Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten ne äidit, jotka laittavat lapsensa 10kk pk:iin, oppivat tuntemaan lapsensa?
27.09.2007 |
Siis pohjia myöten? Miten te opitte lukemaan lastenne tarpeita? Että pienimmistäkin eleestä/ilmeestä tiedätte, mikä lastanne vaivaa? Mistä hän tykkää, mistä ei? Kun ette elä siinä arjessa ollenkaan mukana?
Ihan oikeesti mä oon kelannut tätä. Että jääkö se äiti-lapsi-suhde jotenkin vajaaksi niillä, jotka laittavat alle vuosikkaan hoitoon?
Musta tää arjen ' kamaluus' on tässä äitiydessä se juttu. Että näkee oikeesti vaivaa lapsen eteen, ottaa sen kaiken kiukun ja paskan vastaan eikä pakene töihin. On vastuussa lapsensa kasvatuksesta ja ensimmäisistä elinvuosista 100%.sti.
Mä ainakin koen, että se, että mun 3v poika tykkää laulaa ja soittaa, on tavallaan MUN ansiota, koska minä olen nähnyt vaivaa tarjotakseni lapselleni laulua, soittoa, musiikkia. Ei kukaan muu, ei päiväkoti tai tarhatäti vaan MINÄ. Saanhan mä olla ylpeä? tai siitä, että mun lapset ovat oppineet käytöstavat? Osaavat sanoa kiitos ja hei ja päivää. Kukaan muu ei ole näitä opettanut, minä äitinä olen sen tehnyt.
Minusta olis kurjaa, että joku muu ottais sen hoitovastuun ja kasvatusvastuun.
Miltä teistä tuntuu, teistä, jotka ootte laittaneet pienen hoitoon? Onko teidän äitiys jotenkin kateissa?
Kommentit (93)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ap:n aloitus on suorastaan pelottava lapsen näkökulmasta katsottuna! Hän vaikuttaa juuri sellaiselta äidiltä, jonka AINOA sisältö elämässä on lapsi. Siis ihan oikeastiko joku ajattelee, että on HUONO asia, jos lapsi oppii joitakin taitoja muiltakin kuin äidiltään?!
Hui, oikeesti karmivaa.
Ja minä sentään olen itsekin kotiäiti. Voin vain kuvitella, miltä aloitus kuulosti työn ja perheen onnistuneesti yhdistäneiden äitien korvissa... Oletko oikeasti ap noin musta-valkoinen vai oliko tämä provo?
Lapsi on todellinen äitin tyttö edelleen! Olen lempeä, tunteellinen ja lapsirakas. Tiesin jo ennen äitiyslomaa palaavani töihin heti sen loputtua. Äitiysloman aikana mieli ei muuttunut paitsi sitten, kun kaikki oli jo sovittu ja työhönpaluu siinti silmissä, alkoi ahdistaa. Onneksi se meni nopeasti ohi, kun arki alkoi sujua luontevasti, lapsi on tasapainoinen ja meidän suhde yhtä lämmin kuin aikaisemmin.
Vierailija:
tiesittekö jo raskausaikana, ettette tule olemaan kotona kuin äitiysloman ajan? vai muuttuiko mielipide vauva-aikana?
mä luulen, että monella mieli muuttuu vauva-vuoden aikana...siis niillä, jotka ei ole päässeet kiinni siihen vauva-arkeen ja tunetvat sen jotenkin tosi rankaksi...ei ole kentie ssaanut yhteyttä omaan lapseen, ei tunne sellaista TARVETTA olla oman lapsensa kanssa...
ne äidit varmaan menee 10kk ä-loman jälkeen töihin...
vai?
kyllä minä näen lastani aamuisin ainakin tunnin ennen päivähoitoon menoa ja kotona ollaan n klo 17 viimeistään eikä lapsi mene vielä klo 18 nukkumaan ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ei ehkä kannata antaa leikkiä muiden kuin äidin kanssa, että äiti oppii varmasti tuntemaan lapsensa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä palasin töihin, koska raha ei kasva puussa. Saan yli 2000 Euroa enemmän käteen töissä, vaikka huomioi hoitomaksun... Siinä lienee tärkein syy ja sitä paitsi lähipiirissä on hyviä kokemuksia hoitoon menemisestä eli lapset ovat olleet tyytyväisiä, kehittyviä ja heistä on tullut fiksuja nuoria/aikuisia.
Vierailija:
ja kun se ei olekaan ihanaa auvoista ruusuilla tanssimista, vedotaan rahapulaan tai vastaavaan ja pannaan muku hoitoon.
Vasta nykyään on äideillä mahdollisuus viettää lastensa kanssa niin kauan aikaa kotona yhteiskunnan varoin. Vielä parikymmentä vuotta sitten äitiysloman pituus oli 3 kk. Töihin oli valtaosan pakko palata. Vielä kauemmas historiassa mentäessä lapsia hoidettiin työnteon lomassa (menehän nyt siitä häiritsemästä-mentaliteetilla). Nykyisin toki arvomaailma ja suositukset ovat toiset, mutta eivät mitään absoluuttisia totuuksia, sillä ne ovat aina aikakaussidonnaisia.
Se, että on äitejä jotka " uhrautuvat" lastensa eteen on toki kaunista, mutta en usko, että tulevaisuudessa voidaan näyttää kunnollisia esimerkkejä siitä, että juuri kotihoito olisi heistä tehnyt jollain tavalla kunnollisempia ja eheämpiä ihmisiä kuin näistä muualla hoidatetuista. Voin toki olla väärässäkin.
Ja loppuun vielä pakko sanoa, että minä en ainakaan osaa tulkita 1v 5kk lapseni jokaista oikkua ja elettä vaikka kotona hänen kanssaa olenkin. No, hän on onnellisessa asemassa, koska palaan töihin vasta ensi syksynä, mutta syntymäisillään oleva pikkusisar joutuu vuoden ikäisenä hoitoon. En väitä etteikö kirpaisisi tuo ajatus, mutta niin sen vaan on mentävä.
Vierailija:
elämä on niin paljon iisimpää, kun saa laittaa lapsensa toisten hoidettavaksi ja relata itse duunissa aikuisten ihmisten parissa.
sellaista se on nykypäivänä.
sitä paitsi monelle lapsi on vaan koriste tai ylippäätään sellanen imago-juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelin, että minusta tulee pullantuoksuinen kotiäiti, mutta vaikea synnytyksen jälkeinen masennus muutti tilanteen ja lähdin töihin lapsen ollessa 7-kuukautinen. Nyt koko perhe voi hyvin =)
Lapseni on hoidossa keskimäärin 8,5h päivässä (silloin alussa hänellä oli hoitaja kotona noin 7h/päivä). Elämä heittelee toisinaan ennakoimattomasti, älkäämme siis arvostelko toisiemme päätöksiä, vaan tukekaamme toisiamme. Miksi äiti on toiselle äidille susi?
Typerää puhua " uraäideistä" . Suurin osa lapsensa 10kk hoitoonviejistä on ihan tavallisia työssäkäyviä äitejä, ei mitään uratykkejä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollut 3kk ikaisesta ja nyt on 1v4kk.
Aiti minulta kyselee sita sun tata kun sanoo avoimesti ettei tieda mita lapselle kuuluu. Pidetaan tietty reissuvihkoa ja kerron kuulumiset mutta silti... Nakee vanhempiaan lahinna siis la-su.
rumbaa päivittäin olipa sitten arkipäivä tai viikonloppu, joten miehenikin ehtii kyllä saada tästä osansa sen 2,5 vrk:n aikana (pe klo 17.00 - ma klo 8.00) jonka on viikonloppuisin kotona, lisäksi arki-illat, lomat, arkipyhät jne. Ei tosiaankaan joka ikinen päivä ole sellainen että työssä käyvä vanhempi on lapsensa kanssa vain 2 h/vrk, eiköhän se ole vähemmistö vanhempia joilla oikeasti on näin vähän aikaa lapselleen.
T. 6 & 21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näen hoitolastani 55 tuntia viikossa.
Vanhemmat pari tuntia iltaisin ja viikonloput.
Tuntimäärät eivät muutenkaan kerro olennaista: äidin sydän kuuluu lapselle varmasti aina enemmän kuin hoitajan sydän, vaikka hoitaja olisi kuinka lapsirakas ja ihana tahansa. Oma lapsi on aina oma.
Ja jos nyt tuntimääriä silti halutaan laskeskella, niin tässä esimerkki:
Meillä lapset on olleet hoidossa 30-35 tuntia viikossa, josta päiväuniin menee 10 tuntia viikossa. Kotona he viettävät kanssamme aikaa joka viikko n. 133-138 tuntia viikossa, josta uniin menee n. 70 tuntia. Hereilläoloaikaa meillä on siis joka viikko melkein triplaten hoitajiin verrattuna, vaikka tässä pikalaskelmassa ei ole huomioitu lomia... Kaikkiaan kesälomat, joululomat, pidennetyt viikonloput ja jo pelkät sairauspoissaolotkin mukana laskien tuntimäärä kääntyy jo sellaiseksi, että hoitopäivät ovat suorastaan pisara meressä. Käytännössä toki hoitopaikalla on silti merkitystä lapsen elämään, mutta hyvä koti paikkaa huononkin hoitopaikan (harvemmin toisinpäin).
enkä ole sitä traumana ottanut. PIkemminkin: mulla on ihana suhde tuohon rakkaaseen hoitajaani yhä :) Silti rakas suhde äitiini :)
Samalla periaatteella voisi väittää ettei tunne esim. ystäviään tai puolisoaan kun heidän kanssaan ei ole jatkuvasti 24 h/vrk. Outo ajatus kerrassaan !
Että mitä se tekee lapselle, kun hänet revästään kesken kaiken äidin " sylistä" vieraaseen paikkaan?
t. 6&21&51
Nyt tämä kotiäiti poistuu koneelta olemaan läsnä omille lapsilleen :-D
1-vuotiaani (juuri täytti) on 5 pv / vk, 6 h / pv päiväkodissa. Loput ajasta minun ja isänsä kanssa. Tunnemme lapsemme hyvin, ja joka kerta hänkin on mukaan lähtenyt, kun olen mennyt hakemaan. Ei ole tarrannut hoitajaansa kiinni, että enkä lähe.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä oma äiti varmasti tuntee lapsensa paremmin kuin hoitotäti, vaikka lapsi olisikin hoidossa 35-40 tuntia viikossa. Tietysti sellainen äiti ei tunne, jota lapsi ei kiinnosta yhtään, mutta normaali äiti kyllä tuntee!
Te olette ihan kajahtaneita täällä tuon kotiäitihössötyksenne kanssa.... sälittävää.