G: Kuuluvatko lapsesi kirkkoon?

Esim. meidän kunnassa ET-opettaja on islaminuskoinen, myös useimmat oppilaista muslimeja.

ja johon myös ovat vaikuttaneet lukuisat muut kulttuurit ja uskonnot (siis kristinuskoon). Ja minusta sen ymmärtäminen on kaiken kannalta varsin tärkeää - ja sitä koulun uskontotunneilla käsitellään ihan luokattoman vähän.

Aivan, kristinuskon eli meidän kulttuuriperimämme näkökulmasta

Mikä on oman taustan ymmärtämisen kannalta varsin tärkeää.

Ja vielä takapajuisempia opettajia ja vanhempia jos tuollainen menee läpi... Mä en muista koskaan omissa kouluissani tuollaista kuulleeni - lähinnä ETläisiä kadehdittiin kun pääsivät tylsiltä uskontotunneilta.

Ei haluta lasta mihinkään et-tunnille, se on varma tapa saada lapsensa kiusatuksi. En halua niitä pakana-lällätyksiä.

Suomalaisilla säilyi todella pitkään pakanallisia perinteitä, ja rikas myyttinen kristinuskoon kuulumaton maailma (metsänhenget, tontut jne), loitsut ja runolaulannat, peijaiset, kekrijuhlat, juhannus...

Toki kristinuskon tunteminen on tärkeää, mutta minusta suomalaisen alkuperäiskulttuurin tunteminen olisi vielä tärkeämpää, koska se on vaikuttanut täällä kristinuskoa kauemmin - ja myös kristinuskon aikana.

Mikä on oman taustan ymmärtämisen kannalta varsin tärkeää.

Minä en kuulu kirkkoon, eikä lapseni kuulu kirkkoon. Silti minä olin koulussa uskonnontunneilla ja alle kouluikäisenä pyhäkoulussa. Ja lapseni on myös nyt koulun aloitettuaan uskonnontunneilla. Minulle aivan itsestäänselvä asia.

itse olen eronnut kirkosta 8 vuotta sitten. en usko jumalaan. mies kuuluu kirkkoon, muttei ole uskovainen eikä kirkko ole millään tavalla osa hänen elämäänsä. ei mitään väliä hänelle. joten emme kastaneet lasta

sä vielä elät. enpä ookaa mitään naurettavampaa kuullu.. kuka muka tollasta enää tekis. eli joko oot tyhmä, vanhanaikainen , himouskova tai elät jossain saakeli sivistymättömäs tuppukyläs.

kuules kun tosi iso osa suomalaisista on nykyään ihan muuta kuin ev.lutteja. on eri uskontoja ja uskonnottomia.

Ei haluta lasta mihinkään et-tunnille, se on varma tapa saada lapsensa kiusatuksi. En halua niitä pakana-lällätyksiä.

kuten emme mekään.

Mun mielestä lapselle pitää tarjota jonkunnäköistä hengellistä pohjaa elämään sen luterilaisen tieto-opin lisäksi. Lapsi ei tietenkään usko mihinkään, jollei vanhemmatkaan. Eikö se ole juuri sitä lapsen muokkausta ateistiksi, jos hänelle ei puhuta hengellisistä asioista? Lapsiinhan tarttuu omien vanhempien käsitykset paremmin kuin mitkään muut. Kyllä on olemassa elämässä totuuksia, ei kaikki ole vain omista valinnoista kiinni. Tämäkin on hyvä muistaa!

Suurin osa suomalaisista kuuluu kirkkoon ja on opiskellut siis uskontoa koko koulu-uransa. Miksi he eivät siis ole oppineet luterilaisen uskonnon perusajatuksia? Onko vika opetuksessa vai perusajatuksissa...?

ja haluan heidän opiskelevan uskontoa, sillä suurin osa suomalaisista ei tunne luterilaisen uskonnon perusajatuksia.

Tottakai on tärkeää tuntea eri uskontojen peruspilarit ja keskeiset opit.

Mutta hyvänen aika, samaahan tehdään kaikissa oppiaineissa!

Eihän meidän tarvitse keskitysleiriä perustaa, jotta voimme opiskella, millaista politiikkaa harrastettiin toisen maailmansodan kieppeillä saksassa (ja muuallakin) .

Se että ei kuulu kirkkoon, ei tarkoita että olisi kykenemätön oppimaan uskonnosta jotain!



Mielestäni uskontoja tulisikin kouluissa opettaa tieteen näkökulmasta, tasapuolisesti kaikkia valtauskontoja.

Jokaisella olisi siten mahdollisuus itse miettiä omaa kantaansa ja mitén mahdollisesti uskonnollisuuttaan haluaisi ilmaista.

sekä evankelisluterilaisen kirkon herätysliikkeet ja uskontotieteen alkeet

Jos lukee uskonnon pitäisi tietää mitkä uskonnot vaikuttavat milläkin mantereella ja mitkä niiden keskeiset opit ovat. Myös uususkonnoista opiskellaan suurimmat.

Uskonnon opetus koulussa ei ole tunnustuksellista vaan toteavaa

Mielestäni uskontoja tulisikin kouluissa opettaa tieteen näkökulmasta, tasapuolisesti kaikkia valtauskontoja.

Jokaisella olisi siten mahdollisuus itse miettiä omaa kantaansa ja mitén mahdollisesti uskonnollisuuttaan haluaisi ilmaista.

Minulle ei lapsena kotona puhuttu mitään uskonnosta (kuuluvat kirkkoon). Olin lapsena ateisti, sittemmin agnostikko ja nykyisin uskon korkeampaan voimaan (en tosin ole kristitty). Vanhempani halusivat että saan muodostaa maailmankuvani ja uskonnollisen mielipiteeni itse, kiitos siitä heille.

Eli kodista jossa uskonto ei ole esillä ei välttämättä tule ateisteja.

Mun mielestä lapselle pitää tarjota jonkunnäköistä hengellistä pohjaa elämään sen luterilaisen tieto-opin lisäksi. Lapsi ei tietenkään usko mihinkään, jollei vanhemmatkaan. Eikö se ole juuri sitä lapsen muokkausta ateistiksi, jos hänelle ei puhuta hengellisistä asioista? Lapsiinhan tarttuu omien vanhempien käsitykset paremmin kuin mitkään muut. Kyllä on olemassa elämässä totuuksia, ei kaikki ole vain omista valinnoista kiinni. Tämäkin on hyvä muistaa!