Miten ne äidit, jotka laittavat lapsensa 10kk pk:iin, oppivat tuntemaan lapsensa?

ja kun se ei olekaan ihanaa auvoista ruusuilla tanssimista, vedotaan rahapulaan tai vastaavaan ja pannaan muku hoitoon.

10 tuntia hoidossa ja nukkuu yöunia 10-12 tuntia. Eli montako tuntia vanhemmat ovat läsnä lapsen ollessa hereillä. Tuossa tilanteessa olisi pitänyt jättää lapsi tekemättä.

itse laitoin melko pieninä hoitoon lapset, yhtään sen vähempää en heitä kuitenkaan rakasta. itse vain tarvitsen jotain muutakin elämääni.

ainakaan, jos vertaa niihin äiteihin, jotka hoitavat lapsensa 3-vuotiaaksi kotona.



tätä ei kukaan voi kieltää.

Eiks nii?

kaikki lapsen arkielämäkö tapahtuu vain sen max. 40 tunnin aikana jonka äiti on töissä? Itse olen kotiäiti ja lapseni eivät ole olleet kodin ulkopuolella hoidossa, mutta mieheni käy töissä ja silti hän tuntee lapsensa ja on päässyt osalliseksi arkielämästä ja lasten kasvatuksesta.



t. 6

heitä 2h/vrk? Jokuhan siinä on vääristynyt.

Totta nä vasiten...

Sinä varmaan olet kotiäiti? Ja vain se on oikein?

tiesittekö jo raskausaikana, ettette tule olemaan kotona kuin äitiysloman ajan? vai muuttuiko mielipide vauva-aikana?



mä luulen, että monella mieli muuttuu vauva-vuoden aikana...siis niillä, jotka ei ole päässeet kiinni siihen vauva-arkeen ja tunetvat sen jotenkin tosi rankaksi...ei ole kentie ssaanut yhteyttä omaan lapseen, ei tunne sellaista TARVETTA olla oman lapsensa kanssa...



ne äidit varmaan menee 10kk ä-loman jälkeen töihin...



vai?

tunne lapsiaan? Kun ovat heistä erossa 40 h / viikko. Millähän tämä yhteiskunta pyörisi jos kaikille pienten lasten isille ja äideille maksettaisiin täyspäiväisestä kotona olosta...

Riittää aivan mainiosti, että ymmärtää lapsen tempperamenttia, vahvuuksia/heikkouksia, haasteita ihan niin kuin muissakin läheisissä ihmisissä.

Enemmän kuin läpikotaisin tuntemista korostaisin varsinkin lasen kasvaessa sitä, että osaa viestiä lapsensa kanssa oikealla tavalla.

Kyllä varmasti 3-vuotiasta osaakin lukea välillä kuin avointa kirjaa, mutta kokeilepa tuota samaa murrosikäisen kanssa.

Mielestäni tavoitteeni vanhempana on luoda lapselle turvalliset elämänolosuhteet ja kiintymystä ja rajoja eikä se, että tuntisin tämän tietyn ihmisen läpikotaisin.

Jotenkin halventavaa edes ajatella, että toisen ihmisen voisi niin tuntea.

Vierailija:

Siis pohjia myöten? Miten te opitte lukemaan lastenne tarpeita? Että pienimmistäkin eleestä/ilmeestä tiedätte, mikä lastanne vaivaa? Mistä hän tykkää, mistä ei? Kun ette elä siinä arjessa ollenkaan mukana?

Ihan oikeesti mä oon kelannut tätä. Että jääkö se äiti-lapsi-suhde jotenkin vajaaksi niillä, jotka laittavat alle vuosikkaan hoitoon?

Musta tää arjen ' kamaluus' on tässä äitiydessä se juttu. Että näkee oikeesti vaivaa lapsen eteen, ottaa sen kaiken kiukun ja paskan vastaan eikä pakene töihin. On vastuussa lapsensa kasvatuksesta ja ensimmäisistä elinvuosista 100%.sti.

Mä ainakin koen, että se, että mun 3v poika tykkää laulaa ja soittaa, on tavallaan MUN ansiota, koska minä olen nähnyt vaivaa tarjotakseni lapselleni laulua, soittoa, musiikkia. Ei kukaan muu, ei päiväkoti tai tarhatäti vaan MINÄ. Saanhan mä olla ylpeä? tai siitä, että mun lapset ovat oppineet käytöstavat? Osaavat sanoa kiitos ja hei ja päivää. Kukaan muu ei ole näitä opettanut, minä äitinä olen sen tehnyt.

Minusta olis kurjaa, että joku muu ottais sen hoitovastuun ja kasvatusvastuun.

Miltä teistä tuntuu, teistä, jotka ootte laittaneet pienen hoitoon? Onko teidän äitiys jotenkin kateissa?

kuten 21 kirjoitti, miksi aina syyllistetään äitejä? Miksi ei kiinnostuta siihen, että isät saavat työskennellä niin pitkiä päiviä kuin haluaa ja äidin pitää ehdottomasti olla se 3 vuotta lapsen kanssa kotona? Meillä molemmat vanhemmat töissä, lapset 3 ja 1 v, ja minun mielestäni ja monien muidenkin mielestä tunnemme lapsemme mieheni kanssa todella hyvin!

vaikka osallistuukin keskimääräistä enemmän lasten hoitoon jne. kyllä se silti multa kyselee ohjeita ja neuvoja ja minä oon se, joka tietää nää metkut ja kujeet...lapset osaa vetää oikeista naruista isän kanssa,koska mä tiedän ne hommat jo...



ei se 2h päivässä todellakaan riitä.

Se oli myös työnantajallani tiedossa. Ei koskaan edes raskausaikana käynyt mielessä mikään hoitovapaa.

Vierailija:

tiesittekö jo raskausaikana, ettette tule olemaan kotona kuin äitiysloman ajan? vai muuttuiko mielipide vauva-aikana?

mä luulen, että monella mieli muuttuu vauva-vuoden aikana...siis niillä, jotka ei ole päässeet kiinni siihen vauva-arkeen ja tunetvat sen jotenkin tosi rankaksi...ei ole kentie ssaanut yhteyttä omaan lapseen, ei tunne sellaista TARVETTA olla oman lapsensa kanssa...

ne äidit varmaan menee 10kk ä-loman jälkeen töihin...

vai?

Mulla on 2v puolipäivähoidossa. Tulee kotiin ja menee päiväunille. Nukkuu 2-3 tuntia. Eli tavallaan olen lapsen kanssa aikalailla saman verran kun ne joiden lapset on koko päivän päiväkodissa vaikka oma lapsi tuleekin jo päiväunille kotiin. Mä siis opiskelen ja oon saanut opinnot järjestettyä niin, että iltapäivät vapaata. No anyways. Tänään oli kokonaan vapaata joten en vienyt lasta hoitoon. Tuttavan lapsi pikku flunsassa ja vanhemmilla paljon töitä niin sanoin että heidän lapsi voi tulla meille. Katselin sivussa kun lapset, oma ja kaverin leikki. Mä tajusin että mä en tunne mun poikaa kunnolla. Olin ihan äimänä miten järkevästi ne leikki ja mitä kaikkea ne jutteli siinä leikkiessään. Näin ihan uuden puolen pojastani.



Yleensä tän puolen näkee vaan päiväkodin henkilökunta koska en mä oo paikalla (noin pääsääntöisesti) katsomassa kun touhuaa kavereittensa kanssa!



Tuli pieni kateuden pisto päikkärin tätejä kohtaan kun saavat kokonaan tän puolen mun lapsesta.

Menin kolmikuisena hoitoon. Vaikka kuinka sanoisin, että siitä ei ole jäänyt mitään traumoja, minua ei uskottaisi. Mutta näin se vain on.

Meillä esikoinen meni ihanalle perhepäivähoitajalle 11-kuisena ja jäi uudestaan kotiin 3-vuotiaana. Toinen lapsemme jäi isovelin kanssa mummin hoivii 1-vuotiaana, kunnes siirtyi päiväkotiin isovelin kanssa 2,5-vuotiaana. Kolmas lapsemme oli kotihoidossa 3-vuotiaaksi asti ensin minun ja sitten mieheni kanssa, ja sen jälkeen hän on ollut samassa pk:ssa kuin isosisaruksensa aikanaan.



Väitän tuntevani kaikki lapsemme erittäin hyvin, ja miehenikin tuntee lapsemme ehkä jopa " keskimääräisiä isejä" paremmin. Lapsillamme on erittäin läheiset välit myös isovanhempiinsa.



Minusta kysymyksesi olikin tosi absurdi. Vai miten miehesi tuntee lapsenne, jos hän käy töissä? Ajatteletko vakavissasi, että jos äiti palaa töihin, hän ei ehdi olla LÄSNÄ lapsilleen enää ollenkaan? Itse koen olleeni aina erittäinkin aktiivinen ja läsnäoleva äiti, vaikka olen myös töitä tehnyt lasten ollessa pieniä(kin). Ja vastaavasti tunnen sellaisia äitejä, jotka eivät juuri lapsiaan tunne, vaikka ovat olleet pitkään kotona 24/7. Ja toki päinvastoin.



Meillä esim. telkkaria ei katsota päivittäin ja teemme paljon asioita edelleen yhdessä, vaikka isommat lapset ovat jo kouluikäisiä. Lapset eivät myöskään koskaan ole olleet hoidossa yli 7h, ja pienempänä siitäkin ajasta 2h meni pelkästään päiväuniin. Eli en allekirjoita tuota, ettemmekö me olisi olleet siinä arjessa " ollenkaan" mukana, kun lapset olivat pieniä (ja nytkin). Ihan ihme käsitys sinulla!



Olen ikikiitollinen, että lapset ovat saaneet kodin ulkopuoleltakin mukavia elämyksiä ja oppineet muitakin kuin minun opettamiani taitoja. Ajatusmaailmasi onkin minusta ahdistava :-/



PS. Katsoitko sen Dr Philin jakson, jossa oli ylihuolehtiva äiti...?

eli kokenut tätä pukemis/puisto/ruuanlaitto/päiväunirumbaa...päivästä toiseen samaa hommaa....huh. Jos mä olisin yhtään itsekkäämpi ihminen, olisin mäkin laittanu lapseni hoitoon jo aikoja sítten...





vaan tuskimpa koskaan tätä tulen katumaan..



t. 3 vuotta kotona ollut..

vaikka käynkin töissä, niin leikin tiiviisti lasteni kanssa joka ilta. Meillä jää noin 4-5 tuntia iltaisin/päivisin yhteistä aikaa. Viikonloppuisin on sitten jotain extraa esim askartelua tai jotain. Kyllä minä tiedän aikas hyvin, mitä lapseni osaa ja missä tarvitsee apua.

käyn töissä, mutta kyllä nuo ovat tuttuja minulle. Keskityn kyllä kaikkeen arkiseen viikonloppuisin