Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten ne äidit, jotka laittavat lapsensa 10kk pk:iin, oppivat tuntemaan lapsensa?
27.09.2007 |
Siis pohjia myöten? Miten te opitte lukemaan lastenne tarpeita? Että pienimmistäkin eleestä/ilmeestä tiedätte, mikä lastanne vaivaa? Mistä hän tykkää, mistä ei? Kun ette elä siinä arjessa ollenkaan mukana?
Ihan oikeesti mä oon kelannut tätä. Että jääkö se äiti-lapsi-suhde jotenkin vajaaksi niillä, jotka laittavat alle vuosikkaan hoitoon?
Musta tää arjen ' kamaluus' on tässä äitiydessä se juttu. Että näkee oikeesti vaivaa lapsen eteen, ottaa sen kaiken kiukun ja paskan vastaan eikä pakene töihin. On vastuussa lapsensa kasvatuksesta ja ensimmäisistä elinvuosista 100%.sti.
Mä ainakin koen, että se, että mun 3v poika tykkää laulaa ja soittaa, on tavallaan MUN ansiota, koska minä olen nähnyt vaivaa tarjotakseni lapselleni laulua, soittoa, musiikkia. Ei kukaan muu, ei päiväkoti tai tarhatäti vaan MINÄ. Saanhan mä olla ylpeä? tai siitä, että mun lapset ovat oppineet käytöstavat? Osaavat sanoa kiitos ja hei ja päivää. Kukaan muu ei ole näitä opettanut, minä äitinä olen sen tehnyt.
Minusta olis kurjaa, että joku muu ottais sen hoitovastuun ja kasvatusvastuun.
Miltä teistä tuntuu, teistä, jotka ootte laittaneet pienen hoitoon? Onko teidän äitiys jotenkin kateissa?
Kommentit (93)
1. He haluavat olla lapselleen se tärkein ihminen maailmassa.
2. Sitten he kuitenkin haluavat, että lapsella on sisaruksia, jolloin lapsista tulee jengi vanhempia vastaan.
MINUSTA ÄIDIT JOTKA TEKEVÄT 3-4 LASTA OVAT IHAN YHTÄ ETÄÄNTYNEITÄ LAPSISTAAN KUIN NE JOTKA MENEVÄT TÖIHIN, KOSKA HE EIVÄT SAA SUORAA KONTAKTIA SIIHEN LAPSEEN YKSILÖNÄ VAAN AINA ON JOKU TOINEN VÄLISSÄ!
Kiitos kun luitte mielipiteeni!
Hyvä äiti on kotona, mutta ei tee LIIKAA lapsia! 3-4 lasta on jo liikaa. Äiti ei silloin ehdi tutustua hyvin lapsiinsa, vaan lapset tutustuvat toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mikään " kotiäiti" , minulla on akateeminen koulutus ja hyvä työpaikka ollut odottamassa, jossa nyt taas toiminkin ja jossa viihdyn. Koulutukseni on kasvatustieteen puolelta, ja sen tietämyksen pohjalta olen halunnut lasten ensimmäiset vuodet olla kotona. Lapsia on meillä edellisen kirjoittajan " sallima" 2, eli ilmeisesti olen sitten täydellinen äiti :-D Minä ymmärrän kotiäidiksi äidin, joka ei lasten täytettyä kolmekaan aio palata työelämään. Suurin osa meistä siis ainoastaan tilapäisesti luopuu " urasta" ensimmäisten tärkeiden vuosien ajaksi.
menee töihin, mutta tekee sen verran vähemmän, että lapsen hoitopäivän pituus on esim. max. 6 tuntia, josta päiväuni ainakin tunnin. Silloinhan lapsi on kuitenkin valtaosan ajastaan vanhempien kanssa: arkipäivisin vähintään puolet + kaikki viikonloput, lomat, sairauspoissaolot. Ei vaihtoehdot ole vain kokonaan kotona tai lapsi alusta asti 11 tuntisia päiviä hoidossa.
Vierailija:
Onko joku sanonut, että lasta pitää " vahtia" 24/7. Lapsilla on isäkin, ainakin meillä, joka on aina oman osansa hoitanut.
EI muodostu kovin hyvää suhdetta tuolloin, vai mitä
Luitko peräti lastentarhanopeksi? Hui. Mahtaa nyt löytyä ammattitaitoa tehdä ammatillisesti tälläiset päätökset...
Vierailija:
En ole mikään " kotiäiti" , minulla on akateeminen koulutus ja hyvä työpaikka ollut odottamassa, jossa nyt taas toiminkin ja jossa viihdyn. Koulutukseni on kasvatustieteen puolelta, ja sen tietämyksen pohjalta olen halunnut lasten ensimmäiset vuodet olla kotona. Lapsia on meillä edellisen kirjoittajan " sallima" 2, eli ilmeisesti olen sitten täydellinen äiti :-D Minä ymmärrän kotiäidiksi äidin, joka ei lasten täytettyä kolmekaan aio palata työelämään. Suurin osa meistä siis ainoastaan tilapäisesti luopuu " urasta" ensimmäisten tärkeiden vuosien ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä puhu nyt mistään vauvan jättämisestä isälle 10 tunniksi tosiaankaan.
Lapsen perusturvallisuus muodostuu kiinteän hoitajasuhteen kautta 2-3 ensimmäisen elinvuoden aikana. Kysykää keneltä hyvänsä psykologilta tai psykiatrilta, jos ette usko. Ihan turha teille tätä selittää. Laittakaa vaan lapset vaikka viikon ikäisinä hoitoon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tärkeintä tuntea lastaan läpikotaisin, vaan antaa hyvä pohja lapsen elämälle. Se ei välttämättä vaadi sitä, että äiti on lapsen kanssa kaikki päivät kotona 3v asti.
Vierailija:
Riittää aivan mainiosti, että ymmärtää lapsen tempperamenttia, vahvuuksia/heikkouksia, haasteita ihan niin kuin muissakin läheisissä ihmisissä.Enemmän kuin läpikotaisin tuntemista korostaisin varsinkin lasen kasvaessa sitä, että osaa viestiä lapsensa kanssa oikealla tavalla.
Kyllä varmasti 3-vuotiasta osaakin lukea välillä kuin avointa kirjaa, mutta kokeilepa tuota samaa murrosikäisen kanssa.
Mielestäni tavoitteeni vanhempana on luoda lapselle turvalliset elämänolosuhteet ja kiintymystä ja rajoja eikä se, että tuntisin tämän tietyn ihmisen läpikotaisin.
Jotenkin halventavaa edes ajatella, että toisen ihmisen voisi niin tuntea.
Vierailija:
MINUSTA ÄIDIT JOTKA TEKEVÄT 3-4 LASTA OVAT IHAN YHTÄ ETÄÄNTYNEITÄ LAPSISTAAN KUIN NE JOTKA MENEVÄT TÖIHIN, KOSKA HE EIVÄT SAA SUORAA KONTAKTIA SIIHEN LAPSEEN YKSILÖNÄ VAAN AINA ON JOKU TOINEN VÄLISSÄ!
Kiitos kun luitte mielipiteeni!
Hyvä äiti on kotona, mutta ei tee LIIKAA lapsia! 3-4 lasta on jo liikaa. Äiti ei silloin ehdi tutustua hyvin lapsiinsa, vaan lapset tutustuvat toisiinsa.
Mihin perustat tuon väitteesi, joka ainakin minusta tuntuu hyvin oudolta. Kyllä minä ainakin tunnen jokaisen lapseni, hänen luonteensa, ominaisuutensa ja temperamenttinsa. Ja vietän tasapuolisesti jokaisen kanssa aikaa myös kahden kesken. Sehän on pelkästään organisointi- ja priorisointikysymys. t. Neljän äiti lievästi huvittuneena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
10 tuntia hoidossa ja nukkuu yöunia 10-12 tuntia. Eli montako tuntia vanhemmat ovat läsnä lapsen ollessa hereillä. Tuossa tilanteessa olisi pitänyt jättää lapsi tekemättä.
ota huomioon, että kaikki avlaiset eivät asu Hesassa. Meillä esim lapsi menee hoitoon yhdeksäksi ja hänet haetaan sieltä kolmelta. Ja molemmat vanhemmat tekevät täyttä päivää. Kun on mahdollisuus joustaa, hyvä ihminen. Yksi vie, toinen hakee.
Ai että SINULLA on sitten joskus nelivuotias 10h tuntia hoidossa. OK, ymmärsin yskän. Itseäsi tuolla kirjoituksellla soimasit, se omatunto, se omatunto ;)
(Muiden lapsista en sano mitään. Lapset, perheet ja vanhemmat ovat ainutlaatuisia. Ja loppujen lopuksi, lapsi sopeutuu vaikka mihin, koska hän ei tiedä kuinka asiat " pitäisi tehdä" ).
Oman lapseni temperamentti muuttui selvästi siinä yhden vuoden kieppeillä. Ujosta ja arasta lapsesta kuoriutui rasavilli: kotihoidossa. Tavallaan voi ajatella niinkin, että jos lapseni olisi mennyt päivähoitoon alle vuoden ikäisenä ja muuttunut sitten villiksi, olisin automaattisesti ajatellut sen johtuvan eroahdistuksesta ja reagoimisesta päivähoitoon ja syyllistänyt itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Vierailija:
Töissäkäynti ei tarkoita sitä, että olisi ura. Ura voi olla olematta vaikka kävisikin töissä. Aivan samalla tavalla voi olla huono äiti vaikka olisi kotona!