueelta, mutta sentään edes hoitopaikka! =(
Meillä on mukava lähipäiväkoti, mutta se on täynnä. Kyllä, saa hermostua jos osuu omaan nilkkaan, mutta on todettava: päiväkoti on täynnä osittain siksi, että siellä on monta sellaista lasta, joiden toinen vanhempi on kotona vanhempain- tai hoitovapaalla pienemmän sisaruksen kanssa! Myös kaikilla alueen perhepäivähoitajilla on maksimimäärä lapsia. Alueen yksityisillä hoitajilla ei ole vapaita paikkoja eikä yksityistä päiväkotia alueella ole. Mepä siis lähdemme kuskaamaan meidän lapsia kilometrikaupalla työmatkaamme ajatellen väärään suuntaan. Huoh...
Olen korviani myöden täynnä tätä hoitoasiaa. Meidän kunnassa vielä byrokratiakin tämän asian ympärillä on valtava eikä kukaan tunnu ottavan lopullista vastuuta tilanteesta, kunnan budjetin taakse on helppo virkamiesten piiloutua ja myös vedota lakiin subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Itse näen kuitenkin monta mahdollisuutta asiakasystävällisyyden lisäämiseen homman pelittämisessä, ja olenkin vissiin jo saanut vaikean ämmän leiman otsaani. Toivottavasti ei vaikuta lastemme kohteluun...
Mitä tulee ap:n tilanteeseen, hoitopaikka toiselta alueelta voidaan tarjota mutta jostain se on tarjottava! Sitähän se subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa! Meillekin tarjottiin sitä mahdollisuutta, että kunta olisi turvannut hoidon ostopaikoilla yksityisestä päiväkodista, mutta ko. päiväkoti olisi sijainnut vielä vaikeamman matkan päässä kuin tämä kunnallinen, josta nyt olemme luultavasti paikat saamassa.
Tsemppiä kaikille päivähoitoasioiden parissa pakertaville. Ei varmaan lohduta, mutta kohtalotovereita on...
ilmeisesti erityisen hankala Helsingissä. Se on sikamaista ja törkeää ja stressaavaa ja siinä kärsii eniten se lapsi, joka joutuu hoitoon kauas kotoa... Mutta älkää, hyvät kanssaäidit, nyt kuitenkaan ensi kädessä taas syyllistäkö niitä vanhempia, jotka ovat päätyneet SYYSTÄ tai toisesta pitämään lapsensa siellä pk:ssa vaikka ovatkin " vain" kotona!! Ensinnäkään heitähän ei, vastoin yleistä käsitystä ja mediahypeä, ole tutkimusten mukaan sittenkään niin hirveän kauhesti, että päivähoidon kriisi edes ratkeaisi sillä, että kaikki huomenna ottaisivat lapsensa pois hoidosta... Se OIKEA VALITUSOSOITE on kaupungin päättäjät!! Heitä tässä tulee kovistella ja syyllistää!!! Muistakaa jälleen tämäkin asia, kun äänestätte ensi kunnallisvaaleissa... Juurihan melko hiljattain suljettiin suurella melskeellä Helsingissä päiväkoteja useampia, kun " ei ole tarvetta" !! Niinpä... :-(
Ja luuletteko oikeasti, että kunhan se " subjektiivinen päivähoito-oikeus" vihdoin saadaan kumottua, jotta ne murto-osaa edustavat vanhemmat eivät pääse (muka) hyväksikäyttämään systeemiä, niin sitten se taivas aukeaa ja päivähoitopaikkoja on vapaana, kunhan menee minne haluaa? Ehei, niitä sitten taas vähennetään sen verran kuin mitä laskennallisesti päivähoidosta poistuu lapsia sinne koteihin. Onhan kuluissa säästettävä ja mikä parempi kohde jälleen kerran kuin lapset, sairaat ja vanhukset?!
Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta eikös se " neljän kuukauden sääntö" ole olemassa juuri siksi, että kunta/kaupunki ehtisi sen paikan hommata? Tähän saakkahan paikka on kohtuullisen usein löytynyt äkillisessä tarpeessa nopeastikin, mutta tuohon 4 kuukauteen voivat hyvin vedota ennen kuin voit tehdä asiasta kantelun. Ikävä kyllä...
Eli jos on odottamaton tilanne, se 4kk ei päde. Helsingin tilanteesta mitään tietämättä sanoisin että itse yritin saada haluamani päivähoitopaikan tällä tavalla:
-Isompi meni eskariin ja paikka oli siten varma. Sitten siivellä yritin saada pienemmän samaan päiväkotiin.
-Hain paikat talvella ja aloitusaika oli syksy, jolloin paikkoja vapautuu parhaiten kun edelliset eskarilaiset siirtyvät kouluun. Kesken vuoden on yleensä aika mahdoton niitä paikkoja saada.
-Laitoin kaikki mahdolliset terveydelliset syyt joiden mukaan perustelin miksi tarvitaan päiväkotipaikka.
-Laitoin ruksin kohtaan ettei autoa ole käytössä.
-Hain mahdollisimman hankalan päivähoitoajan (eli puolipäiväisen ja kokopäiväisen yhdistelmän, jota ei helpolla tarjota perhepäivähoitajille) ja vaihdoin hoitoajan paikan saatuamme.
Eli käytin kaikki mieleeni tulevat konstit. Tässä ap:n tapauksessa näin yllättävässä tilanteessa ei voi sitten enää paljoa pelata. Täytynee vaan olla aktiivisesti yhteydessä päivähoitopaikasta päättävään henkilöön. Soittele tiheästi ja painosta. Ja toivo parasta.
en itse asiassa kritisoi subjektiivista päivähoito-oikeutta. Kritisoin sitä, että jotkut käyttää sitä aika lailla sumeilematta, eli lapsi viedään hoitoon koska se oikeus on olemassa, ei ehkä siksi että siihen olisi niinkään tarve tai lapsella edes halukaan... On turha väittää, ettei näin olisi joidenkin tapauksessa, aika sinisilmäistä jos niin uskotte.
Ja ennen kaikkea kritisoin sitä miten kunta subjektiivisen päivähoito-oikeuden järjestää. Eli mielestäni ensisijaisesti pitäisi tarjota avoimia päiväkoteja, toimintakerhoja ja puistotoimintaa niille perheille, joissa toinen vanhempi on vanhempain- tai hoitovapaalla. Näin varsinaisesti kokopäivähoitoa tarvitsevat lapset voisivat olla etusijalla " varsinaisia" hoitopaikkoja jaettaessa...?
ovat erikseen? Nimittäin, jos niin tosiaan on, niin sitten itse alkaisin ihan vakavasti väläytellä kanteen tekemisen mahdollisuutta! Ihan tosissaan... Vain sen kaltainen toiminta - jotain päivähoitomaksulakkoa lukuunottamatta, joka oliskin laiton - voisi tuoda potkun pehvalle niille tyypeille, jotka näistä asioista päättävät ja joiden mielestä sitä " tarvetta ei ole" !!
Paletti:
Ja ennen kaikkea kritisoin sitä miten kunta subjektiivisen päivähoito-oikeuden järjestää. Eli mielestäni ensisijaisesti pitäisi tarjota avoimia päiväkoteja, toimintakerhoja ja puistotoimintaa niille perheille, joissa toinen vanhempi on vanhempain- tai hoitovapaalla.
Resursseista, joita ei joko ole tai joita supistetaan (tai pyritään supistamaan) koko ajan. Juuri hiljattain oli todella mielenkiintoinen juttu Hesarissa, miten nämä uudet puolipäivähoidettavat itse asiassa kuormittavatkin liitoksissaan natisevaa päivähoitojärjestelmää entisestään... Se oli aika yllättävää luettavaa.
Ja edelleenkin väitän, että niiden systeemiä " sumeilematta hyväkseen käyttävien" lukumäärä loppujen lopuksi on kuitenkin aika pieni. En väittänyt, ettei heitä lainkaan ole, vaan että päivähoidon " kriisi" ei johdu heistä, vaan oikea syy on " pääkallon paikalla" !
Täytyy vielä todeta, että olen itsekin käyttänyt tätä järjestelmää " sumeilematta hyväkseni" muutaman kuukauden ennen töihin menoa, kun olin vielä kuopuksen kanssa kotona pitämällä esikoista päiväkodissa ihan sillä perusteella, että jos olisin ottanut hänet takaisin kotiin, olisimme menettäneet hänenkin hoitopaikkansa ja senkin hakeminen olisi ollut taas aloitettava alusta. Mietimme myös esikoisen pitämistä hoitajan kanssa kotona, mutta koska hän on jo 5 v, tarvitsee selvästi jo enemmän aktiviteetteja ja kavereita. Kerhopaikkaa ei saatu, koska alueen toinen kerho on lakkautettu, kun se ei edellisenä vuonna tullut ihan täyteen, ja nyt senkin alueen lapset on tässä yhdessä kerhossa ja sinnekin on hirveä jono. Että sellaista lyhytnäköistä päätöksentekoa taas. Täältä on lisäksi lakkautettu kaksi päiväkotia sen viiden vuoden aikana, jotka olemme täällä asuneet ja nyt siis tilanne on se, että täällä ei hoitopaikat lähimainkaan riitä ja kuulemma jopa suunnitellaan uuden päiväkodin perustamista. En ymmärrä, kuka ja millä perusteella näitä väestöennusteitakin tekee. Tulee varmaan tosi sekavaa tekstiä, kun olen niin väsynyt ja vihainen.
Eli vetosin siihen, miten esikoiselle PITÄÄ löytyä oman alueen hoitopaikka, jossa sitten kävisi eskarinkin. Ja miten meillä EI ole autoa (vaikka todellisuudessa niitä oli kaksi, kun oli pakko olla aikaisemman päivähoitopaikan vuoksi). Ja miten se paikka nyt KUULUU meille, kun reilu kaksi vuotta esikoista roudattiin monen kilometrin päähän. Tuohon sitten vielä lisäksi lähes viikoittaiset soittelut päiväkodinjohtajalle, joka ei edes kokenut soittelujani ahdisteluksi vaan totesi minulle, että " jos hän vain pystyisi ne paikat meille lupaamaan, niin tekee kaikkensa" . No, sitten kävikin niin, että ne paikat irtosivat. Nämä keinot eivät nyt auta alkuperäistä kirjoittajaa, mutta jos jotakuta toista samassa tilanteessa olevaa.
Se minua itseäni tässä koko systeemissä harmittaa, että koska päivähoitopaikkoja vapautuu eniten syksyisin, oli minunkin pakko päätyä laittamaan tuo pienempi lapsista jo 1 v 2 kk ikäisenä hoitoon. Jos olisin voinut olla varma, että paikka olisi saatu vaikkapa puoli vuotta myöhemmin, olisin varmasti jäänyt kotiin vielä hetkeksi. Tuntuu niin typerältä, että lapsen päivähoitoon laittaminen täytyy päättää sen mukaan, milloin olisi parhaat mahdollisuudet saada jokin järkevä paikka, kuin että milloin itse oikeasti haluaisi lapsen laittaa hoitoon tai milloin lapsi olisi sopivassa iässä.
No, tämä meni jo aiheen ulkopuolelle. Ottaa vaan välillä niin päähän tämä tilanne, vaikka siis meillähän oikeasti on nyt ihan hyvä tilanne.
Tsemppiä vielä kerran alkuperäiselle kirjoittajalle!!
Hippunen:
Oletteko saaneet hoitopaikkaa haluamaltanne alueelta ja silloin kun on tarvis?
eipä saatu ei. hakemus jätetiin elokuun vikapäivä, toivottiin paikkaa jostain kolmesta lähimmästä tarhasta (olemme kaksikielinen perhe, toiveena joko oman kaupunginosan jompikumpi tarha, ja kolmantena oli lähin mun työmatkan varrella oleva) niin että paikka saataisiin toukokuun alussa (=8 kuukautta ennen aloituspäivämäärää jätettiin hakemus). Tarjottu paikka oli toisella puolella kaupunkia, eri piiristä. Olisi tarkoittanut arkiaamuna ainakin 45 min matkaa: bussi, metro, bussi/ratikka. Ja tämä siis ruuhka-aikaan täpötäysissä liikennevälineissä...
Mies pidensi puolella vuodella hoitovapaataan, ja taas tapeltiin että paikka saataisiin. No onneksi saatiin, lähin mahdollinen, mutta ainoastaan puolipäiväinen. Tämä tarkoittaa, että mun mies ehtii nukkua yöunia 4-5 tuntia ennen töihin lähtöä, ja 2 tuntia töitten jälkeen ennen tytön tarhasta hakua... Toivottavasti jaksaa seuraavat 10 viikkoa ennen mun äitiysloman alkua. Ja ei, emme luovu tästä paikasta kun se kerran on saatu!(ja ei meidän suunnalla kuitenkaan mitään kerhoja, avoimia päiväkoteja tai muita harrastemahdollisuuksia ole äidinkielellämme).
että osui teillä sitten omaan nilkkaan.
Itse veit lapsesi päiväkotiin vaikka olit kotona. Täydellä alueella veit paikan joltakin joka sitä olisi todella tarvinnut.
On ihan oikein että nyt olette itse samassa tilanteessa.
Miksette palkkaa uutta hoitajaa? Tietysti haku kestää aikansa, mutta kyllä tuossa 2 viikossa olisi joku löytynyt.
Kunnan tulisi todella järjestää paikka 2 viikossa jos äkillistä tarvetta ilmenee. Paikka voi olla missä vain.
Voihan sen tietysti tehdä, jos ei muuta vaihtoehtoa löydy, mutta mieluummin kuitenkin ottaisin tässä vaiheessa kunnallisen paikan ja maksaisin sen 200 euroa kuussa kuin uuden hoitajan ja maksaisin 1300 euroa kuussa. On aika iso ero kumminkin.
Itse asun Espoossa ja aina on pk-paikka löytynyt, mutta kunnallisen lisäksi olemme käyttäneet myös ostopalvelupäiväkoteja ja nyt yksityistä päiväkotia.
Nykyinen pk ei ole missään nimessä meille se lähin, mutta ehdottomasti laadukkain meidän lasten koskaan käymä pk ja sinne ihan mielellään kuljettaakin lapsia.
Kun tilanne on nyt tämä, jota tekin muut kirjoittajat kuvaatte pk-seudulla, niin jos tietää menevänsä suoraan vanhempainvapaalta töihin, niin täytyy kyllä olla aika siviirohkea ja vähän hullukin, että luopuu esikoisen päiväkotipaikasta ja alkaa muutaman kuukauden päästä hakemaan ja rukoilemaan uusia paikkoja lapsilleen (hakuaika kun on tuo min 4 kk).
kun siirryin kotoota jälleen töihin. Toki hain paikkaa hyvissä ajoin eli heti kun aloin arvailemaan meneväni töihin. Eka hakemus laitettiin, kun lapsi oli noin 1 v 3 kk päiväkotielon alkamassa. Saatiin paikka. Sitten päätinkin, että olen vielä vuoden kotona ja pitivät paikkaa meille varattuna. Kun lapsi oli ollut hoidossa puoli vuotta, jouduimme muuttamaan 5 km (yhä Koillis-Hgissä). Lapsi sai paikan tuolloinkin 4 kk:ssa.
turrur:
että osui teillä sitten omaan nilkkaan.Itse veit lapsesi päiväkotiin vaikka olit kotona. Täydellä alueella veit paikan joltakin joka sitä olisi todella tarvinnut.
On ihan oikein että nyt olette itse samassa tilanteessa.
_M@rke_:
Saatiin paikka. Sitten päätinkin, että olen vielä vuoden kotona ja pitivät paikkaa meille varattuna.
Tämä siis EI missään tapauksessa ole kritiikkiä sinua kohtaan, _M@rke_, vaan kummastelen vain tällaista menettelyä! Toki siinä tapauksessa, ettei alueella jonoja ole, on ookoo pitää paikkaa " varattuna" . Lainausmerkit siksi, että jonojen puuttuessa saisit lapsesi halutessasi kyseiseen päiväkotiin joka tapauksessa.
Ylipäänsä on aika kummallista jos ja kun käytännöt vaihtelevat...
Mutta se, mitä Hippunen kertoi heidän päivähoitoalueensa viime aikojen varsin piktänäköisistä päätöksistä on käsittämätöntä!!! Siis voi pyhä yksinkertaisuus!! Ja sikamaista veroeurojen tuhlausta, vieläpä - veikkaan, että saattaa tulla jopa kalliimmaksi sulkea ja perustaa päiväkoteja uudelleen kuin pitää vaikkapa vuosi vajaatäytöllä.
Varsinkin vauraammilla alueilla (kuten vaikkapa Kantakaupunki) varmaankin luotetaan juuri siihen, että ihmiset sitten kaivavat kuvettaan ja joko palkkaavat hoitajan tai kääntyvät yksityisen puoleen. Samahan koskee terveyspalveluja. Kertakaikkisen sikamaista minusta. On se kumma, että meidän pinnat vain venyvät loputtomiin...
Kiva sitten raahata sitä tenavaa ruuhka-aikaan bussissa toiselle puolelle kaupunkia ja sitten vielä yrittää ehtiä itse töihin. Ja sitten lähipk:n parkkis on täynnä autoilevia vanhempia joille se muutaman kilometrin koukkaus olisi ollut paljon helpompi juttu.
Musta tuntuu ettei koskaan ole hyvä aika hakea hoitopaikkaa, koska aina tilanne yhtä huono. Asuimme 2006 Vantaalla Kartanonkoskella (uusi alue ja täynnä lapsia). Opiskelin ja minun olisi ollut pakko saada pojalle hoitopaikka. No kun paikkaa vihdoin tarjottiin oli se yli 10km päässä, jonne olisi pitänyt mennä kahdella bussilla (meillä ei autoa), ja matkaan olisi mennyt n. tunti per suunta. No pähkäilin mitä teen, pystyin opiskelemaan kotoa käsin ja sukulaisten hoitovoimin mutta rankkaa oli ja päivähoitohakemus siirrettiin sitten vuodenvaihteeseen 2006-2007. No muutimmekin yllättäen Helsingin puolella ja nyt hain pojalle paikka alkavaksi mahd pian, koska elämäntilanteemme muuttui ja aloin yrittäjäksi. Olen pidemmän aikaa tehnyt töitä nyt kotoa käsin-öisin, joten päätin että nyt olisi korkea aika laittaa lapsi hoitoon ja keskittyä työasioihin päivisin. No kuinkas ollakaan täällä Pohjois-Helsingissäkin tilanne on yhtä huono!! Oikeen ärsyttää. Kaikki päiväkodit täynnä eikä hoitopaikkoja tietenkään vapaudu keskellä vuotta. Meillä ei ole autoa, joten toivoisin saavani paikan edes tästä inhimillisen matkan päästä. Yksi alueen päiväkodeista menee remonttiin yli vuodeksi joten nuo lapset joudutaan sijoittamaan alueen muihin päiväkoteihin. Päiväkodin johtaja sanoi ettei missään nimessä paikkaa saa ennen kuin tuo lakisääteinen 4kk täyttyy, sitä ennen on turha kuvitellakaan. Soitin myös alueen yksityiset läpi, täynnä ja toiset olivat yli 3-vuotiaille. Lähimmät yksityiset mihin mahtuisi olisi n. 10km päässä Espoossa. Laitoin hakuliitteeksi sen, että lapsi tarvitsisi vain 3pv viikossa yht 25h hoitoa eli kolme kokonaista päivää. Siihen päiväkodin johtaja sanoi, ettenkö nyt mitenkään saisi järjestettyä hoitoa muulla tavoin esim. palkkaamalla hoitajan tai jotain..JOO!!
No mutta siis tammikuun loppuun on taas kärvisteltävä ja toivottavasti sitten saisin hoitopaikan oikeasti tästä läheltä.
Jos siis palkkaisin yksityisen hoitajan, onko tuki tosiaan siis tuo 137,33¿/kk, hoitolisään emme ole oikeutettuja. Sillähän ei varmaankaan kovin montaa hoitopäivää makseta:(
Vaan nimenomaan paikka mistä tahansa kyseisen kunnan alueelta. ja ihan varmasti se järjestyy oikeassa tarpeessa kahdessa viikossakin.
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden mukaan teillä on oikeus päivähoitopaikkaan lapsellenne. Mutta sehän voi olla mikä tahansa hoitomuoto tai ihan mistä päin Helsinkiä tahansa. Näin ikävästi taitaa olla pääkaupunkiseudun tilanne tällä hetkellä.
Itse voin nyt helpottuneena kertoa, että me olemme lopultakin saaneet omat päivähoito-stressimme päätökseen. Molemmilla lapsilla on juuri haluamamme päivähoitopaikka omalta alueelta kävelymatkan päästä ja olemme vielä lyhyen kokemuksen perusteella erittäin tyytyväisiä. Mutta aina ei näin ole ollut.
Kun kolme vuotta sitten hain esikoiselleni päivähoitopaikkaa, ei meille pystytty tarjoamaan paikkaa omalta alueeltamme. Lopulta päädyimme yksityiseen vaihtoehtoon, mikä sekin sijaitsi automatkan päässä (tarkoitti toisen auton hankkimista perheeseen). Nyt kun sitten halusimme siirtää esikoisen oman alueen päiväkotiin ja pikkusisaren myös, ei tuokaan ihan kivuttomasti käynyt. Ensimmäiset viestit päiväkodin johtajalta oli, ettei paikkoja tosiaankaan ole. Meillä pitkällinen " taistelu" ja keinottelu (käytännössä jatkuva soittelu päiväkotiin, faktojen esiin tuominen, vaatiminen, että nyt on meidän lapsille pakko se paikka löytyä, paikkojen hakeminen elokuun alusta, vaikka tarve oli vasta myöhemmin syksyllä) aikaansai toivomamme tuloksen. Esikoinen pääsi haluamaamme päiväkotiin ja pikkusisar oli pk:n ainoa pieni, joka syksynä sisään pääsi. Valitettavasti tiedän tästä läheltä monta lasta, jotka saivat paikan noin 5-10 km säteellä muilta alueilta. Näin siis asiat Helsingissä.
Toivotan vilpittömästi onnea taisteluun päivähoitopaikasta!!