Onko tosiaan niin, että erakoituneet /syrjäytyneet ovatkin läheisriippuvaisia??

Itse olen läheisriippuvaisesta perheestä ja kyllä on suuri ero niihin perheisiin missä oltiin vaan läheisiä.



Läheisriippuvuuden olemusta on hankala ymmärtää, mutta onneksi tTommy Helsten on tehnyt suuren työn ja kirjoittanut asiaa auki.



Yksi asia mikä läheisriippuvaisessa perheessä kasvaneita lapsia riivaa on todellisuudentajun heikkkous. Kun olet itse tuntenut, havainnut jotakin- mutta ympäristö on sen kieltänyt/mitätöinyt- aikuisenakin on vaikea luottaa omiin havaintoihinsa. Jos enää edes osaa tehdä havaintoja. Ja siksi on usein riippuvainen muista- seuraa heidän käsityksiään ja yrittää samaistua niihin. Ei ole siis omia aisteja joiden varassa toimia.



Minäkuva on myös heikko tai vääristynyt;: et oikein tiedä kuka olet, mitä tunnet, mistä pidät, ei ole välttämättä juuri mitään muistoja- kun ei ole tuntenut lapsenakaan omia tunteitaan. On täysin ulkoaohjattu- valmiina vaan vastaamaan toisten impulsseihin, ikäänkuin väline. - tämän vastakohtana on ihminen joka seisoo jaloillaan, tuntee itsensä- hyvät ja huonot puolensa, voi aina valita; vastata ei tai kyllä ja toimia itsensä parhaaksi Läheisriippuvainen ei edes tiedä että hänen pitäisi suojella itseään, hoitaa itseään, elää elämäänsä.



Tottakai kaikessa kanssakäymisessä on riippuvuuselementtejä, mutta sairautena lläheisriippuvuus on kyllä todellisuudentajun, persoonallisuuden, koko oman elämän amputaatio. Jos nyt näin symbolisesti puhuu niin niin onnkesi nää amputoidut ominaisuudet on suurelta osin uudistuvia, niin että terapiassa voit löytää uudet idut ja kasvattaa pikku hiljaa amputoidun minöäsi ja elämäsi kasaan. Surua kyllä riittää- mitä kaikkea olisikaan voinut tehdä esim. ensimmäisellä kolmellakymmenellä elinvuodellaan:(( .

Läheisriippuvainen ei edes tiedä että hänen pitäisi suojella itseään, hoitaa itseään, elää elämäänsä.

Surua kyllä riittää- mitä kaikkea olisikaan voinut tehdä esim. ensimmäisellä kolmellakymmenellä elinvuodellaan:(( .

Tai neljälläkymmenellä... Toisaalta saa olla kiitollinen että on lopulta tajunnut. Osa läheisriippuvista ei koskaan tule tietämään että heiltä on mitään amputoitukaan.

Kun oma historia on tämä- niin usein mietin, mistä jotuu tämä kamala julmuus ja lynkkausmentaliteetti tällä palstalla? Voisko silläkin olla tekemistä tän saman asian kanssa?Vai jotain ihan muuta?

Kun tuntuu että ne, jotka on selvinneet läheisriippuvuudesta, on saaneet sitten aika paljon viisautta, lämpöä jne loppuelämäkseen käytettäväksi.



t. 23

kaikennäköistä hoitoa voidaan yrittää ja antaa ja proteesikin tehdä, mutta se tosiasia, että jalkaa ei enää ole on TOSI. Sitä voi sitten yrittää opetella elämää ilman jalkaa, mutta se jalka on lopullisesti menetetty.



Sitten muut ihmiset käskevät sinua juoksemaan maratonin ja eivät kerta kaikkiaan käsitä mikset tee sitä!!! Tämä ihmetyttää minua.

Kun tuntuu että ne, jotka on selvinneet läheisriippuvuudesta, on saaneet sitten aika paljon viisautta, lämpöä jne loppuelämäkseen käytettäväksi.

Että jos siitä selviää, niin tulee hirmu armolliseksi maailmaa kohtaan. Kova hinta sillä kyllä on!

Kyllä näin voi olla.



Läheisriippuvainen ei ole ihminen, jota kukaan terve ihminen haluaa lähelleen. Yleensä hänen lähellään on vain niitä autettavia tai sitten hyväksikäyttäjiä. Autettava voi joskus päästä jaloilleen (tai kuolla) ja hyväksikäyttäjä häipyy, kun ei enää mitään irtoa.

Läheisriippuvuudesta voi oikeesti parantua, mutta silloin on myös kohdattava se koko elämättä jäänyt elämä- sen seuraukset muille ja surtava. Jos ei suostu kohtaamaan ja suruun, tulee viha ja katkeruus.



Musta tuntuu että et ole vielä saanut otetta itseesi. Koska kyllä sulla on niin kauan kuin elät, mahdollisuus löytää voimavaroja, onnea ja iloa niin että voit elää!

Ehkä lähelläsi on liikaa läheisriippuvaisia, jotka eivät päästä helpolla irti?



Jatka eteenpäin, kyllä jalat löytyy- mutta ei silloin kun toiset käskee, vaan silloin kun itse löydät!



Tsemppiä!

Läheisriippuvuudesta voi oikeesti parantua, mutta silloin on myös kohdattava se koko elämättä jäänyt elämä- sen seuraukset muille ja surtava. Jos ei suostu kohtaamaan ja suruun, tulee viha ja katkeruus.

Kuka pystyy vetämään sen oikean viivan terveen ja ei terveen välille loppujen lopuksi. Jos ei ole läheisriippuvainen, saattaa olla muuten häiriintynyt persoona, narsisti, mielipuoli, psykopaatti..lista on loputon.

Kukaan jolla on terve suhtautuminen muihin ihmisiin, ei viihdy läheisriippuvaisen kanssa. Tai jaksa.



Minulla on melkein 50 vuoden kokemus siitä yrittämisestä...



29

siihen että tulee hyväksytyksi omana itsenään - jos nyt edes tietää millainen itse on. Hän myötäilee, on varuillaan, yrittää olla helppo ja kiltti jotta tulisi hyväksytyksi, hänen todellisista tunteista tai mielipiteistä ei voi olla varma.

Vuorovaikutus ei siten ole välitöntä ja helppoa.

Kun läheisriippuvainen ei uskalla tuoda kielteisiä tunteita tai sanoa mielipiteitään, ne patoutuvat ja voivat joskus tulla sitten täydeltä laidalta ulos.



Läheisyyttä ei voi saavuttaa, jos ei ole aitoutta.

Itse olen elänyt läheisyyttä vailla olevia ihmissuhteita läpsuudenkodissa, sitten mennyt tietenkin naimisiin saman vamman edustajan kanssa. Vasta paljon yli kolmekymppisenä olen saanut itseni kuiville.

Ja täytyy sanoa, että jos läheisriippuvainen on äiti, niin nostan hattua kaikille lapsille jotka ovat siitä suosta nousseet. Läheisriippuvainen äiti kun ei pahimmassa tapauksessa hyväksy lapsilleen mitään tunteita. Ainut tapa olla olemassa on aistia äitinsä toiveet ja siihen päälle mielialat ja toimia niiden mukaan. meillä ainakin oli ihan sekopäistä menoa, jos taloon tupsahti tunteita tai asioita jotka eivät äidille sopineet.



Läheisriippuvainen ihminen voi olla siis aivan kauhea manipuloija ja tyranni heikompiensa edessä. Vanhemmiten olen ymmärtänyt, että äitini ei nimenomaan halunnut nähdä todellista tilaansa, hän ei halunnut tuntea syyllisyyttä tekojensa seurauksista, vaan häntä oli kohdeltava kuin isoa vauvaa. Ja tämä trauma ei ole tehnyt läheisyyttä kovin helpoksi minullekaan.

mutta minä uskon että hän ei oikeasti ole pystynyt näkemään todellista tilaansa. Hänellä ei todennäköisesti ole siitä aavistustakaan ja tuskin kykyä koskaan ymmärtääkään. Mun elämä oli yhtä helvettiä siihen asti että jouduin tavallaan selkä seinää vasten ja pohjalle ja todellisuus hieroi itsensä mun naamaa vasten. Sitten jouduin pakosta vähän raottamaan panssaria, koska ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa. Jos olisi pieninkin vaihtoehto ollut, olisin varmasti jatkanut edelleen samaa rataa. NIIN paljon sattui ruveta tunnustamaan todellisuus. Mulla tämä prosessi on sattunut niin kovasti, että välillä olen ajatellut että tule psyykkisestä kivusta hulluksi. Ei sellaiseen kukaan lähde jollei ole ihan pakko. Joten sikäli mulla oli tuuria että jouduin pohjalle. Enkä tarkoita mitään viinan läträystä, mutta muuten elämä oli täysin umpikujassa.

Luulen että suomessa on erittäin paljon läheisriippuvaisia, joilla kulissit kunnossa, mutta joko oma elämä tai koko perheen elämä ihan hirveää. Vaikka ei oliskaan alkoholia tai muuta selkeää "tunnustettua" syytä. Tunne-elämä vaan on niin kieroutunut.



Mä olen onnellinen (vaikka veroa kai loppuiän kohtalostaan maksaakin) siitä että kaiken tän jälkeen ymmärtää tunteiden merkityksen ja sen että niiden hyvinvointi ei ole itsestäänselvää vaan todellakin haurasta javaalittavaa. ja koen itse ainakin eläväni hyvin rikasta elämää juuri tästä syystä. en kumartele ulkopuolisia määritelmiä vaan osaan arvostaa omia tekemisiäni. ja silloinhan onni ja rikkaus on kiinni pienestä.

vaan se henkilö joka hänet on sairastuttanut. Nämä sairastuttajat ovat yleensä narsisteja tai psykopaatteja (siis vanhempiensa uhreja myös). Läheisriippuvainen yrittää kaikin puolin miellyttää lähipiiriään ja pelkää hylätyksitulemista yli kaiken. He myös keräävät ympärilleen luusereita, jotka haluavat tulla hyysätyiksi tai ovat muuten hyväksikäyttäjiä. Läheisriippuvainen on arka ja kiltti ihminen.

vältellessään vastuutaan eli vaikeiden asioiden kohtaamista läheisriippuvainen voi olla tyranni ja manipuloida toisia. Läheisriippuvainen on uhri- niinkuin kai melkein kaikki toisille väkivaltaakin tekevät, ja voi kiemurrella loputtomasti omassa itsekeskeisessä murhenäytelmässään.

Kuva läheisriippuvaisesta avuttomana rassukkana joka ei voi muuta kuin kärsiä on läheisriippuvaisen oma fantasia johon hän pakenee ettei tarttis ryhtyä vaikeaan prosessiin. Läheisriippuvaisuus ei ole pelkästään mitään arkaa ja kilttiä puuhastelua, vaan voi vahingoittaa läheisiä, varsinkin omia lapsia ja näin siirtää sairauden heihin.

Ja puhun kokemuksesta.

Läheisriippuvainen itse voi ajatella olevansa vain arka ja kiltti ja kaikki paha on jossain muualla. Mut todellisuudessa hänenkin on kohdattava omat pahat tekonsa ja otettava niistä vastuu.

Läheisriippuvainen on arka ja kiltti ihminen.

Samalla hän voi olla aikamoinen marttyyri ja elää uhrin asemasta käsin. Läheisriippuvainen kärsii masennuksesta ja ahdistuksesta, ja tämä taas poikii sen että perheessä kasvaa uusia läheisriippuvaisia, kun vanhemman masennus ja ahdistus on virtahepona olohuoneessa ja lapsi/lapset rajoittavat itseään etteivät kuormittaisi vanhempaansa lisää. Näin kierre jatkuu.

Onnea 37 nykyisestä elämästäsi:).

Ja onnea itsellesikin! En tiedä mihin tätä edes vertaisi. Ehkä siihen että herää kamalasta painajaisesta vieralla planeetalla ja kaikki pitää opetella uudestaan. Kamalaa, vaikeaa ja hienoa samalla kertaa.

kokenut vanhempansa arkana ja kilttinä:D Ja ihan kiusallaan sitten ollut onneton ja ihan pihalla. Todennäköisemmin lapsi näkee läheisriippuvaisen vanhempansa enemmänkin jättivauvana- kuten joku kirjoitti. ja vauva on vaativa ja itsekeskeinen eikä ymmärrä muita olevan olemassakaan.



Sinä joka kirjoitit- tuon arka ja kiltti- taitaa olla pitkä matka edessä.

ei sitä voida asettaa heiveröisen, sairaiden ihmisten niskaan. Tämän ketjun katkaiseminen vaatii siis jotain muuta, kuin vanhempien syyllistämistä - tai kenenkään syyllistämistä. Syyllistetäänkö syöpäsuvutkin näin? Ei, vaan hoidetaan yhteiskunnan varoin kuntoon. Mutta kun ei hoideta, ei, ei. Vanhempien vain pitäisi ominnokkinensa kasvaa "aikuisiksi" ja katkaista miljoonien vuosien ketju. Et silleen, kokoomus taas asialla...