subjektiivisen päivähoito-oikeuden toteutuminen Helsingissä

Tai sitten meillä on käynyt tuuri. Ja omalta lähialueelta jopa.

Myös kotona ollessani.

En sitten voi ymmärtää ihmisiä, jotka heti syyttelevät toisia tuosta päivähoitopaikkojen vähyydestä. Jos esim. aiot olla vain vanhempainvapaalla ja sitten palata töihin, niin pakkohan vanhempi lapsi on pitää hoidossa, jotta ei taas joudu taistelemaan uutta hoitopaikkaa molemmille tai hyvässä lykyssä useammalle lapselle. No mutta se siitä.



Meillä tytön päiväkotiura alkoi siten, että ei saatu lähipäiväkodista paikkaa, vaan vietiin 8km päähän, joka oli aivan eri suunnassa kuin työpaikkani. Onneksi minulla kuitenkin oli auto käytössä, ja hakemuksessakin se oli mainittu. Tiedän monia jotka kulkivat sen julkisilla (ei todellakaan mitään juhlaa). Autosta huolimatta työmatkani kesti siis yhteen suuntaan 1½tuntia, tein lyhennettyä päivää ja tuohon työmatkaan se aika sitten hupenikin. Toisaalta, jos kyseinen päiväkoti olisi jatkanut toimintaansa, niin olisimme harkinneet siellä tytön pitämistä, syystä että pk oli todella laadukas ja henkilökunta mukaavaa sekä tyttö viihtyi siellä hyvin. Mutta tämä pk lopetti toimintansa, ja onni onnettomuudessa saatiin lähipäiväkodista paikka. Siellä on myös hyvä hoito ja tyttö viihtyy. Ja kieltämättä on aika luksusta, kun voi lapsen viedä kävellen hoitoon (matka kestää aikuiselta maks. 2min.) ja oma työmatka kestää yhteen suuntaan 45minuuttia. Nyt jopa hyötyy tuosta lyhyemmästä työpäivästä.



Tosin olen juuri jäänyt äitiyslomalle, ja oli sitten kuinka itsekästä tahansa, niin ainakin tämän vuoden loppuun neitokaisemme on päivähoidossa. Jatkoa punnitaan sitten kun kuopus on tullut maailmaan (tai huomenna kasvatuskeskustelussa pk:n hoitajan kanssa). Toistaiseksi pk:n henkilökunta on ollut sitä mieltä, että ei ennen vauvan syntymää kannata esikoista ottaa pois hoidosta. Ja lapsemme tarvitsee silloin hoitopaikkaa, kun itse olen laitoksella, jotta mies voi hoitaa työnsä (paitsi jos osuu viikonlopulle). Meillä kun ei ole mahdollisuutta saada sukulaisista kuin viikonloppuhoitoapua.



Me asutaan siis Vantaalla.

Ensinnäkin _M@rke_:lle: mekin asumme koullis-Helsingissä, eikä paikkoja tosiaan kovin helposti saa. Ilmeisesti tälläkin alueella vaihtelee nuo vapaat paikat suuresti.



Ja sitten Karmiinille: joo, me ollaan juuri tuollaisia valehtelijoita, mutta mielestäni ihan oikeutettuja siihen. Jouduimme aikoinaan hankkimaan toisen auton, jotta lapsen hoidattaminen oman alueen ulkopuolella olisi mahdollista. Nyt voimme tästä kakkosautosta luopua kokonaan, kustannuksiahan sekin syö. Eli nyt on enää yksi auto, joka on miehen käytössä. Minä taas kuljetan lapset kävellen kesät talvet. Eikä tuo meidän " lähin" päiväkoti edes tarkoita sitä, että se ihan kulmalla olisi. Lasten hakuun (kävelyyn) menee aina vähintään puolin tuntia ja on se iso aika sitten talvipakkasilla tai vesisateessa.



Meni taas aiheen ohi, mutta oli pakko kommentoida.

kanssa asiasta samaa mieltä.



Mielestäni kaikille samat lähtökohdat, sama hoitopaikkaoikeus. Se, miten asia sitten järjestetään eri paikkakunnilla ja päiväkodeissa on toinen juttu.



Hesarissa on ollut lähiaikoina parikin kertaa juttua päivähoitoasiasta. Yhdessä jutussa oli mukana myös pk Oulusta ja siellä on sama tilanne kuin Hgissä. Yhtenä (meidän perhettä kiinnostavana) aiheena oli osapäivähoitopaikkojen järjestäminen = niistä on kova pula.



Olemme yrittäjä-/liikemies perhe. Minä äitinä en ole päivätyössä, mutta työtä muuten tämä Perhe Oy:mme teettää! En tulisi toimeen ilman tuota osapäivähoitopaikkaa, jonka saimme (tai otimme) vuoden jonotuksen jälkeen. Vuoden ajan pk kyseli tilannettamme ja aina lykkäsimme hakemusta/paikkaa, kunnes viime keväänä päätimme sen ottaa. Hyvä, että otimme hoitopaikan - monestakin syystä!



Jokaisella perheellä ovat erilaiset hoitotarpeet! Ei pidä kenenkään päätöstä suureen ääneen moittia. Mutta, mielestäni tähän osapäivähoitoasiaan pitäisi kunnissa/kaupungeissa pureutua oikein kunnolla. Eiköhän se ole tahdosta ja tarmosta kiinni. Yksityisessä organisaatiossa asia ratkaistaisiin varmasti aika nopeasti.

ei välttämättä lähipäiväkodista. Tästä on mielestäni ennakkotapauskin, Vantaa vietiin oikeuteen, kun ei järjestänyt paikkaa säädetyssä kahdessa viikossa ja hävisi jutun. Tuo kahden viikon sääntö kai on tarkoitettu lähinnä siihen, kun kotona oleva vanhempi saa yllättäen töitä.



Ja mitä tulee tuohon iänikuiseen narinaan siitä kuinka kotona olevat äidit veivät töissäkäyviltä hoitopaikan, niin se on minusta ihan turhaa jolkotusta ja väärän puun haukkumista. En ymmärrä, miten joku voi olla niin sinisilmäinen, että luulee paikan löytyvän lähipäiväkodista, kun vain se naapurin rouva pitäisi lapsensa kotona. Jos yhtään seuraa päivähoitotilannetta pääkaupunkiseudulla, niin ehkä havaitsee sen tosiseikan, että jokaikinen päiväkoti tai ryhmäperhepäivähoitopaikka lakkautetaan, kun lasten määrä yhtään vähenee eli ne paljon parjatut kotiäidit saattavat hyvinkin pitää sen lähipäiväkodin hengissä. Puolitäysiä yksiköitä ei pidetä, vaan ne lakkautetaan hyvinkin nopeasti. Itä-Helsingissä esimerkiksi on juuri jouduttu ottamaan lakkautettuja yksiköitä lyhyen ajan jälkeen uudelleen käyttöön eli päätöksiä tehdään hyvin lyhyellä tähtäimellä. Paras tapa saada lapsensa lähelle hoitoon on järjestää niin, että hoito alkaa elokuussa, kun yksi ikäluokka lapsia siirtyy kouluun. Päivähoidon resurssit myös suunnitellaan elokuun paikanhakijoiden määrien perusteella.

kuntien tarjonta ei kohtaa kysyntää, ei määrässä eikä laadussa. Miksei voida esimerkiksi luoda puolipäivätarhoja joiden tilat iltapäivällä toimisivat pienten koululaisten iltapäiväkerhoina ja vaikka illalla seniorikerhoina?



Alan olla sitä mieltä että kuntien toiminnot pitäisi yksityistää, syvälle juurtunutta tehottomuutta ja keinottomuutta uudistua taitaa olla mahdoton kitkeä pienillä muutoksilla ja demokraattisella päätöksenteolla.

Nolita: tuo oli mielestäni tosi hyvä idea, että osapäivähoitotilat (kerhot) iltapäivällä koululaisille ja illalla senioreille. Kunpa vaan nuo päättäjätkin olisivat tuon verran käytännön älyllä varustettuja, mutta ehkä se on turha toivo. Meidän alueella ongelmana on juuri tuo, että ei ole kerhotiloja. Heh, vaikka uusi hieno asuinalue (suunnitteljoilla taas kerran unohtunut jotain oleellista).



Ja sitten vielä tuosta autoasiasta. On aivan kohtuutonta, että joku joutuu hankkimaan auton siksi, että saa lapset hoitoon, jos muuta tarvetta ei ole. Auton pitäminen kun maksaa todella paljon.



Ja vielä, minullakin on käsitys, että päivähoitopaikka on kiireellisissä tapauksissa järjestettävä kahdessa viikossa.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus ei tarkoita, että omasta lähipk:sta irtoaa paikka heti kun sinne soitetaan.



Kuten tästäkin keskustelusta käy ilmi, jokainen ajattelee vain ja ainoastaan sitä lähintä napaa eli omaansa. Hoitopaikkaa pidetään, vaikka sitä ei ihan välttämättä tarvittaisi, eikä silloin ajatella muita. Mutta kun itse ollaan sitä vailla, jo alkaa naapurien toiminta sapettaa. Hakemuksissa ei mietitä niitä oikeasti autottomia yms. vaan ihan vaan sitä omaa etua. Se on kai inhimillistä. Toisten syyttely ei kyllä johda mihinkään, koska eri elämäntilanteissa samat ihmiset toimivat eri lailla, juuri sen mukaan, mikä itselle on paras milloinkin.



Eniten haluan kommentoida tuota päättäjien " tyhmyyttä" ja ylipäänsä kuntien taloutta. Kyllä, onhan siellä monta päivähoitoasioista vieraantunutta päättäjää, mutta kaikkihan on kiinni rahasta. Kuka tahansa meistä haluaisi, ettei yhtään päiväkotia lakkauteta. Haluamme antaa lisää palkkaa hoitajille. Haluamme tukea maailman köyhiä. Niin valtio kuin kuntakin on rajallinen, joka vuosi pitää päättää, mihin ne rahat laitetaan, kaikkeen haluamaan ne ei riitä millään. Jos sitä on vaikea ymmärtää niin pitää laittaa asiat minimikokoon ja ajatella oman perheen budjettia, eihän siitäkään voi venyä joka suuntaan, vaikka kuinka kaikkea haluaisimme. Yksi päivähoitopaikka maksaa kunnalle tietyn summan X. Vanhempien maksama hoitomaksu kattaa vain murto-osan todellisista kuluista. Kysyn, että haluatteko te kunnan maksavan vaikka kymmenestä turhasta eli tyhjillään olevasta paikasta? Laitatteko oman perheenne kuukausibudjetista rahaa vastaavan osan mielellänne roskikseen? Niitä taloja ei lakkauteta vain perheitä kiusatakseen vaan siksi, että tällä aluellaa ei ole niin suurta tarvetta päivähoidolle, kuin mitä aiemmin on ollut. Ehkä se on juuri se päiväkoti, johon kukaan ei halua lastaan kuljettaa, vaikka sieltä olisi subjektiivisen ph-oikeuden vuoksi irronnut vapaa paikka heti. Jokainen pk-seutulainen tietää, että alueet muuttuvat, uusia rakennetaan ja entisen lapsiperheiden suosimat alueet ovat mummoutuneet.



Ja vielä tuohon, että voikun ne päättäjtä täjauaisivat ja keksisivät tämänkin. Ihanaa, kun täällä palstalla tosiaan tulee mahtavia ideoita ph-tilanteen helpottamiseksi. Miksi ne päättäj ton niin tyhmiä, ettei ne ole keksineet :) Ei se näin mene. Ideoita on varmasti heilläkin, mutta vaikka me elämme nyt lapsiperheaikaa ja tämä asia on meille ajankohtainen, niin tuskin 15 vuoden päästä enää välitämme, kuinka pitkät jonot lähipäiväkotiime on. Vaadimme, että päättäjät tajuavat satsata kouluihin ja niihin asioihin, jotka on MEILLE tärkeitä. Tällaisia me olemme, ihmisiä vain.

Nolita:

kuntien tarjonta ei kohtaa kysyntää, ei määrässä eikä laadussa. Miksei voida esimerkiksi luoda puolipäivätarhoja joiden tilat iltapäivällä toimisivat pienten koululaisten iltapäiväkerhoina ja vaikka illalla seniorikerhoina?

Meillä perheessä myös yksi koululainen, eikä todellakaan ollut itsestään selvää että iltapäiväkerhon paikka irtosi...

Mutta joo. Päivähoitopaikkojen riittämättömyys on varmaan ikuisuusongelma, eikä se todellakaan ratkea sillä, että kaikkien äitiyslomalaisten, työttömien, yksityisyrittäjien tai sairaseläkeläisten lapset olisi kotona. Kyllä niitä paikkoja ihan yksinkertaisesti pitäisi olla enemmän + sitten avoimet päiväkodit, kerhot (muutkin kuin kirkolliset) sun muut. Se vaan kun itse kärsii tilanteesta, on niin helppo " syyttää" tiettyä ryhmää (tällä palstalla usein äitiyslomalaisia), vaikka oikeampi osoite on jossain ihan muualla....

Sain vastikään työtarjouksen kahden viikon varoitusajalla. Olen pätkätyöläinen ja ollut kotiäitinä. Edellinen työ päättyi äitiyslomaan.



Kun soitin alueen päivähoitovastaavalle (Kantakaupungissa) ja kysyin paikkaa mahdollisimman pian oli vastaus tuo sama 4kk. Ei ollut mitään puhettakaan 2 viikosta tai että työnsaantini olisi mitenkään vaikuttanut siihen millaisessa asemassa hoitopaikan hakemisessa olisimme. Päinvastoin.

Kysyttiin olinko hakenut ko. työpaikka (en ollut), kuka sitä tarjosi ja oliko se mahdollisesti työkkärin järjestämä (ei). Asenne oli; mikset hakenut aiemmin?



Nykyajan pätkätyökulttuurissa on täysin mahdoton tietää vuotta etukäteen onko töitä seuraavan vuoden tammi-, elo- vai joukuussa. Enkä näe mitään järkeä siinä, että hakisin pikkuvauvalle paikkaa ' ihan varmuuden vuoksi' . En myöskään halua, paikkojen niukkuuden vuoksi, laittaa lasta hoitoon jos olen itse kotona. Ei se ole taloudellisestikaan järkevää.



Jos töitä tarjotaan, on 4 kuukautta aivan liian pitkä aika tilapäiseen järjestelyyn tai odotukseen. Hyvässä lykyssä pätkätyö ei edes ole niin pitkä.



Minulle ei mitenkään valjennut, mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin. Jos työnsaanti ei paikanhakuun vaikuta ja hakuaika on 4kk niin onko ainoa vaihtoehto päättää vain laittaa lapsi hoitoon, tarvetta tai ei, ja pitää sen jälkeen paikasta kynsin hampain kiinni? Ja samalla viedä paikka joltain joka sitä akuutisti tarvitsee? Vai kenties jättää menemättä töihin ja siirtyä hoitovapaan jälkeen kortistoon?



Me saimme lähipiirin apuun, mutta vaivaamme nyt montaa ihmistä lapsemme hoidolla. Ja subjektiivisesta hoito-oikeudesta ei voi edes puhua.

Kirjoitit täyttä asiaa. Ihmisillä tuntuu olevan kummallinen käsitys siitä, että sitä rahaa sataa taivaasta kaikille tarvitsijoille. Ja sitten maristaan, kun pitää vielä maksaa verojakin...



Totuus on, ettei se päivähoitomaksu kata lähellekään edes puolia siitä, mitä lapsen pitäminen hoidossa maksaa. Itse mietin joskus, että lapsen hoidosta maksamani 200 euroa menisi kevyesti jo hänen saamiinsa aterioihin eikä siinä vielä ole ihmisten palkkoja ja tilojen käyttökustannuksia. Kyllä se hoitomuotona on aika kallis kunnille, varsinkin, kun monet perheet voisivat lasten hoidon muutenkin järjestää.



Joku sanoi, ettei vanhemman sisaruksen hoidattaminen päivähoidossa ole yleistä. Pikaisella otoksella omassa tuttavapiirissäni se on todella yleistä, reilusti yli puolet tuntemistani perheistä (niitä on aika paljon) on päätynyt tähän ratkaisuun. Joten kyse ei suinkaan ole yhdestä eikä kahdesta lapsesta.



Mutta kuten sanottu, aina ollaan valmiita barrikadeille, kun se itselle tärkeää asiaa ollaan lakkauttamassa tai palveluja huonontamassa. Kukaan ei vapaaehtoisesti luovu esim. päiväkodista tai koulusta, ja kenelläkään ei koskaan ole antaa ehdotuksia siitä, miten ne voitaisiin vaikeassa rahatilanteessa rahoittaa. Pitäisiköhän kaikki laittaa talouden perusteet -kursseille vai mikä tässä asiassa mahtaisi toimia?

Piti palata töihin hoitovapaalta kesän jälkeen. Yksityinen hoitopaikka peruuntui lapsen allergioiden vuoksi kaksi viikkoa ennen töihin paluuta. Hakiessani keväällä paikkaa, en tiennyt allergioista. Tein kaupungille hakemuksen ja sieltä sanoivat, että hoitopaikka saadaan neljän kuukauden kuluttua, koska meillä ei ole akuuttia tarvetta hoidolle. Joten ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin hakea hoitovapaata loppuvuodeksi (onneksi vapaa myönnettiin). Paras vaihtoehto lapsen kannalta, mutta harmittaa kyllä, kun tiedän, että jotkut pitävät lapsiaan päiväkodeissa " turhaan" . Minun mielestä meidän hoitopaikan tarve oli aika akuutti, toisin kun kaupungilla sanottiin.

maksaa yksityisellä puolella noin 600-800 euroa, riippuen lapsen iästä ja kunnasta, vanhemmat maksavat noin 260-280 tällaisesta paikasta. Tällä hinnalla tarha, nippa nappa, tekee positiivista tulosta. Kunnallinen puoli tuottaa varmaan paikkoja " tehokkaammin" , ruoka tulee keskuskeittiöistä ja en tiedä miten vuokra huomioidaan (omistaako esim. kunta tarhakiinteistön), MUTTA villi arvaukseni on että toiminta on tappiollista eli paikan tulisi maksaa vanhemmille enemmän. Kaikkihan eivät maksa 200 euroa, eli tiettyjen perheiden kohdalla kyse on ja tuleekin olla subventoinnista/ tulonsiirrosta, mutta kuinka moni 200 euroa maksava olisi valmis maksamaan vaikka 260 euroa kuussa?

Joissain yksityisissä tarhoissa maksetaan kokopäiväpaikan hinta puolipäiväpaikasta. Kunnallisella puolella ilmeisesti ei, vaikka kustannuksia on kokopäiväpaikan verran. Tämäkin on epäkohta, ja puhuisi sen puolesta että puolipäiväpaikkoja pitäsi tarjota muualla kuin kokopäiväisten joukossa tai sitten laskuttaa kokopäiväpaikasta aina riippumatta hoitoajasta.



On totta, ettei raha riitä kaikkeen, mutta kuntien taloudenpitoa pitäisi kumminkin tarkastella kriittisesti ja veronmaksajina/ äänestäjinä kyseenalaistaa se että kuinka kauan juustohöylälogiikka toimii sen sijaan että toimintamalleja ja kulurakenteita oikeasti tarkasteltaisiin ja muutettaisiin.

En ymmärrä, miksi nimenomaan vanhemmat (=äidit) nurisevat siitä, että rahaa käytetään perheiden hyväksi eli päivähoitoon. Luulisi, että ne nurisijat olisivat Raimo Sailaksen tyyppisiä ja ikäisiä, nykyperheiden elämäntilanteesta vieraantuneita ihmisiä. Voisin luetella ainakin sata turhempaa rahantuhlauskohdetta. Päivähoito on monessa kunnassa lähestulkoon ainoa perheiden tukimuoto, joka on jäänyt jäljelle 1990-luvun laman leikkausten jälkeen. Jos subjektiivista päivähoito-oikeutta ei olisi, ei taitaisi olla jäljellä enää mitään, vaikka Suomen talous on paremmalla tolalla kuin koskaan ennen. Minusta on kohtuullista, että lapsiperheitäkin jollain tavalla tuetaan varsinkin, kun sen nyt luulisi tässä taloustilanteessa olevan täysin mahdollista.

Sitä paitsi on selvitetty, että se byrokratia, jota tarvittaisiin kunkin lapsen hoitopaikan tarpeen selvittämiseen, söisi ne vähäiset säästöt, joita syntyisi subjektiivisen päivähoito-oikeuden lakkauttamisesta. Puhumattakaan sitten niistä välillisistä kuluista, joita aiheutuisi tämänkin tukimuodon lakkaamisesta, mahdollisena perheiden pahoinvoinnin lisääntymisenä. Ei nimittäin kukaan sitä lasta hoitoon vie, jollei koe sitä jollain tavalla tarpeelliseksi, oli syy sitten mikä hyvänsä.

En myöskään mitenkään vastusta vaihtoehtoisia hoitomuotoja kotona olevien vanhempien lapsille (kerhoja, puistotoimintaa ym). Näistä vain ei tarjontaa ole ollenkaan joka paikassa, kun ei ole mitenkään lakisääteisesti määritelty, että niitä pitää olla.

Veroja maksan ihan mielelläni, ainakin niin kauan kuin koen saavani rahoille jotain vastinetta.

Pompelmo:

Kirjoitit täyttä asiaa. Ihmisillä tuntuu olevan kummallinen käsitys siitä, että sitä rahaa sataa taivaasta kaikille tarvitsijoille. Ja sitten maristaan, kun pitää vielä maksaa verojakin...

Minä ainakin voisin maksaa lapseni päivähoitopaikasta tuon ehdottamasi 260 euroa, olisi se senverran edullista edelleenkin. Esim. Lontoossa hinta olisi helposti 1000 euroa per kk yksityisessä hoidossa, kun kunnallisiin hoitopaikkoihin ei olisi mitään mahdollisuuksia päästä.



Minäkin maksan mielelläni veroja, vaikka paljon maksankin, kun koen saavani niille rahoille edelleenkin paljon vastinetta. On totta, että kuntien taloutta pitäisi tarkastella kriittisesti. Siellä on mm. edelleen x-määrä henkilöitä, jotka eivät oikeasti tee yhtään mitään ja palkka juoksee tms. Kaikessa on varmasti parantamisen varaakin, sitä ei käy kieltäminen.

Ei ole päivähoitovastaista ymmärtää, että samasta rahapussista varoja menee myös nuorisolle, vanhuksille ja monille muille ikäryhmille kuin lapsille. Kuka meistä ei olisi lukenut vanhusten huonosta hoidosta, mutta eihän se ole ajankohtaista ennenkuin omalle kohdalle osuu. Minun ja sinun maksamasta verorahasta maksetaan myös terveyspalveluja, rakennetaan puistoja, ylläpidetään niitä, aurataan kadut jne, joista varmasti on meille molemmille hyötyä. Ja siitä maksetaan myös osa, jotta mummo siellä Kustaankartanossa saa hoivaa. Vaikkei se tule minulle niin silti se on minusta OIKEIN.



Minulle sopii aivan mainiosti, että joka korttellin perustetaan päiväkoti, oli jokaiseen asiakkaita tai ei. Olisihan minullakin sitten useampi työpaikkavaihtoehto, mistä valita:) Varmaan se sopii päättäjillekin, kunhan ensin vaan päivähoitomaksut saadaan kattamaan tontin, rakentamisen ja niiden jatkuvan huoltamisen kulut, päivähoitohenkilöstön, siivous- ja keittiöhenkilöstön palkat, pihojen leikkivälineet, sisätiloihin tarvittavien huonekalujen ja muun sisutuksen kulut, lasten lelut ja kaikki materiaalit jnejnejnejne. Menoeriä riittää. Tokihan perustamiskulut on vain aluksi, mutta kyllä ph-paikan ylläpito vaan on kallista. Moni miettii oman lapsen kohdalla, että juu, lapsen ruoka ja hoitajien palkat maksaa, mutta ei ne kulut jää siihen. Kuka on valmis maksamaan paikastaan enemmän, niin että palvelun tuotto pysyisi edes nollatasossa eikä menisi miinukselle?



Ja tuohon pätkätyökysymykseen, työttömän työnhakija n saadessa työpaikan, pätee tuo kahden viikon sääntö. Ainakin paperilla.

pumpuli77:

Eniten haluan kommentoida tuota päättäjien " tyhmyyttä" ja ylipäänsä kuntien taloutta. Kyllä, onhan siellä monta päivähoitoasioista vieraantunutta päättäjää, mutta kaikkihan on kiinni rahasta. Kuka tahansa meistä haluaisi, ettei yhtään päiväkotia lakkauteta. Haluamme antaa lisää palkkaa hoitajille. Haluamme tukea maailman köyhiä. Niin valtio kuin kuntakin on rajallinen, joka vuosi pitää päättää, mihin ne rahat laitetaan, kaikkeen haluamaan ne ei riitä millään. Jos sitä on vaikea ymmärtää niin pitää laittaa asiat minimikokoon ja ajatella oman perheen budjettia, eihän siitäkään voi venyä joka suuntaan, vaikka kuinka kaikkea haluaisimme.

Rahasta toki, mutta toki myös arvoista ja siitä, mihin se vähä raha ensisijaisesti sijoitetaan. Kyllä itse ainakin ymmärrän, että kun minulla on päivähoitoikäinen, tottahan se päiväkotipaikka on silloin tärkein asia, mutta en mielestäni ole ihan niin typerä ja rajoittunut, etten osaisi ajatella, että kunnan muillakin asukkailla on tarpeita. Kuten vaikkapa nuorisolla ja vanhuksilla ja pitkäaikaissairailla. Mielelläni näkisin palveluja lisättävän kautta linjan sitä kutsutaan hyvinvoinniksi... Mutta ei, Vantaa, jonka talous on ollut lievästi sanottuna kuralla jo pitkään, päätti esimerkiksi leikata kotihoidontukea ja valittaa päivähoitopaikoista, mutta lähes samaan aikaan investoi huimia summia uuteen urheiluhalliin ja otti siihen jopa valtion takaamaa lainaa. En ymmärtänyt sitä silloin enkä nyt ja juurikin siitä syystä, etten voisi ymmärtää ketään, joka kyseisellä tavalla hoitaisi omaa talouttaan.

Minulle läheinen ihminen toimi liki 10 vuotta Uudellamaalla kunnallispolitiikassa ja lopulta luovutti. On täysin mahdotonta saada niitä " vanhoja gubbeja" ymmärtämään, ettei ehkä ole paikallaan tukea loputtomiin vaikkapa aikuisten miesten urheiluseuroja, kun kunnan muu talous suoraan sanoen pissii ja etenkään, kun samaan aikaan lapsilla ei ole harrastuspaikkaa... Tunnettu tosiseikkahan on esim.se, ettei tosiaan juniorijääkiekkoilijoille liikene järjellisiä harjoitusaikoja niistä hienoista, yhteisillä veromarkoilla rakennetuista halleista, kun isien ja setien pitää päästä sinne parhaaseen mahdolliseen aikaan.

No, nyt syrjähti pahasti, mutta kertoo vain siitä, että kyllä ne " päättäjät" usein ovat tietynlaista porukkaa eivätkä siellä välttämättä ne eettisimmin ajattelevat ja oikeasti hyviä ideoita uhkuvat ihmiset jaksa kovin kauaa vääntää...

Mitä palvelujen yksityistämiseen tulee, niin se on vihonviimeinen tie!! Minulla on kokemusta Ison-Britannian päiväkodeista ja vaikka omassa päivähoitojärjestelmässämme on ihan varmasti paljon korjaamisen varaa, niin se on suorastaan IHANTEELLINEN verrattuna vaikkapa Lontoon ultrakalliisiin yksityisiin päiväkoteihin, joissa ihan varmasti on joukossa mahtavan hyviäkin paikkoja Montessori-ideoineen, mutta on silkkaa arpapeliä, millaiseen paikkaan onnistut lapsesi saamaan. Yksityiset päiväkodit kun ovat kuitenkin viime kädessä liikelaitoksia.

Miksi MINUN lapsi ei saa hoitopaikkaa siitä talosta, johon hänet haluan? Miksi päättäjät eivät ole kekineet, kuinka hyvä idea olisi...ja miksi joku lapsen vanhempi, kuten minä, en halua varoja päivähoitoon. Toki haluan.



Minusta tämä keskustelu kuvaa vain suppeakatseisuutta. Kuka tahansa haluaisi enemmän varoja omiin tarkoituksiinsa ja katsotaan esim. että kun maksan veroja, pitää päivähoitopaikkoja löytyä. Prinsessa Fiona viittasi, että päivähoito on lähes ainoa perheille suunnattu tukimuoto, mutta samalla unohdetaan autuaasti neuvolajärjestelmä ja sen erityisyksiköt (perheneuvolat ymsyms), puistot, kulttuuripalvelut ja monen monta asiaa, joita veroja maksamalla saamme.



Toki haluamme aina varoja suunnattavan juuri niihin omiin tarpeisiimme, mutta fakta on, että niin kunnan kuin valtionkin varoista menee aina osa myös sellaisiin asioihin, jotka eivät meitä koske. Jonkun urheiluseuran saama tuki tuntuu käsittämättömältä, mutta kun oma lapsemme 10 vuoden kuluttua liittyy ko. seuraan, on törkeää, jos varoja laitetaankin kunnan uuteen päiväkotiin eikä lapsemme urheiluseuraa tukemaan.



OT, äitini on kunnanvaltuutettu, ollut kahdessa eri kunnassa. Tiedän varsin hyvin, kuinka vähän ja paljon yksi nainen voi vaikuttaa. Itse voimme yrittää asioihin ja vallassa oleviin arvoihin vaikuttaa äänestämällä. Siltikään kaikki, mitä itse haluamme, ei tule toteutumaan kuin nappia painamalla. Helpottaa paljon omaa oloa, kun ymmärtää muillakin olevan tarpeita ja omien tarpeidemme olevan muuttuvia.

Samaan aikaan, kun esimerkiksi vauvaperheiden mahdollisuus saada esim. kodinhoitajan apua on käytännöllisesti katsoen nolla (toisin kuin kuuleman mukaan vielä 1980-luvulla), puistotoimintaa ja kerhoja on lakkautettu eli juuri niitä vaihtoehtoisia hoitomuotoja, joita nyt niin kovaäänisesti vaaditaan käytettävän. Osa vaatii sitten vielä luopumaan siitä likimain ainoasta tukimuodosta, joka on lapsiperheiden arjessa mukana. Toki neuvolajärjestelmä on hieno, mutta ei se kerran vuodessa tapahtuva tarkastus korvaa näitä edellämainittuja toimia. Ja tiedänpä että omalla paikkakunnallani esim. perheneuvolaan on erittäin vaikea päästä. Se, että jonkun kotona olevan vanhemman lapsi on päivähoidossa edes osa-aikaisesti saattaa olla juuri se oljenkorsi, joka pitää perheen pinnalla ja sillä ehkäistään monia ongelmia tulevaisuudessa. Väittäisin, että se on yhteiskunnalle sijoitus, joka kannattaa myös taloudellisesti pitkällä tähtäimellä.

Ja tietysti jokainen vaatii rahaa siihen toimintaan, joka itselle on tärkeää. Kuka muukaan sitä vaatisi?

Sattumalta muuten tuo vanhusten hoidon tilanne on omalla kohdalla ollut jo vuosia hyvinkin ajankohtainen asia, vaikka en nyt itse henkilökohtaisesti ole se, joka sitä hoitoa tarvitsee. Sama juttu pätee silläkin saralla, pitää osata vaatia. Sääliksi käyvät ne vanhukset, joilla ei ole omaisia vaatimassa ja puolustamassa heidän oikeuksiaan. Hyvääkin hoitoa on mahdollista saada, mutta se vaatii omaisilta todella kovaa työtä ja periksiantamattomuutta.

pumpuli77:

edelliselle Prinsessalle

Ei ole päivähoitovastaista ymmärtää, että samasta rahapussista varoja menee myös nuorisolle, vanhuksille ja monille muille ikäryhmille kuin lapsille. Kuka meistä ei olisi lukenut vanhusten huonosta hoidosta, mutta eihän se ole ajankohtaista ennenkuin omalle kohdalle osuu.