Miten ne äidit, jotka laittavat lapsensa 10kk pk:iin, oppivat tuntemaan lapsensa?

aikaisin hoitoon, koska he eivät yksinkertaisesti TIEDÄ, kuinka paljosta he jäävät paitsi.

Mutta: Tein alussa 3 päivää viikossa 6 h päivässä. Nyt kun lapset on 3 ja 5 teen 4 päivää viikossa. Työpäivinä aamulla olen lasten kanssa 2 h, ennätetään leikkiä ja illalla olen 4 h läsnä.



Lenkillä käyn lasten nukkumaanmenon jälkeen jos lasten kanssa ei jakseta yhdessä lähteä enää ulos. Miehen 3-vuorotyön vuoksi lapsille tulee hoitopäiviä ainoastaan 12-16/kk.



Lapset on menny aina omien menojen edelle. 1-2 krt vuodessa miehen kanssa käydään kahdestaan josskin vapaa-ajan vietossa (työn puolesta ollaan kahdestaan enemmänkin)



Ei kaikki ole niin mustavalkoista. Ymmärrän kyllä ap:n näkökannan ja ehkä on oikeutettuakin arvostella jos äitiys on hukassa ja työ nielee kaiken. Silti tuli paha mieli ja syyllinen olo : (

Harvoin olen av:lla näin nauranut...Sitähän se äitiys on: Opetetaan lapsi 1 vuotiaana potalle, ajamaan 3 vuotiaana ilman apupyöriä, uimaan 4 vuotiaana ilman kellukkeita, lukemaan 5 vuotiaana ja soittamaan pianoa!

Vierailija:

Molemmat lapset ovat menneet hoitoon alle vuoden ikäisenä, ja tunnen kyllä lapseni tarpeet erilaisista eleistä. Kyllä meilläkin 3 vuotias tykkää laulaa ja soittaa pianoa, ja minä olen hänet siihen iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla opettanut. MINÄ EN KADU TAI TUNNE HUONOA OMATUNTOA SIITÄ, AINAKAAN TÄMÄN PALSTAN MIELIPITEIDEN TAKIA!

Mä haen lapsen pph:lta klo 16.30 ja se menee nukkumaan klo 21.30. Siitä tulee VIISI tuntia yhdessä lapsen kanssa joka arkipäivä, enkä ollenkaan koe että meidän ihmissuhde olisi pelkkien viikonloppujen ja lomien varassa.



Lapsi nukkuu 10 tunnin yöunet ja päivähoidossa 2 tunnin päikkärit, ja se uni tuntuu riittävän erinomaisesti.



Tunnen lapseni erittäin hyvin, samoin isänsä tuntee hänet läpikotaisin.

Eikö alle 3 v tarvi n. 12 h unta vuorokaudessa. Meillä ainakin lapsi nukkuu yöllä 10 h kello 22-08 ja päivällä 2..3 h kello 12...15.



Olen oa-töissä (4 d /vko) ja haen lapsen hoidosta n. klo 15:30..16. Menee hoitoon klo 8..8:30. Yhteistä aikaa jää työpäivienikin aikana iltaisin siis vähintään 6 h/d. Hoidossa lapsi on hereillä n. 4..5 h/d eli vähemmän kuin kotona.



Täällä aina joku lähtee liioittelemaan näitä juttuja. Minä uskon että täysipäiväisesti työssäkäyvä äitikin tuntee lapsensa todella hyvin, ainakin mikäli on mahdollisuus isän kanssa porrastaa työaikoja ja työmatkat ovat suht lyhyet. Näin suurin osa ainakin minun tuntemistani työäideistä/isistä on asiat järjestäneet.

Siis isällä ei ole mitään sanomista asiaan?



Miten sen isän tuntemisen kanssa teillä äideillä, jotka olette hoitaneet lapset kotona? Ettei vaan isukki olisi käynyt töissä koko ajan? Tsot tsot. Ei lapsi opi tuntemaan isäänsä ollenkaan.

Meni päiväkotiin 10 kk iässä. Tiesin sen jo odotusaikana. Sinä, jonka mielestä lapsi olisi pitänyt jättää tekemättä, ole hyvä ja tule kertomaan se mun 8-vuotiaalle tyttärelleni. Että hänen ei olisi pitänyt syntyä sinunlaistesi ihmisten mielipiteiden vuoksi.



Mä muuten olen sitä vieltä että te taaperoiden äidit voisitte jättää sen jeesustelun kun ette mistään mitään tiedä -vielä.

päivähoitoon aikaisin viety olisi mielummin jättänyt syntymättä?



Se on niin totta mitä sanotaan, että toisten vuosia kotona olleiden äitien maailmankuva ja ajatuksenjuoksu jämähtää pyykkikoneen ja naapurin tiirailun välille.

että kuinka raskasta on aina kun loma alkaa, pitää lapseen tutustua uudestaan kun se on ehtinyt talven aikana niin muuttua.

Asia tuntui minusta tosi surulliselta.

Vierailija:

että kuinka raskasta on aina kun loma alkaa, pitää lapseen tutustua uudestaan kun se on ehtinyt talven aikana niin muuttua.

Asia tuntui minusta tosi surulliselta.

Enkä mä totatkaan väittämää purematta niele.

Olin esikoisen kanssa kotona vähän yli 3 vuotta, toinen lapsi aloitti hoidon 2-vuotiaana ja nuorimmainen juuri 1 vuotta täytettyään. Totta kai olisin mieluusti ollut jokaisen lapsen kanssa kotona sen kolme vuotta, mutta me päätimme yhdessä mieheni kanssa, että tällainen järjestely on parempi. Tiedän mitä on olla kotona (kotiäitinä) lasten kanssa, se on ollut elämäni parasta aikaa, mutta en silti suostu syyllistymään siitä, että vien 1-vuotiaan ulkopuoliselle hoitotädille hoitoon.



Meillä lapsi on hoidossa 5-9 tuntia päivässä 3-5 päivää viikossa. Kun haen hänet kotiin viimeistään puoli 5, niin sen jälkeen meillä on vielä yhteistä aikaa 4-5 tuntia. Aamuisin yhteistä aikaa on 1-3 tuntia, riippuu heräämisestä ja siitä milloin pitää lähteä hoitoon.

Surullista että noin harvassa perheessä isä tuntee lastaan ollenkaan :o( Noihin 10kk hoitoon lapsensa vieviin äiteihin varrattuna jopa vielä vähemmän kun isäthän tuppaavat mennä töihin jo lapsen ollessa muutaman viikon.

sitäpaitsi eikö merkitystä ole myös hoitopäivien määrällä pituudella? Vai onko yksi ja sama laittaa lapsi 9-10h päiviksi hoitoon tai vaikka 15-20h/viikko?

Vai pitäisi isänkin olla vuosi-pari tutustumassa lapseen? Mitenköhän koskaan lapset on kasvaneet normaaleiksi, kun ei ole ollut äidin ja/tai isän syliä 24 h/pv saatavilla? Lopetetaan kaikki työnteko ja aletaan hoitamaan omia muksujamme. Kyllä ihmiskunta joutaa kuolla sukupuuttoon, kun itsensä ja perheensä elättäminenkin on ehdollista.



Juttelin intialaisen kollegani kanssa ja heidän kaksoset on hoidossa maaseudulla: toinen äidinäidillä ja toinen isänäidillä, vielä eri paikkakunnilla. Kuulosti julmalta, mutta toisaalta heidän ajatuksissaan se ei ollut mitenkään omituinen järjestely ja kaikkien muidenkin lapset on jossain kaukana viikkohoidossa, kun vaimotkin ovat töissä... Kyse siis it-alalla työskentelevistä. Eli älkääpä tehkö päivähoidosta maailman suurinta ongelmaa.

pitää isien tehdä pidempää päivää elättääkseen koko katraan.

Kannattaisiko kantaa huolta siitäkin, että kotiäitien lapset kasvavat ilman isää, minkä taas työssäkäyvät äidit pystyvät lapsilleen tarjoamaan.



Ai ristus ku ahistaa noiden kotiäitien lasten puolesta.

Taitaa ystäväpiirisi koostua aika rupupalkkaisesta porukasta.. En tunne ketään, jolla mies olisi joutunut tekemään kauheasti töitä tuosta syystä. Ja asioita voi katsos vähän etukäteenkin suunnitella, ellei sitten satu kuulumaan niihin, joille lapsia vain " putkahtaa" , ja sitten on pakko palata Siwan kassalle lapsen ollessa 10 kk.

ottavat projektikseen omistautua 3-vuotta lapselleen kotona hoitovapaan merkeissä. Aikuisen ihmisen elämään kuuluu muutakin kuin lapsi/lapset vaikka toki lapset ovat se tärkein asia.



Minusta kolmen vuoden hoitovapaa on liian pitkä aika. Järjestelmää voisi muuttaa niin että äitiysloman jälkeen olisi mahdollisuus noin vuoden pituiseen hoitovapaaseen.

En ole vaatimassa molempia vanhempia kotiin vaan naureskelen ajatusmaailmalle, että lasta ei opi tuntemaan jos käy töissä. Tämähän siis tarkoittaa, että kotiäitien lapsilla on todella huono suhde isäänsä. Ja samalla huomaamatta tuodaan hyvin sekin esille, ettei isän läsnäololla edes ole niin väliä :D



Mutta tämän ' pikkuinen' ristiriita paljastaa vain sen, että todellisuudessa tällaisella keskustelulla ei ole mitään tekemistä lasten hyvinvoinnin vaan äidin kaikkivoipaisten kuvitelmien kanssa.

Onko joku sanonut, että lasta pitää " vahtia" 24/7. Lapsilla on isäkin, ainakin meillä, joka on aina oman osansa hoitanut.

Olin kotona ainoastaan 3,5 vuotta, eikä silti tarvinnut kumpaakaan lasta viedä alle 2 v. hoitoon. Ovat myös toistensa parhaat kaverit, vieläkin vaikka ovatkin jo päivähoidossa.