Lue keskustelun säännöt.
Ruoan laittaminen vie hirveästi aikaa.
18.12.2012 |
Ei ole kiva yksin kökkiä keittiössä puolta päivää.
Olisi ihana järjestää illalliset pihveineen, valkosipuliperunoineen kaikkineen, mutta sen tekemiseen menee iäisyys. Sama joululaatikoiden teossa.
Siksi kai eineksiä tuleekin käytettyä suht paljon, kun perheellä on yhteistä vapaa-aikaa muutenkin vähän, ei ole kiva siitä suurta osaa viettää keittiössä yksinään.
Kommentit (43)
Joidenkin mielestä on erittäin hieno tapa käyttää vapaa-aikaansa kokkailuun yhdessä perheen kanssa tai ihan yksikseen.
Ihmiset valittavat, että siihen tai tähän menee kamalasti aikaa. Kun kysyy, mihin ajan sitten pitäisi mennä, ei oikein saa vastausta. Ilmeisesti television katsomiseen tai kaljan kittaamiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe on otettava mukaan ruuanlaittoon, ei niin että äiti on yksin keittiössä tekemässä. ruuanlaiton oikeanlainen organisointi säästää paljon aikaa. Mieti mitä voit tehdä edellisenä päivänä valmiiksi tai etukäteen pakastimeen.
Ruokaa laittaessa aloita ottamalla liha lämpenemään, ota samoin kaikki tarvittavat raaka-aineet esille, pilko vihannekset yhdelle lautaselle kerralla ja laita pannu kuumenemaan ajoissa.
Voit myös annostella asioita valmiiksi pienempiin eriin tulevia käyttökertoja varten. Esimerkiksi lajittelemalla pakastettavat jutut pienempiin pusseihin jolloin ruuanlaittoon voi ottaa valmiin annospussin ja heittää sen suoraan kattilaan yms...
Arkiruoan tekee hetkessä. Illallisiakin järjestän usein, eikä siihen minusta mitenkään liikaa aikaa mene. Tosin olen tottunut kokki, että en sählää, ihmettele tai lue ohjetta tuntikausia :)
Paremmat viikonloppuruoat laitetaan yhdessä.
Aikaa riittää myös harrastuksiin, osa-aikatyöhön päivätyön lisäksi, sekä ihan telkun katsomiseenkin.
en käytä eineksiä lainkaan, ja meillä syödään alkusalaatti ja pääruoka + jälkiruoka (joka tosin usein on arkisin vain hedelmä, tai suklaata tai jäätelöä ja hedelmä).
Tällaisia tavallisia meillä arkisia nopeasti valmistuvia ruokia ovat:
- Erilaisest pastat. Monenlaisia kastikkeita ja lisäkkeitä saa pyöräytettyä sinä aikana kun itse pasta kiehuu.
- Risotot ja wokit.
- Raakana oliiviöljyssä paistetut, oreganolla, suolalla ja pippurilla maustetut perunat. Näiden kanssa vaikka paistettu pala lihaa tai kalaa sekä vaikka keitettyä parsakaalia.
- Ruokaisat salaatit. Siis sellaiset jotka itsessään on koko ateria, joissa on siis jotain proteiinilähdettä kuten juustoa, lihaa, kalaa tai papuja.
- Keitot, joita voi tehdä sen verran paljon että riittää 2 päiväksi tai pakastaa.
Jos pääruoka ei ole ruokaisa salaatti, teen aina myös alkusalaatin tai alkupalan. Sen onnistuu tekemään suoraan lautasille sillä aikaa kun lämmin ruoka kypsyy.
Mitäs muu perhe tekee...istuu suu auki pöydän ääressä odottamassa, kuin linnun poikaset.
Kauanko menee perunoiden kuorimiseen aikaan, max 5min ja sen voi tehdä lapsikin. Sinä aikana ehtiin laittamaan vaikka pesukoneen päälle ja viikkaamaan puhtaat kaappiin, kun perunat on uunissa. Saalatti max. 5min ja pihvin paistamisessa ei kauaan nokka tuhise.
Pirun huono tekosyy einesten käytöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää ruuanlaitosta yksi niistä perheen yhteisistä asioista. Ja ystävienkin kanssa voi kokkailla yhdessä. Se vaatii vain vähän organisoimista, varsinkin jos on pienet tilat, mutta kyllä se onnistuu.
Miehen kanssa kokataan yhdessä melkein joka päivä. Se on kivaa puuhaa ja siinä saa samalla jutella kaiken maailman asioita ja päivän tapahtumia.
Kannattasi joskus pelkkien reseptien lukemisen sijaan tehdä sitä ruokaa. Voit yllättyä miten vähän aikaan loppujen lopuksi menee aikaa joululaatikoiden teossa, kun niistä vähentää keitto- ja uunissaoloajan.
Ruuanlaitto käy puuhailusta ja yhdessä olemisesta, ei tarvitse keksiä erikseen hienoja harrastuksia. Lapset vaan mukaan ruuanlaittoon ja kotiruokahan valmiistuu vartissa. Samalla vanhempien kodinhoidon työtaakka helpottuu ja lapsi oppii käytännön taitoja, koska häntä ei ole passattu kotona liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menemään ikuisuuden?
Valkosipuliperunat: perunoiden kuoriminen 10min. laatikko uuniin ja sielä se pysyy ihan itsekseen sen pari tuntia. Pihvien paistaminen muutama minuutti.
joululaatikot, kuorimiset sen 10-15 min. Ainesten sekoitus 1 min. laatikot uuniin ja siellä ne taas muhivat itsekseen sen pari tuntia.
menemään ikuisuuden?
Valkosipuliperunat: perunoiden kuoriminen 10min. laatikko uuniin ja sielä se pysyy ihan itsekseen sen pari tuntia. Pihvien paistaminen muutama minuutti.
joululaatikot, kuorimiset sen 10-15 min. Ainesten sekoitus 1 min. laatikot uuniin ja siellä ne taas muhivat itsekseen sen pari tuntia.
Jos on kotiäiti tai on viikonloppu niin ok, tuohon ehtii mutta ei ainakaan mulla arkisin, kun tulen töistä klo 17.30, onnistuisi alkaa laittaa ruokaa joka on valmis pari tunnin päästä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pastat ja keitot eivät paljoa aikaa vei ja varsinkin kun esim. keittoa keittää kerralla enemmän jää seuraavaksi päiväksi ja jos sama kyllästyttää keittoja on helppo "tuunata".
Ja lapset kannattaisi pienestä pitäen ottaa mukaan ruuanlaittoon. Lapset, kun saavat esim. pilkkoa salaattia ja maistella itse tekemiään ruokia, he oppivat syömään ennakkoluulottomammin. Useinhan lapset kieltäytyvät maistelemasta ruokaa, koska he eivät tiedä, mitä suuhunsa pistävät.
Jos on kotiäiti tai on viikonloppu niin ok, tuohon ehtii mutta ei ainakaan mulla arkisin, kun tulen töistä klo 17.30, onnistuisi alkaa laittaa ruokaa joka on valmis pari tunnin päästä...
Mikä pakko se ruoka on syödä kuudelta? Meillä on normaali päivällisaika 19-20, joten hyvin ehtii töiden jälkeen kokkailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on kotiäiti tai on viikonloppu niin ok, tuohon ehtii mutta ei ainakaan mulla arkisin, kun tulen töistä klo 17.30, onnistuisi alkaa laittaa ruokaa joka on valmis pari tunnin päästä...
Mikä pakko se ruoka on syödä kuudelta? Meillä on normaali päivällisaika 19-20, joten hyvin ehtii töiden jälkeen kokkailla.En ole se kenelle vastasit, mutta et sitten ajatellut yhtään, että perheet on erilaisia. Joissakin, kuten meillä, nuorimmainen menee 19 ja vanhimmat 20 nukkumaan. Joten ruoka pitäisi olla viimeistään 18.
Itsestänikin tuntuu, että ruuanlaitto vie paljon aikaa, vaikka näin ei olekaan. Se vaan tuntuu työläältä, koska vihaan sitä yli kaiken. On rasittavaa tehdä ruokaa kun 3v ja 4v häärää molemmin puolin, tappelee kuka saa sekoittaa jne ja 1v roikkuu jalassa kiinni ja itkee, koska haluaa myös osallistua. Arkiruuan tekeminen on myös ihan syvältä, koska se on usein sellaista, mitä en itselleni valmistaisi.
Toisin sanoen, ajatus ruuanlaittamisesta on niin työläs, että tuntuu sen vievän kohtuuttomasti aikaa.
menemään ikuisuuden? Valkosipuliperunat: perunoiden kuoriminen 10min. laatikko uuniin ja sielä se pysyy ihan itsekseen sen pari tuntia. Pihvien paistaminen muutama minuutti. joululaatikot, kuorimiset sen 10-15 min. Ainesten sekoitus 1 min. laatikot uuniin ja siellä ne taas muhivat itsekseen sen pari tuntia.
Jos on kotiäiti tai on viikonloppu niin ok, tuohon ehtii mutta ei ainakaan mulla arkisin, kun tulen töistä klo 17.30, onnistuisi alkaa laittaa ruokaa joka on valmis pari tunnin päästä...
Hitaasti valmistuvat extreme-ruokalajit voikin suosiolla jättää viikonlopuksi. Viikon ruuat suunnitellaan etukäteen, ostetaan raaka-aineet ja valmistetaan nopeita ruokia, kuten pastaa tai keittoja.
ps. Marttojen sivuilta muuten saat oivia pikkuvinkkejä arjen sujumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saan kyllä aikaiseksi ihan kelvollisia ruokia riittävän nopeasti etenkin, jos suunnittelen hyvin. Mutta oikeasti kyllä minäkin joskus mieluummin ulkoilisin lasten kanssa kuin lähtisin itse sisään ruokaa laittamaan. Sinänsä pidän ruoanlaitosta, mutta kun sitä tekee joka päivä kaksi kertaa, niin ei se nyt mikään iloinen harrastuskaan ole. Sama kuin joistakin takkatuli on niin ihanan tunnelmallinen, mutta kun meillä on pakko lämmittää kaksi uunia joka päivä, niin on se enemmänkin kotityö kuin mikään tunnelman virittäjä. Mutta ei valittaminen kannata, pitää vaan yrittää asennoitua oikein. Oikeasti nuo arjen hommat, joista ei jää pysyvää jälkeä, ovat vaan aika tärkeitä.
näitä valittajia, joitten mielestä ruokien valmistus on työlästä ja aikaa vievää. Samoin leivonta on joku mörkö. Kerran ystäväni päivitteli, miten ehdin laittaa ruuat ja leipoa leivät ja pullat, hänellä kun pullien paisto veisi koko päivän. Kyse on saamattomuudesta tai aloittamisen vaikeudesta. Kaikki kun pitäisi olla helppoa, kätevää ja siistiä. Sitten syödään eineksiä mikrolämmitteisesti.
menemään ikuisuuden? Valkosipuliperunat: perunoiden kuoriminen 10min. laatikko uuniin ja sielä se pysyy ihan itsekseen sen pari tuntia. Pihvien paistaminen muutama minuutti. joululaatikot, kuorimiset sen 10-15 min. Ainesten sekoitus 1 min. laatikot uuniin ja siellä ne taas muhivat itsekseen sen pari tuntia.
Jos on kotiäiti tai on viikonloppu niin ok, tuohon ehtii mutta ei ainakaan mulla arkisin, kun tulen töistä klo 17.30, onnistuisi alkaa laittaa ruokaa joka on valmis pari tunnin päästä...
Hitaasti valmistuvat extreme-ruokalajit voikin suosiolla jättää viikonlopuksi. Viikon ruuat suunnitellaan etukäteen, ostetaan raaka-aineet ja valmistetaan nopeita ruokia, kuten pastaa tai keittoja.
ps. Marttojen sivuilta muuten saat oivia pikkuvinkkejä arjen sujumiseen.
itse asiassa ollenkaan, mä olen tuo nro 6 joka kirjoitti että saan joka päivä puolessa tunnissa aikaan kahden tai kolmen ruokalajin päivällisen.
Kommentoin lähinnä vaan sitä että ei kyllä minusta juuri nuo mainitut pitkän uunituksen vaativat ruoat ole minusta kaikille mahdollisia ruokia arkisin vaikka periaatteessa ovatkin helppoja. Mulle perunoiden keittokin on arkisin liian pitkään vievää, mutta paistaa niitä kyllä voi pannulla silloin joskus kun niitä haluaa.
ja työmatkoihin menee näinä talviaikoina 45 min suuntaansa. Vastaan itse lasten viemisestä ja hakemisesta.
Oma käytäntöni on se, että kun tulen lasten kanssa kotiin, laitan perunat äkkiä kiehumaan. Samantien kun kiehuu, sammutan levyn ja laitan kannen päälle.
Sitten lähden viemään yhtä lasta harkkoihin ja väliajalla käymme kaupassa pienen kanssa. Haen lapsen harkoista, lämmitän edellisenä päivänä tekemääni lihaa / kastiketta. Perunat ovat siis valmistuneet tänä aikana (ja eivät mene vetisiksi, kumma kyllä).
Kun olemme syöneet, teen seuraavan (ja varmaan riittää sitä seuraavallekin päivälle) päivän ruuan. Esim jonkin laatikon. Kypsyy uunissa ja ehdin jäähdyttää (ulkona näin talvella) ja laittaa kaappiin ennen nukkumaan menoa.
Ja taas on seuraavana päivänä ruoka lämmitysvalmiina. Ja sitten kun se uhkaa loppua, teen taas illalla seuraavan / seuraavat ruuat. Pata ja laatikko kypsyvät samaan aikaan. Kätevää.
niin totuus on se, kuten ap sanoo, että ruoanvalmistus vie aikaa. Sehän on selvä. Olen itsekin painiskellut tämän ongelman kanssa ja olen
tullut siihen tulokseen, että kyse on asenteestä.
Ajattelin ennen, että ruoanlaitto on jotenkin aikaa, joka menee hukkaan. Mitä vähemmän kuluu sitä parempi ja se jopa stressasi, varsinkin väsyneenä työpäivien jälkeen.
Nyt yritän asennoitua niin, että ruoanlaittoon kuluva aika on arvokasta aikaa, jota teen perheeni hyväksi. Sillä on tärkeä merkitys.
Vinkkinä: kannattaa pitää keittiö siistinä, esim. tiskata tiskit ja siivota tasot kaikesta turhasta ja joku täällä jo fiksusti kirjoittikin alkuvalmisteluista. Silloin on paljon mukavampi kokoata.
Mutta en minä mikään himokokkaaja ole, kaikki eivät vain pidä keittiössä häärimisestä. Jos asuisin yksin, en varmaan työpäivien jälkeen edes tekisi ruokaa. Kyse ei ole taidon puutteesta vaan ihan asioiden henkilökohtaisesta tärkeysjärjestyksestä.
Jos muu perhe on kädettömiä, kannattaisiko tehdä asiaan muutos.
Esim. mies teki eilen kastikkeen, lapset keittävät perunat valmiiksi siihen menessä, kun tulen töistä.
Tänään ajattelin tehdä kinkkukiusauksen huomiseksi.
Meillä ei syödä eineksiä, tehdään ruoka itse ja silti on yhteistä aikaa perheellä, vaikka sitä on muuten arjessa vähän -_-